Haluan neuvoa teitä, jotka ehkä piilottelette tunteitanne. Kertokaa ne ennen kuin voi olla liian myöhäistä!
Oma tarinani:
Rakastuin harrastuskaveriini (VPK:ssa), en näyttänyt sitä hänelle. Lopulta rohkaisin mieleni, ja annoin hänen verustelokeroonsa joululahjan, Salatut Elämät kirjan, omistustekstillä (outo lahja tiedän). Annoin sen, sen takia, kun hän aina manaili sitä kun ei ikinä kerkeä niitä katsomaan.
Eräänä päivänä, Hän pyysi minut mukaan baariin. Tansseimme hitaita, huulemme kohtasivat.
Mutta minä peräännyin, pelkäsin tunnetta, rakkauden tunnetta.
Hän yritti minua pitkään, ja minä esitin kuin minulla ei olisi ollut tunteita, ja vedin suudelman syyksi alkoholin.
Yksi viikonloppu Häntä ei saatu kiinni. Me kaverit etsimme Häntä, sitten meidän yhteinen ystävämme soitti minulle.
Tämä rakastamani poika oli hirttäytynyt.
En saanut ikinä sanottua Hänelle, että minä rakastin ja rakastan häntä yhä.
Olen monta kertaa harkinnut, että lähtisin Hänen peräänsä... Mutta rohkeus ei ole riittänyt.
Joten kertokaa läheisille tuskastanne, jos teillä on. Antakaa heidän auttaa.
Minä en voinut auttaa rakkauttani, koska Hän ei kertonut pahasta olostaan, ja voi kuinka olen syyllistänyt itseäni ja jossitellut, mitä jos olisin kertonut rakastavani häntä? Mitä jos olisin antanut sydämmeni viedä meidät onnellisiksi?
Ja jos rakastatte ihmistä, kertokaa se hänelle, joskus se voi olla liian myöhäistä.
*Pete, sinua ikuisesti rakastaen, Marianne*
Oma tarinani:
Rakastuin harrastuskaveriini (VPK:ssa), en näyttänyt sitä hänelle. Lopulta rohkaisin mieleni, ja annoin hänen verustelokeroonsa joululahjan, Salatut Elämät kirjan, omistustekstillä (outo lahja tiedän). Annoin sen, sen takia, kun hän aina manaili sitä kun ei ikinä kerkeä niitä katsomaan.
Eräänä päivänä, Hän pyysi minut mukaan baariin. Tansseimme hitaita, huulemme kohtasivat.
Mutta minä peräännyin, pelkäsin tunnetta, rakkauden tunnetta.
Hän yritti minua pitkään, ja minä esitin kuin minulla ei olisi ollut tunteita, ja vedin suudelman syyksi alkoholin.
Yksi viikonloppu Häntä ei saatu kiinni. Me kaverit etsimme Häntä, sitten meidän yhteinen ystävämme soitti minulle.
Tämä rakastamani poika oli hirttäytynyt.
En saanut ikinä sanottua Hänelle, että minä rakastin ja rakastan häntä yhä.
Olen monta kertaa harkinnut, että lähtisin Hänen peräänsä... Mutta rohkeus ei ole riittänyt.
Joten kertokaa läheisille tuskastanne, jos teillä on. Antakaa heidän auttaa.
Minä en voinut auttaa rakkauttani, koska Hän ei kertonut pahasta olostaan, ja voi kuinka olen syyllistänyt itseäni ja jossitellut, mitä jos olisin kertonut rakastavani häntä? Mitä jos olisin antanut sydämmeni viedä meidät onnellisiksi?
Ja jos rakastatte ihmistä, kertokaa se hänelle, joskus se voi olla liian myöhäistä.
*Pete, sinua ikuisesti rakastaen, Marianne*
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sen olen nyt oppinut,että jos välittää jostain ihmisestä se kannattaa ja täytyy sanoa.
Tämän opein nyt kun vanhempani menehtyivät.
Ihmismieli on niin arvaamaton,vaikka näyttää ihminen onnelliselta,niin aina ei sitä ole.
Uskon,että nyt varmaan kun löydät uuden ihmisen,niin sanot miltä sinusta tuntuu.
Tsempiä sinulle ja jatka omaan elämään,elämä on elämisarvoista,muista se.
Kiitos sinulle, ja jaksamisia sinullekkin, olet vaikeassa ja raskaassa tilanteessa. Toivottavasti sinulla on joku kenen kanssa voit keskustella asiasta?
Kauhee tapaus tämä että hän hirttäyty :( harmi otan osaa,Mahto olla teile aika kauheeeta et se on nyt poissa