"...Seuraavana aamuna heräsin siihen, että kaikkialla vallitsi syvä hiljaisuus. Silmät avattuani huomasin, että aurinko paistoi kirkkaasti makuuhuoneen ikkunassa olleen vaalean verhon läpi. Kello oli jo vähän yli kymmenen. Olin nukkunut yli kaksitoista tuntia syvässä unessa ja täysin levänneenä loikoilin vuoteellani. Ajattelin edellisen illan tapahtumia, kuinka olin nöyrtynyt parannukseen ja sovintoon Jumalan kanssa ja nyt minun oli valtavan hyvä ja kevyt olla. Vaimoni oli mennyt jo monta tuntia aiemmin työhön ja lapset olivat päiväkodissa. Nousin, pitkään vuoteessa vielä loikoiltuani ylös ja keitin vähän kahvia. Tämän kahvin juotuani ja pari voileipää syötyäni lähdin kylälle - Sodankylän keskustaan. Nyt minulla ei ollut enää kiirettä mihinkään ja niin autoni sai jäädä paikalleen. Nyt minulla oli aikaa kävellä. Oli mahtavaa huomata, kuinka sinä, lokakuun 10. päivänä kaikki näytti niin uudelta ja erilaiselta kuin aikaisemmin. Oli kuin koko luomakunta olisi pessyt kasvonsa ja kaikki näytti niin kirkkaalta. Yöllä oli ollut pieni pakkanen, mutta nyt aurinko paistoi lämpimästi pilvettömältä taivaalta. Kävellessäni panin merkille kuinka muutamista tienvarren haavoista maahan varisseet lehdet loistivat kirkkaissa, punakeltaisissa väreissään. Kaukaa Kittilän Kumputunturin juurelta virtailevan Jeesiöjoen pinta oli täysin tyyni ja vastarannan puut ja pensaat kuvastivat veden kalvolla kirkkaassa lokakuisessa auringonpaisteessa. "Oi kuin kaunis on maa ja kuinka ihana oli elämä", ajattelin siinä kävellessäni. Sisimpäni ja koko olemukseni todisti, että kaikki minussa oli muuttunut. Olin uudestisyntynyt ihminen ja päässyt Jumalan armon osallisuuteen.
Jumala ei enää merkinnyt minulle pelottavaa ja lahjomatonta tuomaria, vaan armollista taivaallista Isää, joka oli antanut minulle kaiken anteeksi ja ottanut lapsekseen, johdattaakseen tulevina elämäni päivinä ja vuosina. Ne vaikeuksien mustat vuoret, jotka vielä edellisenä päivänä olivat ylipääsemättöminä taivaaseen asti minua ympäröineet, olivat enää vain pieniä "mäennyppylöitä", joiden takaa loisti uusi parempi huomen. Sisimpääni tulvi valtava varmuus siitä, että tästä vielä ajan kanssa ja Herran avulla selvittäisiin. Poissa oli kiire. Poissa oli stressi ja poissa ne paineet, jotka olivat elämääni raskauttaneet.
Siinä uutena luomuksena kävellessäni sain myös huomata, että Herra oli antanut suuhuni uuden virren. Syvältä sydämestäni kumpusi erään tuntemani virren sanat: "Oi Herra, jos mä matkamies maan, lopulla matkaa nähdä sun saan. Oi jos mä kerran, näkisin Herran, kunniassaan". Hyräilin hiljaa mielessäni tätä virttä. Kaipuu syvemmälle Jumalan pyhyyksiin ja hänen yhteyteensä kasvoi kasvamistaan. "Minä vähäinen maan matkaaja saan olla Kaikkivaltiaan, Taivaan ja maan Luojan omana ja hänen lapsenaan". Samalla sisimmässäni kasvoi valtava varmuus siitä, että olin tehnyt ainoan oikean ratkaisun nöyrtymällä parannukseen ja sovintoon Jumalan kanssa. "Tehnyt rauhansopimuksen Taivaan Paapan kanssa", niin kuin asian usein olen ilmaissut....."
http://www.aretalogia.com/vapautus.html
Jumala ei enää merkinnyt minulle pelottavaa ja lahjomatonta tuomaria, vaan armollista taivaallista Isää, joka oli antanut minulle kaiken anteeksi ja ottanut lapsekseen, johdattaakseen tulevina elämäni päivinä ja vuosina. Ne vaikeuksien mustat vuoret, jotka vielä edellisenä päivänä olivat ylipääsemättöminä taivaaseen asti minua ympäröineet, olivat enää vain pieniä "mäennyppylöitä", joiden takaa loisti uusi parempi huomen. Sisimpääni tulvi valtava varmuus siitä, että tästä vielä ajan kanssa ja Herran avulla selvittäisiin. Poissa oli kiire. Poissa oli stressi ja poissa ne paineet, jotka olivat elämääni raskauttaneet.
Siinä uutena luomuksena kävellessäni sain myös huomata, että Herra oli antanut suuhuni uuden virren. Syvältä sydämestäni kumpusi erään tuntemani virren sanat: "Oi Herra, jos mä matkamies maan, lopulla matkaa nähdä sun saan. Oi jos mä kerran, näkisin Herran, kunniassaan". Hyräilin hiljaa mielessäni tätä virttä. Kaipuu syvemmälle Jumalan pyhyyksiin ja hänen yhteyteensä kasvoi kasvamistaan. "Minä vähäinen maan matkaaja saan olla Kaikkivaltiaan, Taivaan ja maan Luojan omana ja hänen lapsenaan". Samalla sisimmässäni kasvoi valtava varmuus siitä, että olin tehnyt ainoan oikean ratkaisun nöyrtymällä parannukseen ja sovintoon Jumalan kanssa. "Tehnyt rauhansopimuksen Taivaan Paapan kanssa", niin kuin asian usein olen ilmaissut....."
http://www.aretalogia.com/vapautus.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.