Tervehdys tämän palstan lukijat.
Olen ex-kirkon jäsen. Jäin aikoinaan pois kirkosta useastakin eri syystä. Suurimpana syynä kuitenkin tietyt opilliset seikat, joihin en enää "voinut" uskoa. En ole liittynyt mihinkään kirkkoon, ja usko (Jumalaan) on välillä hiipunut lähes olemattomiin ja taas välillä olen tuntenut viriävää uskoa Jumalaan.
Ajattelin pitkään etten ikinä voisi palata MAP-kirkkoon; niin paljon mielestäni tiedän sen historiasta seikkoja joita en voisi enää hyväksyä.
Sitten tapahtui jotain, mitä en kuvitellut että koskaan voisi tapahtua- temppelin avoimet ovet Suomessa. Menin sinne ja yllätyin niistä lämpimistä tunteista mitä koin. Oli ikäänkuin olisin kuullut kutsun: "Tule kotiin, sinua Rakastetaan".
Päätin ettän menen Länsi-Auto Areenan tilaisuuksiin, eli hengelliseen kokoukseen jossa puhuisi mm. presidentti Hinckley ja sen jälkeiseen kulttuuri-iltaan. Ja meninkin. Ja voi että nautin. Yksi puhuja (en muista nimeä) sanoi että temppeli on kuin magneetti joka vetää kohti Jumalaa. Ajattelin että juuri noin minäkin koin avointen ovien käyntini aikana. Avointen ovien käynnin jälkeen avasin Mormonin Kirjan, ensimmäisen kerran kirjaimellisesti vuosikausiin. Ja kohdat joita luin (sattumanvaraisesti) olivat kaikki ihmeen kauniita ja puhuivat Jumalan ja Jeesuksen rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Lukiessani koin että kaikki ne kirkon historiaan liittyvät ongelmat joita minullakin oli (ja on) ovat toissijaisia. Koin että tärkeintä on Jumalan ja Kristuksen rakkaus.
Myös kulttuuri-illassa koin jopa tietynlaista "ylpeyttä" jäsenistä (vaikken itse siis enää jäsen olekaan) - niin oli hienoja amatööri-esityksiä että olisi kehdannut niitä seurata kenen vaan. Ajattelin mormoneja piskuisena joukkona, usein väärinymmärrettynä, jotka vähyydestään huolimatta pyrkivät elämään hyvää elämää ja jotka pitävät kiinni uskostaan - silti etääntymättä tästä ajasta ja yhteiskunnasta.
Ja ensimmäistä kertaa kirkosta eroamiseni jälkeen ajattelin että voisinpa ehkä joskus minäkin palata Kristuksen kirkkoon.
Tärkeintä on rakkaus.
Kiitos kaikille avointen ovien ja Länsi-Auto Areenan tapahtuman järjestelyyn osallistuneille.
Ehkäpä (en tiedä) jokin minussakin muuttui??
Olen ex-kirkon jäsen. Jäin aikoinaan pois kirkosta useastakin eri syystä. Suurimpana syynä kuitenkin tietyt opilliset seikat, joihin en enää "voinut" uskoa. En ole liittynyt mihinkään kirkkoon, ja usko (Jumalaan) on välillä hiipunut lähes olemattomiin ja taas välillä olen tuntenut viriävää uskoa Jumalaan.
Ajattelin pitkään etten ikinä voisi palata MAP-kirkkoon; niin paljon mielestäni tiedän sen historiasta seikkoja joita en voisi enää hyväksyä.
Sitten tapahtui jotain, mitä en kuvitellut että koskaan voisi tapahtua- temppelin avoimet ovet Suomessa. Menin sinne ja yllätyin niistä lämpimistä tunteista mitä koin. Oli ikäänkuin olisin kuullut kutsun: "Tule kotiin, sinua Rakastetaan".
Päätin ettän menen Länsi-Auto Areenan tilaisuuksiin, eli hengelliseen kokoukseen jossa puhuisi mm. presidentti Hinckley ja sen jälkeiseen kulttuuri-iltaan. Ja meninkin. Ja voi että nautin. Yksi puhuja (en muista nimeä) sanoi että temppeli on kuin magneetti joka vetää kohti Jumalaa. Ajattelin että juuri noin minäkin koin avointen ovien käyntini aikana. Avointen ovien käynnin jälkeen avasin Mormonin Kirjan, ensimmäisen kerran kirjaimellisesti vuosikausiin. Ja kohdat joita luin (sattumanvaraisesti) olivat kaikki ihmeen kauniita ja puhuivat Jumalan ja Jeesuksen rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Lukiessani koin että kaikki ne kirkon historiaan liittyvät ongelmat joita minullakin oli (ja on) ovat toissijaisia. Koin että tärkeintä on Jumalan ja Kristuksen rakkaus.
Myös kulttuuri-illassa koin jopa tietynlaista "ylpeyttä" jäsenistä (vaikken itse siis enää jäsen olekaan) - niin oli hienoja amatööri-esityksiä että olisi kehdannut niitä seurata kenen vaan. Ajattelin mormoneja piskuisena joukkona, usein väärinymmärrettynä, jotka vähyydestään huolimatta pyrkivät elämään hyvää elämää ja jotka pitävät kiinni uskostaan - silti etääntymättä tästä ajasta ja yhteiskunnasta.
Ja ensimmäistä kertaa kirkosta eroamiseni jälkeen ajattelin että voisinpa ehkä joskus minäkin palata Kristuksen kirkkoon.
Tärkeintä on rakkaus.
Kiitos kaikille avointen ovien ja Länsi-Auto Areenan tapahtuman järjestelyyn osallistuneille.
Ehkäpä (en tiedä) jokin minussakin muuttui??
Vastaukset 42
Vanhimmat
mitkä olivat ne ongelmalliset opilliset seikat, jotka ovat nyt jäämäisillään varjoon temppelin vetovoiman vuoksi?
iskee heti...
Todé: ihan ensin sanon että se "vetovoima" oli ihan todellista.
No, niitä tällä palstallakin käsiteltyjä: pappeuden evääminen mustilta ja moniavioisuus näin suurimpina. Ehkä hieman pienempinä kirkon "amerikkalaisuus".
Todella ajattelin (ja kyllä toki osin yhä nytkin)etten ikinä voisi liittyä kirkkoon joka on harjoittanut moniavioisuutta ( ja ajattelen erityisesti Joseph Smithiä ja hänen liittojaan).
Mutta sitten ajattelin että mikä on tilanne nyt - vain "tiukka" yksiavioisuus on sallittua.
Ja kun luin Mormonin Kirjaa, niin oikeasti nuo kirkon historian asiat tuntuivat siltä etteivät ne ole ne mitkä ovat keskeistä. Sen sijaan koin todellisia Rakkauden ja Armon tunteita.
minä olen tunnustava kristitty ja sinä kutsut itseäsi myös kristityksi. miksi koet siis minun olevan "vastapuoli"?
sinä ET kutsu minua kristityksi vaikka minä kutsunkin sinua kristityksi.
...sinä voi olla kristitty mikäli noudatat MAP-oppia.
...perustuuko kirkon oppi totuuteen vai ei, jos siellä vaan on kivaa ja on hienot temppelit.
Kuka jaksaa pollaansa vaivata kaikenlaisilla pikkuasioilla. Ei kun raketin keula Kolobia kohti...
No, en minä noin väittänyt.
Mutta mikä on se totuus?
Sinun viestiäsi lukiessani luulen, ettet sitä sinä ainakaan voi kertoa.
Ehkäpä suurin totuus onkin Rakkaus? Sitä ei liene kukaan kykene selittämään?
sinun mielestäsi, vaikka olenkin mielestäsi kristitty? siitähän tässä juuri on kysymys.
liekö tuo nyt enää muutaman teknisen vaikeuden selvittämisen jälkeen kummoinenkaan konsti lähteä Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä tapaamaan?
joku (nimimerkki "kummaa") nimittäin kertoili alempana koloppi-keskustelussa, että kolob on abrahamin saamien tietojen mukaan yhtä kuin jupiter.
...hyvin tarkka siitä, mille perustalle rakentaa elämänsä tärkeimmän asian - uskon.
Se ei esimerkiksi voi perustua siihen, että jossakin ryhmässä on 'kivaa'. Se ei takaa mitään.
Se ei voi myöskään perustua siihen, että se 'tuntuu hyvältä' tai että siellä on 'mahtava fiilinki' tai 'upea temppeli'. Sekään ei vielä takaa mitään.
Tiede ja historia eivät pysty selvittämään uskonnollista totuutta, mutta niitä voidaan käyttää filtterinä suodattamaan räikein esitetty humpuuki. Herra antoi myös sinulle pään muuhunkin tarkoitukseen kuin pelkästään telineeksi nenälle.
Ilman filtteriä ei ole mitään rajaa siinä mihin uskoo!
Voit ottaa täysin tosissasi kadunkulmassa rahaa pummaavan pultsarin, joka väittää Jeesuksen ja Elviksen lennähtäneen vaaleanpunaisella lehmällä läheisen Mäkkärin pihaan ja pyytäneen häntä keräämään fyrkat Big Makkeihin...
Ihmisen mieli on herkkä ja se on sopivissa olosuhteissa ja oikealla tavalla toteutettuna helposti manipuloitavissa. Manipuloinnin edistynein muoto on toteuttaa olosuhteet jossa henkilö itse alkaa manipuloida omaa psyykettään 'oikeaan' suuntaan.
Tunnista tällainen ja varo sitä kuin ruttoa!
"Tunnista tällainen ja varo sitä kuin ruttoa!"
Tuon tyyliset kirjoitukset nimenomaan täyttävät nuo manipuloinnin kriteerit. "Älkää vain uskoko niitä kamalia mormoneja vain siksi että ne on kivoja, älkää menkö niiden kokouksiin vain siksi että siellä on hyvä henki. Ne ovat pahoja, ne ovat väärässä siksi koska MINÄ sanon niin. Uskokaa minua, MINÄ olen oikeassa".
Kiitos tätsykkä.
>"Älkää vain uskoko niitä kamalia mormoneja vain siksi että ne on kivoja, älkää menkö niiden kokouksiin vain siksi että siellä on hyvä henki."
Juuri noin. Sietää varoa.
Jotakin totuuspohjaa pitäisi myös sen kaiken 'kivan' lisäksi löytyä.
Joku voi uskoa Joseph Smithiin, toinen taas ei. Mitään kättäpidempää pelkän uskon lisäksi ei ole. On ainoastaan Josephin 'tuotoksia.
Huomattavasti parempi vaihtoehto on tukeutua pelkästään Raamattuun kuin lähteä sinkoilemaan milloin minkäkinlaisen mormoni'profeetan' päähänpistojen mukaan.
En viestissäni kirjoittanut, että "mahtava fiilinki" tai mikään sellainen olisi jokin "SE" perusta uskolle. Kerroin vain että koin että Jumala rakastaa minua. Taitaa olla niin että koska kerroin että tunsin näin mormonien tilaisuuksissa se oli sinulle se "virheeni"? Jos olisin kertonut että esim. helluntailaisten telttakokouksessa tunsin että Jumala rakastaa minua, niin tuskinpa olisit alkanut sanoa että se että telttakokouksessa oli mahtava fiilinki ei saa johtaa mihinkään johtopäätöksiin. Vai olenko tässä väärässä??
Uskonpa että osaan ihan itse käyttää omaa päätäni.
Olen samaa mieltä kanssasi seuraavasta:"Ihmisen mieli on herkkä ja se on sopivissa olosuhteissa ja oikealla tavalla toteutettuna helposti manipuloitavissa."
Omien kokemusteni perusteella mielestäni monissa ns. vapaissa suunnissa toimitaan juuri varoittamallasi tavalla - musiikin, puheen ja joukkotunnelman avulla luodaan esim. tunne suuresta syntisyydestä ja tunne tarpeesta antautua Jumalalle.
Toisaalta kyllä se tunnepuoli on kaikessa uskonnollisuudessa mukana. Kuka kävisi esim. herätyskokouksissa jos niissä tuntuisi pahalta??
Minä taas suon ihan vapaasti kaikkien käydä tai olla käymättä missä kokouksissa tai seuroissa tai seurakunnissa haluavat, enkä lähde ketään varoittelemaan jos vaikka tuntee Ortodoksisen kirkon hengelliseksi kodikseen. Päinvastoin, toivotan onnea ja iloa kaikille!
Mutta sinähän olet vastapuoli, koska vastustat Jeesuksen Kristuksen kirkkoa ja Hänen opetuksiaan. Yksinkertaista, mutta totta. Ei siinä auta se, että pidät itseäsi kristittynä ja Jeesuksen seuraajia ei-kristittynä. Kysymys on vain totuudesta.
Olen seurannut nyt pariviikkoa näitä kirjoituksia
Mormoneista. n
osa on ollut täynnä vihaa,asiatonta kirjoittelua ja ihmisten
jotka eivät tunne edes omaa uskontoaan ja ottävat
kantaa. En ole käynyt mormonikirkossa koskaan
mutta nyt menen ja tutkin. EN TODELLAKAAN usko
pahoja puheita. Kiitos Mormonit niin asiallisista
kommenteista, niistä loistaa hyvä henki.
Kyllä täytyy olla katkeruutta maailmassa paljon
kun haukutaan ja oletetaan asioita. Ja ollaan
tietävinään kaikenlaista. Muistakaa että on
olemassa myös sielunvihollinen joka saa aikaan
pahan puhumisen.Ollaan niinkuin mutamassa
omenaa appelsiiniksi.
Olen käynyt helluntalaisten telttakokouksissa
ne ovat kuin humppafestivaalit, liikutuksen
tilassaan ujeltavat ja puhuvat kielillä, en tiedä
mitä puhuvat?
Olen ollut juhannuksena kirkossa jossa lestadio-
laispappi saarnasi, kyllä oli verinen juhannus.
Vaikka olenkin nainen en hyväksy naispappeutta,
enkä kuvien palvontaa. Enkä tarvitse kenenkään
neuvoja haluan tehdä omat ratkaisuni.
kun pahastut morkkujen puolesta mutta et näe mitään pahaa siinä, miten itse kirjoitat muista uskontokunnista:
"Olen käynyt helluntalaisten telttakokouksissa
ne ovat kuin humppafestivaalit, liikutuksen
tilassaan ujeltavat ja puhuvat kielillä, en tiedä
mitä puhuvat?"
"Olen ollut juhannuksena kirkossa jossa lestadio-
laispappi saarnasi, kyllä oli verinen juhannus."
"osa on ollut täynnä vihaa,asiatonta kirjoittelua" ... sitäpä, sitä näyttänee olevan sinunkin tekstisi täynnä. Tai jos ei nyt ihan vihaa, niin ainakin selvää halveksuntaa.
Siirrä ensin tukki pois omasta silmästäsi ennen kuin lähdet poistamaan roskaa muiden silmistä!
rakas sisar lämpimistä sanoistasi. Tovotan sinulle Jumalan siunausta etsinnöissäsi, olkoon se minkä löydät sinulle rauhan satama nykymaailman pahuutta ja meteliä vastaan!
Tiedät mistä meikäläisen löytää jos joskus haluaa kirjoitella... [email protected]
Paha olo todella... joskus on todella otettava hieman väliä täällä olemiseen... Herra anna heille anteeksi he eivät tiedä.... No osaltaan kannan minäkin korteni kekoon täällä.
Hyviä jatkoja!
heti isketään kiinni sieltä, mistä luulee saavansa otetta. Silmapesu on aina tarpeen, miten olisi vanhojen velkojen anteeksianto??
kauniista kirjoituksestasi. Nuo kaikki tapahtumat olivat todella upeita. Olen todella iloinen puolestasi että koit mitä koit!
Tiedät olevasi tervetullut takaisin koska vaan. Niinovat muutkin tehneet. Ehkäpä jopa se historia joka sinua on vaivannut naukeaa sinulle vähitelle rakkauden avulla aivan toisessa valossa kuin ennen.
Rakkaus on todella avain ja Jeesuksen Kristuksen puolestamme tekemä työ on jokaista ihmistä varten. Eikä ole yhtäkään joka ei sitä tarvitsisi.
Tsemppiä! Ikuinen ystäväsi nenada.
Joo. Täytyy ihan oikeasti myöntää, että todella yllätyin siitä mitä tuntemuksia vierailu temppelissä ja viime lauantain tilaisuudet herättivät minussa.
Em todellakaan osaa sanoa mitä tästä seuraa (jos mitään?), mutta ajattelin kirjoittaa jotain tänne, sillä niin ovat nämä mainitut tapahtumat saaneet paljon ajatuksia heräämään mielessäni.
meillä on jokaisella.... Itse olisin elämän tapahtumien puolesta etuoikeutettu erooja, jos näin päättäisin. Mutta minulla kai on tuo usko ns. vahva.
Luulen todella että avain on rakkaudessa. Avain on siinä että osaa katsoa jokaista asiaa rakkauden simlillä, vaikka se kuinka teksis kipeätä. Ja myös siinä että luottaa Jumalaan ja hänen rakkauteensa.
Kritisismi ei ole rakkautta. Erimieltäkin voi olla mutta rakkaudessa ja rakentaen. Ajatteleminen on hyvä asia. Uudet ideat saapuvat ainoastaan ajattelemisen avulla. Vanhatkin asiat voivat luoda tällä tavalla uusia tuloksia.
Joka tapauksessa ikuinen sisaresi.
...älä vaan katsele TV:n ostoskanavaa...
mikä se on??
...toosa tai paneli mikä välittää kuvaa ja ääntä. :-) Melko turhanaikainen värkki sinänsä.
Täysin psykologisesti ymmärrettävää. Juri noinhan siinä voi käydä muissakin kuin uskonasioissa. Joukkopsykoosi tai viehätys saavat hyvinkin pahat seikat painumaan maton alle. Rakastuminen on hyvin tyypillinen esimerkki tuosta ilmiöstä.
Mihin olisikaan ihmiskunta joutunut ilman rakastumista!
Toivon, että sinäkin vielä rakastut ja saat kokea muitakin ihania tunteita elämässäsi.
No, voipi olla näinkin, mutta sen sanon että mitään "hyvinkin pahoja seikkoja" en koskaan jäsenyyteni aikana henkilökohtaisesti kokenut. Toki nuo tuossa yhdessä vastauksessani "todelle" mainitsemani jutut ovat ongelmia, muttta sen voin sanoa ettei mitään pahoja asioita minulle tehty kirkossa. Eli siinä mielessä en ole kuin parisuhdeväkivallalle silmänsä ummistava rakastunut puoliso - jos siihen viittaat?
Toki olen rakastunut ja löytänyt sen oikean. Kokemuksesta puhunkin. Nuorena osasin muiden huonoista esimerkeistä oppia ottaen välttää mahdolliset ihastumisen huumat, jolloin "ei sillä nyt niin suurta väliä ole vaikka tuo tupakoi, kun on niin ihana muuten". Kyllä sillä minun kohdallani myöhemmin olisi ollut kamalasti väliä!
Samoin osasin varoa ahtaita uskovaisia, vaikka muuten olisivat olleet ihania, koska minä olisin kuitenkin myöhemmin ollut sellaisella rasite ja hän minulle.
Rakkaus on hyvin tärkeä asia ja erittäin tarpeellinen myös niitä kohtaan, joiden ajatusmaailma on erilainen.
Juuri siitä minulla on karvas kokemus. Erittäin merkittävä ihastukseni kohde hurahti hellariksi ja kääntyi jyrkästi minua (alleginen ahtaille uskovaisille) vastaan, mutta yritti kuitenkin käännyttää. Tunsin silloin, että paras rakkaudenteko häntä kohtaan on poistua kohteliaasti takavasemmalle, vaikka se oli minulle erittäin raskas kokemus. Sitten minulle selvisi, että se oli ollut hänellekin raskas tapaus.
Ehkä olisi kuitenkin ollut hänen kannaltaan parempi sanoa suorat sanat ja haukkua hänen uskontonsa lyttyyn, koska kohteliasuuteni, varovaisuuteni ja myötämielisyyni osoitukset saivat hänet ehkä luulemaan, että olisin ollut käännytettävissä.
Voisi vähän verrata siihen, kun nelivuotiaana jouduin kivuliaaseen selkäydinnestepunktioon. Sairaanhoitaja sanoi tylysti: "Huutaa saat, mutta pois sinua ei tästä lasketa!"
Minä ajattelin: "Senkin ämmä, minähän en huuda."
Hammasta purren kestin itkemättä. Jälkeenpäin kyllä sitten tajusin tuon hoitajattaren viisauden. Juuri vihani hän halusikin saada esiin, koska sen avulla kestin.
Jos sanon joskus jotain pahaa mormonismista, vakaiden mormonien uskoa ja tahtoa se vain vahvistaa, epävarmalle voi olla avuksi irtipääsyssä.
Tietysti sekä sanojalla että vastaanottajalla on oma vastuunsa, jota olisi syytä käyttää järkevästi. Eräälle tutulleni lääkäri oli huomauttanut mm. suolan käytöstä. Sen jälkeen tämä omien sanojensa mukaan söi piruuttaan suolaa entistä enemmän. Taisi vain kosto mennä väärään osoitteeseen. Nyt hän halvaantuneena muistuttaa enemmän kasvia kuin ihmistä.
En tarkoittanut millään pahalla, vaan jonkinlainen "ummistaminen" on hyvin inhimillistä meille kaikille monissa elämän tilanteissa. Se on jopa hyödyllinen piirre kohtuullisessa mitassa. Aste-erojahan on paljon huonojen asioiden kokemisissa ja hyväksymisissä.
Juu. Tämän myönnän todellakin. Tietty "sokeus" tai kieltäminen on todellakin inhimillistä.
Enkä minä ottanut sanomisiasi pahalla, ehkä hieman olen "puolustuskannalla", koska minulle oikeasti tuli kaikesta kokemastani hyvä olo ja mieli. Enkä ole ummistanut silmiäni, mutta ehkäpä, ken tietää, voisin antaa itselleni luvan tarkastella tiettyjä juttuja uudestaan, ilman että sulkisin heti tietyt vaihtoehdot jyrkästi pois.Kuten tähän asti viime vuosina olen tehnyt. Myönnän että olen kritiikissäni (siis jota olen itse itselleni esittänyt mielessäni) ollut sokea millekään muulle vaihtoehdolle, kuin sille kerran tekemälleni. Ans kattoo. :)
kieliä tässä on muutama hyvä sivu luettavaksi:
Kysymyksien vastauksia löytyy:
http://www.fairlds.org/webguide.html
http://suomi.fairlds.org/webguide.html
http://www.allaboutmormons.com/racism.php
http://www.angelfire.com/mo2/blackmormon/homepage.html
http://ldsfaq.byu.edu/
http://www.mormonsites.org/
http://www.jefflindsay.com/LDS_Intro.shtml
http://www.mormonfortress.com/
Ainoastaan www.lds.org on kuitenkin virallinen sivusto. Muilla esiintyy tieteellisiä tutkimuksia ja mielipiteitä.
Kysyä voi myös [email protected]
Älkää lukijat menkö vipuun, tuo aloitus on selvästi trollailevan himomormonin kirjoittama provo.
Näin he itselleen uskottelevat että nyt kaikki kirkosta joskus lähteneet tulevat takaisin kun kerran oikein temppelikin tuli Suomeen.
Se on pelkkää mormonien keskinäistä uskottelua josta heille itselleen tulee hyvä mieli.
on tuhannen kirjoituskoneelle pistetyn apinan luoma sanaryhmä, jonka tietokoneohjelma on muokannut kieliopillisesti oikeiksi suomen kielen lauseiksi.
Että sitä jotkut kehtaa ja viitsii.
En trollaile, enkä ole mormoni, joten en voi olla myöskään himomormoni.
Eikä ollut mikään provokaan.
Ajattelin vaan kirjoittaa entisenä jäsenenä rehellisesti MYÖNTEISISTÄ kokemuksistani joita minulla mainitsemissani tilaisuuksissa oli.
Mutta samapa tuo mitä siitä ajattelet. Oikeastaan kirjoitin ihan itseäni varten, oli kivaa jollain lailla tuoda esille kíitollisuuteni, vaikka nyt vain netissäkin. En odota kenenkään muun saavan hyvää enkä pahaa mieltä omista henkilökohtaisista kokemuksistani.
hengelliset kokemukset ovat varmasti hyvin paljon itsestämme kiinni. Jos olemme mieleltämme avoimia ja vastaanottavaisia niin varmasti saamme hengellisiä kokemuksia. Minulla oli tilaisuus olla oppaan tehtävissä temppelin avointen ovien aikana. Kun kuljin ryhmien kanssa temppelin läpi koin joka kerralla voimakkaan hengellisen tunteen. Huomasin myös, että hyvin monet kävijöistä kokivat saman tunteen ja niistä keskusteltiin vastaanottoalueella ja moni ystäväni (Ei MAP-kirkon jäsen) on tullut jälkeenpäin puhumaan tästä tunteesta ilman, että olen avannut keskustelua aiheesta. Uskon voimakkaasti, että Herra on hyväksynyt tämän temppelin huoneekseen, koska vahvistus Hänen henkensä läsnäolosta siellä on saanut myös puolueettomalta taholta. Monet epäaktiiviset kävivät myös siellä ja monet olivat tavoittaneet tämän hyvän hengen, joka siellä vallitsi. En juurikaan kuullut kritiikkiä. Tosin jotkut olivat enemmän kiinnostuneita hienosta rakennuksesta. Meitä ihmisiä on eri herkkyydellä varustettuja.
Minullakin oli oma kriisivaiheeni nuorena kirkossa. Jäin toiminnasta pois kahdeksi vuodeksi. En silti koskaan menettänyt uskoani. Kotiopettajat olivat ystävällisiä ja nöyrästi kutsui meitä takaisin. He toivat hyvän hengen aina tullessaan. Tulimme kokouksiin ja sitten eräänä sunnuntaina tapasimme lähetysjohtajan, joka puhui temppelistä ja mahdollisuudesta iankaikkiseen avioliittoon. Olimme vähän kiusaantuneita kun elämämme ei ollut kaikin puolin siinä kunnossa, että olisimme voineet mennä temppeliin. Keskustelimme ongelmistamme ja hän antoi haasteen, että vuoden kuluttua asiamme olisivat kunnossa kun tekisimme asioistamme parannuksen. Emmin vielä kun olimme pienen palkan varassa ja olisi pitänyt maksaa kymmenykset, vaikka raha oli jo muutenkin tosi tiukalla ja omakotitalon rakennus vei kaiken ylimääräisen. Hän sanoi, että maksakaa ja koetelkaa Herraa pitääkö Hän lupauksensa niistä siunauksista, jotka tämän lain pitämisestä seuraa. Emmin vielä, koska tiesin, että jos msksan nyt kymmenykseni minulle jäisi vain kolmannes siitä rahasta jonka perheeni olisi tarvinnut niukkaa budjettia noudattaen. Lähetysjohtaja antoi lupauksen, että jos minulta puuttuisi jotain niin soittaisin hänelle ja hän järjestäisi asiani. Otimme vaimoni kanssa haasteen vastaan ja koitimme kaikki mahdollisuudet käyttää selvitäksemme tilanteesta. Vaikka moni ei sitä varnaan usko, niin itse koin saaneeni suuria siunauksia, jotka tulivat lähimmäisten ja muiden tahojen kautta. Lopputulos oli, etten koskaan joutunut kääntymään lähetysjohtajan puoleen ja meillä oli perheessä kaikkea. Taivaan akkunat aukesivat ja siunaukset olivat ylenpalttiset. (Kts. Mal.3:10) Samaan aikaan sain työpaikallani paremmin palkatun tehtävän ja ylenin virassani. Menimme aikanaan temppeliin ja koimme niihin aikoihin voimakkaan hengellisen kasvun ajan jolloin monet perheemme sukulaiset myös liittyivät meidän todistuksemme auttamana MAP-kirkkoon.
kun kerran sinulla on niiiiiin myönteisiä kokemuksia siitä. Kumma kun kerran olet sieltä lähtenytkään?
niin tuntuu varmasti paremmalta.
Minä olen samassa tilanteessa kuin sinäkin: ollut kohta 15v poissa kirkosta, en voi uskoa kaikkiin kirkon oppeihin ja hömpötyksiin - mutta tuolla temppelissä koin kovasti rauhaa ja rakkautta; oli kuin kotiin olisi tullut. Enpä usko, että koskaan tulen kirkon yhteyteen takaisin, mutta en pidä sitä silti mahdottomana. Se mikä on lapsena opetettu on juurtunut selkäydintäkin sitkeämmin alitajuntaan. Jos minulle tulee joskus hinku, että voisi käydä kirkossa sunnuntaina, niin kai minä suunnistaisin MAP-kirkkoon, vaikken siihen uskoisikaan.
Meikäläisen motto on nykyään se, että jos haluaa johonkin kirkkoon kuulua ja sen opetuksiin uskoa, niin mitään muuta perustetta ei ole, kuin se että "haluaa tendä niin ja se tuntuu hyvältä". Ei kenelläkään eikä millään ole mitään parempaa perustetta. Siinä mielessä MAP-usko on ihan yhtä perusteltua kuin vaikka evlut-usko.
> jos haluaa johonkin kirkkoon kuulua ja sen opetuksiin uskoa, niin mitään muuta perustetta ei ole, kuin se että "haluaa tendä niin ja se tuntuu hyvältä"
Omaansa saa kehua (ja pitääkin, jos onnea haluaa levittää), mutta pilkata ei.
Nälvijät jatkakoot oman onnensa etsintää. Ilmeisesti se on monella vielä hukassa, koska ahdistusta täytyy purkaa onnellisempiin.
Olet oikeassa, mielestäni.
Mitä tahansa kirkkoa tutkiessani osaan kyllä heti tunnistaa ihan vastaavanlaisia (joskin kullekin kirkolle omanlaisiaan) historiallisia jne. ongelmia, kuin MAP-kirkossa.
Ihan varmasti minulla olisi ongelmia Katolisen kirkon tai Ortodoksisen kirkon historian (ja joidenkin oppien) kanssa. Ja sama koskee jopa Evankelisluterilaista kirkkoakin (kyllä, senkin historiassa on ongelmakohtia), ja jos joskus otan herneen nenään Joseph Smithin joistain sanomisista, niin ihan yhtälailla hikeentyisin tietyistä Martti Lutherinkin sanoista.
Eli, mielestäni osuit hyvin ytimeen - kukin valitkoot sen minkä itselleen kokevat parhaaksi.
Miten valita esim. luterilaisen tai ortodoksisen kirkon välillä? Varmaan päivän päätteeksi ken tällaisen valinnan tekisi, ratkaisisi sen "tunnetasolla" - toinen vaihtoehdoista tuntuisi paremmalta. Näin uskoisin ainakin.