Haluan kuolla pois. Tehdä itsemurhan. MIten kukaan ihminen jaksaa elää tässä maailmassa? Jokainen päivä on yhtä paskaa. Ensimmäistä kertaa ajttelin haluavani kuolla kun olin neljännellä luokalla ja vieläkin ajattelen samoin. Nyt olen 18.
En vaan ole missään hyvä enkä tunne olevani mitään. Minusta ei ole hyötyä kenellekkään ei edes itselleni. En vain ole keksinyt järkevintä tapaa tappaa itseäni. Jokin sellainen tapa joka olisi mahdollisimman varma ja melko kivuton ja "siisti" eli ei junan alle hyppäämistä..
Testamentinkin olen tehnyt jo. Mietin vain, että kannattaisiko kirjoittaa jokin kirje, jossa kertoisin läheisilleni syyn miksi en jaksa elää.
Ei auta terapiat ei lääkkeet.
Jokainen päivä on vaan tuskaa ja vielä kerran tuskaa.. Miksi juuri minun annetaan elää?
elämää en jaksa
17
6728
Vastaukset
- Ile
Sinä haluut tappaa itses .miksi?Mull on syöpä
joka tappaa minut vuorenvarmasti halusin tai en...Nyt toivon nukkuvani pois kipujeni ja tuskani tähden...Miksi hukkaisit elämäsi jos olet fyysisesti terve...Ulkonäöllä,mammonalla
ei ole paskan vertaa merkitystä..Suurin merkitys olet sinä itse omana ja ainutlaatuisena ihmisenä.
On ihan sama minkä näköinen olet ruma vai kaunis.
Sisäinen kauneutesi on itsestäsi kiinni..Haluatko hyväksyä itseäsi sellaisenaa kun olet itsellesi.Se mitä muut ajattelee sinusta sillä ei ole väliä. Yks juttu oletko koskaan ajatellu psyykelääkeiden negatiivisia puolia..Ei ole todistettu että yhdestäkään psyykelääkest olisi apua..Nää lääkeet on huumeita jotka sekoittavat pääsi entuudestaan.Aivotoiminta on puhdasta kemiaa..
Se että olet tuhoamassa elämäsi on se ettet kykene näkemään sisäistä kauneuttasi joka on meissä jokaisessa...En ole paras puhumaan uskosta,toivosta ja rakkaudesta koska tämä pirullinen syöpäni vei minulta kaiken..ihan kaiken...Nyt en ymmärrä miksi elän enään..ehkä siksi että jos nyt tässä tilassani kun olen ,jos saan yhdenkin nuoren pelastettua varmalta kuolemalta niin elämälläni oli jokin muu tarkoitus kuin syöpä..
Mä voin kysyä sitä samaa .Miksi ylipäätään synnyin tänne?Olen vain munasolun ja siitiön lopputulos,molemissa oli syöpägeeni valmiina.Kunnioita itseäsi.Käyppä katsomassa lasten syöpäosastolla tai vanhusten saattohoitoa niin uskon että arvostat elämääsi hiukkasen paremmin..Mun mielestä itsemurha ajatuksesi on väärin niitä kohtaan jotka olisivat halunneet elää mutta jotka tahtomattaan saivat syövän/sairauden.Minäkin halusin elää kerran.Nyt se ei ole elämää vaan hidasta kuolemaa.
T:Ile (elämänsä menettänyt vastoin tahtoaan)- sairaudessasi
Kiitos sinulle,että jaksoit nuorena ihmisenä kirjoittaa näille masentuneille nuorille ja kertoa oman tilanteesi. Kyyneleet nousi silmiini kun ajattelin sun tilannetta. Sinä et saanut tehdä valintaa. Olin muutama vuosi sitten töissä lasten syöpäosastolla ja näin monen lapsen/nuoren elämän päättyvän ennen aikojaan. Siellä oppii tosiaan arvostamaan elämää. Voimia sinulle sairauden kanssa.
- aloittaja kuollut(N)
Olen elämässäni kohdannut kuoleman monesti. Lisäksim olen ollut vanhusten saatto-osastolla töissä ja hoitanut vaikeasti kehitysvammaisia. Tiedän elämän raadollisistakin puolista ja sen että kaikilla ei ole niin hyvin asiat. Mutta silti. Ei kiinnosta elää. En jaksa. En ole silti mikään täysi ääliö blondi, joka ei tietäisi elämästä mitään muuta kuin jatkuvan angstin.
- voimia sinulle
Olethan tietoinen tästä keskustelufoorumista?:
http://www.cancer.fi/keskustelut/keskustelufoorumi/miesten_syovat/
- Filan
on todella hyvä kirjallinen ilmaisutaito. On täysin väärin, että kenekään kuuluu tuntea noin surullisesti kuin sinä, olet ilmiselvästi lahjakas ja kykenet tuntemaan. Miten moni pinnallinen materiaaliin tukensa ja toivonsa iskostava onkin jo kuollut, rahan ja pinnallisuuden kalvettama. Sinä elät ja sinussa on mielekkyys elää. Jo se, että kirjoitit tänne, merkitsee, sinä merkitsit elämäsi.
- Ile
Kiitos Filan
Joo mua ymmärtää ne jotka todella haluavat kuunnella minua sydämmestään kuten esim sinä ilman omanedun tavoittelua,ilman velvollisuuden taakka/pakotetta.Mutta juuri tuosta hyvästä ilmaisukyvykkyydestäni minut on enemmän kuin tuhat kertaa tuomittu psyykisesti sairaaksi vaan ruumiini ja elintoimintoni kertovat aivan jotain muuta nyt...Ihmiset havahtuvat yleensä liian myöhään...ja kiltteyteni on ollut enemmän haitaksi kun hyödyksi...Kukaan ei tule koskaan käsittämään tätä sairauttani jota olen saannut käydä läpi...Taistelu 7 vuoden ajan..Pidän sitä jonkinlaisena ihmeenä että ylipäätänsä elän...Ehkä juuri tuo sielun kauneuteni on minut pitänyt hengissä jopa epäinhimillisissä oloissa...Toisinaan en haluakaan enää kenenkään näkevän tilaani ,sitä on liian vaikea ihmismielen
ymmärtää.Tosin jälki puheet ovat aina minua vastaan..Kun en tehnyt sitä ja tätä mutta totuus oli se että tein kaikkeni ja vähän liikaakin..Onhienoa että on olemassa ihmisiä jotka ymmärtävät sairauteni vakavuuden nyt..Surullisinta on se että sitä ei otettu H:gin hoitopiirin toimesta vakavasti kun siihen olisi ollut mahdollisuus ja se piilee siinä että potilasta ei oteta ihmisenä vaan joko hyödykkeenä tai "jätteenä" aina täytyy olla jokin hyöty..Kuitenkin maksamme jokainen verorahoja terveydenhoitoon ja uskallan väittää että puolet niistä varoista menevät ns välistävetäjien taskuun.Se mitä tunnen tällähetkellä on suunnatonta väsymystä,vihaa,katkeruutta niitä kohtaan jotka veivät minulta elämän, tai edes olisivat antaneet jonkinlaisen mahdollisuuden ja vielä olisi ollut niin paljon hyvää tekemättä.Pidän maailmaa kauniina etenkin luontoa sen moninaisineen eläinkuntineen.Ihminen on se suurin paha täällä.Mutta yleensähän se on Murphyn laki et se joka on hyvä ,rehellinen jne se saa kärsiä..Mitä tää sit on niin en tiedä...Ehkä niin kauan kun ymmärrän vielä edes jotain ja voin näilä palstoila kirjoittaa etenkin nuorille,heitä minua eniten surettaa puhumattakaan kun he ovat minun iässäni ja vanhempia mitä yhteiskunnalla on heille tarjota,ei mitään..Aina puhutaan kuinka hyvä maa Suomi on,ei pidä paikkaansa.Esim meidän aina vihaamamme Ruotsi on n20vuotta meitä edellä kaikessa,mutta tästähän suomenruotsalaisuusvihamme on alkanut.Katellisuus viha...ja se tärkein omaaan napaamme tuijotus.
Pahoittelen kirjoitusvirheitäni ja lauseiden asettelua johtunee sairaudestani.Mitä mielekkyyteni elämään tulee se on aika vähissä...
Ehkä joku kunnioittaa minua joskus ihmisenä kuolemani jälkeen...On vaikeeta ymmärtää sitä miksi kaiken menetin 33 vuoden jälkeen...
Toivonkin vaika tiedän että se on turhaa ,että joku ottaisi sairauteni tutkittavaksi kuolemani jälkeen..Nostaisi kissan pöydälle..Uskallan väittää että olen syytön tilaani.
Ystävyydellä Ile - Janina
Ile kirjoitti:
Kiitos Filan
Joo mua ymmärtää ne jotka todella haluavat kuunnella minua sydämmestään kuten esim sinä ilman omanedun tavoittelua,ilman velvollisuuden taakka/pakotetta.Mutta juuri tuosta hyvästä ilmaisukyvykkyydestäni minut on enemmän kuin tuhat kertaa tuomittu psyykisesti sairaaksi vaan ruumiini ja elintoimintoni kertovat aivan jotain muuta nyt...Ihmiset havahtuvat yleensä liian myöhään...ja kiltteyteni on ollut enemmän haitaksi kun hyödyksi...Kukaan ei tule koskaan käsittämään tätä sairauttani jota olen saannut käydä läpi...Taistelu 7 vuoden ajan..Pidän sitä jonkinlaisena ihmeenä että ylipäätänsä elän...Ehkä juuri tuo sielun kauneuteni on minut pitänyt hengissä jopa epäinhimillisissä oloissa...Toisinaan en haluakaan enää kenenkään näkevän tilaani ,sitä on liian vaikea ihmismielen
ymmärtää.Tosin jälki puheet ovat aina minua vastaan..Kun en tehnyt sitä ja tätä mutta totuus oli se että tein kaikkeni ja vähän liikaakin..Onhienoa että on olemassa ihmisiä jotka ymmärtävät sairauteni vakavuuden nyt..Surullisinta on se että sitä ei otettu H:gin hoitopiirin toimesta vakavasti kun siihen olisi ollut mahdollisuus ja se piilee siinä että potilasta ei oteta ihmisenä vaan joko hyödykkeenä tai "jätteenä" aina täytyy olla jokin hyöty..Kuitenkin maksamme jokainen verorahoja terveydenhoitoon ja uskallan väittää että puolet niistä varoista menevät ns välistävetäjien taskuun.Se mitä tunnen tällähetkellä on suunnatonta väsymystä,vihaa,katkeruutta niitä kohtaan jotka veivät minulta elämän, tai edes olisivat antaneet jonkinlaisen mahdollisuuden ja vielä olisi ollut niin paljon hyvää tekemättä.Pidän maailmaa kauniina etenkin luontoa sen moninaisineen eläinkuntineen.Ihminen on se suurin paha täällä.Mutta yleensähän se on Murphyn laki et se joka on hyvä ,rehellinen jne se saa kärsiä..Mitä tää sit on niin en tiedä...Ehkä niin kauan kun ymmärrän vielä edes jotain ja voin näilä palstoila kirjoittaa etenkin nuorille,heitä minua eniten surettaa puhumattakaan kun he ovat minun iässäni ja vanhempia mitä yhteiskunnalla on heille tarjota,ei mitään..Aina puhutaan kuinka hyvä maa Suomi on,ei pidä paikkaansa.Esim meidän aina vihaamamme Ruotsi on n20vuotta meitä edellä kaikessa,mutta tästähän suomenruotsalaisuusvihamme on alkanut.Katellisuus viha...ja se tärkein omaaan napaamme tuijotus.
Pahoittelen kirjoitusvirheitäni ja lauseiden asettelua johtunee sairaudestani.Mitä mielekkyyteni elämään tulee se on aika vähissä...
Ehkä joku kunnioittaa minua joskus ihmisenä kuolemani jälkeen...On vaikeeta ymmärtää sitä miksi kaiken menetin 33 vuoden jälkeen...
Toivonkin vaika tiedän että se on turhaa ,että joku ottaisi sairauteni tutkittavaksi kuolemani jälkeen..Nostaisi kissan pöydälle..Uskallan väittää että olen syytön tilaani.
Ystävyydellä IleKirjoituksesi ovat koskettaneet minua. Miten väärin, että nuori ihminen joutuu läpikäymään tuollaista. Itselläni on juuri nyt vaikeaa elämässä, joten pystyn ainakin vähän ymmärtämään tunteitasi. Veljeni sairastaa vakavaa perinnöllistä silmäsairautta (ensimmäiset oireet 13-vuotiaana), nyt hän on 24-vuotias, hämäränäköä ei ole juuri mitään jäljellä, päivänäkö on toistaiseksi normaali(sairaus on nuoruustyypin silmänpohjan rappeuma, joka lähes aina johtaa sokeutumiseen keski-iässä, jopa aiemmin(miehillä)). Tämä asia on ollut minulle ja perheelleni todella vaikea(suvussani ei aiemmin ole ollut tätä sairautta, ilmeisesti vanhempieni geenit eivät sovi yhteen, ja tämä geenivirhe on tullut esille sitten lapsissa.) Viime kuussa rutiinitarkastuksessa silmälääkärillä todettiin, että myös minulla (olen nainen ja 26-vuotias)on tämä silmäsairaus(en ole huomannut mitään, koska tauti ei oireile)tosin lievänä muotona, kuulemma naisilla tauti esiintyy lievempänä, ennuste on että ei pitäisi koskaan sokeutua, mutta hämäränäköön voi tulla muutoksia myöhemmällä iällä. Tauti siis näkyy silmänpohjissani, mutta on niin lievä, ettei vielä oireile. Minulla on myös 2 nuorempaa sisarusta, joita ei ole tutkittu asian tiimoilta.(oireita ei ole). Asian käsittely on minulla vielä täysin kesken, ja miljoonat ajatukset risteilevät päässä, miten tästä selviän...miten jatkan elämääni sen tiedon kanssa että minulla on silmäsairaus. Voin tällä hetkellä henkisesti melko pahoin, mutta yritän olla reipas, käyn normaalisti töissä yms.
- Janina
Janina kirjoitti:
Kirjoituksesi ovat koskettaneet minua. Miten väärin, että nuori ihminen joutuu läpikäymään tuollaista. Itselläni on juuri nyt vaikeaa elämässä, joten pystyn ainakin vähän ymmärtämään tunteitasi. Veljeni sairastaa vakavaa perinnöllistä silmäsairautta (ensimmäiset oireet 13-vuotiaana), nyt hän on 24-vuotias, hämäränäköä ei ole juuri mitään jäljellä, päivänäkö on toistaiseksi normaali(sairaus on nuoruustyypin silmänpohjan rappeuma, joka lähes aina johtaa sokeutumiseen keski-iässä, jopa aiemmin(miehillä)). Tämä asia on ollut minulle ja perheelleni todella vaikea(suvussani ei aiemmin ole ollut tätä sairautta, ilmeisesti vanhempieni geenit eivät sovi yhteen, ja tämä geenivirhe on tullut esille sitten lapsissa.) Viime kuussa rutiinitarkastuksessa silmälääkärillä todettiin, että myös minulla (olen nainen ja 26-vuotias)on tämä silmäsairaus(en ole huomannut mitään, koska tauti ei oireile)tosin lievänä muotona, kuulemma naisilla tauti esiintyy lievempänä, ennuste on että ei pitäisi koskaan sokeutua, mutta hämäränäköön voi tulla muutoksia myöhemmällä iällä. Tauti siis näkyy silmänpohjissani, mutta on niin lievä, ettei vielä oireile. Minulla on myös 2 nuorempaa sisarusta, joita ei ole tutkittu asian tiimoilta.(oireita ei ole). Asian käsittely on minulla vielä täysin kesken, ja miljoonat ajatukset risteilevät päässä, miten tästä selviän...miten jatkan elämääni sen tiedon kanssa että minulla on silmäsairaus. Voin tällä hetkellä henkisesti melko pahoin, mutta yritän olla reipas, käyn normaalisti töissä yms.
Kai minulla kestää vähän aikaa että sisäistän asian. Jotenkin vaan (kun olen enempi tunneihminen)tunnen surua ja kaipuuta entiseen elämääni(kun en vielä tiennyt sairaudestani)Kai sitä jotenkin kapinoi vastaan. Minulla on kuitenkin ollut hyvä elämä(ja ei kai se nytkään ohi ole, kun vaan saan aikaa käsitellä ja hyväksyä sairauteni)Olen kuitenkin ehtinyt elämässä jo paljon, valmistua lukiosta, kauppiksesta ja nyt viime talvena Ammattikorkeakoulusta. Olen tavannut ihanan ihmisen, jonka kanssa ollut kihloissa jo 3 vuotta, on hyviä ystäviä ja mukava työpaikka. Päällisin puolin asiat ovatkin hyvin, mutta nyt tuli tämä sairaus, joka ikäänkuin "pysäytti", pisti ajattelemaan asioita, ja tajuamaan että elämä on lopulta lyhyt. Olisi mukavaa jos vastaisit takaisin: ) t. Janina, ja voimia sinulle!
- Ile
Janina kirjoitti:
Kai minulla kestää vähän aikaa että sisäistän asian. Jotenkin vaan (kun olen enempi tunneihminen)tunnen surua ja kaipuuta entiseen elämääni(kun en vielä tiennyt sairaudestani)Kai sitä jotenkin kapinoi vastaan. Minulla on kuitenkin ollut hyvä elämä(ja ei kai se nytkään ohi ole, kun vaan saan aikaa käsitellä ja hyväksyä sairauteni)Olen kuitenkin ehtinyt elämässä jo paljon, valmistua lukiosta, kauppiksesta ja nyt viime talvena Ammattikorkeakoulusta. Olen tavannut ihanan ihmisen, jonka kanssa ollut kihloissa jo 3 vuotta, on hyviä ystäviä ja mukava työpaikka. Päällisin puolin asiat ovatkin hyvin, mutta nyt tuli tämä sairaus, joka ikäänkuin "pysäytti", pisti ajattelemaan asioita, ja tajuamaan että elämä on lopulta lyhyt. Olisi mukavaa jos vastaisit takaisin: ) t. Janina, ja voimia sinulle!
Hej Janina
Niin hämäräsokeudestahan se minullakin alkoi.Myöhemmin tuli liuta muita neuroloogisia oireita..jotka tulkittiin psyykisiksi.Sitten löydettiin erittäin harvinaninen silmäpohjarappeuma(molemmissa silmissä) johon ei löydetty lääketieteelistä termiä...Tautini on niin monisärmäinen.Tästä en haluaisi keskustella julkisella keskustelu palstaalla...Sinun silmäpohjarappeumasi on vakava asia...
Minulla alkoi näköviat mm 22v nyt olen 39.
Kiitos viestistä.
kultaisin terveisin Ile
- elää kuin ite haluaa
vaikka keräämällä romua ja tyhjiä viinapulloja t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
- kiinni
Hei, sittenhän sinulla ei ole mitään menetettävänä, joten tee vertailu vasta 50 kuluttua, oliko se sen arvoista. Lähde vaikka kiertämään kiinaa, niin olet ainakin nähnyt sen, tai hyppää rahtilaivaan ja mene jonnekin lämpimälle saarelle ja käy katselemassa maailman menoa siellä, ehdithän päättää päiväsi myöhemminkin. Lähde mukaan avustustyöntekijäksi, niin olet ainakin hyödyksi, maailma on täynnä mahdollisuuksia
- Vaikeaa täälläkin koettu
Minullakin on ollut vaikeaa, TODELLA vaikeaa etten sanoisi. Olen saanut potkut monesta työstä, läheiseni kuoli koira tulossa sokeaksi, itsellä kipuja joihin ei edes morfiini auta.
Apua olen hakenut mielenterveystoimistosta, ja jonkin verran auttanut, lääkkeistäkin, tosin monet väärät lääkkeet vain pahensivat oloani, onneksi löysin hyvän.(xanor.
Mutta uskomatonta että suurin apu löytyi ravinto terapiasta, älä naura, se on täysin totta! Oikeanlaiset rasvahapot ja vitamiinit saivat minut täysijärkisen kirjoihin. Käytän näitä: kultasula rypsiöljyä jokapäivä 2rkl, emäsjauhe, mincartil, Luonnon D vitamiini(vitabalanssin tuote) luonnon E-vit, (ido e). Ja jo 2 viikon käytön jälkeen huomasin todella suuren eron, pääni on paljon selvempi, en tarvitse lääkkeitä, tämä on uskomatonta. Joidenkin vitamiinien puute aiheuttaa masennusta ja vakavaa sellaista!! Kaikkien lisäravinteiden tulee olla L-sarjaa eli ne on tuotettu luonnontuotteesta, koska 75% markkinoilla olevista on laboratorioissa tuotettuja johdannaisia, niistä ei ole mitään hyötyä.
Kerro jos haluat apua, opiskelen nimittäin ravintoterapiaa koska sain siitä avun. - crying
Kuulehan.Hae apua ja heti! Sitä saa terveyskeskuksesta,mielenterveystoimistosta jne.Jos et itse jaksa sano jollekin että soittaa.
Minun poikani tappoi itsensä sillä "epäsiistillä" tavalla,junan alle syöksymällä. Tuskin voit edes otaksua,mitä siitä seurasi meidän loppuperheelle,edes pahimmissa painajaisissasi.
Siis ole hyvä,hae apua,nyt. - Anonyymi
En itekkään jaksa enää elämääni paskaahan tää on mutta ajatellaas positiivisesti kun ajattelen tulevaisuutta niin se näyttää mahdollisesti onnelliselta kunhan nyt jaksaa yrittää heti tulee mieleen että ei saatana ku pääsis panee iha helveti seksikkäit tyttöi ei vittu lol ahhahaha kivaa tuntuu hyvältä ja sit kaikkee hauskaa tehä kavereije kaa ja muuta nii että elämä on VITUN ONNELLISTA ETTÄ TÄMÄN HETKEN ITSENI EI EES KÄSITTÄIS TEKIS MIELI VAA HUUTAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAhomohomohomohomo saatana lol viinaa perkele ajattele positiivisesti ja haistata paska kaikille pahoille ihmisille, järjestetään kapina ja tehdään maailmasta hyvä paikka elää ja se on mahdollista kyllä eikä meille sit ikinä tehä mitään nautitaa vaa perkele normaali ihmine sanois mua hulluks mut haistakoot paska vitu paskaläjä perkele oon normaali perkelepreklelevittusaatana lololololololololo XDDDDDDDDDDDDD oon paras oon paras oon paras ja kaikki naikkoset rakastaa mua perkele oon oaras OON PARAS PERKELE LOLOLOLOLOLOLOLOOL
- Anonyymi
Koronahysteria romahduttaa ihmiskunnan hyvinvoinnin rippeet. Pandemia on keksitty juttu ja takana on joku hämärätaho (luultavasti Kiinan kommunistinen puolue). Reagointi tautiin aivan liian ylimitoitettu. Rajoitukset ja sulut romahduttavat ihmisten mielenterveyden ja kohta monikaan ei halua enää elää edes. Jos tulevaisuuden kuva on se, että maski naamalla kuljetaan ruokakaupassa ja muutoin istutaan kotona tai kuljetaan jonossa sitä lähialueen lenkkipolkua (jossa talvella hullut hiihtäjät iskee sauvoilla jalankulkijaa) ahtaassa ihmismassassa, niin ei paljon elämän iloja ole. Arki ja viikonloppu ovat samaa harmaata massaa; ei mahtavia tanssi-iltoja, konsertteja, teatteria, ei mitään! Kotiin viinaa ja kaljaa ja tv:stä tuijotetaan vain uusimmat koronatilastot. Ei ihme että ihmiset alkaa kadota oman käden kautta. Tilanne tulee olemaan sama vielä 5 vuoden päästä, tosin sillä erolla että julkinen talous on romahtanut, sosiaaliturva samalla, ja firmat pääosin konkurssissa ja Suomessa miljoona työtöntä.
- Anonyymi
Jokaisella elämällä on tarkoitus ja älä mieti Jumalaa, koska sitä ei ole. Toivottavasti et ole tehnyt itsellesi mitään. Jos voit huonosti vaihda maisemaa. Usko että pärjäät niin pärjäät. Voi hyvin ja itseäsi tutkimalla löydät tiesi.
- Anonyymi
" Vaihda maisemaa..."
Omaa itseään ei pääse pakoon, vaikka vaihtaisi maisemaa kuinka usein. Se on totuus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies, miksi et vaikuta halukkaalta?
Ihmeellistä käytöstä mieheltä. Toki et ole mikään teinipoika enää.1232558- 1351964
Terveystalon lääkärit ylilaskuttaneet
Tämän pörriäiset osaavat, laskuttamisen. Terveystalo myöntää asian. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011134269.html "K1151291Ikävä on häntä
Josta on tullut niin tärkeä ja rakas. Olisinko onnellinen hänen kanssaan. Ne rakastavat silmät jotka mua katsoo aina jos631286En kai koskaan saa sinua
Koska et usko että riitäisit minulle. Olet aina pitänyt itseäsi liian risana ja heikkona. Katkot korkeutesi, ja poraat k771141HESARI: Kahden Pasin pankki OmaSp
Toinen entinen työntekijä sanoi, että Turtio oli organisaatiossa “Jumalasta seuraava, ylöspäin” https://www.hs.fi/visio271133Minkä kultakimpaleen
Menetän jos en saa häntä. Joku muu saisi nauttia siitä hellyydestä, huumorista ja intohimosta. Ehkä hän ymmärtää nyt mik351122Tykkäsit nainen
Aina eniten lähetyssaarnaajassa, muistan miten nautit!😎😚 meidän pitää päästä vielä kokemaan se.451089- 961053
Kerroppas nyt
M mies, että kenestä sinä oikein tykkäät, niin saadaan tämä asia muillekin selväksi 😉841048