mitä on lihallinen vapaus?

Kyllä ei tuossa voi puhua todellisesta vapaudesta, siitä puuttuu esim.kaikki kalaruuat ja lista on muutenkin kovin ahdasmielinen.

Kyllä ei tuossa voi puhua todellisesta vapaudesta, siitä puuttuu esim.kaikki kalaruuat ja lista on muutenkin kovin ahdasmielinen.

vapaaksi kirjoitti:

Kyllä ei tuossa voi puhua todellisesta vapaudesta, siitä puuttuu esim.kaikki kalaruuat ja lista on muutenkin kovin ahdasmielinen.

koski LIHALLISTA vapautta.

Mitä ihmettä sotket kaloja siihen??!!

Umpiviisas kirjoitti:

koski LIHALLISTA vapautta.

Mitä ihmettä sotket kaloja siihen??!!

Eikö kalassa olekaan lihaa.

Vapaa kirjoitti:

Eikö kalassa olekaan lihaa.

kun siinä on KALAA.

Heureka!!

Ovat siis tuossa yllä, ei alla kuten artikkelissa virheellisesti mainittiin.

Sanat ovat kuin entis aikojen kirjoista. Niin kuin erään joukon tunnuksena ettei niitä pidä muuttaa, jos muuttaa niin totuus muuttuu. Taitaa purra paremmin?
Mutta tuo on lihallista vapautta raaimmassa muodossa. Mutta kun sitä on muussakin muodossa lain ja oikeuden varjolla, tähän sortuivat vuosisadan alun se toinen osapuoli. Hämärtyi kokonaan tämä puoli maallisen lain nojalla tehtiin vääryyttä minkä sielu sieti.

Tutkija kirjoitti:

Sanat ovat kuin entis aikojen kirjoista. Niin kuin erään joukon tunnuksena ettei niitä pidä muuttaa, jos muuttaa niin totuus muuttuu. Taitaa purra paremmin?
Mutta tuo on lihallista vapautta raaimmassa muodossa. Mutta kun sitä on muussakin muodossa lain ja oikeuden varjolla, tähän sortuivat vuosisadan alun se toinen osapuoli. Hämärtyi kokonaan tämä puoli maallisen lain nojalla tehtiin vääryyttä minkä sielu sieti.

Lihallinen vapaus ja lihallisen vapauden eriseura on käsite, jota esikoislestadiolaiset käyttivät vanhoillisista 1900-luvun alun hajaannuksen jälkeen. Syynä oli se, että vanhoilliset eivät vaatineet samanlaista askeettista sisustusta ja pukeutumista seurakuntansa jäseniltä kuin esikoiset. Samoin asenne huivipakkoon oli vanhoillisilla kielteinen. Vainajan haudalle hyväksyttiin hautakivet ja hautajaisiin kukkaset jne. Voisin luetella tähän suuren määrän erilaisia tapakulttuuriin liittyviä normeja, joita esikoisilla oli vielä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä ja jotka aiheuttivat hankausta kahden lestadiolaisryhmän välillä. Kun vanhoilliset eivät näihin alistuneet, heidät leimattiin esikoisten toimesta "lihan vapauden eriseuraksi".
Tutkija kirjoitti:
"Mutta kun sitä on muussakin muodossa lain ja oikeuden varjolla, tähän sortuivat vuosisadan alun se toinen osapuoli. Hämärtyi kokonaan tämä puoli maallisen lain nojalla tehtiin vääryyttä minkä sielu sieti."
-> Tutkijalle tiedoksi, että lestadiolaisuuden hajaannuksessa 1900-luvun ensimmäisinä vuosina oli enemmän kuin kaksi osapuolta. Niitä oli kolme tai neljä, riippuen paikkakunnasta. Lisäksi tutkijan puheenvuorosta herää kysymys, että minkä nojalla ratkaisut yleensäkin pitäisi tehdä jos ei lain nojalla? Vahvemman oikeudella vai?

Tutkija kirjoitti:

Sanat ovat kuin entis aikojen kirjoista. Niin kuin erään joukon tunnuksena ettei niitä pidä muuttaa, jos muuttaa niin totuus muuttuu. Taitaa purra paremmin?
Mutta tuo on lihallista vapautta raaimmassa muodossa. Mutta kun sitä on muussakin muodossa lain ja oikeuden varjolla, tähän sortuivat vuosisadan alun se toinen osapuoli. Hämärtyi kokonaan tämä puoli maallisen lain nojalla tehtiin vääryyttä minkä sielu sieti.

Lihallinen vapaus ja lihallisen vapauden eriseura on käsite, jota esikoislestadiolaiset käyttivät vanhoillisista 1900-luvun alun hajaannuksen jälkeen. Syynä oli se, että vanhoilliset eivät vaatineet samanlaista askeettista sisustusta ja pukeutumista seurakuntansa jäseniltä kuin esikoiset. Samoin asenne huivipakkoon oli vanhoillisilla kielteinen. Vainajan haudalle hyväksyttiin hautakivet ja hautajaisiin kukkaset jne. Voisin luetella tähän suuren määrän erilaisia tapakulttuuriin liittyviä normeja, joita esikoisilla oli vielä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä ja jotka aiheuttivat hankausta kahden lestadiolaisryhmän välillä. Kun vanhoilliset eivät näihin alistuneet, heidät leimattiin esikoisten toimesta "lihan vapauden eriseuraksi".
Tutkija kirjoitti:
"Mutta kun sitä on muussakin muodossa lain ja oikeuden varjolla, tähän sortuivat vuosisadan alun se toinen osapuoli. Hämärtyi kokonaan tämä puoli maallisen lain nojalla tehtiin vääryyttä minkä sielu sieti."
-> Tutkijalle tiedoksi, että lestadiolaisuuden hajaannuksessa 1900-luvun ensimmäisinä vuosina oli enemmän kuin kaksi osapuolta. Niitä oli kolme tai neljä, riippuen paikkakunnasta. Lisäksi tutkijan puheenvuorosta herää kysymys, että minkä nojalla ratkaisut yleensäkin pitäisi tehdä jos ei lain nojalla? Vahvemman oikeudella vai?

Tutkija kirjoitti:

Sanat ovat kuin entis aikojen kirjoista. Niin kuin erään joukon tunnuksena ettei niitä pidä muuttaa, jos muuttaa niin totuus muuttuu. Taitaa purra paremmin?
Mutta tuo on lihallista vapautta raaimmassa muodossa. Mutta kun sitä on muussakin muodossa lain ja oikeuden varjolla, tähän sortuivat vuosisadan alun se toinen osapuoli. Hämärtyi kokonaan tämä puoli maallisen lain nojalla tehtiin vääryyttä minkä sielu sieti.

Muutama esimerkki oli lihan saastaisuudesta lihakauppiaille, mutta lihakauppiaat eivät tiedä eivätkä ymmärrä hengen saastaisuudetsa mitään.
Siksi en sitä sen enempää meininnut.

Minä tiedän senkin puolen kokemuksesta hyvin, mitä saastaa hengen puolella harjoitetaan.
Mutta se onkin jo toinen ja laajempi kysymys.

Tutkijalle kirjoitti:

Lihallinen vapaus ja lihallisen vapauden eriseura on käsite, jota esikoislestadiolaiset käyttivät vanhoillisista 1900-luvun alun hajaannuksen jälkeen. Syynä oli se, että vanhoilliset eivät vaatineet samanlaista askeettista sisustusta ja pukeutumista seurakuntansa jäseniltä kuin esikoiset. Samoin asenne huivipakkoon oli vanhoillisilla kielteinen. Vainajan haudalle hyväksyttiin hautakivet ja hautajaisiin kukkaset jne. Voisin luetella tähän suuren määrän erilaisia tapakulttuuriin liittyviä normeja, joita esikoisilla oli vielä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä ja jotka aiheuttivat hankausta kahden lestadiolaisryhmän välillä. Kun vanhoilliset eivät näihin alistuneet, heidät leimattiin esikoisten toimesta "lihan vapauden eriseuraksi".
Tutkija kirjoitti:
"Mutta kun sitä on muussakin muodossa lain ja oikeuden varjolla, tähän sortuivat vuosisadan alun se toinen osapuoli. Hämärtyi kokonaan tämä puoli maallisen lain nojalla tehtiin vääryyttä minkä sielu sieti."
-> Tutkijalle tiedoksi, että lestadiolaisuuden hajaannuksessa 1900-luvun ensimmäisinä vuosina oli enemmän kuin kaksi osapuolta. Niitä oli kolme tai neljä, riippuen paikkakunnasta. Lisäksi tutkijan puheenvuorosta herää kysymys, että minkä nojalla ratkaisut yleensäkin pitäisi tehdä jos ei lain nojalla? Vahvemman oikeudella vai?

Pitäisi kai verrata oman seurakuntansa nyky- optusta verraten sitä Raamattuun. Tutkijankin meinaan.

Eipä näistä yli 100 vuotta vanhoista kaloista enää ole syötäväksi. Sen kyllä tiedän, että jos missä, niin vanhoillislestadiolaisuudessa on liha kireällä tänä päivänä, kun viulun kieli, että ainakaan lihan vapaudesta, ei tarvitse heitä nykyään syytellä. Muita opillisia Raamatun vastaisia harhoja on sitäkin enemmän sitten.

Mutta virheetön ei ole kukaan Paitsi Kristus.
Kumpa hän rakkaudessaan saisi olle seurakuntiemme Herrana. Sitä minä toivon, ja ennen kaikkea tietenkin, että näin saisi olla asiat ja vahvistua "omassa kotona". Ketään en ole sysimässä ulos taivaasta, sen voi tehdäkin vain Kristus, joka kaikki oikein tuomitsee. Hän sanoo asiasta näin:

Joh. 8:10   Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"

Joh. 8:11   Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee."

Joh. 8:12   Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka MINUA seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus."


Jaak. 4:10   Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.
Jaak. 4:11   Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.

Jaak. 4:12   Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?

Tutkijalle kirjoitti:

Lihallinen vapaus ja lihallisen vapauden eriseura on käsite, jota esikoislestadiolaiset käyttivät vanhoillisista 1900-luvun alun hajaannuksen jälkeen. Syynä oli se, että vanhoilliset eivät vaatineet samanlaista askeettista sisustusta ja pukeutumista seurakuntansa jäseniltä kuin esikoiset. Samoin asenne huivipakkoon oli vanhoillisilla kielteinen. Vainajan haudalle hyväksyttiin hautakivet ja hautajaisiin kukkaset jne. Voisin luetella tähän suuren määrän erilaisia tapakulttuuriin liittyviä normeja, joita esikoisilla oli vielä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä ja jotka aiheuttivat hankausta kahden lestadiolaisryhmän välillä. Kun vanhoilliset eivät näihin alistuneet, heidät leimattiin esikoisten toimesta "lihan vapauden eriseuraksi".
Tutkija kirjoitti:
"Mutta kun sitä on muussakin muodossa lain ja oikeuden varjolla, tähän sortuivat vuosisadan alun se toinen osapuoli. Hämärtyi kokonaan tämä puoli maallisen lain nojalla tehtiin vääryyttä minkä sielu sieti."
-> Tutkijalle tiedoksi, että lestadiolaisuuden hajaannuksessa 1900-luvun ensimmäisinä vuosina oli enemmän kuin kaksi osapuolta. Niitä oli kolme tai neljä, riippuen paikkakunnasta. Lisäksi tutkijan puheenvuorosta herää kysymys, että minkä nojalla ratkaisut yleensäkin pitäisi tehdä jos ei lain nojalla? Vahvemman oikeudella vai?

"Tutkijalle" ehkä ei ole selvinnyt että silloin kun on lähdetty eri tielle on jo sydämessä tapahtunut luopumus. Kaikki edellä luetellut pukeutumiset, kukkalaitteet, kodin sisustus ym. nämä ovat ulkonaisia merkkejä sydämen luopumuksesta. Huivi "pakko" perustuu varmasti siihen ettei tainnut olla muuta kuin huivi jota tavallisella ihmisellä oli varaa ostaa. Paavali kehoittaa vaimoilla pitää Jumalan sanan kuulossa olla pää peitettynä. Tutkija on aivan oikeassa
että kaikki synti lähtee sisältä ensin tulee ylpeys joka on kaiken alku. "Tutkijalle" voi antaa ohjeen että rakkauden laki on se jolla Kristittyjen pitäisi toimia sillä se on lain täyttymys. Tuohon pukeutumiseen vanhoillisten puolella ilmaantui sellaisia piirteitä jolla haluttiin näyttää yhteiskunnallista asemaa, varallisuutta ym. Kaikista piti tulla jotakin mestareita kuten Suutarimestari, rakennusmestari,vaatturimestari, vaikka oltiin tavallisia ammatin harjoittajia.

Tutkijalle kirjoitti:

Lihallinen vapaus ja lihallisen vapauden eriseura on käsite, jota esikoislestadiolaiset käyttivät vanhoillisista 1900-luvun alun hajaannuksen jälkeen. Syynä oli se, että vanhoilliset eivät vaatineet samanlaista askeettista sisustusta ja pukeutumista seurakuntansa jäseniltä kuin esikoiset. Samoin asenne huivipakkoon oli vanhoillisilla kielteinen. Vainajan haudalle hyväksyttiin hautakivet ja hautajaisiin kukkaset jne. Voisin luetella tähän suuren määrän erilaisia tapakulttuuriin liittyviä normeja, joita esikoisilla oli vielä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä ja jotka aiheuttivat hankausta kahden lestadiolaisryhmän välillä. Kun vanhoilliset eivät näihin alistuneet, heidät leimattiin esikoisten toimesta "lihan vapauden eriseuraksi".
Tutkija kirjoitti:
"Mutta kun sitä on muussakin muodossa lain ja oikeuden varjolla, tähän sortuivat vuosisadan alun se toinen osapuoli. Hämärtyi kokonaan tämä puoli maallisen lain nojalla tehtiin vääryyttä minkä sielu sieti."
-> Tutkijalle tiedoksi, että lestadiolaisuuden hajaannuksessa 1900-luvun ensimmäisinä vuosina oli enemmän kuin kaksi osapuolta. Niitä oli kolme tai neljä, riippuen paikkakunnasta. Lisäksi tutkijan puheenvuorosta herää kysymys, että minkä nojalla ratkaisut yleensäkin pitäisi tehdä jos ei lain nojalla? Vahvemman oikeudella vai?

Eikö es.lestadiolaisten haudoilla oli tänäkään päivänä hautakiviä eikä hautajaisissa lasketa kukkia? Kuulisin enemmän kuin mielenkiinnolla enemmänkin näitä tapakulttuuriin liittyviä normeja jos vain viitsit pistää.

Anna kirjoitti:

Eikö es.lestadiolaisten haudoilla oli tänäkään päivänä hautakiviä eikä hautajaisissa lasketa kukkia? Kuulisin enemmän kuin mielenkiinnolla enemmänkin näitä tapakulttuuriin liittyviä normeja jos vain viitsit pistää.

Esikoislestadiolaisten haudoilla on nykyään hautakiviä. Yleensä haudalle ei kuitenkaan lasketa seppeleitä eikä kukkavihkoja. Samoin merkkipäivien vietto on ollut vähäistä. Lipsumista näissä asioissa on tapahtunut yhä enemmän ja enemmän. Alkuperäistä esikoisuuden tiukkuutta kuvaa hyvin aikaisemmassa viestissä jonkun kirjoittama kuvaus siitä, että vanhoilliset käsityöläiset käyttivät titteleitä räätälimestari, suutarimestari jne. Sitäkään ei olisi saanut tehdä. Hänen mukaansa näiden tittelien käyttö osoitti vääräoppisuutta.

Tietoa kirjoitti:

Esikoislestadiolaisten haudoilla on nykyään hautakiviä. Yleensä haudalle ei kuitenkaan lasketa seppeleitä eikä kukkavihkoja. Samoin merkkipäivien vietto on ollut vähäistä. Lipsumista näissä asioissa on tapahtunut yhä enemmän ja enemmän. Alkuperäistä esikoisuuden tiukkuutta kuvaa hyvin aikaisemmassa viestissä jonkun kirjoittama kuvaus siitä, että vanhoilliset käsityöläiset käyttivät titteleitä räätälimestari, suutarimestari jne. Sitäkään ei olisi saanut tehdä. Hänen mukaansa näiden tittelien käyttö osoitti vääräoppisuutta.

Aika jännä juttu tämä merkkipäivien vietto. Siinä on ilmeisesti paikkakuntakohtaista eroa. Itse en ole juurikaan törmänny kielteiseen asenteeseen syntymäpäivien yms. viettoa kohtaan esikoislestadiolaisuudessa, mutta olen kuullut, että sellaistakin esiintyy.

Tämä titteliasiakin oli uusi. Tuli heti mieleen erään esi-isäni (es.lest., eli 1900-luvun alkupuolella) joku säilynyt paperi, jonka olen nähnyt, jossa on ammatiksi mainittu 'tehtailija-fabrikant'. Mutta se taisi olla joku vähän virallisempi paperi, joten ehkä se katsottiin lieventäväksi asianhaaraksi? Ja minkäs sille voi, jos kerran on mitä on... Toisaalta esittelihän Hänen Majesteettinsa Carl Gustaf kertoman mukaan joskus nuorena itsensä maanviljelijän pojaksi, koska isä kai sattui omistamaan pari maatilaakin.

Tietoa kirjoitti:

Esikoislestadiolaisten haudoilla on nykyään hautakiviä. Yleensä haudalle ei kuitenkaan lasketa seppeleitä eikä kukkavihkoja. Samoin merkkipäivien vietto on ollut vähäistä. Lipsumista näissä asioissa on tapahtunut yhä enemmän ja enemmän. Alkuperäistä esikoisuuden tiukkuutta kuvaa hyvin aikaisemmassa viestissä jonkun kirjoittama kuvaus siitä, että vanhoilliset käsityöläiset käyttivät titteleitä räätälimestari, suutarimestari jne. Sitäkään ei olisi saanut tehdä. Hänen mukaansa näiden tittelien käyttö osoitti vääräoppisuutta.

Eli siis es.lestadiolaisilla ei vietetä minkäänlaisia synttäreitäkään? Entäs joulua? Onko kuusi, annetaanko lahjoja, käykö pukki? Anteeksi kömpelöt kysymykseni, ainut tieto mitä es.lestadiolaisista on, on varmaan lähinnä huhupuheita ja yritän vaan saada selville mikä on asioiden oikea laita.

Anna kirjoitti:

Eli siis es.lestadiolaisilla ei vietetä minkäänlaisia synttäreitäkään? Entäs joulua? Onko kuusi, annetaanko lahjoja, käykö pukki? Anteeksi kömpelöt kysymykseni, ainut tieto mitä es.lestadiolaisista on, on varmaan lähinnä huhupuheita ja yritän vaan saada selville mikä on asioiden oikea laita.

Kuten edellä sanoin, kielteisestä asenteesta minulla ei ole henkilökohtaisia kokemuksia esikoislestadiolaisten keskuudesta. Kuulopuheiden perusteella vaikuttaisia kuitenkin siltä, että joillain paikkakunnilla ainakin osa väestä ei vietä synttäreitä. En tiedä koskeeko se vain aikuisia vai myös lasten synttäreitä.

Joulua viettävät kaikki, mutta viettotavoissa on jossain määrin eroja.

Joillain käy joulupukki, toisilla ei. Lapsuudenkodissani kävi joskus, mutta kyse oli lähinnä huvinumero, jossa lapsillekaan ei uskoteltu, että joulupukki on oikeasti olemassa.

Joulukuusi on joillain, mutta vaikuttaisi, että suurimmalla osalla esikoislestadiolaisista ei ole joulukuusta sisällä. Ulkona useimmilla kyllä taitaa olla valot kuusessa tai jossain muussa puussa. Jotkut tuovat sisälle kuusen oksia tai katajan ja ripustavat niihin koristeita. Vaikka joulukuusi on edelleen sisätiloissa harvinainen esikoislestadiolaisuudessa, se ei kuitenkaan ole mikään uusi asia. Isäni es.lest. lapsuudenkodissa oli aina joulukuusi, mutta minun lapsuudenkodissani taas ei joulukuusta ole ollut sisällä montaakaan kertaa. Lapsuudessani oli aina kataja, jossa koristeita, mutta nykyään ei taida olla enää sitäkään.

Lahjoja annetaan tietääkseni kaikissa es.lest. perheissä, ainakin jouluna. En ole ainakaan kuullut, ettei jotkut antaisi joululahjoja. Synttäreiden osalta kuvittelisin, että ne jotka eivät muutenkaan vietä synttäreitä, eivät myöskään anna silloin synttärilahjoja.

Vanhoillisia olen kyllä lukenut kutsuttavan lihallisen vapauden eriseuraksi vanhoissa kirjoituksissa, mutta en ole koskaan omin korvin kuullut, että kukaan käyttäisi kyseistä nimitystä. Ehkä sitä joku vielä käyttääkin, minunkaan tuttavapiirini kun ei kata ihan koko esikoislestadiolaisuutta, ja toisaalta en voi olla joka paikassa läsnä.

Mutta tähän liittyen eräs asia on ihmetyttänyt. Nimittäin kun hajaannukset tapahtuivat, niin vanhoillislestadiolaiset olivat liberaalimpia suhteessa esikoislestadiolaisiin, kun taas uusheräys oli lakihenkisempi kuin el. Nykyään taas vaikuttaa olevan päinvastoin. Vanhoillislestadiolaisuus tuntuu monessa asiassa lakihenkisemmältä kuin el, ja uusheräystä ei paljon erota yleisesti Suomen ev.lut. kirkon linjasta. Tosin uusheräys on minulla aika vieras. Olen kerran käväissyt pienen hetken seuroissa, ja jotain olen lukenut, mutta muuten on kontaktit aika vähissä.

Itsensä tuntemattomuus johtaa lihalliseen vapauteen. ks. Mooseksen verho

Itsensä tuntemattomuus johtaa lihalliseen vapauteen. ks. Mooseksen verho

el kirahwi kirjoitti:

Vanhoillisia olen kyllä lukenut kutsuttavan lihallisen vapauden eriseuraksi vanhoissa kirjoituksissa, mutta en ole koskaan omin korvin kuullut, että kukaan käyttäisi kyseistä nimitystä. Ehkä sitä joku vielä käyttääkin, minunkaan tuttavapiirini kun ei kata ihan koko esikoislestadiolaisuutta, ja toisaalta en voi olla joka paikassa läsnä.

Mutta tähän liittyen eräs asia on ihmetyttänyt. Nimittäin kun hajaannukset tapahtuivat, niin vanhoillislestadiolaiset olivat liberaalimpia suhteessa esikoislestadiolaisiin, kun taas uusheräys oli lakihenkisempi kuin el. Nykyään taas vaikuttaa olevan päinvastoin. Vanhoillislestadiolaisuus tuntuu monessa asiassa lakihenkisemmältä kuin el, ja uusheräystä ei paljon erota yleisesti Suomen ev.lut. kirkon linjasta. Tosin uusheräys on minulla aika vieras. Olen kerran käväissyt pienen hetken seuroissa, ja jotain olen lukenut, mutta muuten on kontaktit aika vähissä.

Mainitsetko joitakin esimerkkejä siitä, mikä tekee
mielestäsi vanhoillislestadiolaisuudesta lakihenkisen.
Olisi kiinnostava kuulla ulkopuolisen näkemys, itse kun
olen elänyt tässä ryhmässä koko elämäni ja aina on
saarnattu seuroissa, että laki ei kuulu Jumalan lapselle.
Meidät on ostettu lain alta armon alle. Ja mitään tekoja
ei ole vaadittu, aina on riittänyt se, että haluaa uskoa.
Siksi kai itsekin olen pysynyt tässä joukossa mukana.

Siis ihan mielenkiinnosta kysyn, en halua tästä mitään riitaa
nostaa. Me kukin saamme uskoa tavallamme (uskonnonvapaus), ja varmasti meillä
on omia käsityksiämme el:stä. Liekkö kaikki ihan tottakaan.

vl kirjoitti:

Mainitsetko joitakin esimerkkejä siitä, mikä tekee
mielestäsi vanhoillislestadiolaisuudesta lakihenkisen.
Olisi kiinnostava kuulla ulkopuolisen näkemys, itse kun
olen elänyt tässä ryhmässä koko elämäni ja aina on
saarnattu seuroissa, että laki ei kuulu Jumalan lapselle.
Meidät on ostettu lain alta armon alle. Ja mitään tekoja
ei ole vaadittu, aina on riittänyt se, että haluaa uskoa.
Siksi kai itsekin olen pysynyt tässä joukossa mukana.

Siis ihan mielenkiinnosta kysyn, en halua tästä mitään riitaa
nostaa. Me kukin saamme uskoa tavallamme (uskonnonvapaus), ja varmasti meillä
on omia käsityksiämme el:stä. Liekkö kaikki ihan tottakaan.

Vähän hankala vastata sellaiseen, mikä on syntynyt lähinnä kokonaisvaltaisen vaikutteiden kasautuman tuloksena.

Mutta esimerkkejä siitä, miksi vanhoillislestadiolaisuus tuntuu lakihenkiseltä, voisi olla se, että teoille tunnutaan antavan varsin suuri painoarvo. Toisten tekoja seurataan ja jos ei joku toimi ihan opetuksen mukaisesti, aletaan epäillä, että "ei se kyllä oikeasti ole vl". Samoin täälläkin on esitetty perusteluissa, miksi vain vl:ät ovat oikeita uskovaisia, että "me ei käytetä ehkäisyä" yms.

Jotenkin vain vaikuttaa siltä, että vanhoilliset ovat jotenkin "sidottuja", eivät siis "vapaita", ja se tuntuu lakihenkisyydeltä. Mutta tietysti tämä on vain minun vaikutelmani, ja vaikka se pitäisikin paikkansa, niin se ei vättämättä pidä paikkaansa kaikkien vanhoillislestadiolaisten osalta.

el kirahwi kirjoitti:

Vähän hankala vastata sellaiseen, mikä on syntynyt lähinnä kokonaisvaltaisen vaikutteiden kasautuman tuloksena.

Mutta esimerkkejä siitä, miksi vanhoillislestadiolaisuus tuntuu lakihenkiseltä, voisi olla se, että teoille tunnutaan antavan varsin suuri painoarvo. Toisten tekoja seurataan ja jos ei joku toimi ihan opetuksen mukaisesti, aletaan epäillä, että "ei se kyllä oikeasti ole vl". Samoin täälläkin on esitetty perusteluissa, miksi vain vl:ät ovat oikeita uskovaisia, että "me ei käytetä ehkäisyä" yms.

Jotenkin vain vaikuttaa siltä, että vanhoilliset ovat jotenkin "sidottuja", eivät siis "vapaita", ja se tuntuu lakihenkisyydeltä. Mutta tietysti tämä on vain minun vaikutelmani, ja vaikka se pitäisikin paikkansa, niin se ei vättämättä pidä paikkaansa kaikkien vanhoillislestadiolaisten osalta.

Raamatussa sanotaan, että usko ilman tekoja on kuollut.
Ja tämä ei ole peruste lakihenkisyyteen. Tämä ei tarkoita sitä,
että autuus pitäisi ansaita teoilla. Vaan sitä, että kuollut
puu ei kanna hedelmää, eli jos uskon hedelmät, joista rakkaus on suurin,
puuttuvat, on aihetta kysyä ihmiseltä, että mitä uskon elämään kuuluu.
Me olemme kuitenkin veljiemme vartijoita, mutta tämä nuhteleminen,
uuden käännöksen mukaan asian puheeksi ottaminen, täytyy tapahtua oikeassa
hengessä, rakkaudella ja ei ylhäältä päin.
Niin, meni jo vähän sivu asiankin...
Saattaahan joku tuntea väsymyksen alla, että esim. ehkäisy
olisi mieluista, mutta...
Mutta uskovaisina meidän pitää valvoa, ettemme lähde synnin luvallisuuden tielle.
Ei se autuus tule siitä, ettemme käytä ehkäisyä, mutta se on
seuraus siitä, että haluamme vaeltaa valkeuden lapsina,
ja taistella syntiä vastaan, ei omilla voimilla vaan Jumalan
antamilla voimilla.
Tämä on siis oma ymmärrykseni asiasta.

sama vl kirjoitti:

Raamatussa sanotaan, että usko ilman tekoja on kuollut.
Ja tämä ei ole peruste lakihenkisyyteen. Tämä ei tarkoita sitä,
että autuus pitäisi ansaita teoilla. Vaan sitä, että kuollut
puu ei kanna hedelmää, eli jos uskon hedelmät, joista rakkaus on suurin,
puuttuvat, on aihetta kysyä ihmiseltä, että mitä uskon elämään kuuluu.
Me olemme kuitenkin veljiemme vartijoita, mutta tämä nuhteleminen,
uuden käännöksen mukaan asian puheeksi ottaminen, täytyy tapahtua oikeassa
hengessä, rakkaudella ja ei ylhäältä päin.
Niin, meni jo vähän sivu asiankin...
Saattaahan joku tuntea väsymyksen alla, että esim. ehkäisy
olisi mieluista, mutta...
Mutta uskovaisina meidän pitää valvoa, ettemme lähde synnin luvallisuuden tielle.
Ei se autuus tule siitä, ettemme käytä ehkäisyä, mutta se on
seuraus siitä, että haluamme vaeltaa valkeuden lapsina,
ja taistella syntiä vastaan, ei omilla voimilla vaan Jumalan
antamilla voimilla.
Tämä on siis oma ymmärrykseni asiasta.

Olen ihan samaa mieltä siitä, että hedelmät seuraavat elävää uskoa, ja jos eivät seuraa niin usko on kuollut. Ja samaa mieltä olen myös siitä, ettei hedelmiin kuitenkaan voi perustaa autuutta. Laitetaanhan hevonenkin kärryjen eteen, eikä kärryjen taakse.

Mutta tästä varmaan kaikki ovatkin yksimielisiä. Eri asia on sitten, mikä todellisuus on. Joskus voi vain joidenkin puheissa huomata pieniä "lipsahduksia", joista voi päätellä, että käytäntö ei välttämättä kyseisen henkilön kohdalla ole sama kuin teoria. Eli vaikka sanoo, ettei autuus perustu tekoihin, saattaa saada vaikutelman, että kyseinen henkilö ehkä rakentaakin tekojensa päälle. Tätä tarkoitin.

Tuota ei voi allekirjoittaa sillä tuo ei pidä paikkaansa.

Nimittäin että pääsyy hajaannuksiin olisi opilliset kysymykset.

Enemminkin kysymys vallasta, on jälleen kerran, se pääsyy, jonka tähden rakkauskin on kylmennyt.

"Lähetysmiehiä" liikkui puolelta jos toiseltakin ja arvatenkin mustamaalaamassa toisia kristityitä.
Näinhän vihollinen sotkee, opillisesti (rakkaus) jo aikaa sitten eksyneen lauman. Alkuheräys iloineen ja hurmoksineen, eli helluntain henki oli mennyt ja todellinen rakkaus sen mukana.

Sitten joku oli oikeaoppisempi kun toinen. Tänä päivänä on surkuhupaisaa katsella Raamatun valossa tätä oikeaoppista kokonaisuutta, nimittäin, kun pidämme silmiemme edessä sen tosiasian, että rakkaudesta tunnetaan Jeesuksen opetuslapset.

Tosiasiahan on se tänäänkin, että vanhoilliset eivät edes tervehdi essuja "Jumalan terve". Tämä on hengellisen pöhötaudin ja farisealaisuuden huippu, sillä apostolit kehottavat tervehtimään näin jokaista, kun huoneeseen mennään. Jumalan rauhaa. Arvioimatta lainkaan tuvassa olevien uskoa. Jumala tietää sen asian.

Luuk. 10:5   Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!'
Luuk. 10:6   Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille.

Jos siellä ON rauhan lapsi niin rauha pysyy, mutta ellei ole, se palajaa takaisin. Ihmistä ei ole koskaan asetettu toisen tuomariksi eikä hänen jumala- suhteensa arvioijaksi. Koska hän EI kykene siihen. Jumala siis huolehtii ne asiat.

Kyllä on oman vanhurskauden saatanalla ollut paljon iloa lestadiolaisuudessa, sen eri suunnissa (18) voittoja sille on tullut paljon. Herra auttakoon, että se viimein joutuisi tappiolle. Mutta se edellyttää että johtajat nöyrtyisivät ja luopuvat vallasta ja luovuttavat sen Kristukselle Jeesukselle. Valta on vaan niin makiaa. Mustamaalaamalla kaikki muut kristityt pidetään yllä omaa imagoa. Seurakuntaopin harha on tuo valheen väline. Toinen on Pyhän Hengen irroittaminen Sanasta ja kytkemällä Hänet henkilöstä riippuvaiseksi. Ajatelkaa, siis Jumala itse, joka on Sana on ohjastettu ihmisen ohjaukseen ja hallintaan. Sokeuttahan tämä on.
Aivan pöyristyttävää sokeutta. Mutta sokeahan ei näe ja kaikki näyttää paremmalta kun hyvältä.

Mutta samankaltaista sokeutta on paljon muuallakin. Ei vain lestadiolaisuudessa.
Sen ovat free lance Kristus- uskoiset sanan julistajat todenneet minullekin. He nimittäin vierailevat (siis julistavat) monissa eri seurakunnissa.

Aivan kirjoitti:

Nimittäin että pääsyy hajaannuksiin olisi opilliset kysymykset.

Enemminkin kysymys vallasta, on jälleen kerran, se pääsyy, jonka tähden rakkauskin on kylmennyt.

"Lähetysmiehiä" liikkui puolelta jos toiseltakin ja arvatenkin mustamaalaamassa toisia kristityitä.
Näinhän vihollinen sotkee, opillisesti (rakkaus) jo aikaa sitten eksyneen lauman. Alkuheräys iloineen ja hurmoksineen, eli helluntain henki oli mennyt ja todellinen rakkaus sen mukana.

Sitten joku oli oikeaoppisempi kun toinen. Tänä päivänä on surkuhupaisaa katsella Raamatun valossa tätä oikeaoppista kokonaisuutta, nimittäin, kun pidämme silmiemme edessä sen tosiasian, että rakkaudesta tunnetaan Jeesuksen opetuslapset.

Tosiasiahan on se tänäänkin, että vanhoilliset eivät edes tervehdi essuja "Jumalan terve". Tämä on hengellisen pöhötaudin ja farisealaisuuden huippu, sillä apostolit kehottavat tervehtimään näin jokaista, kun huoneeseen mennään. Jumalan rauhaa. Arvioimatta lainkaan tuvassa olevien uskoa. Jumala tietää sen asian.

Luuk. 10:5   Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!'
Luuk. 10:6   Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille.

Jos siellä ON rauhan lapsi niin rauha pysyy, mutta ellei ole, se palajaa takaisin. Ihmistä ei ole koskaan asetettu toisen tuomariksi eikä hänen jumala- suhteensa arvioijaksi. Koska hän EI kykene siihen. Jumala siis huolehtii ne asiat.

Kyllä on oman vanhurskauden saatanalla ollut paljon iloa lestadiolaisuudessa, sen eri suunnissa (18) voittoja sille on tullut paljon. Herra auttakoon, että se viimein joutuisi tappiolle. Mutta se edellyttää että johtajat nöyrtyisivät ja luopuvat vallasta ja luovuttavat sen Kristukselle Jeesukselle. Valta on vaan niin makiaa. Mustamaalaamalla kaikki muut kristityt pidetään yllä omaa imagoa. Seurakuntaopin harha on tuo valheen väline. Toinen on Pyhän Hengen irroittaminen Sanasta ja kytkemällä Hänet henkilöstä riippuvaiseksi. Ajatelkaa, siis Jumala itse, joka on Sana on ohjastettu ihmisen ohjaukseen ja hallintaan. Sokeuttahan tämä on.
Aivan pöyristyttävää sokeutta. Mutta sokeahan ei näe ja kaikki näyttää paremmalta kun hyvältä.

Mutta samankaltaista sokeutta on paljon muuallakin. Ei vain lestadiolaisuudessa.
Sen ovat free lance Kristus- uskoiset sanan julistajat todenneet minullekin. He nimittäin vierailevat (siis julistavat) monissa eri seurakunnissa.

Muistelisin, että toisaalla Raamatussa lukee jotenkin näin: "jos joku tulee taloonne ja tuo mukanaan väärän opin ja hengen, niin älkää häntä taloon ottako, älkääkä edes tervehtikö".

Jotenkin noin se meni, näin vapaasti muisteltuna.

muistelisin kirjoitti:

Muistelisin, että toisaalla Raamatussa lukee jotenkin näin: "jos joku tulee taloonne ja tuo mukanaan väärän opin ja hengen, niin älkää häntä taloon ottako, älkääkä edes tervehtikö".

Jotenkin noin se meni, näin vapaasti muisteltuna.

Kuullostaa vanhoillisten hapatukselle.

muistelisin kirjoitti:

Muistelisin, että toisaalla Raamatussa lukee jotenkin näin: "jos joku tulee taloonne ja tuo mukanaan väärän opin ja hengen, niin älkää häntä taloon ottako, älkääkä edes tervehtikö".

Jotenkin noin se meni, näin vapaasti muisteltuna.

Silloinhan vanhoillislesta ei saisi tervehtiä lainkaan. Koska he rakentavat omaa vanhurskautta
rakastamatta toisia itsensä laisia kristityitä
(syntisiä) Mitä teillä on itseltännä syntienne lunnaiksi? Ei mitään. Kristukseen joudumme syntisinä turvaamaan jokainen pelastuaksemme.
Luuk. 10:3   Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle.
Luuk. 10:4   Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä.
Luuk. 10:5   Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!'
Luuk. 10:6   Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille. äärä oppi ja henki on nomenomaan vanhoillisilla oikein räikeänä nähtävissä.

Toki sitä muuallakin on ja jokaisessa ihmisessä on rakkaudettomuuden syntiä, rakkaudettomuus on juuri tuo väärä henki. Mutta valvova kristitty pitää sen kuitenkin syntinä, eikä ala autuuttaan omahyväisyyden varaan rakentamaan, vaan tekee synnistä parannusta.

Luuk. 10:3   Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle.
Luuk. 10:4   Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä.

Luuk. 10:5   Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!'
Luuk. 10:6   Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille.

Vapaus lihallisista himoista toteutuu helposti Raamatun ohjeiden mukaan. Se osa ruumiistasi, joka viettelee sinut on leikattava pois. Se voi olla sydän, mieli=aivot, käsi, sukupuolielimet. Sen jälkeen on todellinen vapaus lihallisista himoista ja iloista...

Matt. 5:28-30
28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.
29 Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.
30 Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.