Murha ei vanhene koskaan. Jos Huhtiniemessä on jaettu lakiin perustumattomia kuolemantuomioita, mahdollisesti elossa olevat tekijät on saatettava oikeuteen. Kyseessä olisi pahimman luokan rikos. Se on sitten eri asia, jos tuomiot ovat perustuneet sen aikaiseen lainsäädäntöön, silloin asia jää historian tuomittavaksi.
Jos osoittautuu, että ruumiit ovat kesältä 1944, on poliisilla lain mukaan velvollisuus selvittää kuoleman syy. Tutkintavelvoite syntyy myös, koska - ilman toisin osoittavia asiakirjoja - on syytä epäillä, että asiassa on tapahtunut rikos. Sisäministeriö on määrännyt tutkintavastuun keskusrikospoliisille. Jos, tai uskoakseni pikemminkin kun, KRP aloittaa tutkinnan, on todennäköistä, että se tulee kuulustelemaan sotaveteraaneja. Lienee nimittäin mahdollista selvittää kesällä 1944 Lappeenrannan seudulla palvelleiden ja yhä elossa olevien henkilöllisyys.
Kuulusteluilta välttyminen edellyttäisi käsittääkseni erityislakia pääministerin esittämästä totuuskomissiosta. Omasta mielestäni ehdotus on ongelmallinen: on parempi antaa tutkijoiden ja poliisin selvittää tapaus perinpohjin, kuin myöntää etukäteen yleisiä armahduksia. On hyvin vaikea kuvitella mitään halveksuttavampaa tekoa kuin omien sotilaiden teloitus ja tapahtuneen pyyhkiminen historiasta - olkoon syy mikä hyvänsä. Sotilas voi syyllistyä karkuruuteen, mutta hänen teloittamisensa Suomen tasavallan nimissä ja tapahtuneen salaaminen on kuvottavaa ja häpeällistä, suoranainen valtiopetos.
Jos osoittautuu, että ruumiit ovat kesältä 1944, on poliisilla lain mukaan velvollisuus selvittää kuoleman syy. Tutkintavelvoite syntyy myös, koska - ilman toisin osoittavia asiakirjoja - on syytä epäillä, että asiassa on tapahtunut rikos. Sisäministeriö on määrännyt tutkintavastuun keskusrikospoliisille. Jos, tai uskoakseni pikemminkin kun, KRP aloittaa tutkinnan, on todennäköistä, että se tulee kuulustelemaan sotaveteraaneja. Lienee nimittäin mahdollista selvittää kesällä 1944 Lappeenrannan seudulla palvelleiden ja yhä elossa olevien henkilöllisyys.
Kuulusteluilta välttyminen edellyttäisi käsittääkseni erityislakia pääministerin esittämästä totuuskomissiosta. Omasta mielestäni ehdotus on ongelmallinen: on parempi antaa tutkijoiden ja poliisin selvittää tapaus perinpohjin, kuin myöntää etukäteen yleisiä armahduksia. On hyvin vaikea kuvitella mitään halveksuttavampaa tekoa kuin omien sotilaiden teloitus ja tapahtuneen pyyhkiminen historiasta - olkoon syy mikä hyvänsä. Sotilas voi syyllistyä karkuruuteen, mutta hänen teloittamisensa Suomen tasavallan nimissä ja tapahtuneen salaaminen on kuvottavaa ja häpeällistä, suoranainen valtiopetos.
Vastaukset 52
Vanhimmat
niin ovat saaneet nappituomion.
Josta oikeudenkäynnistä todistavat asiakirjat meille varmasti esille tuonet?
Jollei sellaisia asiakirjoja löydy, lähden siitä että jokainen teloitettu on syytön kunnes toisin todistetaan.
Ruumiskasa ei riitä todisteeksi syyllisyydestä. Häpeä on teloittajien, ei teloitettujen harteilla.
teloitettuja.
ovat olleet "sotalain mukaan", niin ihmetyttää miksi asiakirjat on hävitetty, miksi kaikki huhut on pyritty mitätöimään aiemmin jne???
Kysymyksiä on paljon ja selviä vastauksia odotetaan ja vaaditaan...
Varmasti on elossa lukuisia ihmisiä, jotka tietävät paljon...heiltä saa kuulla totuuden...
Tiedonjulkistamispalkinto hänelle, joka "avasi" salaisuuden!
Kyllähän Lappeenrannan seudulla palveli monikin veteraani. Lappeenrannan sankarihaudassakin heitä on 1400 kappaletta.
Kaikkia elossa oleviako pitäisi alkaa kuulustelemaan, vaikka olivat rintamalla ? Jos ovat elossa, asuvatko enää Suomessakaan, jos ovat vaikka Kanadassa tai muualla maailmalla.
Hölmöt heittelevät ajatuksia, joitten toteuttaminen onkin sitten toinen juttu. Ja, jos vaikka ryhdytään jotain kuulustelemaan, niin kertooko, kun epäillään sadoista murhista.
No, Suomellahan on varaa uhrata muutama sata miljoona euroa asian perinpohjaiseen selvittämiseen, vaikka vesiperä lopulta tulisikin.
Antaa maksaa vain.
Jollemme selvitä tätä, ei meillä ole oikeutta kertoa enää yhtään sankaritarinaa sodistamme.
Sorry, kun tuli kirjoitettua vähän mututietoa.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneitten tiedoston mukaan hautauskuntana Lappeenranta, löytyi 1462 nimeä.
...Lappeenrannan alueella sotilaspoliisitehtävissä palvelleita. KRP pystyy kyllä helposti selvittämään henkilöllisyydet ja asuinpaikat.
Suomella on varaa selvittää lähihistoriassaan mahdollisesti tapahtuneet rikokset.
vittua sinä hourit??? muutama ruumis siis kaataa sun mielestä koko sodan saavutukset? ei se oma luoti enempää satu ku vihollissenkkaa...
...sodan saavutuksia, mutta kyllä se potentiaalisesti romuttaa sodan myytit ja käsitykset ylimmän sotajohdon kunniasta. Yksittäisten rintamaveteraanien saavutuksiin se ei tietystikään vaikuta.
kuulosti jo viisaammalta. ainahan johtajien kunnia on kyseenalainen mutta silti heitä tarvitaan...
Mistä vitusta tuollaisia ääliöitä tulee? Sirolaopistosta varmaan?
...ääliömäisenä?
Sitä, että minun silmissäni ylin sotajohto menettää kunniansa, jos se on käskenyt teloituksia karkuruudesta ja salannut tekonsa?
Vai sitä, että minusta tämä romuttaisi myytit sodasta, jossa suomalaiset yksissä tuumin ja yhtenäisinä voittivat vihollisen?
Vai sitä, että tämä ei vaikuttaisi käsityksiini yksittäisten veteraanien saavutuksista?
Lain mukaan sotatoimialueella vastaa kaikista toiminnoista aina alueen rintamakomentaja, myös rikoksista.
Mikäli komentaja on antanut käskyn karkureiden vapauttamisesta tai armahtamisesta, niin silloin vastuu teloituksista siirtyy komentoketjussa alaspäin aina rivisotilaaseen asti.
Kukaan ei usko että rivisotilaat olisivat toimineet ilman jotain käskyä, eli kyllä se käskynantaja aina jostakin löytyy.
Tavallinen sotilas vastaa vain niistä teoista jotka voidaan osoittaa olleen voimassa olevien käskyjen tai lakien vastaisia, eli omista henkilökohtaisista rikoksistaan.
Eli on esitetty, että Lappeenrannassa olisi toimittu omin päin, ilman määräystä ylempää. Ja laittomien käskyjen noudattamisesta vastaavat myös rivisotilaat.
Näinhän se menee, edellyttäen, että vastuunkantajat kantavat vastuunsa.
Nyt selvästikin korkeat upseerit antoivat alemmilleen käskyjä teloittaa karkureita. Komentoportaan alempi taso "totteli määräyksiä".
Mitä tämän jälkeen teki vastuunkantajat? Polttivat oikeudenkäyntipöytäkirjat! Teloittajat saavat siis kantaa itse vastuun teloituksista, sillä niihin käskyn antaneita ei asiakirjojen katoamisen takia saada syytteeseen.
Upseeristo mokasi Viipurissa. Rivimiehet saivat maksaa tämän hengellään. Rivimiehiä pantiin teloittamaan rivimiehiä. Sitten käskynantajat pakenivat vastuuta kieltäen mitään teloituksia koskaan olleen.
Näin eräät serbiupseerit tekivät Srebrenicassa. Käskyt teloittaa siviilejä olivat suullisia käskyjä. Jälkeenpäin upseerit kielsivät sellaisia käskyjä antaneensa - sotamiehet olivat heidän mukaansa omin päin alkeneet ampua siviilejä!
Ja milläs todistat upseeria vastaan? Asiakirjoja käskyjen antamisesta ei ole.
Sotilaan ei tarvitse todistaa, kansainvälisen lain mukaan kaikista tapahtumista on aina vastuussa sotatoimialueen komentaja.
Hänen pitää todistaa, ettei joukot ole olleet hänen hallinnassaan ja ovat toimineet ominpäin. ( kuka nyt uskoo että sotilaat ominpäin alkavat teloituksia järjestämään ).
Tai ovat rikkoneet selvää käskyä.
Komentajan on myös laitettava rikolliset syytteesen jos ne toimivat lain tai käskyn vastaisesti.
Sotilaalla ei ole oikeutta arvioida käskyn laillisuutta, sen on pakko noudattaa myös laitonta käskyä.
Siksi vastuu on sotatoimialueen komentajalla, sen pitää osoittaa ettei joukot tai yksittäiset sotilaat ole noudattaneet käskyjä tai lakeja.
Sekä asettaa ne syytteeseen.
Suoritapa varusmiespalvelus ennen kuin ryhdyt puhumaan - laitonta käskyä ei saa noudattaa.
sotilas vala velvoita puolustamaan isänmaataan suloiseen loppuun asti. Kavereiden jättäminenkin on aika "kuvottavaa ja häpeällistä", varsinkin jos kaveri kaatuu sen takia.
puhut,ei niistä oloista varmasti kukaan nauttinut mut toiset puolusti kaveria vaikka kuinka olis pelottanut.
...ole niin häpeällistä ja kuvottavaa, kuin karkuruudesta teloittaminen ja asian salaaminen. Maanpetostakin pahempi asia on, kun valtio pettää kansalaisensa, siinäkin tilanteessa, että tämä on syyllistynyt rikokseen. Puhumattakaan historian tahallisesta väärentämisestä.
kavereiden jättäminen johtaa näiden kuolemaan? teloitus sekin on!
täällä oikaistaan historialliset epäkohdat. Taidat muuten olla tosi luotettava kaveri, tosipaikan tullen. Minä uskon valtioon, mutta en politikkoihin jotka "johtaa valtiolaivaa, mikä hätänä, mikä hätänä" (Juise).
Siinä on oikeasti ero, teloitus on aktiivista toimintaa, karkuruus passiivista.
Ero on myös siinä, että kuolemanrangaistus on langetettu Suomen tasavallan nimissä, karkuruuteen syyllistyy yksilö. Yksilön heikkouden ymmärrän (hyväksyminen on toinen juttu), tasavallalta odotan enemmän.
tuohon kuin jos minun viereltäni lähtis joku meneen kesken tilanteen niin ampuisin sen itse. jos se taas hiippii esim.vartiopaikalta yöllä jättäen muut vaaran se on pakko jättää sotapoliiseille.
...karkuruuden? Sanaakaan omasta luotettavuudestani tai uskollisuuskäsityksistäni? En sanonut.
...välinen ero onkin. Itse ainakin toivon, että en ampuisi.
se ampuminen armeliaampaa kuin jättää henkiin kantamaan syyllisyyttä ryhmänsä kohtalosta.
tuokin :)
kieli on sen verta hankalaa että joskus ei ymmärrä sen hienoja vivahteita. Mutta lause, "kavereiden jättäminen ei minusta ole niin häpeällistä ja kuvottavaa, kuin karkuruudesta teloittaminen ja asian salaaminen. ", saatetaan äkkiä tulkita väärin. Eikä se karkurikaan mene ensimmäisenä sanomaan että kaveri kuoli kun häivyin, luultavasti salaa sen elinaikansa. Ja eiköhän se karkuri ole pettänyt valtion, kaverin ja sotilasvansa.
...hyväksyväni karkuruutta, mutta toisaalta ymmärrän inhimilliset heikkoudet. Sen sijaan en ymmärrä enkä hyväksy Suomen valtion nimissä tapahtuvia teloituksia, saati niiden salaamista, teloitetun mahdollisista rikoksista riippumatta.
Kun sanoin "kavereiden jättäminen ei minusta ole niin häpeällistä ja kuvottavaa, kuin karkuruudesta teloittaminen ja asian salaaminen", tarkoitin juuri sitä: olkoonkin, että karkuruus on häpeällistä, niin vielä häpeällisempää on valtiovallan nimissä tapahtuva oman sotilaan teloitus ja historian väärentäminen.
Jos Huhtiniemessä todella on teloituksia tehty ja ne on salattu, on valitettavaa, että ne käskeneet ovat ehtineet paeta oikeutta kuoleman kautta. Tällöin on historian tehtävä tuomita heidän rikoksensa.
nykyaika voi tuomita historiaa. Sota ja tappaminen on ollut kiellettyä jo raamatun mukaan, miksi näin tapahtuu. Saksalaisia syytettiin Katyn;sta, hups Neuvostoliittolaiset sen teki. Seurataan nyt tämä farssi eteenpäin, tuskin se loppuu seuraavaan 50 vuoteen. Ja on tutkimustulos mikä tahansa niin joidenkin mielestä se on väärin. Kaverin jättäminen kuolemaan pakenemalla on pahin mahdollinen rikos.
Sotilasvala ei ole millään muotoa ketään eikä mihinkään sitova. Se kun on annettu painostuksen alla.
Toinen maailmansota on lähihistoriaa, ja sitä voidaan toki arvioida nykyään - ja tuomitakin. Historiasta ei voi oppia mitään, jos tehtyjen ratkaisujen oikeellisuutta ei arvioida.
Mitä tulee "pahinpaan mahdolliseen rikokseen", niin siitä on ehkä turha kiistellä - sanoisin, että kumpikin on paha. Kuolemantuomioita en kuitenkaan jakaisi mistään rikoksista, enkä tuomioita salaisi.
Mutta seurataan vain :-)
kävit armeijan ja kuinka painostettiin??
Vaihtoehtoja ei tainnut 1940-luvulla olla, ja nykyäänkin suurin osa vannoo sotilasvalan vain koska lampaina seuraavat muita ja koska yhteiskunta käskee, ei siksi että tekisi tietoisen päätöksen vannoa vala.
Ei hän siis ole "murhaaja", vaikka käpylaartin-ystävät ry. täällä sellaista julistaa.
Sotapelkuruus on poistumista linjasta,
karkuruus on piileskelemistä jne.,
niskurointi on käskyä vastaan purnaamista,
kapinaa on käskyn noudattamattajättäminen ja yllytys sellaiseen.
Nämä kaikki ovat sotilasrikoksia. Äärimmäisessä tapauksessa voi seurauksena olla kenttäoikeus ja tuomio. Ennen 4.7.1944 teloitukset karkuruudesta alistettiin sotaylioikeudelle.
En usko nykyisillä tiedoilla, että Huhtiniemessä ketään olisi tuomittu sellaiseen rangaistukseen, jota laki ei tuntisi.
...juuri ole, vain joukkohauta siellä missä huhut väittivät sellaisia olevan ja merkkejä siitä, että arkistotietoja on hävitetty.
Laissa ei ollut ennen 4.7.1944 kuolemanrangaistusta karkuruudesta. Teloittajat ja tuomion käskeneet ovat lain silmissä murhaajia, jos tuomioita on jaeltu lakiin perustumatta. Minun silmissäni he ovat sitä joka tapauksessa.
Mistäs tiedät, mistä tuomittiin? Kapinoinnista ja röystelystä teloittivat jo muinaiset roomalaiset.
Teloittaja, joka toimii kenttäoikeuden päätöksen mukaan, ei ole lain silmissä murhaaja.
Voi voi, kun suomalaiset sotilaat murhasivat niitä rakkaita punasotilaitasi niin paljon, ettei punalippua päästy nostamaan eduskuntatalon katolle! Voi voi...
Sinun silmissäsihän ne ovat murhia, joo joo.
...se tekee hyvää verenpaineelle. Aikuistumistakin suosittelen.
Muinaiset roomalaiset pitivät monesta verileikistä joita tasavallan aikana ei Suomessa ole nähty - ihan syystä.
Teloittaja ja kenttäoikeus, joka toimii ilman laillista valtuutusta, on lain silmissä murhaaja. Se, onko laillinen valtuutus ollut, selviää aikanaan.
"Teloittaja ja kenttäoikeus, joka toimii ilman laillista valtuutusta, on lain silmissä murhaaja. Se, onko laillinen valtuutus ollut, selviää aikanaan."
Kukaan ei ole sitä kiistänyt. Kerrotaan jopa Tappiksen saaneen käskynsä suoraan marskilta Imatralla pidetyssä tapaamisessa.
Se siitä.
Hyvä Tappis! Pelastit Suomen.
...ei ollut diktaattorin valtaoikeuksia. Lainsäädännöstä päätti eduskunta.
Lappeenranta on nykyään punikkikaupunki, joten patsasta Toivo Tapanaiselle lienee turha toivoa.
"Äärimmäisessä tapauksessa voi seurauksena olla kenttäoikeus ja tuomio. Ennen 4.7.1944 teloitukset karkuruudesta alistettiin sotaylioikeudelle".
Jos äärimmäisessä tapauksessa rangaistuksena voi olla kuolemantuomio niin mitäs ne tavalliset rangaistukset ovat ? Missä ovat ne kenttäoikeuden tuomitsemat sotilaat, joita ei teloitettu ?
Vai olisiko ollut niin, että tällä kenttäoikeudella oli vain yksi rangaistus, teloitus. Tällöin asiallinen päätös tuomiosta tehtiin jo valittaessa henkilöitä tuomittavaksi kenttäoikeuteen.
Kenttäoikeus ei liene vapauttanut ketään. Tämä kertoo huolellisesta haastettujen valinnasta tai ylimalkaisesta tuomitsemiskäytännöstä
Oesch kertoo lyhyesti mitä tapahtui:
K.L. Oesch:n kirja Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944, Otava, 1956.
Oesch:n kirjassa viitataan myöskin tuohon uuteen ja ennen tuntemattomaan ilmiöön eli karkaamiseen ja kurittomuuteen joukkojen keskuudessa. Kirjassa sivulla 156 kerrotaan Valkeasaaren tapahtumista, etulinjan murtumisesta ja hiippareista, joista tykistön tuliasemien porukoitten antamat raportit kertoi.
Oesch laskee JR1:n tappioiden määrän perusteella hiippareiden osuutta, joita hän laski olleen yli 300 jo 9.6.1944
Sitten sivulla 157 sanotaan näin:
Sotapoliisin toimesta huomattavain osa näistä miehistä pidätettiin ja lähetettiin aina Viipurin ympäristöstä ja Saimaan rannikoilta asti velvollisuudntuntoisten taistelutoverien riveihin TAI SAAMAAN MUUTA ASIAANKUULUVAA KÄSITTELYÄ.
Siinähän se on sanottu aika suoraan. Vankiloihin tuskin ketään laitettiin siinä jamassa, ettei huhu leviä. Kaikkihan ne olisi valinneet sen vankilaan menon vaihtoehtona vitjaan menon sijasta.
...ylipäällikkö saattoi määrätä minne sellainen perustetaan. Toiminnassaan k.oikeudet noudattivat lakia. Esim. tuomitsivat kapinoitsijoita teloitettaviksi.
Rintama- ja sotilaskarkuruus ei ollut ongelma asemasodan aikana joulukuusta 1941 kesäkuun loppuun 1944!
Tämä käy selkeästi esille vaikka Jukka Kulomaan otsikoinnista ”KARKURUUSONGELMA JÄÄ TAKA-ALALLE ASEMASODAN AIKANA” ja esim. taulukosta sivulla 199 kirjassa ”Käpykaartiin? 1941 - 1944.
Karkuruutta varsinkin rintamalla esiintyi hyökkäysvaiheen aikana kesällä ja syksyllä 1941. Ja kesällä 1942 suomalaissotilaat nousivat jopa KAPINAAN kieltäytyessään kenraali Talvelan määräyksestä edetä Syväriltä Leningradin suuntaan jossa sen oli suunnitelmien mukaan kohdattava saksalaiset ja murtaa Leningradin puolustus.
Kulomaan mukaan kenttäoikeus tuomitsi asemasodan aikana kuolemaan ’vain’ 11 SOTILASTA!
Varsinaiseksi ongelmaksi karkuruus muodostui - ei vielä Valkeasaaressa 10.6., ei VT-linjalla ja Kuuterselässä 14 – 17.6. eikä edes Viipurissa 20.6.1944 - vaan vasta Viipurin jälkeen kesäkuun lopulla kun jokaisen rintamasotilaan KAUHUSKENAARIO toteutui:
- ankarat tykistökeskitykset,
- ilmapommitukset,
- maataistelukoneiden rynnäköt,
- tykki- ja kranaatinheitintuli,
- omien linjojen sisään tunkeutuneet vihollisen panssarit,
- pelko mottiin joutumisesta,
- naapurilohkon miesten pakeneminen.
Ja kuten tiedetään, 4. heinäkuuta 1944 eduskunta lisäsi kuolemanrangaistuksen TOISTUVASTA KARKURUUDESTA sotarikoslakiin ja tämän lain mukaisesti heinä- elokuussa tuomittiin Kulomaan mukaan 76 miestä, joista tuomioista pantiin täytäntöön 46!
Mutta Huhtiniemen ”kenttäoikeudella” ja todennäköisillä joukkoteloituksilla ei ole suoranaista yhteistä tekijää näiden laillisten kuolemantuomioiden kanssa; Huhtiniemen joukkoteloituksilla täytyy olla toiset syyt ja motiivit? Mitä nämä syyt ovat olleet, jääköön tutkijoiden selvitettäväksi. Jostainhan niidenkin on palkkansa ansaittava!
Lähteitä:
- Jukka Kulomaa: Käpykaartiin? 1941-1944. Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Väitöskirja 1995.
- Kulha, K. K.: Tarkoituksellista tiedotustoimintaa, sodanaikaisen
propagandan kuva todellisuudesta 1943 – 44. Helsinki 1972
- Juhola, Paulaharju, Strömberg: Päämajan Hukatut Kuukaudet "Tuliko kesän 1944 suurhyökkäys Suomelle yllätyksenä"
Meillä on tohtori Kulomaa, mies joka ei hallitse edes yhteenlaskua!
No. voi sun hellan lutuna sentään.
Ja sinäkö hallitset aritmetiikan? Oletpa pitkälle päässyt 'sivistyksessäsi'!
pantu tuomio.
Jos rintamakuri pettää, niin silloin ainoa keino viimekädessä on teloittaa karkureita. Upseerien keinot saada miehet tottelemaan vaikeissa olosuhteissa ovat varsin rajalliset. Mutta silloin teloitusten pitäisi olla julkisia, jotta niistä olisi hyötyä.
Salaiset teloitukset eivät täytä niitä vaatimuksia, joten asia varmaankin pitäisi tutkia ja selvittää mitä on tapahtunut.
Jospa onkin teloitettu vakoilijoita taikka teloittaja onkin ollut jokin muu taho?
"Upseerien keinot saada miehet tottelemaan vaikeissa olosuhteissa ovat varsin rajalliset."
Kaikissa armeijoissa upseeri voi käyttää sotatilanteessa käskyä vastaan niskuroivaa alaistaan vastaan varmasti tehoavia konsteja. Siksihän heillä on asekin.
"Rajallisuutta" ei periaatteessa ole.
Sotaa ei voida käydä myöskään niin, että joillakin on lupa viettää se vankilan turvallisten muurien sisällä, toisten vaarantaessa henkensä käskyjä täyttäessään.