Nuorena opiskelijana tein haastatteluja Lappeenrannassa. Tehtävänäni oli koota tietoa vuoden 1918 tapahtumista Lappeenrannan seudulla. Nuorelle opiskelijalle haastattelut olivat järkyttäviä. Jo melko iäkkäät ihmiset puhuivat siitä mitä he lapsina ja nuorina olivat kokeneet ja nähneet. Tapahtumat olivat kovin samankaltaisia kuin mitä jokin aika sitten tapahtui entisessä Jugoslaviassa. Haastattelut lienevät nauhoilla tallessa Tampereen yliopistossa Alakönnin kokoelmissa.
Haastatteluissa tuli esiin tämän tästä myös valtiorikosoukeudessa toimineen juristi Tapanaisen toiminta. Hän oli jyrkkä suhteessa punaisiin ja jakeli runsaasti kuolemantuomioita. Teloitukset pantiin Lappeenrannan linnoituksen alueella toimeen yleensä nopeasti.
Muutama haastateltava puhui nauhurin sulkemisen jälkeen myös vuoden 1944 tapahtumista ja taas samainen Tapanainen mainittiin. Kun rintama oli murtunut Lappeenrantaan tuotiin murtuneelta rintamalta karanneita sotilaita. Näistä osa oli tuomittu tai määrätty teloitettavaksi. Kuolemaan joutuivat ne karkurit, jotka tiedettiin (ääri)vasemmistolaisiksi. - Näin ainakin kolme iäkästä miestä kertoi.
Yksi kertoja oli pakotettu osallistumaan teloitettavien ampumiseen. Häntä oli muussa tapauksessa itseä uhattu hengen menetyksellä. Piti myös allekirjoittaa paperi, jossa lupasi ettei koskaan missään kerro tapahtuneesta. Kertojaa uhattiin myöhemmin kuolemalla. Tapahtumat olivat ainakin vielä 1970-luvulla aiheuttamassa painajaisunia ja minäkin jouduin kertojille lupaamaan, etten hiiskuisi koskaan kuulemastani. Lupauksen olen pitänyt ja katson sen moraalisesti velvoittavan itseäni vieläkin.
Minulla oli paikkakunnan oppaana ja autokuskina Mauno Forsman niminen opettaja, josta lienee myöhemmin tullut kansanedustaja ja sitten jonkin valtionyhtiön johtaja (RAY ??). Kyselin häneltä tietääkö hän jotakin vuoden 1944 teloituksista. Hän sanoi kuulleensa mutta ei omakohtaisena kokemuksena osannut sanoa mitään. Se mitä hän sanoi kuulleensa "huhuna" oli pitkälle samaa kuin mitä minulle haastateltavat kertoivat.
En osannut silloin kysyä mihin aikaan kesästä teloitukset tapahtuivat. Nythän on merkittäväksi rajakohdaksi on tullut ilmeisesti heinäkuu 1944, jolloin säädettiin teloitukset oikeuttanut laki. Site ennen tapahtuneet mahdolliset kuolemantuomiot olivat ilmeisesti laittomia.
Ainakin yksi haastateltavista puhui asiassa jostakin merkittävästä saksalaisten osuudesta.(?)Siitäkään en osannut silloin tarkemmin kysyä.
Jos kuulemani oli totta, eikä kriisivaiheisiin usein liittyvää kuvittelua ja huhua, niin ilmeisesti asiasta tietäviä ja mukana olleita on vielä joitakin elossa. Sain sen käsityksen, että tapahtumiin osallistua aika monia sotilaita. Kannattaisi etsiä erityisesti entisiä rakuunoita, koska heidän sanottiin olleen mukana ampumassa. Vanhoja miehiä tapaukset järkyttävät ilmeisesti vieläkin, joten mitään jyrkkiä kuulustelijoita heidän puheilleen ei pidä enää lähettää. Suut pysyvät varomattomasti kysyttäessä varmasti napissa. Mutta puhumisen tarvettakin saattaa olla.
Minusta olisi koko kansakunnan kannalta selvittää nämä tapaukset niin pitkälle kuin se nyt enää on mahdollista.
Haastatteluissa tuli esiin tämän tästä myös valtiorikosoukeudessa toimineen juristi Tapanaisen toiminta. Hän oli jyrkkä suhteessa punaisiin ja jakeli runsaasti kuolemantuomioita. Teloitukset pantiin Lappeenrannan linnoituksen alueella toimeen yleensä nopeasti.
Muutama haastateltava puhui nauhurin sulkemisen jälkeen myös vuoden 1944 tapahtumista ja taas samainen Tapanainen mainittiin. Kun rintama oli murtunut Lappeenrantaan tuotiin murtuneelta rintamalta karanneita sotilaita. Näistä osa oli tuomittu tai määrätty teloitettavaksi. Kuolemaan joutuivat ne karkurit, jotka tiedettiin (ääri)vasemmistolaisiksi. - Näin ainakin kolme iäkästä miestä kertoi.
Yksi kertoja oli pakotettu osallistumaan teloitettavien ampumiseen. Häntä oli muussa tapauksessa itseä uhattu hengen menetyksellä. Piti myös allekirjoittaa paperi, jossa lupasi ettei koskaan missään kerro tapahtuneesta. Kertojaa uhattiin myöhemmin kuolemalla. Tapahtumat olivat ainakin vielä 1970-luvulla aiheuttamassa painajaisunia ja minäkin jouduin kertojille lupaamaan, etten hiiskuisi koskaan kuulemastani. Lupauksen olen pitänyt ja katson sen moraalisesti velvoittavan itseäni vieläkin.
Minulla oli paikkakunnan oppaana ja autokuskina Mauno Forsman niminen opettaja, josta lienee myöhemmin tullut kansanedustaja ja sitten jonkin valtionyhtiön johtaja (RAY ??). Kyselin häneltä tietääkö hän jotakin vuoden 1944 teloituksista. Hän sanoi kuulleensa mutta ei omakohtaisena kokemuksena osannut sanoa mitään. Se mitä hän sanoi kuulleensa "huhuna" oli pitkälle samaa kuin mitä minulle haastateltavat kertoivat.
En osannut silloin kysyä mihin aikaan kesästä teloitukset tapahtuivat. Nythän on merkittäväksi rajakohdaksi on tullut ilmeisesti heinäkuu 1944, jolloin säädettiin teloitukset oikeuttanut laki. Site ennen tapahtuneet mahdolliset kuolemantuomiot olivat ilmeisesti laittomia.
Ainakin yksi haastateltavista puhui asiassa jostakin merkittävästä saksalaisten osuudesta.(?)Siitäkään en osannut silloin tarkemmin kysyä.
Jos kuulemani oli totta, eikä kriisivaiheisiin usein liittyvää kuvittelua ja huhua, niin ilmeisesti asiasta tietäviä ja mukana olleita on vielä joitakin elossa. Sain sen käsityksen, että tapahtumiin osallistua aika monia sotilaita. Kannattaisi etsiä erityisesti entisiä rakuunoita, koska heidän sanottiin olleen mukana ampumassa. Vanhoja miehiä tapaukset järkyttävät ilmeisesti vieläkin, joten mitään jyrkkiä kuulustelijoita heidän puheilleen ei pidä enää lähettää. Suut pysyvät varomattomasti kysyttäessä varmasti napissa. Mutta puhumisen tarvettakin saattaa olla.
Minusta olisi koko kansakunnan kannalta selvittää nämä tapaukset niin pitkälle kuin se nyt enää on mahdollista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vai saksalaisten osuus...
Parenpi olisi mennä tuonne x-files -osastolle sepittelemään.
Vai että oikein Alakönnin arkistoissa. Jos ne on C-kasettinauhoja niin niistä ei ole mitään säilynyt näihin päiviin. tuppaavat häipymään aika nopeaan sen aikaiset nauhat.
Jos siellä olisi ennemminkin viuluja tai kansansoittimia...
palveli tuolloin rakuunoissa upseerina. Myöhemmin 1970-luvulla hän suuntasi usein lomamatkansa Lappeenrantaan ja halusi nimenomaan majoittua Huhtiniemen leirintäalueen mökkeihin. Ei silloin mitään puhetta ollut näistä tapauksista, mutta nyttemmin olen alkanut miettimään, mikä häntä veti sinne Huhtiniemeen, kun hänellä olisi ollut muitakin, laadukkaampiakin majoituspaikkoja tuossa kaupungissa.
Nyt kun Huhtiniemestä löytyy jatkuvasti uusia luu-ja muita löytöjä, niin tämä tärkeä viesti tulisi ilman muuta osoittaa myös nykyisille tutkijoille!
Sinällään erittäin asiallinen ja merkittävä kirjoitus.
että nykyisten Huhtiniemen tutkimusten tarkoituksena on saada vielä jäljelläolevat ruumisjäänteet ja perimätieto uskottavalta näyttävin menetelmin poistettua ja salailu jatkuu kuten tähänkin asti.
Ei korppi korpin silmää noki.
Varsinainen satusetä se ruonoilee. Vai kannattaisi etsiä entisiä rakuunoita, koska heidän sanottiin olevan mukana ampumassa.
Täyttä sontaa.
URR oli VT-linjalla Vammelsuussa, mistä se saarretuksi jouduttuaan vetäytyi.
Sen jälkeen URR siirrettiin Viipurinlahdelle Suonionsaareen ja sieltä lopulta Ilomantsiin.
Lappeenrantaan rakuunat palasivat vasta sodan jo päätyttyä.
Mauno Forsman oli tykistöupseerina rintamalla, eikä Lappeenrannassa.