Kertokaas hellarit minulle missä olitte ennen syntymäänne?
Useimmiten uskovien keskuudessa keskitytään puhumaan ikuisuuskysymyksissä vain kuoleman JÄLKEISESTÄ elämästä. Ajatusta siitä että ihminen vain katoaisi kuolemansa jälkeen eikä häntä enää olisi, pidetään absurdina. "Ettäkö kaikki loppuisi kuolemaan?!" on usein kuultu kummastelu hellarin suusta.
Mutta voisiko sittenkin olla niin, että ihminen on kuolemansa jälkeen sama kuin ennen syntymäänsä - häntä siis ei vain yksinkertaisesti ole olemassa missään muodossa?
VAI onko niin että jokainen ihminen on olemassa myös ennen syntymäänsä jossain.... missä?
Useimmiten uskovien keskuudessa keskitytään puhumaan ikuisuuskysymyksissä vain kuoleman JÄLKEISESTÄ elämästä. Ajatusta siitä että ihminen vain katoaisi kuolemansa jälkeen eikä häntä enää olisi, pidetään absurdina. "Ettäkö kaikki loppuisi kuolemaan?!" on usein kuultu kummastelu hellarin suusta.
Mutta voisiko sittenkin olla niin, että ihminen on kuolemansa jälkeen sama kuin ennen syntymäänsä - häntä siis ei vain yksinkertaisesti ole olemassa missään muodossa?
VAI onko niin että jokainen ihminen on olemassa myös ennen syntymäänsä jossain.... missä?
Vastaukset 24
Vanhimmat
elämän hengen..
minun ymmärtääkseni tuossa tapahtumassa piilee ihmisen alkuperä edelleenkin.
... sijaitsemme ennen syntymäämme Jumalan keuhkoissa?
aivan kuten muistat Sanasta, Jumala on itse Elämä.
(työmiehelle tiedoksi: Jumalalla ON keuhkot, eihänhän Hän muuten puhaltelisi)
Onhan sillä siivetkin. Tuota, mihinkäs sieraimiin se Jumala sitä henkeä puhaltaa, jos ihmistä ei vielä ole olemassa? Tai jos tarkoitat sen tapahtuvan alkion- tai sikiönkehityksen yhteydessä, voisitko tarkentaa, millä raskausviikolla se tapahtuu?
valitettavasti en tuossa otsikossa tarkoita sinua, vaan Jumalaa:
sinulla on nyt siis tässäkin selvästi epätietoisuutta. hengellä en tietenkään ensisijaisesti tarkoita happea.
katsos kun ihminen voi hengittää kahdella tavalla, keuhkoilla hapen avustuksella ja Elämän Henkeä hengellisillä keuhkoilla. eritoten jälkimmäisellä systeemillä hengitettäessä hengittelijä hengittää Jumalan ikuisuutta.
"hengellä en tietenkään ensisijaisesti tarkoita happea--"
TOKI TIEDÄN, ETTET TARKOITA. KYSYMYKSENI KUULUIKIN, ETTÄ MONENNELLAKO RASKAUSVIIKOLLA JUMALA PUHALTAA ALKIOON TAI SIKIÖÖN SEN "ELÄMÄN HENGEN".
tai papukaijoja tai norsuja...
koko raskaudean ajan sen hedelmöittymishetkestä alkaen tavoitteena on täysin valmis ihminen. tarkoitan sitä, että alkio on ihminen jo hedelmöittymishetkellään, vaikkei siltä juuri näytäkään muutamaan kuukauteen ----> viittaan otsikkoon.
vastaukseni lienee siis: Elämän henki puhalletaan ihmiseen hedelmöityshetkellä.
taidat olla joku syrjäseutujen kasvatti.
hyvin todennäköistä mitä kirjotit.
"Äänetön huuto". Sitä lukiessani tajusin ensimmäistä kertaa ajatella asiaa toisella tavalla. Kirja kertoo aborteista.
Kun alkio tapetaan äitinsä kohtuun, siinä kuolee yksi persoona, ihmisen alku, jossa on yhtä suuri elämä kuin täysikasvuisessa ihmisessäkin. Mistä se elämä siihen on tullut? Äidistään ja isästään, munasolusta ja siitiöstä. Elämä ei siis oikeastan "synny", vaikka käytämme siitä sitä nimitystä, vaan jo olemassa oleva elämä JATKUU!
Saatko kiinni ajatuksestani? Jos äiti on kuollut ei lapseenkaan voi tulla elämää. Lapsen elämän "juuri" on siis äidissä jo valmiina, hedelmöityksen hetkellä se elämä löytää oivallisen kohteen jossa jatkaa olemassaoloaan. Elämä siis siirtyy äidistä eteenpäin.
Jumala loi aikojen alussa ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ihmisestä tuli ELÄVÄ SIELU. Tämä elämä jatkuu, niin kauan kun elämä jatkuu. Se missä ihminen oli ennen syntymäänsä on mahdoton kysymys, koska ihmistä ei ollut ennenkuin hän syntyi. Ja oikeasti ihminen syntyi jo 9 kk aikaisemmin, mitä yleensä ymmärretään "syntymällä". Silloin, kun siittiö yhtyi munasoluun, silloin ihminen syntyi; kahdesta itsessään muuttumattomasta solusta alkoi Jumalan ennalta suunnitteleman monikertaistumisen tuloksena kasvaa uutta. Elämän jatkumisen edellytys on sukusoluissa.
Elämää ei synny, se jatkuu!!!
Jumala loi ihmisestä ruumiin, sielun ja hengen. Jokainen näistä kolmesta tulee olevaiseksi siis samalla hetkellä, hedelmöityksen hetkellä. Siinä on sinun kolminkertaisen elämäsi alku. Ethän ruumiinkaan kohdalla kysy, että missä olit ennen syntymääsi, tiedät, että et ollut missään.
Äidilläsi oli puolet aineksista ja isälläsi toiset puolet, mahdollisuuden tähän antoi Jumala jo luomisessa aikojen alussa.
Elämä alkoi Edenissä eikä ole vieläkään loppunut.
... mielestäni tuo "elämää ei synny vaan se jatkuu" on itselleni aika looginen ajatus (ja harvinaisen looginen uskovaiselle ;-P). Se toimii myös erityisesti esim. jälleensyntymisopissa jossa ajatellaan elämän olevan ikäänkuin koko ajan olemassa, mutta se vain muuttaa muotoaan ja elävä olento syntyy aina uudelleen uudessa muodossa.
Mutta kun palataan kristillisiin näkemyksiin, niin miten selität sielun? Syntyykö ihmisen sielu mielestäsi samaan aikaan kun ihmisen keho - siis hedelmöityksessä?
Eikö yksittäisen ihmisen sielua ole olemassa ennen hedelmöitystä?
Lisäksi ihmettelen sitä, että yleisesti ajatellaan että ihminen "pääsee taivaaseen" kuolemansa jälkeen (jos on uskovainen).
Miten kukaan voisi päästä taivaaseen ennen tuomiopäivää, jota ei ole vielä ollut?
Tarkoittaako tämä sitä, että oikeasti kukaan kuollut henkilö ei ole vielä päässyt taivaaseen?
Eli siis MISSÄ ovat ne henkilöt tällä hetkellä, jotka ovat fyysisesti kuolleet, koska he eivät voi vielä olla taivaassa tai helvetissä koska tuomiopäivää ei ole vielä ollut jossa ihmiset jaoteltaisiin jompaankumpaan paikkaan?
Onko tämä maapallo täynnä vaeltelevia sieluja jotka odottavat tuomiopäivää?
Ovatko he kiirastulessa?
Miten nykyhellari asiasta ajattelee?
sen niin, että ihmistä ei ole ennenkuin hän saa alun hedelmoityksessä. Elämä ei kuitenkaan lopu kuolemassa, vaan henki elää ikuisesti, vaikka ruumis kuolee.
Elämä alkaa äidin kohdussa, kun munasolu hedelmöittyy.Ja sitä ihmistä, joka siitä syntyy, ei ole ennen ollut olemassa, mutta ei myöskään sitten koskaan lakkaa olemasta, jos kerren on syntynyt, sellaista on ihmisen oleminen, syntyminen on aina ihme, elämän ihme, ainutlaatuinen yksilö, ihminen syntyy, tulee uusi elämä, päättymätön, iankaikkinen .
"--syntyminen on aina ihme, elämän ihme, ainutlaatuinen yksilö--"
Jos munasolu hedelmöityttyään kuroutuu kahteen erilliseen osaan, syntyy identtiset (samanmunaiset) kaksoset. Miten silloin hedelmöittynyt munasolu ennen kuroutumistaan voi olla ainutlaatuinen yksilö?
ainutlaatuisia yksilöitä kumpikin.
Se munasolu on yhtä ainutlaatuinen se vain on jakatunut kahteen osaan. Miten sitä Jumalan luomia asioita voi selittää. Turha lähteä ritaria täällä hyökimään, johon et itsekään pysty vastaamaan.
Kyse oli nyt samamunaisista kaksosista. Miten munasoluun puhallettu ainutlaatuinen elämän henki käyttäytyy, kun hedelmöittynyt munasolu (tsygootti) jakautuu kahtia? Miten yhdestä ainutlaatuisesta voi tulla kaksi keskenään erilaista henkeä?
P.S: Mihin minun pitäisi vastata? Ritariltahan nyt kysytään.
Munasolu joka jakaantuu ja siitä tulee kaksoset. OK. Jumala kyllä näkee että munasolu jakaantuu. Näin ollen kumpaankin puhalletaan/luodaan eri sielu/henki. Näin saamme kaksi eri yksilöä. Ruumis voi olla samanlainen, mutta henkisielu on yksilöllinen. Näin ollen jokainen ihminen on yksilöllinen.
Valen
jos se abortoituu vaikka spontaanisti heti hedelmöittymisen jälkeen?
Adi Karma Bacilli oli jo syntyessään vahva kenraali, hän toimi sisäänheittäjänä, kunnes Adi Jumalan armosta hänestä tuli Adi Aivastuksen yhteydessä Adi Karma Bacilli, ja olen toiminut tässä roskakorissa aikojen alusta ja nähnyt vaikka mitä. Kysy vain lisää...
Sielujen pre-eksistenssi on vanha harhaoppi, joka tutkittiin perinpohjin jo Konstantinopolin kirkolliskokouksessa ja hylättiin epäraamatullisena. Kuoleman jälkeisestä tietoisuudesta taas on kristittyjen keskuudessa kaksi koulukuntaa. Enemmistö uskoo, että sielu jatkaa olemassaoloaan, vähemmistön mielestä ihminen raukeaa kokonaan tyhjiin odottaakseen ylösnousemuksen päivää.
Oikeastaan emme missään ... meitä suoranaisesti ei ollut olemassa.
Se henki, mikä meissä nyt on, oli osa Jumalan henkeä ja se materia mikä meissä nyt on, oli maan tomussa ja sitä ennen osa avaruuden atomimassaa.
Sitten tuli Jumala ja antoi hengen meille omasta hengestään ja valmisti meille maan tomusta ruumiin ja näin meistä tuli elävä sielu - persoona.
"Sielujen pre-eksistenssi on vanha harhaoppi, joka tutkittiin perinpohjin jo Konstantinopolin kirkolliskokouksessa ja hylättiin epäraamatullisena.
Kuoleman jälkeisestä tietoisuudesta taas on kristittyjen keskuudessa kaksi koulukuntaa. Enemmistö uskoo, että sielu jatkaa olemassaoloaan, vähemmistön mielestä ihminen raukeaa kokonaan tyhjiin odottaakseen ylösnousemuksen päivää."
...
Ahaa, hyvä tietää. =)
Mitähän tuo "tyhjiin raukeaminen" tarkoittaa? Onko se sielu siis ikäänkuin syväjäädytystilassa ennen ylösnousemuksen päivää?
Jännä kuitenkin että suurin osa uskoo siihen että sielu jatkaa olemassaoloaan kuoleman jälkeen. En oikein vieläkään saanut vastausta siihen että missä ne uskovaiset sitten ajattelee niiden sielujen olevan tämän tuomiopäivän odottamisajan?
ja sen mukaanhan tässä eletään, kaikki uskovaiset, niin helluntailaiset kuin luterilaisetkin,
tuonela (kuten ihan varmasti tiedät) on se paikka, jonne kuolleiten sielut matkaavat.
jopa itse Jeesus oli tuonelassa kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisen ajan!
Raamatusta löytyy tukea ihmisen täydelliselle häviämiselle kuolemassa (Vanhassa testamentissa mainitaan), jolloin koko ihminen, tietoisuus mukaan lukien, lakkaa olemasta. Sieltä löytyy tukea myös sille, että sielu säilyy kuoleman jälkeen (Uudessa testamentissa mainitaan). Tämä jälkimmäinen näkemys on evankelisten kristittyjen suosima, aiempi taas lakihenkisten kristittyjen. Missäkö sielu siis odottaa viimeistä tuomiota? Tuonelassa, jota pidetään eräänlaisena 'viimeisen tuomion odotushuoneena'.