Ollessani sairaalassa viereiselle petille saapui valkotukkainen vanhus. Hän kertoi, kuinka sairaudet ovat häntä jo koetelleet,ja nyt hänen vatsassaan on todettu pahanlaatuinen kasvain. Hän kyseli illalla hoitajalta, voisiko hän saada aamulla ehtoollisen ennen suureen leikkaukseen menoa.
Kun kävimme yölevolle, vanhus alkoi itkeä. Mietin, voinko sanoa hänelle mitään: uskallanko, rohkenenko. Tunsin itseni hyvin araksi ja heikoksi. Lopulta en voinut enää kuunnella vanhuksen hätää, vaan menin hänen vuoteensa luo ja kysyin, pelottaako häntä. Itkunsa seasta vanhus soperteli, että häntä pelottaa tuleva suuri leikkaus, jos hän vaikka menehtyy siihen. Kerroin hänelle, että olen uskovainen ja jos hän haluaa, voin tuoda hänelle taivaan terveisiä ja siunata hänelle kaikki synnit anteeksi. Hän vastasi heti, että kyllä hän haluaa. Siunasin häntä evankeliumilla,Että kaikki synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja lohdutin, että hän saa olla ihan turvallisella mielellä. Aamulla ennen leikkausta sairaalan pastori kävi antamassa hänelle ehtoollisen.
Päivän aikana epäilykset piirittivät minua. Ajattelin, että en varmaan osannut puhua tuolle vanhukselle oikein. Kun siskoni tuli illalla luokseni, kerroin hänelle epäilyksistäni ja murheistani. Hän lohdutti,että siinähän on tärkein asia tullut sanotuksi, eihän siinä muuta tarvitse. Loppu on Jumalan kädessä.
Vanhus selvisi leikkauksesta ja meillä oli hyvin lämpimät välit koko sen ajan, kun olin hänen huonetoverinaan.
Kun kävimme yölevolle, vanhus alkoi itkeä. Mietin, voinko sanoa hänelle mitään: uskallanko, rohkenenko. Tunsin itseni hyvin araksi ja heikoksi. Lopulta en voinut enää kuunnella vanhuksen hätää, vaan menin hänen vuoteensa luo ja kysyin, pelottaako häntä. Itkunsa seasta vanhus soperteli, että häntä pelottaa tuleva suuri leikkaus, jos hän vaikka menehtyy siihen. Kerroin hänelle, että olen uskovainen ja jos hän haluaa, voin tuoda hänelle taivaan terveisiä ja siunata hänelle kaikki synnit anteeksi. Hän vastasi heti, että kyllä hän haluaa. Siunasin häntä evankeliumilla,Että kaikki synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja lohdutin, että hän saa olla ihan turvallisella mielellä. Aamulla ennen leikkausta sairaalan pastori kävi antamassa hänelle ehtoollisen.
Päivän aikana epäilykset piirittivät minua. Ajattelin, että en varmaan osannut puhua tuolle vanhukselle oikein. Kun siskoni tuli illalla luokseni, kerroin hänelle epäilyksistäni ja murheistani. Hän lohdutti,että siinähän on tärkein asia tullut sanotuksi, eihän siinä muuta tarvitse. Loppu on Jumalan kädessä.
Vanhus selvisi leikkauksesta ja meillä oli hyvin lämpimät välit koko sen ajan, kun olin hänen huonetoverinaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Entäs/jos,mahdollisen kotiutuksen jälkeen kyseistä hehkilöä odottaa mm. televisio syntisine ohjelmineen,ei uskovainan mies jne.
Silloin alkaa uskosta eläminen. Jos hän ymmärsi sen armon, minkä hän sai uskoessaan synnit anteeksi, hän menee kotiin ja kertoo sen itse. Uskonvanhurskautta seuraa elämänvanhurskaus; Pyhä Henki neuvoo luopumaan kaikesta sellaisesta, joka voisi johtaa uskon kadottamiseen.
Eräässä tapauksessa parannuksen tehnyt ihminen odotti, että joku sanoisi miksei hän laita televisiota pois. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mutta hän laittoi sen oma-aloitteisesti pois. Syyksi hän myöhemmin kertoi ettei sieltä löytynyt yhtään kanavaa, jota olisi ollut järkevää katsoa. Televisiohan tuo kaikki synnin muodot esiin, ja pyrkii tekemään synnin telkemisen ihmiselle helpoksi. Internet tavoittelee samaa asemaa.
Usein täälläkin kysytään miksi ETTE SAA tehdä tuota ja tuota. Kysymys on väärä, se pitää asettaa MIKSI ETTE HALUA.
että Hän, joka antaa synnit anteeksi, on kyllin voimakas pitämään omistaan huolen.
Ei mitään uutta. Kyllä minäkin kyseisessä tilanteessa onnistuneen leikkauksen jälkeen pursuaisin iloa, riemua ,innostusta, puheliaisuutta ja hyviä kavereita riittäisi. Että se siitä.
olen täysin samaa mieltä!
Kritisoisin vähän mielipidettäsi. Kun tekee parannuksen niin sen jälkeen ihmisen teot ja käytös muuttuu, kun pyhä henki tulee sydämeen kotiopettajaksi.
Tuollaisessa tilanteessa on kenelle tahansa lohdullista kuulla, että Jeesus on sovittanut kaikkien ihmiset synnit ja uskomalla häneen ne ovat myös JUURI MINUN kohdallani anteeksi annetut. Se, että sinä vakuutit hänelle hänen syntiensä olevan anteeksi annetut, oli ihan kauniisti ja oikein tehty. Tosin olisit voinut lisätä, että kunkin ihmisen kohdalla on niin, että nimenomaan OMAN jsydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Siis USKOMINEN Jeesukseen omassa sydämessä on avain tähän anteeksiantamukseen. Mutta ehkäpä hän sen tiesi ennestään ja hänen sydämessään OLI tuo usko.
Jokaisella kuolevalla pitäisi olla lähellään joku, joka vakuuttaa hänelle, että Jeesus ON kuollut hänen syntiensä tähden ja että hän pelastuu uskomalla Jeesukseen ja Hänen nimeensä, heittäytymällä hänen varaansa, uskomalla itsensä "Jeesuksen päälle".
Minua jotenkin hämää se, jos tyydytään siihen, että ihmiselle kuin ihmiselle vain vakuutetaan, että "sinun syntisi ovat anteeksi annetut". On nimittäin niin, että jos kyseinen ihminen ei omassa sydämessään Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä usko, niin tuon sanominen on tavallaan valehtelemista. Jumala antaa anteeksi sille joka uskoo Jeesukseen.
Ja toivottavasti kyseinen ihminen siirtyy ajasta ikuisuuteen Jeesukseen uskovana ihmisenä, sitten kun lähdön aika tulee.
Me vl:ät kysymme ensin, että haluaako ko. henkilö uskoa omat syntisi anteeksi. Jos ei halua, niin syntejä ei hänelle saarnata anteeksi. Täytyy olla halu uskoa Jeesuksen sovitustyöhön.
Tuo sanontatapanne on jotenkin hämäävä. Tottakai jokainen ihminen haluaisi uskoa että pahat teot ja synnit on saatu tai saa anteeksi (= armahdettu rikollinen), mutta koska armahduksen ehtona on USKO JEESUKSEEN, niin ei riitä että haluaa vain "uskoa saaneensa anteeksi".
Ehkä on niin, että kun oppii käyttämään jotain tiettyä sanontaa, niin vaikka se olisi miten "väärin" sanottu (esimerkiksi kieliopillisesti), niin siitä on vaikea luopua ja sitä on vaikea muutenkaan julkituoda. Minulle "syntien anteeksi uskominen" tuo mieleen ihan eri asian kuin "Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä uskominen". Voi olla, että tarkoitamme kuitenkin samaa.
Jos kuitenkin esimerkiksi menet ihan sattumanvaraisesti kenen tahansa maailman ihmisen luo ja kysyt, haluaisiko hän uskoa syntinsä anteeksi, niin kenties saisit hämmentyneen vastauksen että "no mikä ettei". Ei se vielä tarkoita sitä, että ko. ihminen on tullut uskoon, ts. tehnyt parannuksen synneistään ja antautunut Jeesuksen armahdettavaksi.
Väännän rautalangasta: Jos joku on maallisen tuomarin edessä tuomiolla rikoksistaan, ja hänelle on sanottu että hän saa rikoksensa anteeksi, jos "lähtee seuraamaan opissa ja elämässä" jotain tiettyä Armahtajan valtuudet omaavaa persoonaa, niin ei häneltäkään kysytä: haluatko saada rikoksesi anteeksi, vaan: "Haluatko uskoa tähän Mieheen ja seurata häntä? Jos uskot ja haluat olla hänen opetuslapsensa, saat rikoksesi anteeksi."
Mielestäni on siis eri asia haluta uskoa syntinsä anteeksi kuin haluta uskoa Jeesukseen (ja seurata häntä..), jonka SEURAUKSENA hän saa syntinsä anteeksi.
Mutta kuten sanoin, ilmeisesti lestadiolaisetkin tarkoittavat nimenomaan tätä puhuessaan syntien anteeksiuskomisesta.
Tullessaan jos mitä.
kylläkait uskovainen tietää uskovansa ilman hopotuksiasikin.
Toimit oikein ja juuri niin kuinka sinun tulikin. Et sinä sattumalta ollut joutunut siihen sairaalahuoneeseen, koska sattuma ei heittele Jumalan lasta. Jumala siunatkoon tämän kylvön. Hän näkee tämänkin vanhuksen sydämeen.
Siinä hyvä esimerkki,miten syntinen ihminen löysi armollisen Jumalan.
Siinä hyvä esimerkki,miten syntinen ihminen löysi armollisen Jumalan.