Eli jos vain jaksat kirjoittaa kokemuksia, missä kävit, kuinka kauan olit sairaalassa kuinka toivuit jne. Ja paljonko maksoit. Ja tiedättekö miten voisi varmistaa ovatko vatsalihakset erkaantuneet toisistaan liikaa? Minulla on nyt 2 v kulunut edellisestä synnytyksestä ja esim. navan kohdalla on n. 1,5 cm rako kun jännittää ja vatsa pömpöttää siten että olisin n. 3-4 kuulla raskaana... Tähän ei ole mikään jumppa auttanut...Kiitos jo etukäteen jos
jaksat kertoa kokemuksista
jaksat kertoa kokemuksista
Vastaukset 24
Vanhimmat
NOIN ÄKKIÄ SYNNYTYKSEN JÄLKEEN!!! Näin olen lukenut ja kuullut. Lihasten täytyy antaa palautua koko ruljanssista, ja vasta 2 kk jälkeen voi ruveta jumppaamaan. Muuten ne eivät palaudu, eli "vetäydy" takaisin.
synnytyksestä oli siis 2vuotta.
no onneksi luin väärin :)
kävin vuosi sitten vatsamakkaran poisto leikkauksessa jyväskylässä ja minulta poistettiin makkara joka oli todella venynyt ällö jota ei millään vatsajumpalla olisi saanut pieneksi ja samalla tehtiin kylkiin ravaimu minulta ei kristety lihaksia.Tuki vyön sain sairaalasta ja olihan maha vähän aikaa kipeä,mutta kaikki sen kestää kun sain se röllön pois ,sairaalassa olin kaksi yötä
leikkaus maksoi vähän yli 4000€
kiva laittaa vaatteita päälle kun ei makkara roiku ;)))
Minä olin kuukausi sitten Jyväskylässä Rintamäen potilaana. Minulla 4 lapsen odotus oli venyttänyt vatsaa ja kehoni rasvavarasto kertyi tietysti vatsaan makkaraksi. Muuten olen hoikka. Minulla oli suorat vatsalihakset erkaantuneet toisistaan aika lailla ja ne ommeltiin sekä poistettiin n. 400 - 500 g rasvaa sekä ylimääräinen nahka samalla. Lääkäri tutkiessaan vatsan päältä totesi tuon lihasten erkaantumisen. Itsekin sen huomasin; ihan kuin olisi "oja" keskellä vatsaa ollut. Nyt olen toipunut aika hyvin. Ensimmäinen viikko oli kyllä se pahin, mutta nyt elämä voittaa ja on ilo katsella litteää vatsaansa. Odotan innolla, että pääsen kuntosalille treenaamaan vatsan kuntoon. Minulle oli tärkeätä saada juuri lihaksisto kuntoon, ettei sittemmin vanhempana (nyt 40 v) tule tyrä tms ongelmia. Leikkaus maksoi reilut 4000 € ja siihen kuuluu myös kaksi kontrollikäyntiä. Ainahan kaikissa leikkauksissa on riskit, omalla kohdalleni sattui leikkauksen jälk. verenvuoto, mutta ammattitaitoinen lääkäri tiimeineen hoiti senkin kunnialla. Olen erittäin tyytyväinen jo tässä vaiheessa vaikka arvet vielä näkyvät ja paraneminen on kesken. Riskin otto kannatti ja suosittelen sinullekin, koska todellakaan mikään jumppa ei korjaa tilannetta. Itsekin kävin kuntosalilla ja jumppasin kotona yms. vuosikaudet. Kuukauden kul. saa jo rasittaa vapaasti vatsalihaksia eli siis 2 kk leikkauksesta. Ja eikun tilaamaan valitsemallesi plastiikkakirurgille aikaa ja siitä se lähtee.
Olin maanantaina leikkauksessa samassa paikassa kuin sinä. Tänään alkaa tuntu, että elämä vielä voittaa... Pikku käytännönkysymys: Käytitkö pelkästään saamaasi tukivyötä, vai hankitko lisäksi toisen? Ajattelin vain tuon puhtaanapidon kannalta, kun ei enää näinkään lyhyen ajan jälkeen ole kauhean siistissä kunnossa.
Minä myös olen harrastanut hullun lailla liikuntaa ja ollut tarkalla ruokavaliolla viimeiset kolme vuotta, mutta ei ole ollut vaikutusta tuohon makkaraan.
Mielenkiinnolla vain odottelen milloin turvotus häviää ja miten arvet paranevat...
myös Rintamäellä vuosi sitten ja olen todella tytyväinen niin lääkäriin kuin Terveystalon ja Kanervan yksityissairaalan henkilökuntaan ( olin yhden yön Kanervassa kun minulla oli aika myöhään illalla leikkaus)
Suosittelen
mainostaa
Kiitos sinulle mukavasta viestistä, olen tätä muhituttanut päässäni jo kauemman aikaa. Onko sinulla jo 'isot' omatoimiset lapset vai miten sait itse levättyä leikkauksen jälkeen kotona? Itse olen vielä lasten kanssa 4 & 3 v kotona, joten ihan täyttä vuodelepoa ei olisi viikkoa kauempaa tiedossa jos sitäkään...=)
Jussin pikku apulainen
Askon pikku tonttu se jaksaa
Ei kuulu tehtäviini.
Olen menossa itsekin leikkaukseen piakkoin. Kerroit, että ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen oli pahin. Pystyitkö kuitenkin liikkumaan edes jonkin verran? Olen varannut noin 2,5 viikkoa vapaata leikkauksen jälkeen, riittäneeköhän se... Sinä kun olet onnellisesti jo leikkauksessa käynyt, niin onko sinulla vielä lisäksi jotakin käytännön vinkkejä, mitä kannattaa ottaa huomioon ennen tai jälkeen leikkauksen. Itselläni kolmen lapsen jälkeen jäänyt "kengurureppu" ja lihakset venyneet. Odotan todella lopputulosta. Niin vielä yksi kysymys :) Ilmeisesti sinulla on se tukiliivi ylläsi, vaikeuttaako se liikkumista, autolla ajamista jne. ? Vähän "tyhmiä" kysymyksiä, mutta kiittelen jo etukäteen jos vastailet.
Hei!
Mulla on vatsa leikattu 2,5kk sitten. Eka vko oli hankalinta, mutta jo muutaman pvan kuluttua kuljin melko suorassa. Mulla ei vedetty ihoa kovin tiukalle ja lihaksia ei ommeltu yhteen, joten mulla oli varmasti sen vuoksi aika helppoa tuo toipuminen. Luulen tuon loman olevan sulla hiukan lyhyt, mutta itse olisin saanut vain 2vkoa lomaa jos en olisi kotona lasten kanssa. Siis kirurgi arvioi 2vkon olevan tarpeeksi.
Tukiliivi oli kankea, mutta ei liian hankala. Kuumahan mulle tuli kun silloin oli niin mukavat ilmat, mutta se tuskin nyt on ongelma. Ei se vaikeuta normaalia arkieloa.
Kannattaa nukkua jalat kunnolla koholla, mulla oli lasten patja poikittain jalkojen alla. Helpottaa oloa kun ei heti voi vaihdella kauheasti asentoa.
Vatsa on aluksi tosi turvonnut, jopa useamman viikon, joten kannattaa varata reilunkokoisia housuja.
Onnea vaan matkaan!
Hei!
Olin leikkauksessa 2,5kk sitten. Pesin liivin muutaman kerran, illalla. Sitten menin nukkumaan tiukat alushousut jalassa ja kun yolla herasin vessaan puin patterilla kuivuneen liivin takaisin. Helpommalla toki paasee kun ostaa toisen...
Kannattaa laittaa suuri sideharson kappale liivin ja ihon valiin. Vaikka teipata se ihoon. Ei sotku haava vaikka liivi olisikin hikinen.
Jep nyt on neljä viikkoa leikkauksesta ja olo on kutakuinkin normaali. Eka viikko minulla todentotta oli pahin sikäli, että itse olin neljä päivää sairaalassa sen sattuneen komplikaation vuoksi (melko harvinainen sattuma). Muutenhan siellä ollaan yhden yön yli. Kotiuduttuani liikuin hiukan kumarassa ja liikkuminen oli pakostakin jähmeää ja varovaista. Yskiminen tai aivastelu ei tullut kysymykseenkään. Suolen toimintaa kannattaa tehostaa esim. Levolac-liuos jota itse käytin, sillä minä en ainakaan olisi saanut punnattua suolen sisältöä kun ei vatsalihaksia kärsinyt rasittaa. Levolac laittaa toimimaan jotta suoli tyhjenee kuin itsestään. Muutenkin leikkauksen jälkeinen ilman kerääntyminen suolistoon oli ikävän oloista. Heti kun mahdollista niin liikkeelle, sillä se tehostaa ilman poistumista. Minullahan oli hemoglobiini erittäin matala komplikaation vuoksi, mutta uskon, että normaalisti sujuneen leikkauksen jälk. toipuu paremmin kuin minun tapauksessa. Itselleni kolme viikkoa leikkauksesta oli rajapyykki, jolloin voin todeta, että olo oli suht normaali ja turvotus poistui kokonaan. Haavan ympärillä on hieman kovempaa joka sekin häviää ajan kanssa. Haavat on erittäin siistit eikä minulla vuotanut kuin sen ekan viikon. Suihkuttelin ja puhdistelin päivittäin ja olen yhä laittanut Bepanthenia arville. Sain Terveystalolta oikein mukavan oloisen tukivyön, ihan uuden mallin ja on pehmeä sekä tukeva. Ei se haittaa mitenkään olemista eikä tekemisiä. Minulla entiset vaatteet mahtuivat kolmen viikkoa leikkauksesta; ennen tiukat farkut jopa tukivyön päälle. Eikä näy päällepäin se vyö. Alkuun kannattaa tosiaan varata löysiä vaatteita, turvotus voi olla aikamoinen. Tukivyön alle olen laittanut aluksi sideharsoliinan jota vaihtelin. Koska haavaalle täytyy muistaa ottaa ilmakylpyjäkin, sillävälin sen tukivyön voi pestä. Itselläni on kuivauskaappi jossa se kuivui tunnissa. Ennen leikkausta liityin siivousrinkiin, joten meillä käy pari krt/kk siivooja toistaiseksi ja lapset (14 v, 11 v, 10 v, 6 v) ovat miehenin kera auttaneet kaikessa tosi kivasti. Työkseni teen maanviljelijän hommia mieheni kanssa ja olen osallistunut paperitöihin en vielä muihin, sillä työ on paljolti hyvin fyysistä. Huomenna tiistaina on jälkitarkastus jossa Jussi R. katsoo miten on parantunut. Nyt odotan hetkeä jolloin voin aloittaa vatsalihasten treenaamisen, sillä se on ensiarvoisen tärkeää ainakin minulle saada lihakset kuntoon. Mielestäni mikään kysymys ei ole tyhmä. Itselläni pyöri päässä jos jonkinlaisia asioita.
Vastaan mielelläni jos sinulle tulee muuta kysyttävää.
Kiitos vastauksista ja vinkeistä. Helpotti jo vähän :)
Nyt vielä askarruttaa tuo sinun komplikaatiosi. Tuliko ilmi, minkä takia se tuli? Tosin harvinaisia ne on ja olenhan hyvissä käsissä siellä. Mutta ainahan sitä miettii, että jos sattuu jotakin. Minulla kun on aina hemoglobiini hirmu alhainen muutenkin,viime mittauksessa 119. Oletko itse kertonut muille (ystäville, tutuille) leikkauksestasi? Miten he ovat suhtautuneet siihen? Perheesi suhtautuu asiaan ilmeisesti yhtä positiivisesti kuin omani, joten sehän se varmasti tärkein asia on. Täytyy myöntää, että jännittää ja kovasti. Huh, huh. Mutta helpottaa, kun voi lukea muitten "kohtalontovereiden" tapauksia.
Minulle tuli leikkauksesta seur. päivänä pieni tihkuva verenvuoto vatsaan. Kirurgi suoritti leikkauksen kiitettäväsi, verisuonethan poltetaan jotta saadaan verenvuoto tyrehtymään. Minulla vaan joku niistä suonista alkoi tihkuttamaan. Se riski liittyy aina kaikkiin leikkauksiin, on toki erittäin pieni riski. Itselläni se ilmeni huonovointisuutena; oksensin ja vatsa muuttui kovemmaksi ja kipeämmäksi. Taju meni hetkeksi, onneksi ehdin istua. Tilanne eteni rivakasti uuteen leikkaukseen. Menisin samaan leikkaukseen uudestaan eli minun kohdallani riskin otto kannatti. Elämähän on täynnä erilaisia riskejä eikä mitään uskaltaisi tehdä, ei edes lähteä kotoa mihinkään. Sattuuhan sitä toki kotonakin kaikkea. Tuli mieleeni, että kannattaiskohan sinun syödä kuuriluontoisesti jo etukäteen rautatablettia, kun tuo hemoglobiinisi on melko alhainen. Onhan normaalistikin jonkun verran verenhukkaa jokaisessa leikkauksessa. Omasta leikkauksestani kerroin aluksi omalle perheelleni, kahdelle siskolleni ja anopille (ollaan tekemisissä päivittäin ja on apuna). Tuon komplikaation vuoksi asiasta tietävien joukko laajeni ystäviinkin ja pariin naapuriin. En ole loppujen lopuksi kokenut sitä huonona juttuna. Ainahan eriäviä mielipiteitä on, mutta jokainen tekee henk.koht. ratkaisut ja maksaa itse leikkauksensa, joten senkään vuoksi ei ole kellään oikeutta arvostella. Yksi ystäväni suhtautui negatiivisesti ja oli sitä mieltä, että turhaa. Sanoin hänelle omat motiivini ja totesin, että joku ostaa moottoripyörän, toinen tekee ulkomaanmatkan ja minä satsaan omaan hyvinvointiin tällä tavoin. Uskon, että voit olla levollisin mielin mennessäsi leikkaukseen. Itse nautin ennen ja jälkeen leikkauksen c-vitamiinia, UbiQuinon 30 mg, AnanasStrong kapselia (poistavat turvotusta).
Minulle kävi niin, että vatsan alue sai uudestaan "läskinsä" eikä sille enää voida mitään. Riippuu sinun elimistöstäsi miten siinä käy.
Myös minulla oli takana 4 synnytystä ja venähtäneet vatsalihakset. Leikkaus suoritettiin 1998 kesällä. Sen yhteydessä myös imettiin rasvaa pallean seudulta joskin vasta 2 kk leikkauksen jälkeen.
Myös minä olen ollut muualta hoikka, vain roikkomaha löllöineen oli henkinen rasite.
Leikkauksen ajankohtana olin vaatekokoa 40 ja leikkauksen jälkeen 42-44. Kirjaimissa se merkitsi M koosta siirtymistä L ja XL-kokoihin.
Ai miksikö suurempiin? No, läskimaha painaa jonkin verran ja roikkuessaan alaspäin se kiristi vyötärön seudun kapeaksi! Leikkauksen ja vatsalihasten asettelun jälkeen näytän vähän sellaiselta ihmiseltä, joka potisi eräänlaista alkavaa pallealihavuutta/omenalihavuutta ja tiimalasivartalo on muisto vain. Vartaloptyyppini on nykyään jykevä H.
Harrastuksiini on aina kuulunut enemmän tai vähemmän kuntosalitreenit ja hölkkääminen. Uimassa käyn yleensä kerran viikossa salitreenien jälkeen. Treenaan 5 kertaa viikossa.
Nyt eletään vuotta 2006 ja minä olen huomannut löllöjen ilmestyneen uudelleen tuossa vajaat 2 vuotta sitten. Kaiken huipuksi se löllö ei asetu palleani kohdalle edes tasaisesti vaan on keskittynyt oikealle. Pullistuma on silminnähtävä.
Olen käynyt läpi sisäelintutkimukset koska halusin eliminoida esim. kasvainten tai sisäelinturvotusten mahdollisuudet. Olen fyysisesti täysin terve, en käytä mitään päihteitä enkä lääkkeitä. Silti minä rasvotun uudestaan.
Kun olen syitä haeskellut vaivaani, olen saanut arvostetuilta helsinkiläisiltä plastiikkakirurgiaan perehtyneiltä alan asiantuntijoilta vain kohteliaan myötätuntoisia osanottoja ja pahoitteluita, joissa todetaan että JOTKUT MEISTÄ VAIN OVAT TÄLLAISIA RASVANKERÄÄJIÄ TOISTUVASTI.
Uusintaleikkaus auttaisi taas muutamaksi vuodeksi mutta leikausjälki tulee olemaan ruma ja näkyvämpi koska pitäisi jälleen avata tuo pitkä arpi lonkasta lonkkaan. Arpikudoksen kovettuminen nakkimakkaran paksuiseksi ei olisi mikään ihme! En usko haluavani sellaista muistomerkkiä....
Leikkaus maksoi minulle aikoinaan 28 000 markkaa ja kuukausituloni olivat tuolloin bruttona n. 9500 mk. Perheellisenä jouduin tietysti ottamaan lainana suurimman osan koska en kyennyt repäisemään summaa kertaheitolla säästöön tai laskuun.
Mikäli olisin tiennyt olevani "rasvaimurityyppiä" olisin ilman muuta jättänyt asian. Masentaa ja koen olevani epäoikeudenmukaisesti kärsivä koska olen kehonrakentajana tarkka syömisistäni ja liikuntaa en ole missään vaiheessa hylännyt - silti rasva ei kerry nätisti vaikkapa rintoihin tai joka puolelle kehoa, ainoastaan navan ylä- ja alapuolelle.
Tällainen kokemus minulla :(
Vatsani kiristettiin arpien poistamiseksi, kaikilla mausteilla (lihakset ym )jo yli 10 vuotta sitten. Painoin tuolloin 48 kg. Lihoin myöhemmin, nyt painan n. 15 kg enemmän. Vatsalleni tuli arven yläpuolelle inhottava läskipussukka, jollaista ei ollut koskaan aikaisemmin ja pussukka oli vielä epäsäännöllinen. Lisäksi hieman toispuoleisesti ilmestyi ns. kuoppa eli alue, jossa lihomista ei tapahtunut koskaan, siinä se kuoppa vaan killitti vuosikausia ,sitä syvempänä, mitä enemmän lihoin.
Lopulta tympäännyin , nyt on tehtävä jotain ! Juoksin toimenpiteissä korjuuttamassa kuoppaani ja makkaraani noin kerran vuodessa useamman kerran. Kaikkea kokeiltiin, veitsi, rasvaimu,rasvan siirto ja lipolyysiäkin. Nyt vihdoin vuosien korjailujen jälkeen alkaa näyttää ihan oikealta pullukan tytön mahalta.
Tuota mietinkin , miksei sinunkin vatsallesi voisi sitten tehdä jotain.
No, sen olen kyllä kokenut, ettei nämä arvon herrat ole yhtään kiinnostuneita korjaamaan tälläisiä tapauksia. Tietenkin se on tosi vaativaa, vaikeampaa kuin alusta aloittaminen.
Minultakin on usein tivattu, missä leikkaus on alunperin tehty. No, ihan Suomessahan se .
Kirurgi, jolta löytyi eniten empatiaa ja lopulta myös taitoa korjaukseen, oli nainen ja pääkaupunkiseudulta.
Nyt vatsani on tosiaan tasainen monien mutkien kautta. Koputanpa puuta, ainakin tällä hetkellä tasainen.......
Koska olen nykyään työtön ja se on valitettavasti myös synonyymi varattomuudelle :(
Anteeksi, en halunnut mitenkään olla ilkeä tai muuta. Ymmärsin vaan jotenkin väärin, ettei vatsallesi VOIDA tehdä mitään.
Tosi epistähän tämä on, kun toiset joutuu moninkertaisesti maksamaan leikkauksensa ( sekä rahallisesti että fyysisesti ).
Kun käy työssä, pyörittää perherulettia ja on kiireinen, ei sitä ennätä murehtiakaan samoin, kuin kotona ollessa. Siis- puhun omista kokemuksistani nyt. Kotona ollessani minä taas mietin paljon enemmän näitä kiukuttavia juttuja. Tsemppiä sinulle.
Niin, ennekaikkeahan tämä mahan kanssa juokseminen korjauksen korjausleikkauksissa on suuri psyykkinen rasite. Aina uusi jännite päällä, jokohan nyt onnistuu ja sitten pettymys taas.
En ottanut "hernettä nenään" kysymyksestäsi mutta toin vain muillekin viestiemme mahdollisille lukijoille esiin sen, että jos asiat meneekin pieleen ja elämäntilanteet muuttuvat, niin sittenhän ongelma ikäänkuin kaksinkertaistuu kun ei voi korjauttaa leikkausten kalleuden vuoksi! :D
Kaipa minä saattaisin kysellä sitä korjauttamista jos olisi varaa. Luulen niin.