"Nuoruus Kouvolan seurakunnassa
Harriet Longan hyvä kirjoitus (KS 21.10.) vihloi sydäntäni ja pakotti palaamaan nuoruuteeni Kouvolan seurakunnassa 1990-luvulla.
Tuolloin viikko-ohjelmaan kuului muun muassa ylistys- ja rukouspiirejä. Nuortenilloissa ja -leireillä pidettiin myöhäiseen iltaan sijoittuvia rukoushetkiä, joissa esiintyi muun muassa kielilläpuhumista ja "profetioita" (kerrottiin, että joku osallistuja sai viestin Jumalalta).
Opetuksissa korostui nuorten elämänhallintaa ja kasvua vaurioittava jyrkkä moraalikoodi, liittyen muun muassa seurusteluun ja seksuaalisuuteen, ystävien ja harrastusten valintaan. Poikkeavaa syyllistettiin uskostaan luopuvana ja peloteltiin helvetillä. Virassa olevien työntekijöiden lisäksi opetusta antoi ainakin yksi maallikko, joka korosti, että elämme lopunaikoja ja Jeesus palaa pian.
Useimmat seurakuntanuoret kokivat uskoontulon rippileirillä ja hakeutuivat sen jälkeen isoskoulutukseen. Seurakunnan työntekijät painostivat isosia kertomaan uskoontulostaan rippileirien iltaohjelmissa. Tavoitteena oli johtaa mahdollisimman monta leiriläistä uskonratkaisuun.
Matala Kynnys on kouvolalaisille tuttu, mutta tuskin moni tietää, että toiminnasta vastaavat aikuiset opettivat avustajakoulutuksen käyviä nuoria hengelliseen sodankäyntiin Saatanan voimia vastaan. Yökahvilan väitettiin syntyneen profetian seurauksena.
Nuoret kertoivat siellä julkisesti uskoontulostaan ja kävivät työvuorojen lomassa rukoilemassa ns. Koiviston talolla. Opetettiin, että ellei tarpeeksi rukoilijoita ole paikalla, henkivallat voivat aiheuttaa kauheuksia Matalassa.
Mikä on tilanne nykyään? Viikon 43 viikko-ohjelmassa tarjolla on muun muassa nuorten rukousiltaa ja "aim higher clubia". Tietävätkö vanhemmat, mitä tilaisuuksissa tapahtuu? Jos omat vanhempani olisivat tienneet tarkemmin seurakunnan touhusta, olisin voinut säästyä hengelliseltä väkivallalta.
Onko uskoontulo kirkkomme rippikoulu- ja nuorisotyön tavoite? Entä lopunajoilla ja helvetillä pelottelu? Saako seurakunnan työntekijä tulkita ja opettaa Raamattua mielensä mukaan?
En piiloudu nimimerkin taakse siksi, että voisin vuosien päästä huudella puskista. Kerran kun vain olen päässyt tästä yhteisöstä vapaaksi, en halua enää ikinä tulla yhdistetyksi siihen.
Herran tiellä?"
Harriet Longan hyvä kirjoitus (KS 21.10.) vihloi sydäntäni ja pakotti palaamaan nuoruuteeni Kouvolan seurakunnassa 1990-luvulla.
Tuolloin viikko-ohjelmaan kuului muun muassa ylistys- ja rukouspiirejä. Nuortenilloissa ja -leireillä pidettiin myöhäiseen iltaan sijoittuvia rukoushetkiä, joissa esiintyi muun muassa kielilläpuhumista ja "profetioita" (kerrottiin, että joku osallistuja sai viestin Jumalalta).
Opetuksissa korostui nuorten elämänhallintaa ja kasvua vaurioittava jyrkkä moraalikoodi, liittyen muun muassa seurusteluun ja seksuaalisuuteen, ystävien ja harrastusten valintaan. Poikkeavaa syyllistettiin uskostaan luopuvana ja peloteltiin helvetillä. Virassa olevien työntekijöiden lisäksi opetusta antoi ainakin yksi maallikko, joka korosti, että elämme lopunaikoja ja Jeesus palaa pian.
Useimmat seurakuntanuoret kokivat uskoontulon rippileirillä ja hakeutuivat sen jälkeen isoskoulutukseen. Seurakunnan työntekijät painostivat isosia kertomaan uskoontulostaan rippileirien iltaohjelmissa. Tavoitteena oli johtaa mahdollisimman monta leiriläistä uskonratkaisuun.
Matala Kynnys on kouvolalaisille tuttu, mutta tuskin moni tietää, että toiminnasta vastaavat aikuiset opettivat avustajakoulutuksen käyviä nuoria hengelliseen sodankäyntiin Saatanan voimia vastaan. Yökahvilan väitettiin syntyneen profetian seurauksena.
Nuoret kertoivat siellä julkisesti uskoontulostaan ja kävivät työvuorojen lomassa rukoilemassa ns. Koiviston talolla. Opetettiin, että ellei tarpeeksi rukoilijoita ole paikalla, henkivallat voivat aiheuttaa kauheuksia Matalassa.
Mikä on tilanne nykyään? Viikon 43 viikko-ohjelmassa tarjolla on muun muassa nuorten rukousiltaa ja "aim higher clubia". Tietävätkö vanhemmat, mitä tilaisuuksissa tapahtuu? Jos omat vanhempani olisivat tienneet tarkemmin seurakunnan touhusta, olisin voinut säästyä hengelliseltä väkivallalta.
Onko uskoontulo kirkkomme rippikoulu- ja nuorisotyön tavoite? Entä lopunajoilla ja helvetillä pelottelu? Saako seurakunnan työntekijä tulkita ja opettaa Raamattua mielensä mukaan?
En piiloudu nimimerkin taakse siksi, että voisin vuosien päästä huudella puskista. Kerran kun vain olen päässyt tästä yhteisöstä vapaaksi, en halua enää ikinä tulla yhdistetyksi siihen.
Herran tiellä?"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuon mainitsemasi jyrkän moraalikoodin uhriksi on joutunut minunkin tuntemiani eräässä nuoriin opiskelijoihin painottuneessa ryhmässä.
Ja vähän hurmahenkisemmissä piireissä on monestikin kova "sota demonien valtaa vastaan."
Sanoisin, että näitä ongelmia tulee sisäänpäin kääntyneissä pienissä tai pienehköissä ryhmissä. Luullaan, että se oma ryhmä on jotain aivan erityistä Jumalan joukkoa, ja tuskinpa tavalliset kristityt ovat oikein tosiuskovia...
Tuollainen vääristyminen perustuu usein johonkuhun henkilöön, joka on voimakas mielipiteiden muokkaaja, ja saa jotenkin joukon otteeseensa. Isommissa ja ympäröivien ihmisten kanssa tekemisissä olevissa porukoissa väärä toiminta saisi vastustajia ja asialle tehtäisiin jotain.