Sapatti vai ylösnousemuspäivä

Sapatti on Luojamme merkki siitä, että hän on tehnyt maailman 7ssä päivässä ja
hän asetti sapatin luomistyönsä merkiksi.
Saatana koittaa mitätöidä Jumalan luomistyön ja sitäkautta koko Luojan olemassaolon
tuomalla evoluutioteorian joka on jo lyönyt pahasti läpi itsensä koko maailmassa suurena
valheena.
On tärkeää että rukoillessamme kohdistamme rukouksemme maailmankaikkeuden luojaan
joka on raamatussa ilmoittanut itsensä ja on myös meidän kaikkien syntisten pelastaja
Jeesuksen ristinkuoleman kautta

Ei ole minulle väliä mikä kirkkokunta on Sapatin pyhyyttä korostamassa pääasia , että Jumalan asettama merkki , signeeraus mestarityönsä kunniaksi joka on maailmankaikkeuden luominen sekä meidän kaikkien surkimusten ihmisten pelastaminen saa sille kuuluvan oikeutuksen.

Sapattia ei saa missään nimessä kumota
On hyvä , että on myös muissa kirkkokunnissa kun vain adventtikirkossa Sapatinpitäjiä

Herramme Jeesuksen Kristuksen tuloa odottava

Jumala pyhitti Raamatullisen viikon 7 päivän.
Sunnuntai ei ole Jumalan säätämä päivä.

http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli/8c.html

SUNNUNTAI RAAMATUSSA, HERRAN PÄIVÄ.
Apt 20:7,11, 1 Kor 16:2, Ilm 1:10.

Edelliset Raamatunkohdat mainitsevat toiminnasta viikon ensimmäisenä päivänä sunnuntaina. Löytyykö näistä perusteita, ettei alkuseurakunta olisi viettänyt sapattia?

Vuosisatoja on ollut vilpittömiä sunnuntain viettäjiä, (Luuk 12:47-48) eivätkä he siksi ole vilpittömyytensä vuoksi syyllisiä Jumalan edessä.
Syyllisyys alkaa vasta kun ihminen on saanut riittävän valon tehdäkseen valintansa.
Sunnuntai on syrjäyttänyt sapatin, vaikka sunnuntain vietolle ei löydy Raamatullista tukea. Kautta aikojen luomisesta lähtien on ollut Raamatullisen viikon seitsemännen päivän (sapatin= lauantai) viettäjiä.
Onhan Jumala itse säätänyt sapatin, ja Kristus sen vahvisti.
Lepopäivä on omantunnon kysymys rakkaudessa.


Apt 20:7,11:
- Luukasta pidetään apostolien tekojen kirjoittajana. (Luuk 1:1-3, Apt 1:1)
Hän käytti juutalaista ajanlaskua, samaa kuin evankeliumeissaankin. Viikon ensimmäisen päivän ilta vastaa meidän ajanlaskussamme lauantai iltaa. (3 Moos 23:32,Mark 1:32, 1 Moos 1:5)
Juutalainen vuorokausi alkoi auringonlaskusta ja päättyi auringonlaskuun. (2 Moos 12:18) Kyse ei ollut siis sunnuntain jumalanpalveluksesta.
Sapatin tilaisuuksia oli siis jatkettu auringonlaskun jälkeen.
Alkuseurakunnassa vietettiin ilmeisesti ehtoollista useimmin kuin jumalanpalveluspäivinä. (Apt 2:42,46)

1 Kor 16:2
- Paavali kehotti uskovia panemaan jotakin syrjään köyhille rahakeräykseen heti seuraavana arkipäivänä, kun Paavali sapatin kokouksessa antoi tämän tiedotuksen.

Ilm 1:10; “Herran päivä” Jeesus ja sapatti.
- Sapattia nimitetään Herran sapatiksi. (2 Moos 20:10, Hes 20:12,20, 1 Moos 2:2-3) Siksi sapatin kutsuminen Herran päiväksi on perusteltua. Olihan Jeesus sapatin Herra. (Matt 12:5-6,8, 5:17-19, Mark 2:27-28, Joh 5:39, Sapatin Herran valtuudet antoivat Jeesukselle auktoriteetin opettaa oikeata sapatin viettoa. (Matt 12:9-21, Luuk 13:10-17, Joh 7:22-24, Mark 6:2)
Koska sapatti on ihmistä varten, se on Herran päivä, joka kuuluu Herralle. (Joh 1:3)

Siunausta
jari laurila

Niin miksi ei ole nähty torstain merkitystä, vaikka Jeesus asetti tuolloin ehtoollisen? Perjantaina hän kuoli ristillä, niin miksi perjantai ei sopisi? Sunnuntai sopi hyvin, koska keisari halusi yhdistää sekä kristityt että pakanat! Olisko se niin? Miksi muuten sapatti eli lauantai? Onko se siksi, että se on maailman syntymäpäivä eli luomisen muisto? Onko Jumala valinnut sunnuntain vai ihmiset? Onko Jumala erottanut sunnuntain ja pyhittänyt sen tuohon tarkoitukseen vai ovatko sen vain ihmiset valinneet sunnuntain lepopäiväksi ja antaneet sille tuon kristillisen merkityksen eli sitä vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi? Paljon tulee kysymyksiä mieleen, kun asiaa rupeaa pohtimaan.

siunaamaa lepopäivää.Jeesuksen ylösnousemuksen muistoa vietetään pääsiäisenä.Mutta Jumalan siunaama lepopäivä on ja pysyy aina sapattina.Vain sapatin osoittaa raamattu ainoaksi lepopäiväksi.Raamattu ei tunne muuta lepopäivää.

Adventistiliikkeeseen kuuluva (kuulunut?) T.N.Ketola mainitsee kirjassaan Hengellisiä Liikkeitä - historiallinen tutkielma Suomen adventtiliikkeestä: " - -, että s.p.adventistit ovat saaneet käsityksensä toisesta adventista Euroopan ja Amerikan ensimmäisen päivän adventisteilta, lähinnä milleriläisiltä, mutta vielä ei ole tullut ilmi, kuinka he ovat saaneet toisen liikettään luonnehtivan puolen, nimittäin lauantain vieton lepopäivänä."

Edelleen mainittu teos kertoo lauantain vieton olevan vanhaa alkuperää ja juutalaisten ja abessinialaisten säilyttäneen tuon tavan nykyaikaan asti. Lauantaisapatin viettäjiä kerrotaan olleen 5.vuosisadalla eri puolilla kristillistä maailmaa ja Paavi Gregorius Suuren antaneen määräyksiä heitä vastaan, joka osoittaisi heitä olleen myös Roomassa.

Kirjan mukaan: - Italiassa maalaisväestö pyhitti lauantaita vuoden 791 vaiheilla
- Irlannissa ja Skotlannissa kelttiläinen kirkko
piti lauantaita lepopäivänä 11. vuosisadan
puolivälissä
- V.1053 paavi Leo IX syytti kreikkalaiskatolisia
Konstantinopolissa lauantain vietosta
- 12. vuosisadalla athingianit Amorin kaupungissa
Frygiassa viettivät sapattia; samoin pasaginit ja monet Lutherin aikaiset eurooppalaiset ja venäläiset kristityt
- myös heitä oli Ruotsissa ja Suomessa 16. ja 17. vuosisadalla, samoin Aasiassa olevat nestorilaiset, jakobit, armenialaiset ja Kiinan sapattilaiset pitivät sapattia
- Myös herrnhutilaisseurakunnan perustaja, kreivi Nicolaus von Zinzendorf oli sapatinviettäjä.Hänen motiiveitaan tähän olivat, sekä usko lepopäivän asetukseen luomisen jälkeen, että Jeesuksen haudassaoloon seitsemäntenä päivänä.
- Englannissa oli useita sapattia viettäviä puritaaniseurakuntia 1558-1603. Eräs näistä oli Lontoon keskustassa oleva Mill Yard Church sekä ainakin kaksi muutakin.

Edelleen kirja kertoo v. 1664 edellä mainitusta Mill Yardin seurakunnasta Amerikkaan menneen Stephen Munford nimisen henkilön vieden mukanaan käsityksen kymmenestä käskystä ikuisina moraalin ohjeina ja ajatuksen siitä,että antikristillinen valta ennustuksen mukaan olisi muuttanut sapatin viikon viikon seitsemannestä päivästä ensimmäiseen päivään. Rhode Islannissa olevassa Newportin seurakunnassa monet omaksuivat tämän käsityksen ja muodostivat Amerikkaan ensimmäisen sapattia viettävän seurakunnan josta löytyy tietoja. Eräästä Lontoosta Rhode Islandille lähetetystä kirjeestä käy ilmi Englannin ja Amerikan sapatin viettäjien olleen yhteydessä keskenään.

Amerikkalaiset sapatinvittäjät kutsuivat itseään Jumalan seurakunnaksi (Church of God) ja osa heistä perusti ensimmäisen seitsemännen päivän baptistiseurakunnan Amerikkaan v.1671 ja pääkonferenssin v.1802, osa nimitti itseään edelleen Churcd of God-nimellä. Erona ei ei ollut ainoastaan nimi vaan myös oppi. S.p.baptistit opettivat ihmisellä olevan kuolemattoman sielun; Church of God opetti kuolemattomuuden saavutettavan lahjana vain uskon kautta. Tämä käsitys on siirtynyt heiltä s.p.adventisteille. Lauantain vietto taas iirtyi adventisteille s.p.baptisteilta.

V.1844 eräs s.p.baptisti, Rachel Preston, tuli milleriläisen tyttärensä luo Washingtoniin. Hän omaksui milleriläisten sanoman toisen adventin läheisyydestä ja hänen tuomansa sapattisanoma taas vaikutti milleriläisiin. Näin syntyi ensimmäinen, noin 40 henkeä käsittävä ryhmä sapatin pyhittäjiä eli ensimmäinen seitsemännen päivän adventistien seurakunta vaikkei virallisesti nimeä käytetty ennen kuin 1860.
Tähän ryhmään kuului entinen metodistipastori Frederik Wheeler josta tuli ensimmäinen s.p.adventistisaarnaaja.
Toisten ensimmäisen päivän adventistien huomion sapattiasiaan kiinnitti pappi T:M: Preblen asiaa selostava kirjanen samoin, kuin myöhemmin ilmestynytJ.B.Cookin kirjoitus.
Varsinaisesti adventistien huomio kuitenkin kiintyi sapattiin merikapteeni J.Batesin vaikutuksesta, joka käytti huomattavan omaisuutensa adventtisanoman levittämiseen.

Batesin kanssa samoihin aikoihin ja saman askeleen otti myös Christian Ccurch-kirkon pappi James White ja latinan, heprean ja kreikan taitoinen J.N.Andrews, josta viime mainitusta tuli huomattava adventistien teologi. Kaikki milleriläiset eivät suinkaan halunneet omaksua seitsemänne päivän sapatti-oppia; aluksi ei edes Ellen G. White. Vasta näkynsä jälkeen (taivaan pyhäkössä olevasta valonhohteisesta sapattikäskystä) hän omaksui tämän ajatuksen ruveten myös sitä noudattamaan.

White-puolisot matkustelivat ja saarnasivat yhdessä vuosikausia. Vuonna 1852 White perusti "sapattikoulun"; pyhäkoulua muistuttavan koulun, jota eivät käy lapset vaan aikuiset - käytännössä jokainen adventisti.

White-puolisoiden, J. Batesin, J.N.Andrewsin, J.N.Loughboroughin ja monien muiden sananjulistajien ja kirjallisuuden vaikutuksesta s.p.adventtiliike sai alkunsa.

---Tähän tapaan siis adventistien oma mies T.N.Ketola 1952.---