Miksi ovat salaisia ulkopuolisilta? Siksikö, että "taivaaseen pääsemisen" käsimerkit saa tietää vain sitoutumislupauksen antaneet?
Miksi kaste, usko ja omantunnon mukaan eläminen ei riitä? Tai miksi mormoneille kaste ja uskonoppien mukaan eläminen ei riitä? Eikö kaste nimenomaan ole lupaus elää kristillistä elämää ja osa Jumalan seurakuntaan mukaanottamista? Miksi pitää vielä antaa salainen lupaus, johon liittyy salaperäisiä juttuja temppelin sisällä.
Onko mormonien temppelitoimitukset saman asian toistamista jatkuvasti? Eli ensimmäisellä kerralla oma temppelipyhitys ja sen jälkeen aina sama seremonia läpi useita kertoja lappu kädessä, jossa on jonkin kuolleen nimi?
Luomiskertomuksenkin jokainen voi lukea kotona raamatusta ja pohdiskella asiaa rauhassa itsekseen.
Mormonit eivät tietysti tähän voi vastata, koska eivät voi puhua tai kirjoittaa asiasta tänne niiden pyhyyden takia.
Monet ovat olleet innostuneita temppelin tulosta Suomeen, mutta minulle se on herättynyt päin vastoin inhon tunteita. Olen ollut mormoni koko ikäni, mutta epäaktiivinen jo 15 vuotta, eli siitä lähtien kun lähdin lapsuudenkodistani. Vanhempani ovat aktiivisia mormoneita ja todella innostuneita temppelistä.
Olen törmännyt netissä lähes täydelliseen kuvaukseen temppeliseremonioista äskettäin, lähinnä vahingossa, kun olen seurannut temppeliin liittyviä keskusteluita Temppelin tultua Suomeen. Mielikuvani vanhemmistani on muuttunut kokonaan ja valitettavasti kielteiseksi. En ole tuntea vanhempiani enää, hekö todella käyvät noita asioita aktiivisesti toistamassa temppelissä. Tunne on kutakuinkin se, että vanhemmilla on ollut koko iän jotain salattavaa omilta lapsiltaan, ja se salattava on paljastunut minusta ainakin epämiellyttäviltä ja ahdistavilta tuntuviksi valoiksi ja lupauksiksi, jotka on tehty hengen lähdön uhalla, jos ne paljastaa. Tämä asia on tuntunut erottavan vanhemmat ja minut sisaruksineen toisistaan. Ainakin jos vertaan muita tuntemia perheitä, jotka eivät ole mormoneita. Jotenkin suhteet ei-mormoniperheissä vanhempien ja lasten kesken ovat välittömämmät ja nyt kun katson taaksepäin vuosia, niin tuntuu, että vanhempieni silmien takana on vain viime kädessä ollut mielessä jokaisessa asiassa kuoleman uhalla tehty lupaus laittaa asiat tiettyyn arvojärjestykseen elämässä. Ja mikään muu järjestys ei ole käynyt.
Vaimoni ei ole mormoni, joten onneksi voin jakaa nämä tunteet hänen kanssaan ja ottaa tarvittavaa etäisyyttä vanhempiini. Tuntuu vain näinkin vanhana samalta kuin olisi tullut orvoksi asioiden oikean laidan selvittyä, niin kaukana vanhempani arvomaailma temppelissä tehtyine sitoumuksineen ja sen soveltamistavasta on minun käsityksestä rakkaudesta, uskosta ja avoimuudesta sekä tunteiden jakamisesta läheisten ihmisten kesken.
Miksi kaste, usko ja omantunnon mukaan eläminen ei riitä? Tai miksi mormoneille kaste ja uskonoppien mukaan eläminen ei riitä? Eikö kaste nimenomaan ole lupaus elää kristillistä elämää ja osa Jumalan seurakuntaan mukaanottamista? Miksi pitää vielä antaa salainen lupaus, johon liittyy salaperäisiä juttuja temppelin sisällä.
Onko mormonien temppelitoimitukset saman asian toistamista jatkuvasti? Eli ensimmäisellä kerralla oma temppelipyhitys ja sen jälkeen aina sama seremonia läpi useita kertoja lappu kädessä, jossa on jonkin kuolleen nimi?
Luomiskertomuksenkin jokainen voi lukea kotona raamatusta ja pohdiskella asiaa rauhassa itsekseen.
Mormonit eivät tietysti tähän voi vastata, koska eivät voi puhua tai kirjoittaa asiasta tänne niiden pyhyyden takia.
Monet ovat olleet innostuneita temppelin tulosta Suomeen, mutta minulle se on herättynyt päin vastoin inhon tunteita. Olen ollut mormoni koko ikäni, mutta epäaktiivinen jo 15 vuotta, eli siitä lähtien kun lähdin lapsuudenkodistani. Vanhempani ovat aktiivisia mormoneita ja todella innostuneita temppelistä.
Olen törmännyt netissä lähes täydelliseen kuvaukseen temppeliseremonioista äskettäin, lähinnä vahingossa, kun olen seurannut temppeliin liittyviä keskusteluita Temppelin tultua Suomeen. Mielikuvani vanhemmistani on muuttunut kokonaan ja valitettavasti kielteiseksi. En ole tuntea vanhempiani enää, hekö todella käyvät noita asioita aktiivisesti toistamassa temppelissä. Tunne on kutakuinkin se, että vanhemmilla on ollut koko iän jotain salattavaa omilta lapsiltaan, ja se salattava on paljastunut minusta ainakin epämiellyttäviltä ja ahdistavilta tuntuviksi valoiksi ja lupauksiksi, jotka on tehty hengen lähdön uhalla, jos ne paljastaa. Tämä asia on tuntunut erottavan vanhemmat ja minut sisaruksineen toisistaan. Ainakin jos vertaan muita tuntemia perheitä, jotka eivät ole mormoneita. Jotenkin suhteet ei-mormoniperheissä vanhempien ja lasten kesken ovat välittömämmät ja nyt kun katson taaksepäin vuosia, niin tuntuu, että vanhempieni silmien takana on vain viime kädessä ollut mielessä jokaisessa asiassa kuoleman uhalla tehty lupaus laittaa asiat tiettyyn arvojärjestykseen elämässä. Ja mikään muu järjestys ei ole käynyt.
Vaimoni ei ole mormoni, joten onneksi voin jakaa nämä tunteet hänen kanssaan ja ottaa tarvittavaa etäisyyttä vanhempiini. Tuntuu vain näinkin vanhana samalta kuin olisi tullut orvoksi asioiden oikean laidan selvittyä, niin kaukana vanhempani arvomaailma temppelissä tehtyine sitoumuksineen ja sen soveltamistavasta on minun käsityksestä rakkaudesta, uskosta ja avoimuudesta sekä tunteiden jakamisesta läheisten ihmisten kesken.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Temppelitoimitukset eivät ole salaisia, vaan ne ovat pyhiä.
Jumala on oikeudenmukainen ja antaa kaikille tilaisuuden ottaa vastaan pelastavat toimitukset kasteesta alkaen. Ilman oikeaa kastetta ei ole syntien anteesisaamista. Evankeliumiin kuuluu myös muita toimituksia. Niiden huippu on iankaikkiseen avioliittoon sinetöiminen. Sellaista liittoa ei kuolema erota.
Kun näin on, niin tietenkin saman tulee toistua jokaisen kohdalla yksilöllisesti. Jokaisen puolesta on tehtävä toimitukset. Henkilö itse päättää, ottaako hän ne vastaan. Temppelityö on epäitsekästä rakkauden palvelusta, jota teemme rakkaudesta henkimaailmassa odottavia ihmisiä kohtaan.
Antamasi vastaus on se sama, jonka olen kuullut moneen kertaan.
Kun ajattelen elämääni taakse päin ne vajaat 20-vuotta syntymäni jälkeen jolloin olin lapsuudenkodissani, niin ne olivat todella ahdistavia. Nämä vanhempien sitoumukset tehdä kaikkensa kirkon puolesta aiheuttivat ainakin minulle kurjuutta niin taloudellisen hyvinvoinnin osalta kuin myös tunnetasolla. Paljon vaikeita vaatimuksia ja asioita, joiden mukaan tuli elää ja olla täysin erilainen kuin muut pienessä kaupungissa, jossa kaikki tiesivät kaikkien asiat.
Näin pitkän ajan jälkeen kun analysoin asiaa, niin kirkon luoma järjestys toteutui vanhempieni perheessä: Ensin kirkko ja sen oppien mukaan eläminen ja kaikkensa sen eteen tekeminen, sitten vanhempien parisuhde ja sen jälkeen lapset. Pahinta kuitenkin oli se vanhempien ja lasten välinen kuilun tunne, jonka nämä sitoumukset ovat aiheuttaneet.
Ihmettelen yleensäkin sitä, että temppelissä tehtävät asiat ovat temppelipyhityksensä saaneille elämässä tärkein asia, mutta et kuitenkaan voi jakaa etkä keskustella siitä kenenkään kanssa. Eikö tämä jo aiheuta suuren kuilun sinun ja läheisiesi välille? Eihän temppelissä kuitenkaan ehdi keskustella, koska seremonian aikana ei voi ja lopussa ei ehdi riittävästi.
Onhan mormonismissa paljon hyviäkin asioita ja periaatteita, minusta jopa paljon enemmän kuin monissa muissa uskonnoissa, mutta temppeliin liittyvät asiat ovat minusta epämiellyttäviä.
Kun olen saanut tämän 15-vuoden aikana riittävästi etäisyyttä ja näkökulmaa asioihin, niin olen ollut paljon onnellisempi kuin aikaisemmin. Ei se elämä nytkään ihmeellistä aina ole ja joskus on haasteita, mutta kuitenkin.
En ole kääntynyt ajatuksissani mihinkään muuhunkaan uskoon tai uskontoon, koska en usko niidenkään mukaan. Mm. kolminaisuusoppi tökkii kovasti kuten Jehovan todistajien jutut saatikka sitten Islamin oppi tai muut Aasian uskonnot.
Olen päättänyt pysyä kaukana kaikista ainakin toistaiseksi. Kaikkia haluavat kuitenkin minulta vähintään aikaani joka on perheeltäni pois, mutta useimmat myös rahojani.
Ovathan monet muutkin täysin avoimesti seurakunnissa tehtävät toimitukset pyhiä kuten kaste, mutta silti ne eivät ole salaisia kuten temppelitoimitukset.
Mainitsemasi pyhyyden lisäksi ne ovat salaisia, koska niihin kuuluu lupaus olla paljastamatta niitä kenellekään.
Ymmärrän hyvin periaatteen siitä, että kaikkien tulee saada kaste, ja temppelissä tehdään se kuolleiden puolesta. Mutta loppuosa temppeliseremonioista menee minun ymmärrykseni ohi. Tämä loppuosa on juuri se, joka luo kuilun ihmisten välille, ja jotka minusta ovat epämiellyttäviä.
Ja vaikka raamattu yhdessä kohtaa mainitsee kasteista kuolleiden puolesta, niin en ole kuullutkaan ja itse muista lukeneeni raamatusta temppeliseremonioiden loppuosan tyyppisestä asiasta ja sen tarpeesta. Vanhan testamentin aikaan taidettiin uhrata eläimiä, ja ilmeisen vastaavasti nykyään temppelitoimitusten lupausosa tarkoittaa oman elämänsä uhraamista kirkon ja evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Tämä on ainoa looginen selitys, jonka olen itselleni antanut ymmärtää. Mutta tällä tasollahan minulle ei voi kukaan temppelin käynyt mormoni selittää asioita. Valitettavasti.
MInusta on ihan ok tehdä lupaus uhrata koko elämänsä jollekin asialla, mutta salainen lupaus tökkii. Kaste on kuitenkin julkinen ja avoin lupaus tehdä parhaansa ja elää kaikkien käskyjen ja oppien mukaan. Mitä lisää saavutetaan vielä salaisella lupauksella?
Enkä oikein näe syytä miksi iankaikkiseen avioliittoon pitää vihkiä salaisesti temppelissä pois useimpien sukulaisten näkyvistä. Eikö asiassa ole viime kädessä vain vaatimus siitä, että iankaikkiseen avioliittoon vihitään oikealla valtuudella, eikä siitä, että se tehdään salaisesti temppelien seinien sisällä. Mutta tämä avioliittoon vihkiminenkään ei minua töki, vaan ne muut osat. Avioliittoon vihkiminen on nimittäin aika avoimesti kerrottu seremonia ainakin kirkon sisällä.
Sinä kirjoitit: "Ihmettelen yleensäkin sitä, että temppelissä tehtävät asiat ovat temppelipyhityksensä saaneille elämässä tärkein asia, mutta et kuitenkaan voi jakaa etkä keskustella siitä kenenkään kanssa. Eikö tämä jo aiheuta suuren kuilun sinun ja läheisiesi välille? Eihän temppelissä kuitenkaan ehdi keskustella, koska seremonian aikana ei voi ja lopussa ei ehdi riittävästi."
Miten niin et voi keskustella siitä kenenkään kanssa? Näistä asioista voi keskustella nimenomaan temppelissä!
Minä keskustelin äitini kanssa temppelissä ja kyselin asioita niin, että jätimme menemättä seuraavaan istuntoon kun mielessäni oli niin paljon kysymyksiä.
Sitten siellä on vielä temppelipresidentti, joka neuvoo jos joku toinen ei tiedä. Minä kävin vielä temppelipresidentinkin juttusilla kun menin temppelin läpi ensimmäisen kerran juteltuani ensin pitkään äitini kanssa.
Temppelissä ei ole salaisia asioita, siellä voi vapaasti keskustella kaikesta ja kysellä mieltä askarruttavia asioita. Täytyy kuitenkin muistaa, että kykysi ymmärtää asioita on rajallinen, mutta se kasvaa koko ajan. Mitä useammin siis käyt temppelissä, sitä enemmän opit. Se on hengellinen korkeakoulu/yliopisto.
Olen pahoillani kuilusta, joka on syntynyt sinun ja vanhempiesi välille. Voiko olla myös niin, että sinä et ole päästänyt vanhempiasi lähellesi? Kapinoinut heitä vastaan? Katkeroitunut heidän temppelissä viettämästään ajasta? Älä ota näitä syytöksinä, minä kyselen vaan. :) Vanhempien tulisi asettaa ETUSIJALLE PERHE ja sitten vasta kirkko.
Perhejulistuksessa sanotaan mm. näin: "Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä. "Lapset ovat Herran lahja" (Ps. 127:3) Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan ja opettaa heitä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan, noudattamaan Jumalan käskyjä ja olemaan lainkuuliaisia kansalaisia, missä tahansa he asuvatkin."
... jälleen pitäytyisimme uskossamme Raamattuun eikä TexWillereihin, niin ymmärrämme että moisia temppeleitä ja niissä suoritettavia humpuukiseremonioita ei tarvita yhtään mihinkään!
Koko temppelijärjestelmä on ainoastaan tapa hallita MAP-kirkon jäsenistöä ja pelotella heidät pitämään kymmenyshanat avoinna.
Vannotaan uskollisuutta kirkolle ja sitten ollaankin täysin Salt Lake Cityn talutusnuorassa.
Sinne kun sitten tuleekin joku vekkuli 'profeetta' joka saa päähänsä vaikkapa 'ilmoituksen' siitä, että jokaisen mormonin on pisteltävä poskeensa yksi lämmin lehmänläjä päivässä niin siinähän porukka lusikoi, hyvällä ruokahalulla ja yhtään asiaa ihmettelemättä(!)
Siinä alkaa Jeffikin välittömästi kirjoittelemaan sivuillensa herkullisia lehmänläjäreseptejä ja taiteilee tuhat sivua tutkimustuloksia jotka osoittavat jo muinaisten heprealaisten syöneen kilokaupalla pas*** ja voineen sen johdosta erinomaisen hyvin...
ja viisastu!
...en edelleenkään tunnusta Josephia profeetaksi enkä hänen väsäämiä teoksia tosiksi.
En perusta uskoani TexWillereihin vaan Raamattuun.
Viisastu itse!
On se vaan niin kivaa kun kovasti kehut että uskot Raamattuun ja sen takia sitten heitätä täällä tyhjänpäivätä läppää, kun et usko Mormonin Kirjaan.
Ongelma vaan on siinä että sinä et voi YHTÄÄN sen enempää todistaa Raamattua oikeaksi kuin Mormonin Kirjaa vääräksi...
Ymmärrä se!
Tykkäsit sitten tai et Tex Willereistä.
...iloksesi lopetan tämän tyhjänpäiväisen läpänheiton ja hyppään kohta Pariisin koneeseen. Menen kuukaudeksi Kairoon potkimaan kameleita.
Toivottavasti olet kuukaudessa onnistunut lupaustesi mukaisesti poistamaan minut sieltä MAP-kirkon jäsenrekisteristä jottei Joulukuussa tarvitse aloittaa uudelleen tyhjänpäiväistä läpänheittoa!
Etsin sitten palattuani sen piispan lähettämän vahvistuskirjeen asiasta.
Salaam aleikum.
Asia on vireillä.
Mutta terveisiä kameleille sinne Kairoon.
kirjoittanut tuon ihan selvinpäin?
http://video.google.com/videoplay?docid=2788963316682201540&q=mormons and illuminati
Josta totuus valkenee kenelle tahansa.
Äläkä munaa itseäsi siellä ulkomailla! Sielläkin jotkut saattavat ajatella uskonasioista toisin kuin sinä.
Äläkä pura kameleihin paineitasi!
Kysyit ensimmäisessä lauseessa, vastasit kysymykseesi kaikissa sitä seuraavissa.
Temppeliseremoniat eivät avaudu ihmiselle, joka ei ole valmistautunut niihin. Niin on monissa muissakin asioissa, uskontoon liittyvissä. Muezzinin rukoushuuto voi kuulostaa pelkältä joikaamiselta ennen kuin oppii ymmärtämään sen merkityksen. Suomalaisille tutut pikkuvauvan kastaminen ja vaikkapa konfirmaatio voivat tuntua ne ensi kertaa näkevästä tosi kummallisilta. Uskonnon ulkopuolelta esimerkkejä voisi olla vaikkapa peili, kamera ja puhelin. Nekin kaikki ovat aiheuttaneet kauhua niitä tuntemattomille. Ja ajattelepa, miltä tuntuisi joutua ylioppilaskirjoituksiin vaikkapa kuudennelta luokalta. Temppelikokemukseen on syytä valmistautua.
Ikävää, että jouduit kokemaan moisen shokkihoidon. Muista kuitenkin, että vanhempasi eivät muuttuneet hiukkaakaan. Vain sinä. Yritä ajatella asiaa myös vanhempiesi kannalta ja miettiä, miksi temppeli on heille niin tärkeä. Ehkäpä keskinäinen ymmärryksenne syvenee.
vastasinkin tosiaan itse omiin kysymyksiini... Ehkä asiani olikin vain kertoa pahasta olostani liityen asioiden tultua minulle julkiseksi.
Mutta vaikka tiedän paljon (oikeitakin) vastauksia esittämiini kysymyksiini, edelleen tökkii... Temppelitoimituksissa on kai vain viime kädessä kyse siitä, että uskooko niihin vai ei. Välttämättä mainitsemaasi ymmärrystä ei koskaan täydessä mittakaavassa saavuta vaikka kuinka kävisi temppelissä. Eli uskon varaan taitaa kuitenkin asiat viime kädessä jäädä. Tästä kuvittelen monen olevan kanssani samaa mieltä!
Uskon varaan kaikki jää.
Itselleni oli temppelitoimitusten fyysisyys vaikea asia. Me suomalaiset lienemme kosketusarkoja teoreetikkoja. Kastekin tuntuisi varmaan aika vieraalta, jos se ei kuuluisi kulttuuriimme vanhastaan.
Mutta kun ajattelee, että temppelitoimitukset on tarkoitettu kaikille ihmisille etniseen taustaan, koulutukseen, älykkyyteen, lukutaitoon yms. katsomatta, niitä alkaa ymmärtää enemmän.
Ilman uskoa ne ovat tietenkin hölynpölyä. Kuten oikeastaan kaikki muukin tässä maailmassa.
Ihminen kaipaa pyhyyden kokemista.
edellinen keskustelu siinä on jotakin Temppelistäkin...
Ei voi muuta sanoa, kun että mitä ihmettä siellä temppelissä oikein tapahtuu??? Kun sen ympärillä pyörii näi paljon salamyhkäisyyttä ja asenteita suuntaan jos toiseenkin...
En ymmärtänyt edellisistä vieteistä muutakun, että kaste kuolleitten puolesta siellä toimitetaan...
Ettekö voisi kertoa edes yleisellä tasolla? Mitä tarkoittaa se ikuiseen aviolittoon vihkiminen tms?
suoritetaan kuten mainitsit kasteita kuolleiden puoleat jotta he sitten voivat valita haluavatko ottaa vastaan heidän puolestaan tehdyn työn vai ei.
Temppelissä liitetään perheitä ikuiseti yhteen. Mikäli joku EI halua olla perheensä kanssa ikuisesti, niin kyllä sekin järjestyy.
Temppelissä tehdään valmistavia toimenpiteitä siihen, että ollaan valmiita ottamaan vastaan Jumalan valtakunnan sen tullessa... joku päivä.
Ikuinen avioliitto tarkoittaa sitä että aviopari saa olla yhdessä ikuisesti. He voivat tehdä työtä Jumalan valtakunnassa yhdessä, Jumalan kasvojen edessä, eikä heidän tarvitse erota toisistaan. Heidän lapsensa ovat sinetöityjä heihin ja voivat olla omien perheidensä kanssa siellä missä vanhemmatkin ovat. Tämä on tietenkin ihanne.
Onhan sanomattakin selvää, että ihmiset, jotka ovat rikkoneet, eivätkä ole katuneet rikkomuksiaan, eivät voi olla Jumalan kasvojen edessä ja täten eivät voi olla siellä, missä heidän perheensä luultavasti on. Tämä on osa ns. helvettiä, olla tietoinen omasta rikoksestaan. Lisäksi ao. tulee suljetuksi Jumalan läheisyydestä, hän ei kestä Jumalan kirkkautta.
On vielä paljon jota ei meille ole kerrottu jotan usein asiat ovat enemminkin pohdintaa kuin opinkappaleita.
Tämä on taas anti-mormoni joka esittäytyy mormonina! Näitä on koko ajan.
Se koira älähtää...