Kuka tämä ns "Jumala" on? Mitä hän haluaa, ja mitä me oikein teemme täällä? Ja entä sitten Jeesus? Jos hän on Jumalan poika, niin pitkääkö meidän ns "palvoa" häntä, ja kuka sitten on tämä "saatana" En muuten tottapuhuen usko tuohon ns "saatana" taruun. Eli millainen Jumala antaisi YHDELLE enkelille sellaisen vallan yli muiden? Ei kuulosta uskottavalta, koska sellainen valtahan TIETENKIN turmelisi tämän ns "valon enkelin" eli Luciferin VÄLITTÖMÄSTI! Eli jos Jumala teki sen, niin hän on joko tyhmä kuin lahoava puu, tai sitten se oli tarkoituksella toivoen, ETTÄ tämä kyseinen enkeli lankeasi! Enkä muuten usko siihen, että kaikkinäkevä ja voiva Jumala itse ylipäätänsä sallisi minkäänmoista "kapinaa" taivaassa, saati sitten, että kolmannes enkeleistä heitettäisiin alas, ja että häntä vastaan kapinoineen enkelin sallittaisiin edes elää, puhumattakaan sitten siitä, että kiusaisi ihmisiä maassa? Tämä koko tarina voi olla totta vain siinä tapauksessa, että "Jumala" on jonkinlainen aatamin aikainen raivohullu kostaja ja vallanhimoinen paimentolaiskuningas. Siis jotain, mitä voisi hyvin kuvitella vastaavan Juutalaisten käsitystä "Jumalasta" He siis kirjaimellisesti loivat OMAN Jumalansa ja Jumalkuvansa! Tästä ns "Jeesuksesta" en tiedä, mutta aika pitkälle hänkin jumalkuvalta kuulostaa.
Kysymyksiä
Toinen Tuleminen
9352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuningas ja hänen valtakuntansa
Kuningas
Israel "Jeesus"
Kuningarar
Suomi "Marja"
>>Ja entä sitten Jeesus?>mutta aika pitkälle hänkin jumalkuvalta kuulostaa.>vallanhimoinen paimentolaiskuningas
Jeesus kuuluu Jumalan Poikiin, enkä usko hänen haluavan että häntä palvotaan. Hän haluaa että häneen suhtaudutaan työtoverina.
Jumalolentoja on paljon, joihin kuuluvat esim. Jumalan Pojat. Siltä tasolta, miltä Luciferin väitetään langenneen, voi todellakin vielä langeta. Se taso ei kuulu ns. puhtaaseen henkimaailmaan, vaan sijoittuu ilmeisesti kausaali-ja buddhisen tason välimaastoon.
Kuka on (korkein) Jumala, ei ehkä juuri kukaan tiedä. Paljon uskomuksia kyllä on liikkeellä. Tietääkseen tuon asian pitäisi kyetä kohoamaan ainakin osittain samalle tasolle kuin Jumala. Se on uskon asia.
Itse käsitän (korkeimman) Jumalan niin, että hän on kaikki mitä on olemassa. Aivan kaikki, myös ns. paha. Mitään ei ole olemassa mikä ei olisi osa Jumalasta. Hän on kokonaisuus, ja mitään ei jää hänen ulkopuolelleen.
>>Jumalan Pojat>käsitän (korkeimman) Jumalan niin, että hän on kaikki mitä on olemassa. Aivan kaikki, myös ns. paha.
>Minä taas käsitän Jumalan hyvyytenä, Hänessä ei ole pahuutta, miten voisikaa kuin hyvyys on täysin pahuuden vastakohta.
Se on kyllä totta, että törmäämme loogisiin ongelmiin, jos yritämme sulattaa tässä meidän dualistisessa maailmassamme vastakohdat toisiinsa. Ehkä parasta on ajatella dualistisesti, jos haluaa toimia tavanomaisen loogisesti. Siten hyvyys olisi pahuuden vastakohta ja valo pimeyden vastakohta.
Tarkemmin: voi ajatella niinkin, että pahuus on kypsymätöntä hyvää - tietämättömyyttä. Tieto olisi siten se hyvä mitä tavoitella, Jumalaa. Universaalia oikeudenmukaisuutta ja kaikkia muita hyviä ominaisuuksia.
>>että pahuus on kypsymätöntä hyvää
Ne tekijät, jotka saavat tästä kysymyksestä aikaan niin suuren paradoksin, ovat nämä suhteettomilta tuntuvat vääristymät, joissa herkkä viattomuus joutuu kohtaamaan todella häiriintynyttä pahuutta muodoissa, joita pystymme kuvittelemaan pyrkiessämme niin tekemään.
Tietysti tuo selitys, että olisimme saaneet ennalta valita tilanteet, joita kohtaamme maailmassa, tarjoavat jonkinlaisen selityksen sille, miksi Jumala sallii tällaiset teot.
Tietysti voimme myös kysyä, onko tällaisissa edellä mainituissa tilanteissa ollenkaan kysymys pahuudesta, vai onko pahuus ainoastaan sellaista, mistä olemme itse vastuussa?
Olen jotenkin onnistunut mystifioimaan dualistisen käsityksen ja esim. 'dialogin autiomaassa' osaksi elämää, mutta silti täytyy myös olla jotain, joka yltää vielä syvemmälle. En voi nimittäin kuvitella kultivoivani itseäni jatkuvilla argumenteilla.
Epäloogisuudella ja ymmärryksellä, joka kumpuaa kuvitteellisten kielikuvien värien ja kaiken kattavan kauneuden hengestä, täytyy olla tarjota jotain, koska emotionaalisesti pystyn saavuttamaan niin syviä tunnetiloja ilman, että tuntisin halua tehdä niistä argumentteja.
Taiteessa voisi myös ajatella, että hyvä ja paha yhdessä ovat osa todellisinta kauneutta. Toisinsanoen, olla tietoinen kaikesta ympärillä ja pystyä näkemään se kauniina.
Kun olin noin kaksikymppinen, niin minulla oli samanlaiset kysymykset edessäni. Kuka Jumala on?, kysyin kuumeisesti ja etsin vastausta päivät pääksytysten.
Sain vastauksen eräänä yönä, kun heräsin äkisti syvästä unesta. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei voi olla totta, tämä maailma missä elämme ei voi olla totta, se on vain kuori jota kannatellaan. Sitä ylläpidetään, se ei ole olemassa omana kokonaisuutenaan ilman että sitä jatkuvasti pidetään yllä. Välillä tarkastelin tätä maailmaa ajatuksettomasta tilasta, jolloin kuorenomaisuus oli täysin selviö. Välillä sain itseni riuhtaistua takaisin tämän maailman todellisuuteen, eli samaistin itseni väkisin ruumiillisuuteen, koska tajusin etten voisi toimia pelkkänä ajatuksettomana tarkkailijana loppuelämääni.
Tämä kokemus avasi minulle muistoja menneisyydestäni, syntymästäni, siitä edeltävästä tilasta ja se syöpyi mieleeni lähtemättömästi. Siitä hetkestä lähtien olin muuttunut täysin.
Olin tajunnut, että joku kannattelee ja valaisee tämän maailman, jotta siitä tulee todentuntuiselta vaikuttava. Minut hetkeksi riisuttiin lähes kokonaan maallisesta persoonallisuudestani ja sain nähdä että "se on joka on". Kaikki vain on. Tämä on "se joka vain on" on ollut minulle siitä lähtien Jumala. En kyennyt löytämään sen ulkopuolelta mitään, siksi pidän Jumalaa kaiken käsittävänä - kaikki mikä on on Jumalaa.
Tämän kokemuksen jälkeen en enää tavoitellut äkillisiä kokemuksia, koska tajusin että vain vaivoin ja hitaasti kykenin sulattamaan jälkikäteen tuon kokemuksen antaman tiedon. Se oli aivoille raskas kokemus, mutta selvisin siitä.
Meditaatio on ehkä hienovaraisempi ja turvallisempi tie, havaitsin jälkikäteen.
Jumalan läsnäolon voi tuntea aivan arkipäivän elämässäkin. Ei tarvita siis mainitsemaani järisyttävää äkisti elämäni muuttanutta kokemusta. Olin siihen saakka fundamentalistikristitty, mutta tuon jumalakokemuksen jälkeen huomasin olevani lähes kaikkien uskontojen kannattaja.
"Kaikki tiet vievät Roomaan", huomasin.
"Kaikki tiet vievät Roomaan", huomasin.
..tässä piilee ajatusta.
Toisin sanoen:" Olen vain tässä ikuisuudessa "
Muulla ei ole juuri merkitystä. Aika väsyttää meitä ja ottaa voimille, mutta sekin on vain merkityksetön epäilys.