Nyt kun viimevuotisista Ranskan lähiöiden autonpolttotalkoista on kulunut vuosi on asiaa taas käsitelty medioissa kattavasti. On ihmetelty mikä ajoi ns. nuoret moisiin tekoihin, miksi mitään ei ole tehty ym., ym. Syitä mellakoinnille on haettu rasismista, syrjäytyneisyydestä, lähiöiden huonosta kunnosta ja ties mistä. Mutta kertaakaan ei ole syytä tapahtumista laitettu tekijöiden viaksi. Eli ikään kuin nämä autonpolttajat olisivat täysin ilman vastuuta omista teoistaan.
Mitä jos minä vaikka ensi juhannuksena tuikkaisin neljän naapurin autoa tuleen. Jotenkin tuntuisi siltä, että vika olisi kuitenkin ensisijassa minussa. Riippumatta siitä mitä pääministeri olisi päivää aikaisemmin sanonut tai olisiko poliisi sakottanut minua ylinopeudesta kaksi vuotta aikaisemmin.
Mitä jos minä vaikka ensi juhannuksena tuikkaisin neljän naapurin autoa tuleen. Jotenkin tuntuisi siltä, että vika olisi kuitenkin ensisijassa minussa. Riippumatta siitä mitä pääministeri olisi päivää aikaisemmin sanonut tai olisiko poliisi sakottanut minua ylinopeudesta kaksi vuotta aikaisemmin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
aina se mutta, asiahan tiedostettiin jo etukäteen, ja tehtiin silti.
Wilhelm Hankel, taloustieteilijä/Der Spiegel 17.2.97:
"Spiegel: Liittokansleri Kohl haluaa yhdistää Euroopan eurolla. Hankel: Minä en pidä euroa dynaamisena voimana, vaan yksinkertaisesti dynamiittina. Tähän astinen integraatio vaarannetaan ja sosiaaliset konfliktit sekä yhteisöjen sisällä, että yhteisöjen välillä tulevat rajusti kasvamaan."
Paul Krugman, amerikkalainen ekonomisti /Economist 31, elokuu 1996/Dagens Nyheterin sitaatti 29.1.97:
"EMU-pankilta (EKP) puuttuu tällainen poliittinen yhteys (konteksti) ja politiikka tulee siten määräytymään puolivirallisten doktriinien ja erottamattomien pankinjohtajien kautta. Tämä tulee Krugmanin mukaan johtamaan vielä suurempaan työttömyyteen."
Der Spiegel 40/1997 "KUILUYHTEISKUNTA
Osa ihmisistä on työttömänä, toiset kasvattavat pörssissä ja huippupalkoilla varallisuuttaan: köyhät ja rikkaat etääntyvät toisistaan Saksassa ja keskitason ihmisten keskuudessa kasvaa pelko putoamisesta - vaarallisilla seurauksilla. Miten paljon epätasa-arvoa demokratia kestää?"
Vivianne Forrester, ranskalainen kirjailija, kirjoittanut Ranskan vuoden -96 bestsellerin "The Economic Horror" Newsweek 3.2.1997
"Eurooppa oli mainio poliittinen idea, josta ei ole tullut mitään muuta kuin taloudellinen valtapeli: tyypillinen anglosaksinen tapa tehdä bisnestä. Kaikki tarkoittaa joustoja, säätelyn purkamista ja alijäämien leikkaamista. Ajattelen, mitä tämä tarkoittaa inhimillisinä käsitteinä, ja tiedän, että alijäämät edustavat monen ihmisen kohdalla terveyden huoltoa, koulutusta - elämää.
Voimme taistella sitä Eurooppaa vastaan, jota ollaan kehittämässä. Vastarintaa tulee nousemaan - niin eliitin kuin muidenkin piirissä. Ja kun he sitten huomaavat, että ovat samalla aaltopituudella, heistä tulee todellinen poliittinen voima. Niin, sillä tavalla alkoi loppujen lopuksi Ranskan vallankumous."