Osoittautuivatpa Huhtiniemen joukkohaudasta löydetyt ruumiit miksi tahansa, tähänastisen aiheesta käydyn keskustelun perusteella on jo selvää ettei mikään totuuskysymys tule tämän todistusaineiston avulla selviämään.
Suomalaiset ovat edelleen hyvin kahtiajakautunutta, hyvin primitiivisin asentein varustettua kansaa. Toiset ovat omineet itselleen valtiomystiikan ja sen legitimoiman virallisen totuuden ja identifioituvat "maan" edustajiksi. Toiset taas joutuvat totuutta perätessään luopion asemaan, aja heidän mielipiteensä tuhotaan luopiollisina aivan kuin mahdollisesti tuhottiin rintamakarkuritkin, joiden koettiin pettäneen "isänmaan" asian.
Joissakin äänenpainoissa kuuluu jo samanlainen katkeruus kuin Hitkerin viimeisissä sanoissa ennen itsemurhaa. Kapeakasvoisena kalpean bunkkerin syvyydessä hän hoki: Saksan kansa on pettänyt minut... Saksan kansa on pettänyt minut.
Tällaisesta tunnevaltaisuudesta ja hirvittävistä tulkintatarpeista johtuen Huhtiniemen löydöt eivät tule tuomaan selvyyttä mihinkään, vaan yhtäälle lisää ja yhä vahvempia varmuuksia siitä mitä muka ei ole tapahtunut -- toisaalle taas yhä uusia kysymyksiä siitä mitä mahdollisesti kuitenkin on tapahtunut. Käy niin että mitä enemmän materiaalia nousee maan pinnalle sitä enemmän tartutaan erisuuntaisiin tulkintoihin. Runsas aineisto mahdollistaa runsaat tulkinnat. Eikä mitään pyrkimystä historialliseen totuuteen välttämättä synny. Jos sellaista olisi, se olisi jo näyttänyt olemassaolonsa.
Suomalaiset ovat edelleen hyvin kahtiajakautunutta, hyvin primitiivisin asentein varustettua kansaa. Toiset ovat omineet itselleen valtiomystiikan ja sen legitimoiman virallisen totuuden ja identifioituvat "maan" edustajiksi. Toiset taas joutuvat totuutta perätessään luopion asemaan, aja heidän mielipiteensä tuhotaan luopiollisina aivan kuin mahdollisesti tuhottiin rintamakarkuritkin, joiden koettiin pettäneen "isänmaan" asian.
Joissakin äänenpainoissa kuuluu jo samanlainen katkeruus kuin Hitkerin viimeisissä sanoissa ennen itsemurhaa. Kapeakasvoisena kalpean bunkkerin syvyydessä hän hoki: Saksan kansa on pettänyt minut... Saksan kansa on pettänyt minut.
Tällaisesta tunnevaltaisuudesta ja hirvittävistä tulkintatarpeista johtuen Huhtiniemen löydöt eivät tule tuomaan selvyyttä mihinkään, vaan yhtäälle lisää ja yhä vahvempia varmuuksia siitä mitä muka ei ole tapahtunut -- toisaalle taas yhä uusia kysymyksiä siitä mitä mahdollisesti kuitenkin on tapahtunut. Käy niin että mitä enemmän materiaalia nousee maan pinnalle sitä enemmän tartutaan erisuuntaisiin tulkintoihin. Runsas aineisto mahdollistaa runsaat tulkinnat. Eikä mitään pyrkimystä historialliseen totuuteen välttämättä synny. Jos sellaista olisi, se olisi jo näyttänyt olemassaolonsa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä selviää. Annetaan tutkijoille työrauha.
Turhaa nyt tuosta kannuja valaa.
Sodan luonteeseen kuuluu myös omien teloitukset äärimmäisenä rangaistuksena. Joka armeijassa.
Suomen armeijan kunnia ja maine ei kärsi mitenkään, vaikka vainajat olisi teloitettuja suomalaisia.
"legitimoiman virallisen totuuden ja identifioituvat "maan" edustajiksi"
Oliko Kuusinen epä/virallinen edustaja sopiessaan Terijoen hallituksen nimissä Molotovin kanssa asioista mistä lienee?
Hyvä kannaotto Terijokeen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000020831218
No niin, sitten kun nyt löydetyt ruumiit osoittautuivat kuitenkin 1800-luvulta peräisin oleviksi venäläisiksi kuolleiksi, jotka oli haudattu jostakin olosuhdesyistä noin, niin sitten aletaan keksiä tällaista, että nyt kun ruumiit eivät olleetkaan suomalaisia teloitettuja, niin se osoittaa, että asiaa salataan ja niin pois päin. Siis sitten jos ne olisivat olleet suomalaisia, niin sitten myös olisi osoitettu että teloitettu on. Siis joka tapauksessa nyt niiden mielestä, joiden mielestä jotenkin muka salailtavalla tavalla olisi pitänyt teloittaa joitakin, niin löytyi ruumiita tai ei, niin sama se, jotakin salaista kiellettyä on muka tehty. Joopa joo.
Vai muka isänmaan petoksesta ihan ideologisista syistä olisi teloitettu? Eiköhän tehdyt teloitukset ole tehty vain ja ainoastaan sen takia, että ilman niitä olisi armeijamme romahtanut, jos kerran karkuruus olisi sallittu: laki määräsi toistuvasta vakavasta niskoittelusta tai vastaavasta koko sodan ajan kuolemantuomion, jo jatkosodan hyökkäysvaiheessa teloitettiin mm. muutama vartioon lähdöstä kieltäytyvä, ainakin tiedossa on eräs n. 40-v. sotamies, joka niskoitteli toistuvasti kotikylän tutulle nuorelle vänrikille ja siksi sai kuolemantuomion. Johan Väinö Linnakin kuvaa tätä Tuntemattomassa sotilaassa, ellet ole sattunut lukemaan kirjaa/näkemään elokuvaa.
Mitä tahansa Huhtiniemessä onkin tapahtunut se on avannut aivan uuden
näkökulman sotiimme! Onkin erittäin tärkeää, että tämä Huhtiniemen tapaus
johtaisi ainakin siihen, että sotiemme tutkimus lähtisi todella käyntiin.
Tutkijoillamme on käytettävissä tähän valtavasti uutta lähdeaineistoa, arkistoja,
asiakirjoja ja uusia ’tekniikoitakin’ – ja viisautta!
Odotankin paljon dosentti Jari Leskisen ja Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian
laitoksen tutkijan Jukka Kulomaan julkisuudessa antamilta kommenteilta
(HS 19.10.2006) Huhtiniemen suhteen.
Jari Leskinen vaatii tutkittavaksi nimenomaan "suurhyökkäyksen alkamisen ja
.. taistelujen välisiä viikkoja." sekä sen, että ".. vähemmälle huomiolle on jäänyt
se, kuinka suuri SEKASORTO JA PANIIKKI tuona aikana vallitsi.” Myös karkuruutta
tutkinut Kulomaa pitää Huhtiniemen joukkohautoja ”.. erittäin mielenkiintoisina ja
ällistyttävinä.”
>>Myös karkuruutta tutkinut Kulomaa pitää Huhtiniemen joukkohautoja ”.. erittäin mielenkiintoisina ja ällistyttävinä.”
vainajien kohtalo.
Ehkä myös lisäkaivauksien tarve Huhtiniemessä ja monessa muussa paikkaa.
Lisäksi asia tuo paremmin esille jatkosodan loppuvaiheet. Uskon, että kansalaisten suhtautuminen koko jatkosodan aikaan muuttuu. Ei enää uskota kaunisteltuja kertomuksia. Ajatellaan realistisemmin asioista.
Tapaus ei ainakaan ensivaiheessa tuo selvyyttä, mihin ihmisiä on kadonnut kesän 1944 aikana. Mutta sekin asia selviää ajan myötä.
Ei ole ruumiita eikä hautoja;
Ei ole arkistotietoja teloituksista;
Ei ole kadonneiden henkilöiden nimiä.
On niin vaan perusteellisesti salattu ettei kukaan tiedä edes mitä on salattu! Mutta salattu on. Se on FAKTA!!
Jotta nuorimmille voidaan valehdella Suomen olleen fasistinen maa, täytyy olla jossain synkkä salaisuus!! Sen täytyy olla!! Muuten kaatuu Seura-lehden ja päivystävien dosenttien uskottavuus samaan kuoppaan mihin putosi jo Neuvostoliitto.
Mihin ihmiset ovat hävinneet?
Myös arkistotietoja on kadonnut.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200610305305423_uu.shtml
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=609170
- ”Suomen olleen fasistinen maa ..”
Ei ole mitään syytä olettaa, että Suomi olisi ollut fasistinen maa! Olihan meillä
maan johdossa sellaisia henkilöitä kuin Ståhlberg, Svinhufvud, Kallio ja monet,
monet muut ...
Mutta toisaalta aikalailla kannatusta saivat myös IKL, AKS ja Suomalaisuuden
liitto nimenomaan joissakin suppeammissa vaikutusvaltaisissa piireissä. Ja mitä
historiastamme tunnemme vähemmän kietoutuu juuri 20- ja 30-luvun Yläluokan
kansallissosialismiin (Överklassens nationalsocialism) ja sellaisiin nimiin kuin
Göring, von Rosen ... ! ?
Ja lisäksi aikaisempaa tiedettyä tiiviimpi ja läheisempi suhde kansallissosialistiseen
Saksaan on jatkosodankin suhteen historiassamme vielä varsin tutkimaton alue!
Ja kun tutkijat tutkii, käsitys historiastamme muuttuu alati.
- Mutta niinhän se on kaikessa tieteessä - luonnontieteissäkin!
Länsiliittoutuman mukaan Suomi oli fasistinen valtio.Tosin olosuhteiden pakosta.Vaihtoehtona olisi ollut kommunismi.Kumpainenkin "ismi" on kaukana demokratiasta.Kummassakin totaritäärisessä ismissä teloitettiin sotilaskarkureita melko suurin määrin.
Että tälläistä pöpinää:
"Nimiä puuttuu
Kirjoittanut: muutamia satoja 30.10.2006 klo 11.04
Mihin ihmiset ovat hävinneet?
Myös arkistotietoja on kadonnut."
Ei ole kadonneita ihmisiä. Enimmillään nelisensataa sotavainajaa keväältä -44, mutta se mahtuu normaaliin toleranssiin.
Jos jotain asiakirjaa ei ole, niin tyhmä päättelee että se on hävitetty?
Kiistätkös aviottoman lapsesi Kuopiossa? Et myönnä? Siispä olet hävittänyt dokumentit ja haudannut lapsen Lappeenrannan leirintäalueelle!
Eikö ole löytynyt?? On kaivettu väärästä paikasta.
p.S.
Kuinka monta väärää kaivuu-paikkaa Suomeen mahtuu? Laskekaa itse. Minunkin takapihallani on monta hyvää...
Alitat itsesikin:
"Mutta toisaalta aikalailla kannatusta saivat myös IKL, AKS ja Suomalaisuuden
liitto nimenomaan joissakin suppeammissa vaikutusvaltaisissa piireissä."
Mitä SL tekee tuossa seurassa??
Samalla metodilla:
"Suomessa väestö on yleensä tervettä, mutta joukossa on joitain kuppatautisia, mielisairaita, kommunisteja, narkomaaneja ja totaalikieltäytyjiä."
Mitä Suomen "fasistisuuteen" tulee, sellaista voi väittää vain henkilö jonka arvomaailman mukaan sos.dem-johtaja Väinö Tanner oli "fasisti". Siis ääri-stalinisti??
...pidetty Suomea "fasistisena". Täällä olivat vallassa samat poliitikot, jotka ennen sotaa olivat Euroopassa tunnettuja jopa britti-mielisinä: Ryti, Tanner, Erkko, jne..
Vielä Talvisodan aikana NL:n propaganda ei syyttänyt Suomen johtajia "fasismista" vaan englantilaismielisyydestä: "Lahtarikenraali Mannerheim, Lontoon pankkipääoman kätyri!"
Mee sinä kottiis kasvamaan. Älä tuu tänne mokaamaan ittees.
”Tuo on halpamaista jopa...Kirjoittanut: ...kommarilta.”
Luepahan, lukihäiriöinen, sitä tekstiä tarkemmin! Ståhlberg (Teräsvuori),
Svinhufvud ja Kallio taisivat olla aika kaukana ”kommareista”.
Tekstissäni ei myöskään puhuttu 'fasismista' eikä Tannerista yhtikäs mitään.
Sitä paitsi fasismi oli italialainen liike! Jonkinlainen tiedollinen sivistyskin
voisi olla paikoillaan ennen kuin esittelee ’hämäriä’ aivoituksiaan.
Vai satuinko oikeaan kohtaan ja arkaan paikkaan, Kun et, älykääpiö, parempaan
argumentointiin pysty!
"..Mitä SL"
Menepäs tuonne kielipolitiikan sivuille tutkimaan kansalliskiihkoilijoiden tekstejä,
ja tutkipahan vähän SL:n taustoja ... sieltä löytyy paljon kaikenlaista ja mielen-
kiintoista ... !!!
PS. Ja harrasta ulkoilua ja liikuntaa niin 30-luvulle homehtuneet pikkuruiset aivosikin
saisivat happea!
Ettei pääse unohtumaan kuka ja mikä Heikki Tala todellisuudessa on.
Tässä lehtiartikkeleita Heikki Talasta ja Suomalaisuuden liitosta.
Ilkka Luukkonen, Maaseudun Tulevaisuus:
Minne menet, Suomalaisuuden Liitto?
15.5.2006
Ilkka Luukkonen: "Suomalaisuuden liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen."
Suomalaisuuden Liitto täytti viime viikolla sata vuotta. Järjestö perustettiin aikana, jolloin suomalaisuus oli vastikään keksitty ja hegeliläinen kansallisvaltion ihanne levinnyt tännekin. Perustamispäiväksi valittiin suomalaisuusmies J.V. Snellmanin syntymäpäivä.
Liitto päätti edistää suomen kieltä, kulttuuria ja tiedettä ja saada kansan tuntemaan, että on arvokasta olla suomalainen. Liitossa ovat vaikuttaneet monet nimimiehet, joista vähäisimpiä eivät ole Urho Kekkonen, J.K. Paasikivi, Kustaa Vilkuna ja Juhani Aho.
Näin komeaa taustaa vasten voisi pitää yllättävänä, että liiton vuosipäivä huomioitiin monissa lehdissä korkeintaan pikku-uutisella. Tosin Hufvudstadsbladet haastatteli näyttävästi liiton puheenjohtajaa Heikki Talaa, mutta artikkeli ei ollut kovin ylistävä. Syy lienee se, että ruotsin vastustaminen on Talan johtaman järjestön missio.
Suomenmaa-lehti juhlisti liiton vuosipäivää julkaisemalla liiton entisen pääsihteerin Kai Huovinmaan kirjoituksen, jossa tämä haukkui vanhan järjestönsä lyttyyn.
Huovinmaan mielestä Suomalaisuuden Liiton toiminta on merkityksetöntä ja ällöttävää puuhastelua, jonka ytimessä on ruotsinkielisiin kohdistuva syrjintä eli ”sekoilu kielirasismeineen”.
Huovinmaa muistuttaa liiton hienosta historiasta. Liiton liepeiltä ovat saaneet alkunsa Suomen Kulttuurirahasto, tiedeakatemia ja Väestöliitto, minkä lisäksi suomalaista kirjallisuutta on tuettu merkittävästi.
Nykyään toimintaa ohjaavat vanhentuneet näkemykset, Huovinmaa toteaa. Hän luonnehtii liiton nykyistä johtoa värikkäin sanankääntein.
”Nyt ’Suomalaisuuden Liittoa’ voi kuvata resiinaksi, jossa hiipuvaa vauhtia louskuttaa pari pesäpallofilosofia rohdinpaita päällään ja väinämöispäähineet päässään. Resiina on heinittyneellä sivu- eli pistoraiteella, ja sen päässä näkyy viimeinen ja resiinan lopullisesti pysäyttävä puinen stoppari.”
Huovinmaa ansaitsisi kielenkäytöstään Suomalaisuuspalkinnon. Sitä hänelle ei valitettavasti enää voida myöntää – Suomalaisuuden Liitto on lopettanut palkinnon jakamisen.
On helppo olla Huovinmaan kanssa samaa mieltä Suomalaisuuden Liiton toiminnasta. Kymmeniä vuosia jatkuneen sivistyksellisen taipaleen jälkeen liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka näkyvä toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen.
Liitolle tekee mieli esittää pari tarkentavaa kysymystä. Eikö suomen kielen asemalle ole monin verroin vaarallisempaa, että virkamies- ja kaupankäyntikieleksi on vakiintumassa englanti? Nyt tehdään siis vapaaehtoisesti sama, mitä Venäjä yritti sata vuotta sitten väkisin, vain eri kielellä.
Toiseksi, jos Suomi syrjii kielivähemmistöään, miten se voi EU:ssa vaatia itselleen mitään vähemmistöoikeuksia?
Suomalaisuuden Liitto saattaisi vastata tähän, että ongelma ratkeaa eroamalla EU:sta. Arvelu perustuu siihen, että liiton hallituksessa istuvat perussuomalainen Jussi Niinistö ja sitoutumaton perussuomalainen Jarmo Mero. Heidän puolueensa on tunnetusti voimakkaan EU-kriittinen.
Jos perussuomalaiset jatkavat maihinnousuaan tähän vanhaan sivistysjärjestöön, nähdään ehkä päivä, jolloin Suomalaisuuden Liiton nimeksi vaihdetaan Perussuomalaisuuden Liitto.
Ihmisillä on taipumus kiintyä kotiseutuunsa ja kieleensä ja pitää niitä arvokkaina. Joku voi löytää suomalaisuudesta myös yksityiskohtaisempia piirteitä, siis jotain absoluuttisen hyvää, joka näyttää saavan alkunsa Suomesta tai suomalaisesta traditiosta. Ne asiat voivat olla tällaisia: Väinö Linnan kuvaus kovennettua seisovista sotilaista, Jari Litmasen pallosilmä, kuivahkon kankaan männikkö toisen harvennuksen jälkeen, Tuomari Nurmion Punainen planeetta, Punkaharju, Remeskylän palvikinkku tai Martti Suosalon roolityöt.
Useimpien kansallistunne rakentuukin etupäässä myönteisten seikkojen varaan. Heidän lisäkseen on joitakin, onneksi vain muutamia, joiden mielestä suomalaisuuden ydin on kantaa kaunaa ruotsinkielisiä kohtaan.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.
Minulle suomalaisuus on ollut aina sitä, mitä ruotsiksi kuvataan sanalla finländare: Suomessa asuvien ihmisten suomalaisuutta riippumatta siitä, mitä kieltä he puhuvat.
Suomenkieliset, ruotsinkieliset, saamenkieliset, romanikieliset, nykyisin myös moninaisten muiden kielten puhujat, joilla on Suomen kansalaisuus - ja joiltakin se saattaa jopa puuttua, sillä byrokratia voi olla joskus vielä ihmismieltäkin hitaampi. Niin sydän kuin elämäntilanne saattavat hitsata ihmisen suomalaiseksi ennen kuin virallinen todistus siitä saadaan allekirjoitettua.
Mutta Suomalaisuuden liitolle suomalaisuus on rajattu pois ainakin ruotsinkielisiltä kansalaisilta.
Tai ainakin everstiluutnantti evp. Kauko Sipponen kirjoittaa: Kun toivottavasti pian saamme eduskuntaan sellaisen enemmistön, jolla on kykyä ymmärtää myös suomenkielisen enemmistön etu, voidaan yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä poistaa ruotsinkielisen vähemmistömme kaikki erikoisoikeudet ja palauttaa Ahvenanmaalle voimaan Suomen laki.
Sipposen kirjoitus on otsikoitu osuvasti: Pakkoruotsi - Suomen talouden salakavala syöpä
Suomalaisuuden liittoa piinaa patologinen kauna ja viha ruotsin kieltä ja sen opettamista kohtaan. Siitä voisi olla hyvin lyhyt askel vihaan ruotsin kieltä puhuvia kohtaan, jos eläisimme epävakaammassa yhteiskunnassa ja epävarmemmassa maailmanajassa - niin kuin esimerkiksi toista maailmansotaa edeltäneessä.
Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala vakuuttaa, että pakkoruotsi saadaan pois Suomen kouluista. Liiton lehti onkin kauhistuttavan innostunut siitä, että ruotsin kielen pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa ollaan poistamassa. Samalla se oikoo mutkia suoriksi uutisoidessaan ja kommentoidessaan lukiolaisten mielenosoituksia ylioppilastutkintojärjestelmän muuttamiseksi.
Suomen mielen pääkirjoituksessa Tala kirjoittaa: Maaliskuun 16. vuonna 2004 jää historiaan nuorison tahdonvoimasta. Kymmenet tuhannet lukiolaiset järjestivät silloin valtakunnallisen mielenosoituksen. Nuoriso on jälleen kerran noussut vaatimaan perusteltuja oikeuksiaan.
Toivottavasti olen oikeassa uskoessani, että valtaosalle mieltään osoittaneista lukiolaisista ei tullut mieleenkään, että heidän mielenilmaustaan käytettäisiin sellaisen propagandan astinlautana, jonka avoimena tavoitteena on syrjäyttää ruotsia äidinkielenään puhuvien suomalaisten perustuslailliset oikeudet.
Oikeudet, joista suomenkielisille ei ole mitään haittaa ja Suomelle lopulta pelkkää hyötyä.
Vuoteen 2002 asti Suomalaisuuden liitto sai toimintaansa valtionapua. Talan sanojen mukaan valtionavun likvidoi ministeri Ville Itälä (kok.). Olisi skandaali, jos hän ei olisi niin tehnyt.
Suomalaisuuden liitto sai 100 000 veronmaksajien euroa nimivalistukseen ja toiset 100 000 euroa lippuvalistukseen. (Summat ovat markkoja toim.huom.)
Jäljellä on vielä 1 500 euron avustus valtakunnallisen lipunnostotilaisuuden järjestämiseen itsenäisyyspäivänä. Tämäkin avustus on ehdottomasti poistettava.
Suomen lippu pitää nostaa salkoon niin, että se hulmuaa kaikille suomalaisille.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pekka Mikkola Kaleva-lehden kolumnissaan 16.3.2006:
Suomalaisuuden liiton kannattaisi harkita nimensä muuttamista
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi pahoitteli pari päivää sitten haastattelua, joka julkaistiin järjestön Opettaja-lehdessä. Lehti antoi sivuillaan tilaa Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalle Heikki Talalle, joka tilaisuuden tullen laukoi ilmoille omat ja liittonsa kielipoliittiset mielipiteet.
Lyhyehkössä haastattelussa tulenarin oli Talan repliikki, jonka pränttääminen lehteen suututti ainakin osan OAJ:n ruotsinkielisistä jäsenistä. Tala puhui "liiton lopullisesta tavoitteesta, virallisesta yhden kielen Suomesta Ahvenanmaata myöten".
Suomessa kaikilla kiinnostuneilla on oikeus kokoontua ajamaan läheiseksi kokemaansa aatetta vaikkapa sellaisessa järjestössä, jonka nimi on Suomalaisuuden liitto. Näitä ihmisiä on joitakin satoja. Järjestö antaa nettisivuillaan ja julkaisuissaan asiallisia ohjeita liputuksesta, mutta on siellä paljon muutakin. Valitettavasti.
Kun liiton kannanottoja on seurannut viime vuosina, ei voi välttää vaikutelmaa, että kohta sata vuotta täyttävän järjestön nimi on epätarkka. Oikeampi olisi Kiihkosuomalaisuuden liitto. Tai: Ruotsin kielen vastaisuuden liitto. Tai vielä pitempänä vaikkakin hiukan kankeana versiona: Ruotsin valtion ja ruotsin kielen, suomenruotsalaisuuden ja kaiken muunkin ruotsalaisuuteen edes hiukan vivahtavien seikkojen vastaisuuden liitto.
Liiton käyttövoimana ei siis ole vain ruotsin kielen virallinen asema Suomessa, vaan se näkee Ruotsin valtionkin entisenä Suomen riistäjänä ja nykyisenä vehkeilijänaapurina. Liiton tuoreessa Suomen mieli -lehdessä puheenjohtaja Tala kirjoittaa:
"Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa."
RKP:n europarlamentaarikkoa Henrik Laxia kutsutaan liiton lehdessä "suomenmaalaiseksi", ei siis suomalaiseksi. Lax puhuu erinomaista suomea, mutta se ei liitolle riitä. Minkähänlaisia syntisäkkejä liitolle mahtavat olla Luodon, Korsnäsin tai Hammarlandin kuntien vanhukset, jotka yksinkertaisesti vain eivät osaa suomea käytännössä lainkaan.
Jos liittoa pitää yrittää kehua, niin onhan se ainakin periaatteissaan tinkimätön, äärimmäisyyksiin asti. Liitto ei ole enää vuoden 2002 jälkeen saanut valtionapua, jonka perusteena oli järjestön puolivirallinen asema liputuskulttuurin ylläpitäjänä. Tuen katkaisun syynä oli, ettei liitto halunnut antaa liputusneuvontaa ruotsin kielellä.
Tinkimättömyyskin on kyllä hiukan kyseenalainen syy kehua, kun muistaa, kuinka pahaa jälkeä kaikenlainen kansalliskiihkoilu ja vähemmistöjä vastaan lietsottu kauna on historian aikana synnyttänyt.
....................................................
Yksi asia yllätti minut. Vaikka puhe oli Huhtiniemestä ja vuodesta 1944, niin monessa keskustelussa puhe karkasi vuodesta 1918 kiistelyyn.
Jälleen.
Onko 1918 vielä niin selkäytimessämme?
tapahtumia ei ole käsitelty Suomessa.
Se on monelle edelleen arka asia. Asiat siivottiin maton alle ja ajateltiin, että se riittää.
Ei nämä asiat mene niin, se on liian helppo ratkaisu.
Käyty keskustelu osoittaa vauksen teesin todeksi. Asenteellisuus on niin vahvaa, että pantiinpa toiseen vaakakuppiin millainen totuus tahansa, sillä ei ole mitään painoa. Se värjäytyy aina sen väriseksi millaisena tulkitsija sen haluaa nähdä.
Nyt(31.10) se on selvä, miksi poliisi piti sotkea juttuun. Ei suinkaan selvittämään vainajien kuolinsyitä, vaan sotkemaan tiedotusta. Asiasta tietävien suut on tukittu ja Huhtiniemitapauksen johdossa oleva poliisi on ottanut tiedotusvastuun.
Tavoitteena on sama kuin poliisilla on ollut viimeiset 60 vuotta. Antaa kansan hälytä ja huhujen levitä. Ei siitä väliä. Kerrotaan julkisuuteen vain, että asiaa tutkitaan tai asasta kerrotaan myöhemmin.
Kun kaivaukset nyt on rahan puutteessa lopetettu, uskoo poliisi että asian voi muutaman kuukauden kuluttua unohtaa.