Tänä päivänä monessa seurakunnassa on penkkit tyhjillään kuulijoista.Jos ja kun joku jää pois joukosta, seurakuntien niin sanotut paimenet eivät kysele lampaittensa perään ja jos jossakin vahingossa heihin törmää, on syyttävä sävy kysymysten kera missä sinä olet ollut kun ei ole näkynyt.
Mielestäni uskovaisten tulisi hoitaa laumansa jäseniä. Jos joku on jostakin syystä jäänyt joukosta poi, pitäisi häntä lähestyä rakastaen, ei syyttäen ja painostaen.
Mieluimmin pitää heihin yhteyttä jo ennen kun he jäävät pois kokonaan,mutta kun yhteyden pito on useimmiten vain niihin itselle mieluisiin jäseniin jotka eivät koskaan ole erimieltä johtoportaan kanssa,vaan kulkee aina valtavirran mukana, silloinkin kun ei pitäisi.
Helluntaiseurakunnissa on valitettavasti vanhimmat jotka ovat aina oikeassa ja heidän tekemät virheet ja vääryydet on aina vaiettava ja siliteltävä.Vanhin on aina vanhin valintansa jälkeen oli se siihen sopiva tai ei.Muutamissa seurakunnissa vanhimmat valitsevat uuden vanhimman korvasyyhyyn sukulaissuhtein, sellainen yhteys ei voi olla puolueeton päätöksissään ja koko porukka on aina joo joo kannalla, oli sitten päätös kuinka väärä muiden seurakuntalaisten mielestä.
Muiden seurakuntalaisten mielipidettä ei kysytä ja jos sellainen eriävä ääni kuuluu poikotoidaan sellainen henkilö välittömästi.Eihän vanhinta saa vastustaa. Näi valitettavasti jää moni pois joukosta, koska he kokevat, että heillä ei ole mitään antamista sellaisessa seurakunnassa jossa
muu joukko kelpaa vain tipauttamaan roposensa uhrikoppaan. Ja jos ei ole mistä tipauttaa, muistuttaa joku vanhin siitä jossakin puheessaan. Hän kun oli seurannut jne.
Onko oikein, että koko seurakunta vanhimpia lukuun ottamatta on aina ja vain istuttava passiivisesti penkissä kuuntelemassa sellaisten oppimattomien ja jopa sanoisin raamattunsa huonosti tuntevien vanhinten saarnoja vaikka penkissä istuisi raamattukoulussa käyneitä, pitkälle opiskelleita henkilöitä joilla olisi jotain syvällisempääkin annettavaa, kuin pelkkä herätyssaarna joka sunnuntai.
En morkkaa herätyssaarnoja, mutta kun salissa istuu vain niin sanottuja uskovia omaan seurakuntaan kuuluvia ihmisiä jotka tarvitseisi oikein hyvää raamattutuntia, syväkyntöistä raamatun tutkimista ja opetusta, ei pelkkä maito mielestäni enää riitä.Nälkä ajaa joukon etsimään leipänsä muualta, valitettavasti.
Kuitenkin viisaat veljet eivät anna tilaa sellaiselle riviristitylle koska he haluavat olla aina esillä itse vaikkei ole taitoa lainkaan.
Olen kymmeniä vuosia seurannut ja tullut yhä murheellisemmaksi nähtyäni ja kuultuani niin monen jäävän joukosta pois taitamattomien vanhinten takia.Jos tästä heille sanoo kuin kauniisti tahaansa, on vastaus aina,että vika on eroajassa.
Siitä olen sataprosenttisesti erimieltä, että kaikissa tapauksissa on syy vain seurakunnasta pois jääneessä tai muuhun seurakuntaan muuttaneessa. Taitamattomuudesta on kyse johtoportaan kohdalla suurimmassa osassa tapauksia.Heiltä puuttuu taito siirtyä itse hiukan syrjään ja antaa tilaa muidenkin tuoda esiin Jumalan antamia armoituksiaan, eikä heitä aliarvioida.On annettu ymmärtää,että Jumala puhuu vain vanhimmille joka ei ole edes raamatullinen ajatuksenakaan. Jos näin olisi, niin heidän pitäisi toimia Hes. 34:16 mukaan joka on ohje ennen kaikkea paimenille.
Kadonneet minä tahdon etsiä,eksyneet tuoda takaisin,haavoittuneet sitoa,heikkoja vahvistaa;mutta lihavat ja väkevät minä hävitän.Minä kaitsen niin kuin oikein on.
Olisikko aika muuttua jotain, laitoin otsikoksi ja vastaan itse siihen. Olisi ja pian.
Mielestäni uskovaisten tulisi hoitaa laumansa jäseniä. Jos joku on jostakin syystä jäänyt joukosta poi, pitäisi häntä lähestyä rakastaen, ei syyttäen ja painostaen.
Mieluimmin pitää heihin yhteyttä jo ennen kun he jäävät pois kokonaan,mutta kun yhteyden pito on useimmiten vain niihin itselle mieluisiin jäseniin jotka eivät koskaan ole erimieltä johtoportaan kanssa,vaan kulkee aina valtavirran mukana, silloinkin kun ei pitäisi.
Helluntaiseurakunnissa on valitettavasti vanhimmat jotka ovat aina oikeassa ja heidän tekemät virheet ja vääryydet on aina vaiettava ja siliteltävä.Vanhin on aina vanhin valintansa jälkeen oli se siihen sopiva tai ei.Muutamissa seurakunnissa vanhimmat valitsevat uuden vanhimman korvasyyhyyn sukulaissuhtein, sellainen yhteys ei voi olla puolueeton päätöksissään ja koko porukka on aina joo joo kannalla, oli sitten päätös kuinka väärä muiden seurakuntalaisten mielestä.
Muiden seurakuntalaisten mielipidettä ei kysytä ja jos sellainen eriävä ääni kuuluu poikotoidaan sellainen henkilö välittömästi.Eihän vanhinta saa vastustaa. Näi valitettavasti jää moni pois joukosta, koska he kokevat, että heillä ei ole mitään antamista sellaisessa seurakunnassa jossa
muu joukko kelpaa vain tipauttamaan roposensa uhrikoppaan. Ja jos ei ole mistä tipauttaa, muistuttaa joku vanhin siitä jossakin puheessaan. Hän kun oli seurannut jne.
Onko oikein, että koko seurakunta vanhimpia lukuun ottamatta on aina ja vain istuttava passiivisesti penkissä kuuntelemassa sellaisten oppimattomien ja jopa sanoisin raamattunsa huonosti tuntevien vanhinten saarnoja vaikka penkissä istuisi raamattukoulussa käyneitä, pitkälle opiskelleita henkilöitä joilla olisi jotain syvällisempääkin annettavaa, kuin pelkkä herätyssaarna joka sunnuntai.
En morkkaa herätyssaarnoja, mutta kun salissa istuu vain niin sanottuja uskovia omaan seurakuntaan kuuluvia ihmisiä jotka tarvitseisi oikein hyvää raamattutuntia, syväkyntöistä raamatun tutkimista ja opetusta, ei pelkkä maito mielestäni enää riitä.Nälkä ajaa joukon etsimään leipänsä muualta, valitettavasti.
Kuitenkin viisaat veljet eivät anna tilaa sellaiselle riviristitylle koska he haluavat olla aina esillä itse vaikkei ole taitoa lainkaan.
Olen kymmeniä vuosia seurannut ja tullut yhä murheellisemmaksi nähtyäni ja kuultuani niin monen jäävän joukosta pois taitamattomien vanhinten takia.Jos tästä heille sanoo kuin kauniisti tahaansa, on vastaus aina,että vika on eroajassa.
Siitä olen sataprosenttisesti erimieltä, että kaikissa tapauksissa on syy vain seurakunnasta pois jääneessä tai muuhun seurakuntaan muuttaneessa. Taitamattomuudesta on kyse johtoportaan kohdalla suurimmassa osassa tapauksia.Heiltä puuttuu taito siirtyä itse hiukan syrjään ja antaa tilaa muidenkin tuoda esiin Jumalan antamia armoituksiaan, eikä heitä aliarvioida.On annettu ymmärtää,että Jumala puhuu vain vanhimmille joka ei ole edes raamatullinen ajatuksenakaan. Jos näin olisi, niin heidän pitäisi toimia Hes. 34:16 mukaan joka on ohje ennen kaikkea paimenille.
Kadonneet minä tahdon etsiä,eksyneet tuoda takaisin,haavoittuneet sitoa,heikkoja vahvistaa;mutta lihavat ja väkevät minä hävitän.Minä kaitsen niin kuin oikein on.
Olisikko aika muuttua jotain, laitoin otsikoksi ja vastaan itse siihen. Olisi ja pian.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä olen koko uskossa oloajan miettinyt samaa.
Itseasiassa olen nyt toista kertaa liittymässä samaan seurakuntaan josta muuton vuoksi lähdin.
Mä tunnen sen, että mua ei ole kaivattu, eikä kaivata.
Nyt sitten vuosien jälkeen mullon sellanen tilanne, että mä oon avoliitossa ja myös tämä mun mies tahtoisi jäseneksi tähän paikkakuntamme helluntaiseurakuntaan. Me maksaisimme kymmennyksetkin.
Vaan vaikeaa se on, koska kukaan ei ole enää tuntevinaankaan.
Mä tiedän, että musta on puhuttu selän takana pahaa...ja sitten unohdettu.
Tällä palstallakin ongelman huomaa-loppujen lopuksihan kysymys on uskovien sydämen asenteesta.
Esimerkiksi mies, joka on kertonut olevansa entinen evankelista on alkanut horjua uskossaan ja kävi äsken sivullani-kun sitten tein vastavierailun, niin kummasti on lukijamäärät kasvaneet, kun on alkanut kirjoittaa ns.uskottomien sivuille.
Muualla kyllä otetaan vastaan!
Raamatussa sanotaan"rakkaudesta te heidät tunnette."
Väkisinkin tulee mieleen luullaankö täällä että ollaan muka uskossa vaikka ei olla.
Raamatun mukaista tää ei kyllä ole.
Mutta mitään ei voi tehdä!
Oo vaan rohkea ja kasva uskossas. Jeesus rakastaa, Jeesuksen omat on joskus sokeita ja kuuroja, ja osaa tuomita.
Sun homma Jumalan omana ei lopu tuomitsijoihin.
Mutta kova naama sulla on oltava.
Sisin muuttuu ensin, sitten ulkopuoli.
Jumala ei hyväksy avolittoja.Menkää naimisiin,niin kelpaatte seurakuntaan."Te eksytte,koska te ette tunne kirjoituksia":
että onko aika muuttua jotain...ja ei mennyt aikaakaan, kun oltiin jo tässä; minun on aika muuttua että kelpaisin seurakuntaan.(Siellä haluttas vihille.)
-Tiedän ton asenteen ja siksi tiiän että niin onkin oltava "kovanaama", eli mentävä vaan vaikka tuntuis miltä.
Se kai on ainoa hyvä neuvo tällasessa tilanteessa meille "poispoikenneille.":ei pidä välittää.