Olen nyt hiljattain joutunut monestikkin kynsin hampain puolustamaan omaa näkökantaani nykypäivän arvoista, tai paremminkin arvottomuudesta, kavereilleni ja olen päättänyt nyt jäädä sivuun siitä keskustelusta kun en ole saanut muuta kuin haukut...
Minua sanotaan vanhanaikaiseksi höperöksi (olen kuitenkin vasta 24), joka ei tiedä nykymaailman menosta mitään...
Uskon vahvasti Jumalaan, avioliittoon, ja siihen että lapset kuuluvat avioliittoon, ei avoliittoon ja vaikka hyväksyn muiden tavat ja näkemykset niin miksi muiden on niin vaikea hyväksyä omani???
Miksi se on muille niin kamalaa jos haluan elää elämäni omiin arvohini nojaten, halveksumatta silti toisten valintoja?????
Onko se niin kamalaa jos joku vielä haluaa olla ns. vanhanaikainen? Vai miksi siitä pitää riidellä ja koittaa todistaa minun tapani "vääräksi" ja nykypäivään "sopimattomaksi"???
Minua sanotaan vanhanaikaiseksi höperöksi (olen kuitenkin vasta 24), joka ei tiedä nykymaailman menosta mitään...
Uskon vahvasti Jumalaan, avioliittoon, ja siihen että lapset kuuluvat avioliittoon, ei avoliittoon ja vaikka hyväksyn muiden tavat ja näkemykset niin miksi muiden on niin vaikea hyväksyä omani???
Miksi se on muille niin kamalaa jos haluan elää elämäni omiin arvohini nojaten, halveksumatta silti toisten valintoja?????
Onko se niin kamalaa jos joku vielä haluaa olla ns. vanhanaikainen? Vai miksi siitä pitää riidellä ja koittaa todistaa minun tapani "vääräksi" ja nykypäivään "sopimattomaksi"???
Vastaukset 26
Vanhimmat
Psykoosi on yleiskäsite vakaville psykiatrisille sairauksille, joissa keskeisenä oireena on todellisuudentajun pettäminen.
Psykoottinen ihminen ei erota mikä on mielikuvitusta ja mikä itsensä ulkopuolista todellisuutta.
Termiä psykoosi käytetään synonyyminä termille mielisairaus.
Kysymys herää: Miksi ihmeessä sitten tuputat näkemyksiäsi muille ihmisille. Ei ehkä ole sinun paikkasi kommentoida muiden ihmisten valintoja, varsinkaan jos et kestä muiden kommentteja omista näkemyksistäsi.
ps. vanhaanaikaan oli kuri ja arvot paljon löyhempiä kuin nyt, kiitos kristinuskon.
Kristinusko ei ole trendikästä tässä ajassa. Jumalaa pilkataan vaikka kuulutaan kirkkoon. Kirkosta erotaan joukolla. Kaikki muut ihme lahkot ja itämaiset uskonnot kiehtovat puisine jumalankuvineen... Suomi on sodan jälkeen mennyt niin vapaamieliseksi ja suvaitsevaiseksi että tukehtuu omaan hyväksymisen pakkoonsa. Perinteiset perheet katoava luonnonvara. Kristinusko on aina korostanut perhearvoja ja moraalia... ja sitähän ihmiset tuolla ravintoloissa ja tanssipaikoilla toteuttaa.. ihan kiva että on hauskaa... eihän ihminen nyt voi luopua ainaisesta jokaviikonlopun nousuhumalasta ja seksiseikkailuista... ja sitten ollaan niin kirkkouskovaisia muka että. Ja naureskellaan että kirkossa ei parane käydä kun häissä tai hautajaisissa. Kirkon johtoon pitää saada joku väkeväsanainen mies tai nainen joka alkaisi takoa oikeanlaisia elämänohjeita ihmisille...
että "tuputan näkemyksiäni muille"???
Lueppa viestini uudestaan jos ymmärsit väärin!!
Ystäväni ovat yleensä ne jotka ottavat asiat puheeksi...
Kenenkään ei mielestäni tarvitse kestää ilkeitä kommentteja ja kannanottoja, asiallinen keskustelu on eriasia.
Tulkitsit tekstini ihan väärin, en todellakaan tuputa mitään kenellekkään... päinvastoin olen hyvinkin hiljaa omista näkemyksistäni, mutta vastaan kyllä kun kysytään!!!
Ole vain rohkeasti oma itsesi. Vain kuolleet kalat uivat virran mukana! Itse olen samoin ajatteleva, nyt jo naimisissa ja lapsia on. Monelta pahalta olen säästynyt kun olen seurannut sivusta muiden toilailuja. Itse asiassa yksi monessa ihmissuhteessa rypenyt ystäväni sanoi kadehtivansa asemaani ja toivoi että olisi itse nuorena ollut viisaampi- mutta tietysti kaikilla elämä ei mene yhtä helposti, kaikella on tarkoitus ja Jumala kutsuu ihmistä monen monta kertaa.
Luulin jo että saan taas pelkät valitukset tääläkin mutta kiva kun näet asian valoisat puolet :)
Olen ehdottomasti ylpeä siitä että osaan uida vastavirtaan vaikka joskus kurjaa kommenttia (mm.täälä) siitä saakin!!
Kyllä minullakin on yksi ystävä joka aina sanoo arvostavansa sitä miten olen elämäni tähän asti elänyt ja toivoo osaavansa ottaa minusta esimerkkiä. Se tuntuu kyllä ihan hyvältä!
Olen onnellinen kun olen tälläinen kuin olen, joskus vaan suren kun katson muita vierestä ja näen ettei asiat ole hyvin!!
Ja liikaa lokaa saa joskus niskaansa siitä kun tietoisesti tekee erilaisia valintoja! Mutta ei se mitään... itse kun olen onnellinen ja tyytyväinen niin se kait on se pääasia :)
Maailma menee omaa rataansa, uskalletaan me olla erilaisia. Rukoilla voimme aina lähimmäistemme puolesta!Eikä tosiaan tartte olla mikään körtti vaikka on uskossa, ihmisiä me ollaan yhtä kaikki... tieltä voimme mekin harhaan horjahdella mutta toivottavasti aina Taivaan Isä varjelee ja voimme löytää takaisin oikealle polulle!
Hassua. Sitä luulisi että jos vain elää omien epriaatteidensa mukaan eikä yritä syöttää niitä muille, harva edes huomaisi?
Oletko nyt aivan varma ettet ole antanut ymmärtää keskustelussa että "en minä siis mitenkään tuomitse mutta helvettiinhän te olette matkalla, ei sille minkään voi"? Eh?
Oman elämänsä eläminen tuskin kenestäkään on kamalaa (onhan niitäkin), samojen sääntöjen asettaminen muille on.
***
jo tossa aikaisemmallekkin vastasin niin lue sinäkin viestini uudestaan.
Koskaan en mitään kellekkään syötä. Mutta minulle yritetään syöttää sitäkin enemmän.. vaan en syö.
Minä en ole se joka ihmiset tuomitsee. Se ei ole minun tehtäväni!!
En aseta kenellekkään mitään sääntöjä.. en edes itselleni.. siksi sitä ihmettelenkin että miksi muut näkevät siitä niin paljon vaivaa koska kuitenkin annan muiden elää niin kuin haluavat!!???
mieti ihan tosissasi hetki. Vaikka et sano suoraan, annatko ymmärtää kuitenkin oman kantasi heidän elämäänsä? Monikin kovin kiihkokristillinen (toki muutkin) tekevät suhteissaan sen virheen että sanovat "jumala sinutkin tuomitsee" eivätkä ymmärrä sanoneensa mitään tuomitsevaa.
Katsos, heille se ei ole "jumalan sana", heille se on sinun sanasi joak tulee sinun suustasi.
Jos et tosiaan ole kommentoinut mitenkään heidän tapaansa elää, on joko se mahdollisuus että he näkevät että elät eri tavalla ja yrittävät auttaa sinua "sopeutumaan", olemaans amanlainen kuin muutkin. Tai sitten olet sattunut vain huonoon seuraan.
Kysyit mielipiteitä, annoin sellaisen. Ilmeisesti se ei ollut oikea sellainen? Mitä tahdoit kuulla?
***
Kristityt tekevät virheitä ja syntiä niinkuin muutkin ihmiset... tuomitsemme välillä vihanpuuskassamme jopa ihmisiä vaikka oikeampaa on tuomita teko, ei ihmistä... Kumma kyllä, ihmisillä on hassu käsitys että uskovan pitäisi olla täydellinen ja kaiken hyväksyvä ihminen.. miksi vaaditte meiltä sellaista johon ette itsekään kykene?
toimii että itse olen kuullut "jumala tuomitsee" soopaa lähinnä kristityiltä ja kirjoittaja sellainen kai ilmoitti olevansa?
Henkkoht vaatisin kaikilta ihmisiltä samaa, toistensa kunnioittamista, ymmärtämistä ja huomioonottamista. Enkä ymmärrä käsitettä "synti". En oleta kenenkään olevan täydellinen, mutta terve suvaitsevaisuus voisi olla ihan pop. vastakkaisia esimerkkejä vain on niin monta juuri uskovien keskuudessa, että väksiinkin sitä tulee leimanneeksi kaikki samaan porukkaan... vaikka se usein totta ei olisikaan.
***
Olet tainnut joutua tiettyjen herätysliikkeiden sanamiekkojen kohteeksi... luterilaiset harvoin kehtaavat niin puhua... mutta ihmiset tulisi saada kyllä synnintuntoon. Kyllä, synti on olemassa. Synti on se teko tai valinta joka vie ihmisen kauas Jumalasta, esim. Joku ryyppää ja riehuu, harrastaa yhdenillansuhteita ja näin kohtelee myös lähimmäisiään moraalisesti väärin ja sitten se suurin moka: ihminen ei kadu tekoaan! Katumus on se synnintunto, ja sitä varten meille on saarnattu evankeliumia niinkuin Raamatussa lukee: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon että antoi ainoan Poikansa ettei yksikään joka häneen uskoo ikinä kuole..... eli kun ihminen katuu, hän pyytää anteeksi Jumalaltaan Jeesuksen nimessä. Kristinusko on armon usko. Emme pelastu teoillamme vaan armosta,uskosta ja Jeesuksen Kristuksen tähden.
Olen täysin rehellinen ku sanon että en muista koska viimeksi olisin kenenkään kanssa ottanut puheeksi mainitsemiani asioita... en tee sitä siksi että siitä on niin usein tullut turhaa kinaa mikä ei mielestäni johda mihinkään eikä saa muuta aikaan kun turhaa kitkaa ihmissuhteisiin!!!
Se mikä on nyt saattanut saada tämän keskustelu-ryöpyn liikkeelle kaveri-piirissäni on se että monet kavereistani on saanut lapsia hiljattain (ja yksi on raskaana). Kaverini kovasti ihmettelevät että miksei meille jo tule lapsia kun olemme jo hetken olleet naimisissakin... joku siihen sitten sano että eikö se meillä ollutkin ehto lapsien hankinnalle että ollaan naimisissa. Vastasin että kyllä on, mutta yhtään en ole heidän tekemisiinsä puuttunut!
Mitä se meille tekee koska kukakin tekee ja mitä! Samalla ajatattelen myös että mitä se heille kuuluu miten me asiamme teemme...
Kysyit että mitä tahdoin kuulla... vastaus siihen on: mielipiteitä siitä miksi ystävieni on niin vaikeaa hyväksyä ne valinnat mitä teen elämässäni koska minulla kuitenkaan ei ole yhtään vaikeaa hyväksyä heidän päätöksiään?????
En juuri törmäile saarnamiehiin, itse esitit juuri sen tuossa viestissäsi miksi en ymmärrä teitä. Teille se oma todellisuutenne (oma uskontonne, oma jumalanne) on ainoa oikea ja toisin ajattelevat harhaisia. Minulle taas jokaisella ihmisellä on oma juttunsa, oma todellisuutensa jossa hän itse elää ja parhaassa tapauksessa löytää ihmisiä joiden todellisuus on samankaltainen.
Tuo ikuisesti oikeaksi olettaminen kalskahtaa vain ylimieliseltä ja typerältä. Anteeksi rehellisyyteni.
Minulle tosiaan, käsitettä synti ei ole tuollaisena olemassa. Minulla on moraali ja omatunto, ja halu elää hyvin ja harmoniassa ympäristöni kanssa.
***
Tuo kuulostaa nyt siltä että ystäväsi ovta kyselleet lapsista tms. koska heitä ihan oikeasti kiinnostaa, ja he toivovat olevansa samassa elämäntilanteessa kanssasi. Koska he odotuksen ja syntymien keskellä ovat onnellisia, he toivovat teille samaa onnea ja ihmettelevät miksi te ette ole siitä onnesta jo osallisia jos olette joskus puhuneet että sitten kun ollaan naimisissa, niin sitten...
Normaaia uteliaisuutta ennmmin kuin ahdistelua, sanoisin. Kyllä se voi ahdistelulta tuntua kun koko ajan udellaan, mutta sinun täytyy katsoa kysymystä nyt heidän kannaltaan ja olettaa että he eivät ole tulleet ajatelleeksi sitä sinun kannaltasi. Jonkun täytyy olal se ymmärtävä osapuoli ettei turhaa konfliktia tule :D
Onnea avioliittoonne! Lapsilla tai ilman.
***
Syntinen tarkoittaa juuri sitä, että ei ole täydellinen. Jumala on täydellinen, pyhä. Ihminen on syntinen.
Ristiriitaista??
Ja jos oletetaan että jumalaa ei ole, miksi synnin pitäisi olla niin pelottava sana? Tietysti, jos lähdetään siitä oletuksesta että naapurin pappismies on kaikessa oikeassa ja hänen suustaan kuuluu pyhä totuua, oikein kiva. Mutta oletetaanpa hetkinen että jokainen ihminen omaa oman totuutensa ja joidenkin totuuteen tuo jumala-hemmo vain ei kuulu?
Minusta tuo synti-käsite on mielenkiintoinen sikäli että sillä pyritään sanelemaan käyttäytymissääntöjä niillekin joille tuolla käsitteellä ei ole mitään merkitystä. Millä oikeudella?
***
Nyt kyllä ymmärsit vähän väärin... ei minua se haittaa että kyselevät lasten tulemisesta tai muusta... kyllähän kaverit sellasta juttelee ja se on ihan kivaakin... yritin vain selittää mikä keskustelu yleensä saa näitä riitatilaneita aikaiseksi!!
Eli kun joku ottaa tämän minun ajatukseni esiin siitä että lapset kuuluvat avioliittoon (huom. joku muu, en minä) niin siitä alkaa aina hirvee vääntö et miks näin tai noin ja sit tulee muut asiat esiin ja sitten kaikki rupee arvostelemaan sitä miten itse asiat näen tai teen!!!
En ole kertaakaan (usko tai älä) arvostellut heidän valintojaan... he tekevät sitä minulle aina. En koskaan väitä tekeväni paremmin tai oikein heihin nähden, ainoastaan mikä itsestäni tuntuu hyvältä ja oikealta!!!
Miksi siis minua kohtaan hyökätään, vaikka kaikesta huolimatta annan muiden elää niin kuin he haluavat ottamatta siihen sen enempää kantaa???
Olen yrittänyt olla se ymmärtävä osapuoli mistä sanoit ja antaa mennä ohi... nyt tosin tuntuu siltä että olen se jota ollaan työntämässä kaveriporukasta ulos koska olen liian erilainen! Minusta tämä ei kyllä osoita uskovaisen ahdasmielisyyttä vaan ihan päinvastoin!!
ymmärtämään tilanteen paremmin. Täytyy vain todeta että he eivät ilmeisesti ymmärrä miltä tuo keskustelu sinusta tuntuu. Heistä voi olla outoa miten joku on vain "tätä mieltä" niinkuin tuo "lapset kuuluu avioliittoon", mutta ei osaa kertoa miksi niin. Se tuntuu useimmista hieman oudolta.
Jos sanot ettet halua asiasta enää eskustella, he pitäkööt oman tapansa elää ja sinä omasi, on hieman outoa jos ystävä ei halua sitä kunnioittaa. Mutta... tulet aina törmäämään tuohon perustelun tarpeeseen mille tahansa mielipiteelle. Joskus tosin vain "en tiedä. minusta vain tuntuu paremmalta tehdä niin" riittää.
***
Synti on rikkomus Jumalan edessä. Jos Jumalaan ei uskota, silloin synti -käsitettä ei käytetä. Silloin puhutaan rikoksista, laittomuuksista, huonotapaisuudesta jne. Uskovat kuitenkin puhuvat synnistä ja tarkoittavat sillä pienempiä tai suurempia loukkauksia Jumalaa, ihmistä tai luomakuntaa vastaan. Ja ennen kaikkea synti on se ihmisen perusolemus (taipuvuus itsekkyyteen, oman edun tavoitteluun, kateuteen, kaikkeen siihen, josta väärät teot sitten kumpuavat).
Olen hankkinut lapset epäsopivan kumppanin kanssa avoliitossa, mies häipyi kun kolmas lapsi oli syntynyt.
Nyt vanhempana kadun kovasti, että heitin nuorena perinteiset arvot romukoppaan ja kuvittelin tietäväni paremmin.
Jos olisin toiminut toisin, voisi minullakin olla nyt tukenani kunnollinen, luotettava ja vakaa aviomies.
Älä sure. Kaikki on Korkeimman kädessä. Hyvä voittaa aina pahan. Kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin. Siunausta sinulle ja lapsillesi!
että maailma (varsinkin suomi) on mennyt ihan mullin mallin... :(
Susiparit valloillaan ja täyttää maamme aviottomilla mukuloillaan ja nyt homojen ja lesbojenki pitäis päästä mukaan "perheen" perustamiseen mikä on täysin syntistä, moraalitonta ja epäeettistä!!!
Koita kuule vaan kestää!! Tällästä tää nyt vaan on!! Elä silti itse paremmin ja pidä huolta vanhoista arvoistasi ja ole ylpeä niistä!! Minä ainakin olen!!!!!
Vaikka olen itsekin samalla linjalla ja samaa mieltä siitä, että vanhanaikaiset arvot ovat hyvästä on se vaan pakko tottua tähän "nykymenoon"!
Olen kanssasi samanikäinen ja halusin mennä naimisiin enkä elää avoliitossa mikä ei välttämättä johda mihinkään... halusin myös ehdottomasti että lapsista rupeemme puhumaan vasta avioliitossa!!!
Olemme siis häviävä ilmiö, mutta emme suinkaan yhtään vähempiarvoisia... uskon voivani tarjota miehelleni ja tuleville lapsilleni turvatun kodin jossa ollaan sitoutuneita toisiimme ja vanhanaikaisiin arvoihin!!
Ole rohkea ja vastusta "kiusaajia", tiedät kuitenki sisimmässäsi että moni on vaan kateellinen ja kunhan itse olet(te) onnellisia niin se on pääasia :)