Uskovaisille yksi kysymys: Voiko ihminen toimia minkään asian suhteen oikein jos ei usko Jumalaan? Jos voi, niin mikäköhän se asia mahtaa olla?
Kaapin paikka
rajua
9439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suhteessa muihin ihmisiin ja itseensä. Olemalla epäitsekäs, muita huomioonottava ja lähimmäisiään rakastava.
"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
"Kohtele muita niikuin haluaisit itseäsi kohdeltavan."
Kyllä Jumalaan uskomatonkin voi näitä toteuttaa elämässään, mutta eri asia onkin, että mikä on sen rakkauden alkulähde, joka vaikuttaa myös ei-uskovassa. Ihminen itse vai Jumala? Tässä on varmaan yksi keskeisimmistä eroista uskovan ja ei-uskovan näkemyksen välillä.
Minulla on paljon ei-uskovia kavereita, jotka tekevät paljonkin hyvää esim. työssään vähäosaisten parissa, tai miten kohtelevat muita ihmisiä. Minä näen asian niin, että ei-uskova on ainoastaan "kuollut" hengellisesti, eli sielu ja ruumis kyllä tekevät niitä hyviä asioita, mutta Henki ei vaikuta ihmisessä. Joskus ei-uskovakin voi kokea pilkahduksen ikuisuudesta tai jostakin suuremmasta, mutta ei näe asiaa samoin kuin uskova.
Kumpi on parempi, tehdä hyviä tekoja rangaistuksen pelosta tai/ja palkkion toivosta, vai vaan ihan omasta hyvästä sydämestään?
*
Jos ihmisellä on sisältäpäin lähtevä halu tehdä hyvää, niin enpä menisi sanomaan, että jonkun toisen hyväntekeminen olisi parempaa tai huonompaa kuin toisen...
Rangaistuksen pelosta / palkkion toivosta... Toisaalta; jotkut tekevät hyvää saadakseen toisten ihailua ja hyväksyntää. Eipä sekään kovin pyyteetöntä ole.
Mitä sitten tulee kristittyjen hyväntekemisen motiiveihin.. En kyllä muista itse koskaan mitään "hyvää" tehdessäni ajatelleeni, että tekisin sitä palkkion toivossa tai rangaistuksen pelossa. Kyllä se hyväntekeminen on enimmäkseen lähtenyt liikkeelle ihan vaan toisten ihmisten peruskunnioituksesta ja sisäänrakennetusta "tee toisille se mitä haluaisit heidän tekevän sinulle" -asenteesta.
Hyväntekemisessä varmaan edustan itse aikalailla suomalaista keskiarvoa. Huomioin toisia sillain normaalisti, mutta en mitenkään aktiivisesti etsi, että mitäköhän hyvää taas voisin jollekin tehdä.
*
"Kyllä Jumalaan uskomatonkin voi näitä toteuttaa elämässään, mutta eri asia onkin, että mikä on sen rakkauden alkulähde, joka vaikuttaa myös ei-uskovassa. Ihminen itse vai Jumala? Tässä on varmaan yksi keskeisimmistä eroista uskovan ja ei-uskovan näkemyksen välillä."
Niin. Ehkä uskovaista motivoi ajatus Jumalasta, joka palkitsee hyvistä teoista ja rankaisee pahoista. On myös mahdollista, että epäitsekkyys sekä lähimmäisten huomioonottaminen ja rakastaminen on uskosta ja uskonnosta riippumaton asia. Usko tai uskonto voi tukea kyseistä toimintaa, mutta ei aiheuttaa sitä.
Samalla tavalla ei-uskovaisia motivoi ajatus jostain muusta. Ehkä hän vain tuntee velvollisuudeksi olla epäitsekäs, muita huomioonottava ja lähimmäisiään rakastava. Ehkä hänelle tulee hyvä olo ja tunne, kun hän huomaa vaikuttavansa positiivisesti muiden elämään.
Koska epäitsekkyyttä sekä lähimmäisen huomioonottamista ja rakastamista ilmenee sekä uskovilla että ei-uskovilla, voidaan tehdä johtopäätös: kyseinen käyttäytymismalli on uskonnosta ja uskosta riippumatonta.
"Minä näen asian niin, että ei-uskova on ainoastaan "kuollut" hengellisesti, eli sielu ja ruumis kyllä tekevät niitä hyviä asioita, mutta Henki ei vaikuta ihmisessä."
Millä tämän "hengen" vaikutuksen huomaa? Älä vaan sano, että "hengen" vaikutuksen huomaa epäitsekkäästä käytöksestä ja muiden ihmisten huomioonottamisesta, koska näitä samoja asioita tapahtuu myös ei-uskovilla ihmisillä.
Ei tietenkään voi. Minä näin kerran yhden miehen, joka oli ylittämässä tietä suojatien kohdalta. Hän ei varmasti uskonut Jumalaan, sillä hänen tienylityksensä oli täysin väärin suoritettu. Näitä esimerkkejä on lukuisia. Muutamaa naapuria tarkkaillessani minun on ollut joskus vaikea löytää virheitä heidän toiminnastaan, mutta lopulta olen löytänyt paljon huomautettavaa jokaisesta heidän toimestaan. Naapurini eivät usko Jumalaan.
ettei palvo olematonta.
Minkä näköinen jumala on? Siis se joka oli ennen Jeesusta.
eikä se myöskään ole synti. Jos Jumala on luonut ihmisen vapaalla tahdolla, hän myöskin itse kunnioittaa tätä lakia.
Jos ajatellaan esim. krisselien 10 käskyä, ateisti joka noudattaa tällaisia periaatteita elämässään tietämättä edes niiden olemassa olosta, verrattuna krisseliin joka on tietoinen omasta uskonnostaan mutta ei kuitenkaan kykene noudattamaan minkäänlaisia säännöksiä.
Veikkaisin että jumalan kuppi kallistuisi ateistin puolelle.
Entäs sellainen krisseli, joka todistaa väärin, ja tuomitsee muita. Harhaanjohtajat ovat mustan magian harjoittajien alapuolella.
Esimerkiksi raamattu on uudelleen kirjoitettu, käännetty lukemattomia kertoja, ja sieltä on poistettu vaikka mitä.
Jos raamatun sisältö olisi itsensä jumalan kirjoittama, kukaan täysjärkinen ei niitä sanoja muuttelisi.
Sellainen ihminen joka todistaa raamatun perusteella on harhaanjohtaja, sillä raamattu ei ole pyhä kirja, vaan kokoelma tarinoita eri ajoilta. Se ei ole jumalan kirjoittama, se ei ole edes jeesuksen kirjoittama. Se ei ole edes yhden ihmisen kirjoittama.
Jumalan suosion kannalta, ateisti on se joka on valinnut viisaammin.
aivan liikaakin. Pidän monesta ihmisestä, kohtelen heitä hyvin. Noudatan Suomen lakia. Mitäköhän mahdan tehdä väärin?