Antakaa mulle

Muista niitä hetkiä ja iloja ystäväsi kanssa,hän itsekin haluaisi niin,

Voimia Sinulle ja Elämäniloa jatkossa.

kyllä sinä selviät,sanotaan ettei luoja anna raskaampaa taakka kantaa mitä jaksat.oma mies kuoli kesällä yllättäen ja aika menee eteenpäin tahdoit tai et. tosi paljon voimaa sinulle.

Voimia ja haleja sinulle, että jaksat.Nämä on niitä asioita, joita ei aina jaksa ymmärtää ja hyväksyä.Ei oikein muuta voi, kun yrittää kestää sen pahan olon kanssa -ei siinä oikein mitkään sanat auta, eikä kukaan toinen ihminen sitä helpota.Yksin se surutyö täytyy tehdä omassa mielessä.Mene viimeisen kerran sitten siellä kappelissa tai missä hän sitten onkaan, katsomaan. Se auttaa, saat jonkinlaisen rauhan sydämeesi.Olen tämän rankimman kautta itse kokenut: menetin samana päivänä anoppini ja sisareni, lisäksi minulla oli opinnoissa lopputyö menossa.Kun tästä selvisin, annoin stressille tavallaan luvan tulla ja nyt olen sairaana.Joten muista pitää itsestäsi huolta.

Mun mies kuoli kaksi viikkoa sitten. Mä olen kysellyt ihan samaa. Mutta kai se on vaan niin että aika menee eteenpäin ja sureva roikkuu siinä mukana tahtoi sitä tai ei. Saathan apua? Mua ainakin on auttanut keskustelut lääkärin ja papin kanssa. Jos apua ei huomaa kukaan tarjota niin rohkeasti itse vaadi sitä. Toivon sulle voimia jaksaa. Vaikka suru onkin lohduton ja todella yksinäinen tunne.

Otan osaa.. kyl sä selvit mäki oon päässy yli jo mut se vie vaa aikaa yritä jaksaa....Se on tosi vaikee päästä yli mut kyl aina pääsee jos halut et autan nii kirjottele [email protected]