Heinz oli nuori sympaattinen maalaispoika, joka tuli vuorollaan kutsutuksi Saksan armeijaan. Hän pääsi rauhalliselle lohkolle Normandiaan, missä ranta oli niin jyrkkä että maihinnousua ei sinne odotettu.
Heinz solmi heti suhteet paikallisiin maalaisiin, jotka pitivät kovasti tästä mukavasta pojasta. Ranskalaiset myivät Heinzille kananmunia, juustoa, ym. sellaista jota ei saanut kaupasta ja jota ei myyty kaikille pula-aikana.
Kun "D-day" koitti, ja maihinnousu-lotjat lähestyivät, Heinzin esimies, joka pian sitten kaatui, neuvoi poikaa ampumaan vasta kun jenkit ovat polviaan myöten vedessä. Silloin ne liikkuvat hitaasti, mutta maali on riittävän suuri.
Heinzilla oli MG-42, eli yksi sodan parhaista konekivääreistä. Ja panosvöitä riitti 14000:aan laukaukseen. Heuinz käytti ne kaikki.
Jenkkien lotjat ilmestyivät savusta ja sumusta, ajoivat rantaan, laskivat keulaluukkuunsa alas jotta miehet voivat juosta rannalle, ja Heinzin MG-42 suolasi "silakat purkkiinsa".
Heinzin konekiväärin piippu kuumeni kelvottomaksi useita kertoja, ja hän poltti sormensa niitä kiireessä vaihtaessaan. Jenkeille ei voinut sanoa, että "odottakaa vuoroanne". Jenkit olivat niin innokkaita tulemaan.
Lopulta Heinzin konekivääri sai vaurion sirpaleesta, ja hän jatkoi tavallisella kiväärillä roiskimista. Heinz oli päätellyt mahtavan maihinnousu-laivaston nähdessään, että täältä ei kukaan hengissä selviä, joten hoidetaan homma kunnialla loppuun.
Tätä henkeä oli suomalaisillakin, vaikka ei ihan kaikilla. Mutta Heinzin kaltaisia saamme kiittää olemassaolostamme.
Normandiassa tapahtui jenkkien toimesta paljon vankien ampumista, mikä myönnetään mm. "Pelastakaa stm. Ryan" -leffassa. Vaikka katkeruus Heinz Severlohia kohtaan oli suurta, hänhän oli bunkkerinsa viimeisenä elossaolevana surmannut ehkä tuhansia jenkkejä, Heinz otettiin vangiksi.
Sodan jälkeen Heinz Severloh on tavannut amerikkalaisia veteraaneja, myös maihinnousuun osallistuneita, ja kaikki olivat iloisia siitä että jäivät eloon.
Heinz Severloh sai maihinnousun aikana kutsumanimen "The Beast of Omaha" po. maihinnousukaistan koodinimen mukaan.
Mitä tästä opimme?? Reipas nuorimies pärjää aina.
Sodassa on hyvä hoitaa hommansa, niin ei tarvitse jälkipolvien kaivella leirintäalueita.
Heinz solmi heti suhteet paikallisiin maalaisiin, jotka pitivät kovasti tästä mukavasta pojasta. Ranskalaiset myivät Heinzille kananmunia, juustoa, ym. sellaista jota ei saanut kaupasta ja jota ei myyty kaikille pula-aikana.
Kun "D-day" koitti, ja maihinnousu-lotjat lähestyivät, Heinzin esimies, joka pian sitten kaatui, neuvoi poikaa ampumaan vasta kun jenkit ovat polviaan myöten vedessä. Silloin ne liikkuvat hitaasti, mutta maali on riittävän suuri.
Heinzilla oli MG-42, eli yksi sodan parhaista konekivääreistä. Ja panosvöitä riitti 14000:aan laukaukseen. Heuinz käytti ne kaikki.
Jenkkien lotjat ilmestyivät savusta ja sumusta, ajoivat rantaan, laskivat keulaluukkuunsa alas jotta miehet voivat juosta rannalle, ja Heinzin MG-42 suolasi "silakat purkkiinsa".
Heinzin konekiväärin piippu kuumeni kelvottomaksi useita kertoja, ja hän poltti sormensa niitä kiireessä vaihtaessaan. Jenkeille ei voinut sanoa, että "odottakaa vuoroanne". Jenkit olivat niin innokkaita tulemaan.
Lopulta Heinzin konekivääri sai vaurion sirpaleesta, ja hän jatkoi tavallisella kiväärillä roiskimista. Heinz oli päätellyt mahtavan maihinnousu-laivaston nähdessään, että täältä ei kukaan hengissä selviä, joten hoidetaan homma kunnialla loppuun.
Tätä henkeä oli suomalaisillakin, vaikka ei ihan kaikilla. Mutta Heinzin kaltaisia saamme kiittää olemassaolostamme.
Normandiassa tapahtui jenkkien toimesta paljon vankien ampumista, mikä myönnetään mm. "Pelastakaa stm. Ryan" -leffassa. Vaikka katkeruus Heinz Severlohia kohtaan oli suurta, hänhän oli bunkkerinsa viimeisenä elossaolevana surmannut ehkä tuhansia jenkkejä, Heinz otettiin vangiksi.
Sodan jälkeen Heinz Severloh on tavannut amerikkalaisia veteraaneja, myös maihinnousuun osallistuneita, ja kaikki olivat iloisia siitä että jäivät eloon.
Heinz Severloh sai maihinnousun aikana kutsumanimen "The Beast of Omaha" po. maihinnousukaistan koodinimen mukaan.
Mitä tästä opimme?? Reipas nuorimies pärjää aina.
Sodassa on hyvä hoitaa hommansa, niin ei tarvitse jälkipolvien kaivella leirintäalueita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja vielä kun Päämaja ja esikunnat olisivat hoitaneet hommansa mikä niille
kuului niin suomalaisillakin sotilailla olisi ollut suojana betonibunkkereita
jos ei Valkeasaaressa niin takana VT-linjalla;
Ja vielä kun panssaridivisioonan rynnäkkötykit ja panssaritorjunta (Ps.Pr)
olisivat hoitaneet hommansa niin suomalaisillakin miehillä olisi ollut tukea
Viipurissa ja Talissa ja ..
- Eikä tarvitsisi nyt kaivella Huhtiniemessä ..
...ole muutamassa teloituksessa, vaan aivan toisaalla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000009562144#22000000009562144
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000020741374#22000000020741374
Kyllä yhdelläkin KK:lla saa kauheita aikaan kun on voita matkassa ja suomalaiset peräsmiehet kahvoissa!
Parvilahti, Unto: Terekille ja takaisin
Pataljoonan Berliinin yhdystoimistoa hoitaneen Parvilahden (ent. Boman) yleisiä linjoja hyvin selvittävä kirja. Sisältää 124 hyvää valokuvaa ja 2 karttaa. Pataljoonan maineikkaimmilla taisteluilla on kirjassa omat lukunsa. Veriset Malgobekin "Tappokukkulan" taistelut on kuvattu ja samaten legendaksi muodostunut Tsikolan torjuntataistelu, jossa SS-miehet Könönen ja Pyyhtiä kunnostautuivat taistellen kuusi tuntia eristyksissä eteentyönnetyssä kk-asemassaan yhden toimintakyvyttömän ja yhden pahoin haavoittuneen kanssa. Kesken taistelun konekivääri alkoi kuitenkin oikutella... onneksi hyökkäys taukosi hetkeksi, jolloin Könönen ja Pyyhtiä rasvasivat konekiväärinsä liikkuvat osat voiannoksillaan! Ja teurastus saattoi jatkua... Taistelun tauottua ja savun hälvettyä laskettiin yli 300 kuollutta vihollista pesäkkeen edustalta. Könönen ja Pyyhtiä palkittiin 1.lk:n rautaristeillä kunniasoljin ja lisäksi he saivat kunniamaininnat Saksan puolustusvoimien ritariristien kantajien matrikkeliin.