Olen syntynyt adventistiperheeseen. Kokemukseni adventistien yleisestä hengestä ja jäsenien suhtautumisesta toisiinsa ovat erittäin huonoja. Ihan rehellisesti voin sanoa olevani katkera. Väärinymmärretyksi tulemista, ylimielisyyttä. En koskaan kokenut olleeni hyväksytty sellaisena heikkona ihmisenä kuin olen(ehkä kuuluin liian alhaiseen sukuun). Eikö seurakunnan tulisi olla hengellinen koti? Arvoluokittelu on erittäin tyypillistä monille adventisteille. Se joka väittää ettei adventtikirkossa ole hierarkiaa on väärässä. Tekopyhyyttä kaikki tyynni.
Voisin kertoa satoja esimerkkejä jotka kiistatta osoittaisivat eräiden varsin tunnettujen adventistien "saatanallisen" luonteenlaadun. Mutta Herra on viimeisenä päivänä jakaman oikeudenmukaisen ja hirvittävän tuomien kerskailijoille, tekopyhille asemansa hyväksikäyttäjille jne.
Voisin kertoa satoja esimerkkejä jotka kiistatta osoittaisivat eräiden varsin tunnettujen adventistien "saatanallisen" luonteenlaadun. Mutta Herra on viimeisenä päivänä jakaman oikeudenmukaisen ja hirvittävän tuomien kerskailijoille, tekopyhille asemansa hyväksikäyttäjille jne.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen huomannut saman jutun. Ei uskonto ihmisestä pyhää tee. Joskus minnuu oikein ärsyttää joitteinkuitten ylvästely. Rinta röyhällään ollaan kuin mitkäkin Herran valitut. Taivasten valtakunta ei ole fariseuksia varten:) eli lohduttaudupa sillä.
Jeesuksen armoon turvaavia särkyneitä syntisiä varten,joita löytyy niin adventisteista kuin muistakin.Tuo että osoita sormella noin kärkkäästi toisia,kielii sinusta itsestäsi aika rumaa!
Raamattu opetaa ketkä ovat pyhiä Ilm 14:12.
Ihmisiin pettyy jos ihmisiin katsoo. Jaak 3:2.
Siunausta
jari laurila
vaan kaikissa kirkkokunnissa on monenlaisia ihmisiä, nyt on aika semmoinen niikuin Raamattu kuvaa vähän ennen Jeesuksen tuloa, ihmiset käyvät kopeiksi ym,mutta on viellä ystävällisiäkin ihmisiä, hakeudu niitten seuraan kirkossa jotka ovat ystävällisiä, anna niitten ylpeitten olla omassa seurassaan, mutta älä jätä uskoasi ihmisten tähden, sitähän se sielun vihollinen haluaisi että jätettäis usko, mutta eihän me olla liitytty ihmisiin vaan Jeesuksen.
Ikävä kyllä puhut totta, jos puhutan yksilöistä, mutta ei voi asiaa yleistää.
Todellisia pyhittyneitäkin on.
Ihminen on ihminen, ja erehtyy kirkossakin.
Heikot ihmiset joutuvat halveksituksi helposti, ja varsinkin jos olet kärsinyt jotakin mielenterveysongelmaa olet leima otsassa aina.
Jumalattomat ovat usein ja tavallisesti paljon inhimillisempiä. He ymmärtävät elämän kovuuden, ihmiset erehdykset ja kaikenlaista on maailmassa nähtävillä ja tapahtuu.
Kapakassa olen tavannnut aina kaikkein mukavimmat ja humaanimmat ihmiset.
Siellä ei riidellä tavallisesti syytetä, halveksita herjata ja pilkata.
Mutta muista että tämä mielipiteeni koskee vain yksilötason asioita.
Mutta vajaat ihmiset pääsevät ja ehtivät aina jossakin välissä loukkaamaankin.
Mitä laiskempi on auttamaan lähimmäisiä Herran asialla, sen paremmin toimii kritiikki yleensä.
"Kukkotappelua" ja johtamisen haluja on.
Todellisia pyhittyneitä kristittyjä on olemassa, joista rakkaus näkyy ja toimii oikein.
Seurakunta vaan koostuu vajaista ihmisistä, ja näin on aina oleva.
Aina tulisi ensin itse huolehtia, että on sitä mitä odottaa muilta.
Muista kuitenkin että se on joka paikassa samaa, missä ihmisiä on.
Ehkä jossakin isossa kirkossa missä kukaan ei edes tunne juuri ihmistä voi päästä vähemmällä tässä.
Kuitenkkin olisi syytä ja hyvä olla katkeroitumatta ja antaa anteeksi. Rakkaudessa se on mahdollista.
Siunausta
jari laurila
ympärilläsi olivat "saatanallisia"!
Vai voisikos olla niin,että sinä itse olet se sopeutumaton ja pahansuopa perheen jäsen?
Tunnen useita adventisti perheitä ja lapsetkin ovat onnellisesti uskossa.
Yhdessä perheessä tytär erosi adventisteista ja valitsi maailman ihmisen avopuolisokseen ja sitä myöten on luisumassa huonoille teille!
Vanhemmat ovat järkyttyneitä ja suruissaan mutta auttavat kuitenkin tytärtään koulutuksessa ym.
Toivottavasti hän vielä tulee järkiinsä,pyytää Jumalalta ja vanhemmiltaan anteeksi ja palaa kuin tuhlaaja poika kotiin ja uskonelämään takaisin.
Sitä toivoisin hänen ja hänen ihanien vahempiensakin takia.
Sensijaan heidän kahden poikansa perheet ovat adventisteja ja löytäneet myöskin adventistit vaimokseen.Heillä menee hyvin ja ovat onnellisia perheitä.
"Körtit" ovat aina olleet olevinaan parempia kuin muut ihmiset.
Sain kokea sen jo lapsuudessani ylenkatseena ja suoranaisena ilkeytenä.
Kerrankin kun oli pyhäkoululaisten joulukirkko ja pikkusiskoni meni myöskin sinne tilaisuuteen.
Iloisena ja lapsen silmät sädehtien odotti hartaana toimituksen alkua,oli niin jännittävää ja ihanaa olla toisten kanssa kirkossa.
Sekin tuntui mukavalta kun oli niin nätti punainen villakangas ulsteri päällä tamppeineen ja taskuineen.
Isolta siskolta peritty,mutta niin ihanan lämmpöinen ja kuin uusi,sattui olemaan hyvää laatua niin oli siistinä pysynyt.
Niin että juhlamieli oli katossa,kunnes eräs vanhempi pyhäkoulun opettaja tuli vierelle ja sanoi:
"Kuuleppas sinä tyttö,Jumala ei tykkää korreista vaatteista"!
Itku ei ollut kaukana,hävetti ja silmät painuivat kengänkärkiin,taisi siinä joku kyynelkin pusertua silmään.
Pikkusiskoni tunsi itsensä ihan kauheaksi,oli kuin huutomerkki punaisessa ulsterissaan,vaikka se ei edes ollut mikään räikeän punainen,vaan pehmeän tiilen punainen.
Kun hän sitten tuli kirkosta kotiin,niin juoksi itkien äidin luokse ja alkoi kertoa äidille tapausta.
Äiti otti syliin,silitteli päätä ja sanoi ettei Jumala vaatteisiin katso,vaan sydämeen.
Kyllä Jumala sinua rakastaa ihan sellaisena kun olet.Muista lapseni aina tämä!
Niin että kyllä tälläkin pyhäkoulun opettajalla oli rakkaus kaukana tuosta touhusta.
Oletenkin kun lapsen oli siihen aikaan laitettava tasan tarkkaan sellaset vaatteet kun mitä vanhemmat määräsivät.
Olen jäljestä käsinkin monesti miettinyt motiivia siihen,mutta en voi millään ymmärtää,että joku vassiten pahoittaa pienen tytön mielen tuollaisella turhalla moitteella.
Mitä mieltä olette asiasta?
Voisiko joku valaista minulle,jos ymmärtää syyn tähä pyhäkoulun opettajan käytökseen?
Valitettavasti on niin, että olipa kysymyksessä mikä uskonnollinen yhteisö hyvänsä, joukosta löytyy aina niitä, jotka eivät kykene "erottamaan metsää puilta". Niitä, jotka ovat "paavillisempia kuin paavi itse". Niitä, jotka uskovat heidän omien käsitystensä, siitä mitä Jumala vaatii, olevan yhteneväisiä Jumalan vaatimusten kanssa.
Parhainkin ihminen, hurskainkin uskovainen tuo kaikkeen tekemiseensä ja sanomiseensä "oman astiansa maun" - valitettavasti - eikä muuten voi ollakaan.
oli vain körttiläinen, mutta sisältä päin aivan kasvamaton muutoin hän ei olisi voinut sanoa niin pienelle tytölle, häneltä puuttu se rakkaus lähimmäiseen, hänellä oli oppi vain päässä mitä körtti uskossa oli, en tunne körtti uskoa,sen paremmin, olen vaan kuullut että se on hyvin tiukka jopa vaatetukseen nähden, ehkä hän ei tarkoittanut loukata, mutta usein me sanomme turhia sanoja lähimmäisillemme, jotka loukkaavat toista,sillä meidän tulisi harkita mitä puhumme.
Jos ajattelee asiaa pyhäkoulun opettajan näkökulmasta ja yrittää asettua hänen asemaansa, niin jotenkin voi ymmärtää. Hän nähtävästi kuvitteli noita värikkäitä vaatteita itsensä päällä ja katsoi niiden värin itselleen sopimattomaksi. Hän körttiläisenä mieluiten piti tilanteeseen sopivana tummia tai mustia vaatteita.
Pyhäkoulun opettaja ei osannut asettua lapsen asemaan. Miltä lapsesta tuntuisi, jos hänellä olisi musta mekko ja paltto päällä? Lapsi viihtyi varmasti paremmin noissa kauniissa vaatteissa. Tuskin pyhäkoulun opettaja osasi ajatella sitäkään miltä lapsesta tuntui kun hurskas aikuinen häntä moitti vaatteiden väristä. Jos hän olisi osannut asettua näiden pienempien asemaan, niin eikö hän silloin olisi osannut harkita sanansa toisella tavalla? Evankeliumin mukana Herra lähettää kaksi silmää, kaksi korvaa, kaksi kättä, kaksi jalkaa sekä yhden sydämen ja yhden suun! Mitä enemmän evankeliumi on meissä inkarnoitunut, päässyt meissä asumaan, sitä vähemmän sanoja tarvitaan. Jos pyhäkoulun opettajassa olisi Kristus, lasten ystävä, saanut enemmän jalansijaa, niin hän olisi katseellaan ilmaissut miten rakkaita nämä pienimmät hänelle ovat.
Kerronpa oman kokemukseni teille. Olimme Harri pojan kanssa syömässä äidin paistamia silakoita perunamuussin kera. Pojalle eivät silakat oikein maistuneet. Minä kehotin poikaa syömään silakoita, mutt poika pyöritteli päätään eikä syönyt. Hetken päästä kehoitin uudelleen, mutta turhaan. Lopulta sanoin Harrille, että syö poika silakoita kuten isäkin syö niitä. Siihen Harri totesi: "Minä ymmärrän, että sinä pidät niistä, mutta osaatko ajatella, miltä silakat maistuvat lapsen suussa?" Kykyä asettua toisen asemaan on taito, jota moraalinen ajattelu meiltä vaatii. Se on taito, jota sekä adventistin että körttiläisen olisi syytä ajatella, arvostaa ja harjoittaa.
Muista etten Sinua kapakkaan usuta, vaikka itse olin joskus tyytyväinen kapakkaseuraan.
Kapakaelämästä tulee kuitenkin ongelmia paljon.
Sitten on vielä sellainen kin asia että tarvitaan nöyryyttää, ja ettei aina ole esittämässä vain vaatimuksia.
Ihmisiin pettyy aina jos ihmisiin katsoo.
Itsekin olen kerran loukannut erään, ja itse olen moittinut samanlaisesta. Jaak 3:2.
On jotekin etsittävä neutraali asenne ettei liikaa odota muilta, mutta toki seurakuntalalsilta odottaa rakkautta. Siihen on Raamatun operusteella moraalinen oikeus. Joh 13:34-35.
Häpeä jos sitä ei ole ja surua kaikille ja Herralle.
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli/5m.html
Siunausta
jari laurila
Kerron nyt vähän omia kokemuksia mutta en kuitenkaan yksityiskohtaisesti, sillä vanhalla advlistalla muutamia vuosia sitten siitä kerroinkin. Keskityn nyt opillisiin asioihin, enkä ihmissudeongelmiin.
En kuitenkaan väitä, että kaikille sopisi minun ratkaisuni. Minulle sopii hyvin pitää ajoittain etäisyyttä paikallisiin adventtikirkkoihin.
Joskus 70-luvun lopulla, kun asuin Tanskassa niin vanhempi, jo eläkkeellä oleva, pastori ehdotti että eroaisin adventtikirkosta. En ollut pitkään aikaan käynyt sapattikokouksissa ja muutenkin olin kerettiläinen, kun en uskonut TT-oppiin ja EGW:n ylikorotettuun asemaan kirkossamme. Olin muutenkin menossa selvemmin maailmaan, kun ensimmäinen avioliitto hajosi ja mitä kaikkea sitten olikaan.
Pidin eläkkeellä olevan pastorin ehdotusta hyvänä ja erosin kirkosta. Vasta sitten noin 10 vuoden jälkeen liityin adventtikirkkoon takaisin, jo asuttuani toisessa maassa, mutta esitin samalla ehdot. Sanoin, että en usko TT-opetukseen, enkä haluaisi liittyä mihinkään paikallisseurakuntaan. Ehdot hyväksyttiin. En halunnut antaa minkään paikallisseurakunnan joutua tilanteeseen, jossa joutuvat päättämään, että otetaanko minut jäseneksi, vaikka en TT-opetusta hyväksykään. Minua ei varmaankaan olisi pidetty "täysivaltaisena" jäsenenä kaikkien seurakuntalaisten taholta.
Sen jälkeen, kun liityin seurakuntaan, pyrin pitämään ajoittain etäisyyttä paikallisseurakuntaan. Välillä olen käynyt melkein jokaisessa kokouksessa ja välillä pidän paussia ja en juuri käy ollenkaan. Kuitenkin aina on mahdollisuus pitää yhteyttä kirkkoon pienryhmien ja muita kanavia pitkin.
En suosittele muille samaa. Esim. vaimoni vuorostaan Yhdysvalloissa erosi kirkosta ja pitää sitä ratkaisua hänelle parempana kuin minun käytäntöäni.
Tällä hetkellä käyn pääasiassa eri tapahtumissa (teematapahtumissa) ja viikonloppuisin "kahvikonklaavissa" ja kun ehdin niin Turun miestenpiirissä käyn myös.
En rupea esittämään syitä miksi välillä pysyn erossa paikallisseurakunnasta. Se on vain käytäntö, joka sopii minulle. Ja niin kauan kuin adventtikirkko pitää kiinni TT-opetuksesta ja korvausteologiasta jne. olen kuitenkin siellä monille kerettiläinen. Ja eihän se hyvää tee ihmiselle olla kerettiläinen. Vaikka siitä ei kukaan huomauttaisikaan niin sen käsitys on ilmassa.
Siis jokainen valitkoon oman tiensä. Pääasia on, että pyrkii seuraamaan Pyhän Hengen johtoa. Kirkkoon pystyy kuitenkin jokainen pienellä panoksella vaikuttamaan, riippumatta siitä kuinka aktiivisesti käy kirkossa. Mutta voihan sitä, ehkä kaikkein parhaiten, vaikuttaa aktiivijäsenenä kuin nimiadventistina, jonka leiman monet advlistalaiset ovat kai tällä palstalla saaneet.
syntyä adventti perheeseen, minä en ole syntynyt adventti perheeseen, olen aivan maailmasta tullut en ollut missään kirkossa, kun koin uudesti syntymän, yhden kirjan luettuani,se ei ollut adventti kirjoja, mutta Jumala ohjasi minut monen mutkan kautta adventtikirkkoon,tuli puheeksi yhden ystävän kanssa kuinka kukin on liittynyt kirkkoon, hän sanoi että hän on jo monen polven adventisti, sanoin hänelle kyllä on ihana kun perheesi kaikki ovat olleet uskossa monen sukupolven ajan, hän katsoi minua, ja sanoi kuule ei se ole helppoa, siihen tulee niinkuin tottumus vain että ollaan uskovaisia, ja sydän voi olla koskematon Jumalan rakkaudelle,sano sinä tiedät että sinä olet kohdannut Vapahtajan henkilökohtaisesti, monet nuorista menee vain, kirkooon koska se on tapa.
"Tutkiva tuomio" tai "adventtia edeltävä tuomio", ei kai se voi olla uskovalle vastenmielistä? Ainakin itse adventistina juuri tämä oppi on todellinen helmi Raamatussa. Koska koko maailmankaikkeus tulee vakuuttuneeksi että Jumala on oikeudenmukainen. Se poistaa kaiken mahdollisuuden "uuden saatanan" lankeemukseen koskaan hamassa ikuisuudessa. Kenellekään ei voi jäädä mitään epäselvyyksiä. Sillä eihän Jumalan tarvitse mitään tutkia, hän tietää kaiken, mutta juuri luotuja varten järejestettynä tämä oikeudenkäynti kuvaa Jumalan loputonta viisautta rakkautta luotujaan kohtaan. Se poistaa kaiken epäselvyyden ja epävarmuuden Jumalan toimista. Siksi "tutkivan tuomion oppi" on merkityksellinen.
Korvausteologiasta taas en tiedä, kun en ole teologi, mutta uskon siihen että Jumalalla on aina ollut vain yksi kansa, yksi oliivipuu. Siihen oksastetaan ne jotka ottavat pelastuksen Kristuksessa vastaan, olivat sitten juutalaisia tai suomalaisia. Juutalaiset hylkäsivät kansana Messiaan ja nyt heitä pelastuu vain yksilöinä Kristukseen uskovina. Ei sekään heitä muinoin pelastanut, että kuuluivat Israeliin, vaan se miten he uskoivat Vapahtajaan. Aabraham on oiva esimerkki pelastuneesta juutalaisesta. Hän uskoi tulevaan Messiaaseen ja odotti sitä taivaallista valtakuntaa, ei maallista Israelin valtiota. Nykyinen Israel on maallinen valtakunta ja sellaisena se pysyy loppuun asti. Yksilöt pelastuvat, kuten aina.
Tässä Adventisti Kastiluokan, Johon eivät ole
ketkään toiset päässeet. Nää sinun Fariseuksesi,
Eivät koskaan näin korkealle pääsekään. Tässä on
hyvä puoli se.Ettei minun tarvitse enää kadehdia
ketään. Tosin onhan se oikea Jumala Ja Saatana
vielä korkeammassa Kastissa kuin minä. Kuitenkaan minulla ei ole mitään syytä heitä kadehtia.
Minun neuvoni on sinulle. Älä aliarvioi koskaan
itseäsi. Tällainen saa aikaan masennus tilan.
Muista aina se, että et ole missään noita isoisiksi itseään koroittaneita huonompi. Olet
yhtä kallisarvoinen Jumalalle, Kuin nuo Fariseus
veljet ja sisaret, Jotka kuvittelevat jotain olevansa. Sillä Jumalan silmissä sinä kuulut
korkeampaan kastiin. Koeta aina muistaa tämä
totuus. Kun minä en löytänyt itselleni oikeita
seuralaisia, niin tein minä itselleni oman heitä
korkeamman kastin. Näet on vain yksi minun
laiseni siksi en tarvitse ketään muuta kuin
Herran itsenä Minun lahkooni ja kastiini.
Jeesus on Herra; Maran ata. Pois alemmuus kompleksit!
Tämä suuri intialainen, Mahatma Gandhi, antoi kastittomille maamiehilleen kastin "harijan" eli "Jumalan lapet". Hän itse halusi lukeutua tuohon kastiin. Hän muuten sanoi kritityille, että "teidän kirjanne on parempi kuin te itse olette". Ei ole sen suurempaa eikä ylevämpää asemaa tässä maailmassa kuin Jumalan lapseus. Sitä ei anna meille kirkkoruhtinaat, kuninkaat, keisarit eikä tasavallan presidentti. Sitä asemaa ei oteta meitä poiskaan. Iloitaan tästä ansaitsemattomasta etuoikeudesta.