Tampereen seurakuntayhtymä mainostaa kirkollisvaaleja nuorille aikuisille suurella tekstillä kirjoitetulla lauseella: KAIKKI JATKUU NIIN KUIN ENNENKIN. Pienellä sitten jatketaan: Vai pitäisikö sinun sittenkin äänestää seurakuntavaaleissa?
Tämä on siis seurakuntien omaa mainostusta, ei minkään valittavan ryhmän. Mitä tämä kertoo? Mielestäni varsin selvästi sen, että edes kirkko (tai seurakunnan työntekijät ainakaan) ei ole itsekään tyytyväinen kirkkoon - miksi joku muu sitten olisi? Miksi ihmeessä kuuluisin kirkkoon, joka ei edes itse tunnun arvostavan toimintaansa ja opetustaan???
Tämä on siis seurakuntien omaa mainostusta, ei minkään valittavan ryhmän. Mitä tämä kertoo? Mielestäni varsin selvästi sen, että edes kirkko (tai seurakunnan työntekijät ainakaan) ei ole itsekään tyytyväinen kirkkoon - miksi joku muu sitten olisi? Miksi ihmeessä kuuluisin kirkkoon, joka ei edes itse tunnun arvostavan toimintaansa ja opetustaan???
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun tulin mukaan Tampereen vapaa-ajattelijoihin, voivoteltiin miksei vuosikokouksiin tule väkeä. Sitä sitten yritettiin korjata kahvilla ja pullalla ja suunniteltiin jotain esitelmää alkuun jne.
Olin itse mukana voivottelemassa.
Sittemmin on tullut välähdys, kun on lopulta ymmärtänyt ajatella asiaa tavoitteista lähtien. Mitä sitten jos vuosikokouksissa ei käy kukaan? Ne ovat hallintoa, eivät toimintaa. Kun kerran saunailtoihin taikka teatteriretkiin tulee väkeä, pidetään sellaisia suunnitellaan toimintaa niiden yhteydessä. Tulokset eivät tule kirjatuksi muodollisesti toimintasuunnitelmaan, mutta mitä haittaa? Pääasia että Pakanasanomat ilmestyy, eroakirkosta.fi toimii jne.
Kirkolla on nyt olennaisesti sama tilanne. Vaalien osallistumisprosentti muka on ongelma. Miksi olisi? Kai jumalanpalvelusten osallistujamäärä, rippikoulun tavoittavuus ikäluokasta yms, ja viime kädessä oikean luterilaisen uskon synty ovat niitä oikeita mittareita. Kumpi on tärkeämpää: että rivijäsen äänestää, vai että käy kerran vuodessa jumalanpalveluksessa?
500000 euroa, tavoitteena lähinnä kertoa että "tule jäseneksi, saat äänestää"...
johtaa Nokian seurakunnassa jumalanpalveluksia haluaa opettaa juuri joulukirkossa ja konfirmaatiojumalanpalveluksissa uutta virsikirjaa. Kun ei kirkkokansa tätä hienoa juttua ymmärrä ei enää viitsi tuollaisiin "taidejumalanpalveluksiin" mennä.
"Kirkolla on nyt olennaisesti sama tilanne. Vaalien osallistumisprosentti muka on ongelma. Miksi olisi? Kai jumalanpalvelusten osallistujamäärä, rippikoulun tavoittavuus ikäluokasta yms, ja viime kädessä oikean luterilaisen uskon synty ovat niitä oikeita mittareita. Kumpi on tärkeämpää: että rivijäsen äänestää, vai että käy kerran vuodessa jumalanpalveluksessa?"
Ei kai näitä nyt näin voi vastakkain asettaa. Ideaali kai olisi se, että jäsenistö kävisi joka sunnuntai messussa ja myös äänestäisi vaaleissa. :-)
Nykyisessä tilanteessa luterilainen kirkko on eräällä lailla näennäisdemokratia. Sillä on kyllä demokraattinen struktuuri, mutta on hankala väittää sen vaaleilla valittujen edustajien edustavan koko jäsenistön mielipidettä, jos äänestysprosentti on lähinnä keskioluen luokkaa (pääkaupunkiseudullahan se on jo sitä). Tällöin pieni, yleensä iäkäs ja konservatiivinen vähemmistö määrää kirkkovaltuustojen ja -neuvostojen kokoonpanon ja sitä kautta välillisesti myös kirkolliskokouksen kokoonpanon. On selvää, että tämä vähemmistö ohjaa kirkkoa suuntaan, joka on vastakkainen kirkkokansan enemmistön mielipiteille. Tämä taas vieraannuttaa väkeä kirkosta entisestään. (Vaikka minusta tuntuukin, ettei sinulla ole kauheasti sitä vastaankaan... :-))
ÄÄnestyskampanjan - joka todellakin on tällä kertaa omaa luokkaansa - tarkoituksena on, paitsi lisätä kirkon näkyvyyttä, myös aktivoida vaaliuurnille sellaisia, jotka yleensä eivät ole niille vaivautuneet. Tällöin voi ainakin toivoa, että kirkon edustajistot olisivat hieman enemmän "tavallisen jäsenen" näköisiä.
Jäsenistön "poliittisen" aktiivisuuden herpaantuminen ei muuten ole mitenkään vain kirkon ongelma. Kuten itse totesit, Vapaa-ajattelijoilla on samanlaisia ongelmia. Niin, minusta se on suurempi ongelma kuin ilmeisesti sinusta. Jos vain kourallinen jäsenistä vaivautuu vuosikokouksiin, on selvää, että järjestössä vallitsee käytännössä "vähemmistön diktatuuri". Aktiivinen kourallinen käyttää sitä valtaa, joka teoriassa kuuluu koko jäsenistölle. Tämä ongelma ei ehkä korostu niin kauan kuin vähemmistön ja enemmistön kannat asioihin ovat suurin piirtein yhtenevät. Vapaa-ajattelijoiden kohdalla näin saattaa (vielä) ollakin, luterilaisessa kirkossa taas käsittääkseni ei.
Ei kai noita kukaan halua laittaa vastakkain, mutta on asia jonka vuoksi on pakko: raha. Euro vaalimainontaan on väistämättä pois jostain muusta.
Vapaa-ajattelijoilla, kuten yhdistyksillä yleensäkin, jäsenistön pääosa äänestää jaloillaan. Jos linja ei miellytä, muutama harva tulee kokoukseen vaatimaan sen muutosta, muut eroavat. Tämä pätee kai suunnilleen kaikkiin yhdistyksiin, joihin liitytään omasta tahdosta. Kirkonkin asema on muuttumassa enemmän tämänsuuntaiseksi.
Tuo konservativisuuden ja kirkon sisäisen aseman suhde on mielenkiintoinen. Kirkkoherrojen ryhmästä tuntuu nousevan äärikonservatiivisia ääniä, mutta piispojen joukosta ei. Onko niin, että kaikkein ylin johto on liberaalimpaa ja näkee mihin nykykehitys johtaa, mutta on voimaton ellei saa keskijohtoa vaihdettua? Ja se taas onnistuu vain, jos nuoremmat saadaan suurin joukoin äänestämään. Konservatiivit puolestaan eivät joko kehtaa vastustaa äänestyskampanjaa, tai eivät ymmärrä mihin se onnistuessaan johtaisi heidän kannaltaan.
"Vapaa-ajattelijoilla, kuten yhdistyksillä yleensäkin, jäsenistön pääosa äänestää jaloillaan. Jos linja ei miellytä, muutama harva tulee kokoukseen vaatimaan sen muutosta, muut eroavat."
Aivan. Tämä jaloillaan äänestäminen vain koituu herkästi yhdistyksen kohtaloksi, vallankin, koska niiden jäsenistö on paljon kapeammalla pohjalla kuin vaikka kirkon. Yleisesti olisi parempaa järjestökulttuuria vaikuttaa aktiivisesti yhdistyksen suuntaan kuin äänestää jaloillaan.
"Tuo konservativisuuden ja kirkon sisäisen aseman suhde on mielenkiintoinen. Kirkkoherrojen ryhmästä tuntuu nousevan äärikonservatiivisia ääniä, mutta piispojen joukosta ei. Onko niin, että kaikkein ylin johto on liberaalimpaa ja näkee mihin nykykehitys johtaa, mutta on voimaton ellei saa keskijohtoa vaihdettua?"
Ensinnäkin piispan valinta on sellainen, että kovin äkkiväärien on hankala päästä piispaksi - olipa sitten äkkiväärä mihin suuntaan vaan. Toisekseen piispat lienevät huomanneet, että sekä oman sielunrauhan ja kotirauhan että kirkon yhtenäisyyden kannalta on parempi välttää kovin ehdottomia kannanottoja - Kuopion Wille Riekkinen ehkä poikkeuksena, joka vahvistaa säännön.
Kirkkoherrojen joukossa on muutama ärhäkkä ajatollah, mutta heidän äänenvoimakkuutensa kätkee sen, että heitä on vain muutama. Suurin osa kirkkoherroista on joko piispojen tapaisia keskirintaman miehiä tai sitten edistyksellisiä. Muistettakoon vaikka se, että Vantaan kirkkoherrojen kokous asettui kokonaisuudessaan vastustamaan Kirkkohallituksen taannoista kannanottoa, jossa se vastusti hedelmöityshoitoja muille kuin heteropareille.
Kirkon vanhoillisimmat voimat löytyvät jo nyt maallikoiden parista, ja parissa vuosikymmenessä tilanne polarisoituu entisestään - nuoret papit ovat yleensä vapaamielisiä. Totta kai konservatiivit ovat kirkon maallikoiden joukossa pieni vähemmistö, mutta äänekäs ja hyvin organisoitu vähemmistö, joka pitkälti hallitsee luottamuselimiä.
"Ja se taas onnistuu vain, jos nuoremmat saadaan suurin joukoin äänestämään."
Aivan.
"Konservatiivit puolestaan eivät joko kehtaa vastustaa äänestyskampanjaa, tai eivät ymmärrä mihin se onnistuessaan johtaisi heidän kannaltaan."
Näin juuri minäkin sen näen. Kirkon konservatiiveille koko kirkon demokraattinen hallintojärjestelmä on kauhistus, koska siinä "Jumalan sanan arvovalta syrjäytetään enemmistöpäätöksillä". Toisaalta konservatiiveilla on yleensä sen verran tilannetajua, että he ymmärtävät olla vastustamatta järjestelmää julkisesti.