Tätini kuoli vuosi sitten. Pari vuotta sitten käytiin tätin kanssa ostamassa tupakkaa ja mentiin porukalla baariin juomaan viiniä (etelä ruotsissa)
Mummokin oli mukana. Kaikki sanoi tädilleni, lopeta, lopeta mömmöjen käyttö, sitten se otti ja kuoli vuosi myöhemmin.
Isäni veli otti kännylällä vielä viimeiset kuvat kun tätini kuoli, oli se perkeleen rankaa nähdä, varsinkin mummoni oli järkyttynyt niistä kännyvideoista kun täti (mummoni lapsi) veti viimeiset henkoset. Oli rankkaa nähdä kännyvideoista kun täti veti viimeiset henkoset ja kuoli pois.
Ne oli elämäni rankimmat hautajaiset tähän mennessä IKINÄ, kun kannoin tätiäni hautaan. Vain vuosi takaperin juotiin viiniä ja oli hauskaa ja vuosi tämän jälkeen kannoin hänet hautaan, se oli elämäni raskaine tilanne.
Rankkuutta ei helpottanut hautajaisissa ollenkaan kun mummoni ja muut tätini itkivät, että sinne se Seija menee, kun laskin arkkua maahan. Huh huh! Vieläkin tulee tuneet pintaa!!
Täällä näette vähän sitä paikkaa ruotsissa missä itse asuin pienenä ja tätinikin hoiti minua pienenä
http://www.knubits.com/index.php?page=1
Kun tätini kuoli, tuntui kuin äitini olisi kuollut, mutta äitinihän elää vielä, joudun vielä kokemaan uudelleen saman asian tuskaisen asian :(
Tunnen myös syyllisyyttä siitä etten valuttanut kyyneleitä siitä kun mummoni (82v) kuoli elokuun alussa, vaikka mummoni oli tärkeä, tädin kuoleman jälkeen ei vain tuntunut niin pahalle :( Mummo oli wanha, tätini nuori 45v.
Äkillinen ja ennenaikeinen poismeno on pahinta mitä voi tapahtua läheisille.
Mummokin oli mukana. Kaikki sanoi tädilleni, lopeta, lopeta mömmöjen käyttö, sitten se otti ja kuoli vuosi myöhemmin.
Isäni veli otti kännylällä vielä viimeiset kuvat kun tätini kuoli, oli se perkeleen rankaa nähdä, varsinkin mummoni oli järkyttynyt niistä kännyvideoista kun täti (mummoni lapsi) veti viimeiset henkoset. Oli rankkaa nähdä kännyvideoista kun täti veti viimeiset henkoset ja kuoli pois.
Ne oli elämäni rankimmat hautajaiset tähän mennessä IKINÄ, kun kannoin tätiäni hautaan. Vain vuosi takaperin juotiin viiniä ja oli hauskaa ja vuosi tämän jälkeen kannoin hänet hautaan, se oli elämäni raskaine tilanne.
Rankkuutta ei helpottanut hautajaisissa ollenkaan kun mummoni ja muut tätini itkivät, että sinne se Seija menee, kun laskin arkkua maahan. Huh huh! Vieläkin tulee tuneet pintaa!!
Täällä näette vähän sitä paikkaa ruotsissa missä itse asuin pienenä ja tätinikin hoiti minua pienenä
http://www.knubits.com/index.php?page=1
Kun tätini kuoli, tuntui kuin äitini olisi kuollut, mutta äitinihän elää vielä, joudun vielä kokemaan uudelleen saman asian tuskaisen asian :(
Tunnen myös syyllisyyttä siitä etten valuttanut kyyneleitä siitä kun mummoni (82v) kuoli elokuun alussa, vaikka mummoni oli tärkeä, tädin kuoleman jälkeen ei vain tuntunut niin pahalle :( Mummo oli wanha, tätini nuori 45v.
Äkillinen ja ennenaikeinen poismeno on pahinta mitä voi tapahtua läheisille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun molemmat mummut kuolivat lyhyen ajan sisällä. Kummatkin asuivat lähellä, toinen samassa talossa. Tuottaa valtavaa tuskaa kun on lähes päivittäin viettänyt aikaa läheisen ihmisen kanssa ja yhtäkkiä hän onkin poissa.
Minäkin tunsin pitkään syyllisyyttä kun en toisen mummoni hautajaisissa itkenyt lainkaan. Hän oli vielä se läheisempi... Pidin itseäni pitkään kovana ja saatoin itkeä pelkästään sen tähden. Onneksi myöhemmin sain purkaa suruni ja murheeni ja käsitellä asian niin ettei se enää vaivaa mieltä. Kauan se kuitenkin kesti, en vieläkään oikein pysty puhumaan aiheesta vapaasti.
Läheisen kuolema laittaa aina miettimään omaa elämää ja kuolemaa. Olenko elänyt niin kuin minun tulisi elää... Olenko ollut läheisieni tukena... Olenko rakastanut lähimmäistäni... Sen tiedä, että on iankaikkinen toivo, ja se on Jumalan rakkaus.
lause;
koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vaiko vähän,yhtäkkiä huomaa se loppuikin tähän
kuunnellessani eilen Martin kirkossa poinukkuneiden pitkää listaa, mietin paljon tätä elämän määrää ja tarkoitusta..taas monessa perheessä surua ja tuskaa..ja niin myös luultavasti suurta helpotusta läheisen kärsimysten rauettua, mikä lie ollut tarina kunkin nimen takana
kumpa taas muistaisin paremmin miten hauras on tämä elämämme, jokainen päivä voi olla viimeinen, tai läheisen viimeinen..pelätä sitä ei saa, mutta elää niin ettei jää kenellekään mitään ´velkaa´eikä tarvii katua kuolinvuoteella(omalla tai toisen) tehtyä ja tekemätöntä- kumpa saisikin viisautta elää taiten -
"Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen."(Ps. 90:12)