Haudat ovat olleet sekä tieteen että yleisen keskustelun aiheena niin ulkomailla kuin kotimaassakin viime vuosina. Kuolemien taustoja ja vainajien henkilöllisyyttä on tutkittu ulkomaillakin myös ammattitaitoisten suomalaisten voimin. Nämä vainajatutkimukset koskevat yleensä ns. tavallisia ihmisiä, jotka eivät elämänsä aikana olleet tunnettuja ja vaikutusvaltaisia. Joukkomurhien ja hämärien teloitusten kohteet on joku taho aikanaan kokenut syyllisiksi johonkin, ja nyt vainajien leposijoja tutkimalla pyritään etsimään syyllisiä näihin surmiin ja kartoittamaan aikanaan vallinneita tilanteita.
Vanhat, "kunnialliset" hautausmaat ovat nekin kiinnostavia kierreltäviä. Ajan ja sään syömät ristit ja Suomen sodan aikaiset syntymäajat, muutaman päivän ikäisinä kuolleiden lasten runsaus vievät ajatukset aikoihin, jolloin elämä oli erilaista ja kuolema ihmisläheistä; arkipäivää.
Asumme vainajien päällä, kävelemme vainajien päällä, juhlimme vainajien päällä. Vaikka Suomi on aina ollut harvaan asuttu maa, ei mahdotonta. Monet kuolleiden leposijat on moneen kertaan kaivettu, möyhennetty ja siirretty kuorma-auton lavalla.
Tämä Huhtiniemen hautojen herättämä mielenkiinto on tuonut yleiseen tietoisuuteen keskustelua myös ortodoksien hautaustavoista.
Yksittäisten hautojen, hautaamistapojen ja hautausmaiden kiinnostavuus historiaharrastuksen kannalta ei ole mitätön.
Näin vainajien muistopäivänä, Pyhäinpäivänä, haudat ovat vallan ajankohtaisia.
http://www.kaavinkivi.fi/index.php?p=historia&i=1
Vanhat, "kunnialliset" hautausmaat ovat nekin kiinnostavia kierreltäviä. Ajan ja sään syömät ristit ja Suomen sodan aikaiset syntymäajat, muutaman päivän ikäisinä kuolleiden lasten runsaus vievät ajatukset aikoihin, jolloin elämä oli erilaista ja kuolema ihmisläheistä; arkipäivää.
Asumme vainajien päällä, kävelemme vainajien päällä, juhlimme vainajien päällä. Vaikka Suomi on aina ollut harvaan asuttu maa, ei mahdotonta. Monet kuolleiden leposijat on moneen kertaan kaivettu, möyhennetty ja siirretty kuorma-auton lavalla.
Tämä Huhtiniemen hautojen herättämä mielenkiinto on tuonut yleiseen tietoisuuteen keskustelua myös ortodoksien hautaustavoista.
Yksittäisten hautojen, hautaamistapojen ja hautausmaiden kiinnostavuus historiaharrastuksen kannalta ei ole mitätön.
Näin vainajien muistopäivänä, Pyhäinpäivänä, haudat ovat vallan ajankohtaisia.
http://www.kaavinkivi.fi/index.php?p=historia&i=1
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksi ryhmä joita on haudattu joukkohautoihin paljon ja joita aina silloin tällöin tulee esiin.
On nälkävuosina kuolleet 1880 luvulla, silloin oli kolme katovuotta peräkkäin ja ihmisiä kuoli perhekunnittain nälkään ja nälän heikentäminä eri tauteihin.
Näitä unohdettuja joukkohautoja myös joskus tulee esiin ainakin täällä pohjois-suomessa.
Näitä nimettömiä ja riepoteltuja luita - nimettyjen ja "korukivien" alla makaavien lisäksi - ajatellessa on hyvä lukea historiantutkija, akateemikko Eino Jutikkalan parikymmentä vuotta sitten kirjoittama teos "Kuolemalla on aina syynsä".
Myös muiden kuin sodissa ja kapinoissa kuolleiden elämä ja kohtalon täyttyminen on ollut osa historiaa.
---
Eino Jutikkala itse on tällä hetkellä lähes satavuotias; mittava ura jatkunee yhä!