Mitä merkitsee?

irti ja vajota epätodellisuuteen, jossa kaikki on mielesi luomaa. Tiedätkö elämän kivusta ja tuskasta selvityy kohtaamalla sen. Ja silloin elämän hyvät puolet voi kohdata todellisuudessa. Unimaailma on sama kuin pakeneminen huumeisiin tai alkoholiin. Ehkä haitat jäävät sinulta huomaamatta. Tarraa todellisuuteen ja muuta sitä ja katso mitä tapahtuu. Eikö ole niin että sinulla ei ole mitään hävittävää vaan kaikki on voitettavaa.

Kunpa minäkin näkisin unia. Olet onnekas. Osaat elää tässä elämässä kun näet valveillaolon rikkauden. Sinulla on puoli elämää jo hallinnassa. Ole kärsivällinen...

Itselläni on ollut ns. kuolemanporttikokemus noin 25-vuotiaana ja minut elvytettiin henkiin. Olen alkanut ajattelemaan elämästä aivan toisin tavoi kuin silloin ennen sitä. Nyt elän päivän kerrallaan, en aina kuitenkaan täysin terveenä mutta kuitenkin. Olen ajatellut, että elämälläni on jokin tarkoitus siihen saakka kuin elän. Yritän nauttia pienistä asioista ja nautinkin niistä. Materialismi ei ole koskaan ollut elämälleni tärkeintä vaikka nautinkin kauneudesta monissa eri muodoissa. On kauniita ihmisiä, esineitä, luonnossa on kauniita asioita, jos vain antaa itselle mahdollisuuden. Koen, että myös minulle on annettu joku elämänaika tässä maailmassa. Ihmettelen suuresti, että jollakin ihmisellä on kova kaipuu kuolemaa kohtaan. Olen sitä mieltä, että kuolema on kaunis, kun se tulee meidän kaikkien eteen silloin kun on näin tarkoitettu. Itsemurhassa en nää tätä kauneutta vaikka sisimmässä hyväksynkin tällaisen harmillisen ratkaisun, kuka tähän päätyykin. Kuoleman haku ja siinä hyvänolontunteessa elämisen koen todella itsekkäänä lähimmäisille ihmisille. Varsinkin jos ihminen on ihan terve esim. fyysisesti. Mielenterveydellisiin ongelmiin on niin paljon apua tällä hetkellä, että kenenkään ei tarvitse mielikuvissa elää kuolemisen onnellisuutta, koska kuoleminen on kuitenkin lopullinen hyvästijättö tähän maalliseen elämään. Oman kuolemanporttikokemukseni avulla uskon siihen, että tämä on maanpäällinen helvetti ja kaikki pääsee johonkin helpompaan onnellisempaan olotilaan joskus. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikkien meidän täytyy kulkea oma tiensä ja kuolla sitten kun sen hetki on omine iloineen ja suruineen. Toisilla tuntuu elämä olevan vain pelkkää iloa ja toisilla sekä että. Toisilla vain surua. Jos näin on, että elämä pelkkää surua, siitäkin voi löytää positiivista. Silloinhan ihmisen pitäisi olla todella mahtava inhimilllinen ihminen, jollaiseksi ei tule, jos ei ole kokenut surua. Silloin kun ei ole mitään epäonnea, menetyksiä ja muuta surua, voi olla sisältä hyvin köyhä ja pinnallinen, eikä itse sitä välttämättä edes huomaakaan tässä pinnallisessa yhteiskunnassa jossa elämämme.

Kannattaa elää päivä kerrallaan ja huomata jokaisen päivän tarkoitus ja kauneus. Elää itselle tarkoitetun elämän tarkoitus, ei verrata itseään muihin vaan olla ainutkertainen tässä elämässä mitä on annettu kuitenkin arvostamalla toisia ihmisiä ja olla inhimillinen! Kaikella on joku tarkoitus, jos sen vaan huomaa!!!!!