Minun huostaanottoni yhteydessä vanhemmille esiteltiin mainoslehtinen perhekodista, jossa olisi mahtavat harrastusmahdollisuudet, paljon mielekästä tekemistä, otetaan monenlaiset nuoret ja lapset avosylin vastaan, perhetaustat jne otetaan huomioon ja jossa nuorista aidosti välitetään ja heitä autetaan.
Kun me mentiin vierailemaan kyseisessä perhekodissa, et vanhemmat sais rauhassa miettiä, niin ne johtajat kertoili mun vanhemmille tarinoita, joissa milloin kukakin nuori oli tullut sinne milloin mitenkin kamalana ja hankalana ja muuttunut siellä sitten nöyräksi, hiljaiseksi, ahkeraksi ja kuuliaiseksi kansalaiseksi ja ruvennut ikävöimään vanhempiaan, joita oli vihannut koko ikänsä. Tässä kohdassa johtaja hymyili kyynisesti.
Johtajat tienaavat jokaisesta nuoresta erikseen markoissa noin 1000,- per päivä. Niinpä ne ei ihan noin vain halunneet päästää nuorta takaisin kotiin.
Tässä perhekodissa vietin kolme vuotta nuoruudestani, kunnes 17-vuotiaana pääsin pois.
Vanhempani laittoivat mut sinne jäätyäni kiinni karkkipussin varastamisesta, koska ne halus tehdä musta kiltimmän tytön jne eikä halunneet muutenkaan enää pitää mua kotona, koska niillä oli rahaongelmia ja meillä oli liian pieni talo.
Tällaista siellä oli:
-Mulla oli puoli vuotta kamerat jopa omassa huoneessani, mikä on laitonta.
-Yhtä kymmenenvuotiasta poikaa hakattiin johtajien toimesta siellä säännöllisesti niin kauan, että se tuli hulluksi siellä.
-Jouduin seisomaan kaksi tuntia asennossa, jos en osannut kotikoulussa jotain matikantehtävää.
-Meillä teetettiin niin raskaita töitä, että selkäni on mennyt siellä pysyvästi kieroon.
-Jos teki vahingossa jonkin virheen tai ilmaisi "väärän" mielipiteen, joutui seisomaan asennossa ja kuunnella johtajan karjuntaa ja solvausta, mikä oli kaikkea muuta kuin tervettä kuultavaa.
-Jouduin käymään suihkussa ja saunassa miesohjaajan kanssa. Miesohjaaja pystyi myös katsomaan kamerasta, kun vaihdoin huoneessani vaatteita. Pahinta oli kuitenkin se, kun keski-ikäinen miesohjaaja ahdisteli mua ja tämä jatkui vielä päästyäni pois.
Koko ilmapiiri oli kuin keskitysleiriltä. Meitä simputettiin, aivopestiin, hakattiin ja pahimmillaan käytettiin seksuaalisesti hyväksi, kuten mulle lopulta kävi. Emme saaneet pitää yhteyttä muuta kuin omiin vanhempiin, heihinkin vain kuunneltujen puheluiden välityksellä. Jos joku uskalsi valittaa meidän oltavista, joutui hän viikoiksi, joskus kuukausiksi eristyksiin muista lapsista ja nuorista ja erityisvalvontaan, johon kuului myös kaksinkertainen määrä pakkotöitä.
Valitin huostaanotosta lääninhallitukseen, mutta se ei hyödyttänyt mitään, ehkä siksi koska vanhempani halusivat pitää minut laitok
Kun me mentiin vierailemaan kyseisessä perhekodissa, et vanhemmat sais rauhassa miettiä, niin ne johtajat kertoili mun vanhemmille tarinoita, joissa milloin kukakin nuori oli tullut sinne milloin mitenkin kamalana ja hankalana ja muuttunut siellä sitten nöyräksi, hiljaiseksi, ahkeraksi ja kuuliaiseksi kansalaiseksi ja ruvennut ikävöimään vanhempiaan, joita oli vihannut koko ikänsä. Tässä kohdassa johtaja hymyili kyynisesti.
Johtajat tienaavat jokaisesta nuoresta erikseen markoissa noin 1000,- per päivä. Niinpä ne ei ihan noin vain halunneet päästää nuorta takaisin kotiin.
Tässä perhekodissa vietin kolme vuotta nuoruudestani, kunnes 17-vuotiaana pääsin pois.
Vanhempani laittoivat mut sinne jäätyäni kiinni karkkipussin varastamisesta, koska ne halus tehdä musta kiltimmän tytön jne eikä halunneet muutenkaan enää pitää mua kotona, koska niillä oli rahaongelmia ja meillä oli liian pieni talo.
Tällaista siellä oli:
-Mulla oli puoli vuotta kamerat jopa omassa huoneessani, mikä on laitonta.
-Yhtä kymmenenvuotiasta poikaa hakattiin johtajien toimesta siellä säännöllisesti niin kauan, että se tuli hulluksi siellä.
-Jouduin seisomaan kaksi tuntia asennossa, jos en osannut kotikoulussa jotain matikantehtävää.
-Meillä teetettiin niin raskaita töitä, että selkäni on mennyt siellä pysyvästi kieroon.
-Jos teki vahingossa jonkin virheen tai ilmaisi "väärän" mielipiteen, joutui seisomaan asennossa ja kuunnella johtajan karjuntaa ja solvausta, mikä oli kaikkea muuta kuin tervettä kuultavaa.
-Jouduin käymään suihkussa ja saunassa miesohjaajan kanssa. Miesohjaaja pystyi myös katsomaan kamerasta, kun vaihdoin huoneessani vaatteita. Pahinta oli kuitenkin se, kun keski-ikäinen miesohjaaja ahdisteli mua ja tämä jatkui vielä päästyäni pois.
Koko ilmapiiri oli kuin keskitysleiriltä. Meitä simputettiin, aivopestiin, hakattiin ja pahimmillaan käytettiin seksuaalisesti hyväksi, kuten mulle lopulta kävi. Emme saaneet pitää yhteyttä muuta kuin omiin vanhempiin, heihinkin vain kuunneltujen puheluiden välityksellä. Jos joku uskalsi valittaa meidän oltavista, joutui hän viikoiksi, joskus kuukausiksi eristyksiin muista lapsista ja nuorista ja erityisvalvontaan, johon kuului myös kaksinkertainen määrä pakkotöitä.
Valitin huostaanotosta lääninhallitukseen, mutta se ei hyödyttänyt mitään, ehkä siksi koska vanhempani halusivat pitää minut laitok
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.