Kun Hitler oli selvästi varmistanut vallassaolonsa, tiesi Stalin että "herrarotu" tulee vielä kerran käymään tuhoamissotaansa Neuvostoliittoa ja siellä olevia "ali-ihmisiä" vastaan. Julmuudessaan sota tulee hakemaan vertaistaan.
Venäjä oli ollut aatelisten hallussa ja nämä olivat orjuuttaneet kansan maaorjien asemaan. Köyhä oikeudeton kansa tarttui kommunismin ja sosialismin aatteisiin kuin hukkuva oljenkorteen.
Sitten lopulta näyttämölle astui Stalin joka muutti oljenkorren teräkseksi.
Stalin suoritti suuren puhdistuksen puna-armeijan johdossa jolloin vain kaikkein aatteellisimmat ja uskollisimmat kommunistit säilyivät rintamakomentajina. Ilman tätä toimenpidettä olisivat todennäköisesti Neuvostoliiton rintamat luhistuneet viimeistään syksyllä -41. Nyt vain henkeen ja vereen asti taistelevat komentajat johtivat taisteluja. Neuvostoliitto ei suostunut sopimuksiin vaikka saikin todellisen torjuntavoiton Moskovan luona talvella -41 - 42.
Stalin, joka voitti kaikki käymänsä sodat, tiesi jo -30 luvulla että "Suuri Isänmaallinen Sota" tulee olemaan tuhoamissotaa. Neuvostoliitto ei saanut aikaa rakentaa traktoreita panssarivaunujen sijaan, suurpääoma (superrikkaiden epäjumala) pelkäsi että kansa ottaa pääoman, tuotannon ja talouden hallintaansa. Hitleriä ja hänen rotuoppejaan tuettiin taloudellisesti ja kanselle annettiin sen verran kuin tarvittiin jotta eivät nousseet kapinaan.
Jos Neuvostoliitto olisi hävinnyt sodan Hitlerin Saksaa vastaan, olisivat seuraukset siitä olleet katastrofaaliset kaikille silloisen Neuvostoliiton asukkaille, kenties jopa lopulta meille suomalaisillekin (pres. Koivisto tätä mieltä).
Niistä lähtökohdista joista Stalin lähti voi sanoa että hän oli viime vuosisadan suurin valtiomies. Lopulta kaikkien hänen vihollistensa oli käytävä nöyrästi pokkaamassa hänen edessään.
Venäjä oli ollut aatelisten hallussa ja nämä olivat orjuuttaneet kansan maaorjien asemaan. Köyhä oikeudeton kansa tarttui kommunismin ja sosialismin aatteisiin kuin hukkuva oljenkorteen.
Sitten lopulta näyttämölle astui Stalin joka muutti oljenkorren teräkseksi.
Stalin suoritti suuren puhdistuksen puna-armeijan johdossa jolloin vain kaikkein aatteellisimmat ja uskollisimmat kommunistit säilyivät rintamakomentajina. Ilman tätä toimenpidettä olisivat todennäköisesti Neuvostoliiton rintamat luhistuneet viimeistään syksyllä -41. Nyt vain henkeen ja vereen asti taistelevat komentajat johtivat taisteluja. Neuvostoliitto ei suostunut sopimuksiin vaikka saikin todellisen torjuntavoiton Moskovan luona talvella -41 - 42.
Stalin, joka voitti kaikki käymänsä sodat, tiesi jo -30 luvulla että "Suuri Isänmaallinen Sota" tulee olemaan tuhoamissotaa. Neuvostoliitto ei saanut aikaa rakentaa traktoreita panssarivaunujen sijaan, suurpääoma (superrikkaiden epäjumala) pelkäsi että kansa ottaa pääoman, tuotannon ja talouden hallintaansa. Hitleriä ja hänen rotuoppejaan tuettiin taloudellisesti ja kanselle annettiin sen verran kuin tarvittiin jotta eivät nousseet kapinaan.
Jos Neuvostoliitto olisi hävinnyt sodan Hitlerin Saksaa vastaan, olisivat seuraukset siitä olleet katastrofaaliset kaikille silloisen Neuvostoliiton asukkaille, kenties jopa lopulta meille suomalaisillekin (pres. Koivisto tätä mieltä).
Niistä lähtökohdista joista Stalin lähti voi sanoa että hän oli viime vuosisadan suurin valtiomies. Lopulta kaikkien hänen vihollistensa oli käytävä nöyrästi pokkaamassa hänen edessään.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Stalin alkoi vainota omia kansalaisiaan jo ennen kuin Hitler pääsi valtaan. Ukrainassa taisi kuolla pari miljoonaa nälkään seurauksena Stalinin politiikasta. Stalin ei epäröinyt liittoutua Hitlerin kassa. Sulassa sovussa he jakoivat Puolan ja Hitler katseli suopeana sivusta, kun Baltian maat liitettiin Neuvostoliittoon. Ei myöskään Neuvostoliitto paheksunut, kun Saksa miehitti Euroopan valtioita. Olen samaa mieltä,että Stalin aavisteli Saksan ja NL:n yhteenoton olevan tulossa, ja Suomen talvisota oli tässä suhteessa hankala tapaus. Jos Englanti ja Ranska todella olisivat tulleet Suomea auttamaan, kuten ne suunnittelivat, nämä maat olisivat olleet eri puolella kuin Neuvostoliitto, kun taistelu Saksan kanssa alkaisi. Kun talvisodan rauha solmittiin, kysymys olikin suuremmasta kuviosta kuin Suomen tulevaisuudesta. Saksa pääsikyllä miehittämään Tanskan ja Norjan, ja vasta sen jälkeen alkoi Saksan hyökkäys länteen, Ranskaan ja Englantiin. Tekemällä rauhan Suomen kanssa Stalin varmisti ajoissa omat suhteensa länteen. Siinä mielessä hän oli realisti, tyranni ja murhaaja vaikka olikin.
Nii juu. Mannerheim ja Ryti veivät suomalaiset sotilaat hävittyyn hyökkäyssotaan Saksan rinnalla. Yli 60 000 kuollutta ja tuplaten vammautuneita. Lisäksi menetimme Petsamon. Siinä on oikein kouluesimerkki toiveajattelijoista.
Ilman Stalinia neuvostokansat olisi tuhottu ja orjuutettu. Saksalaisten tuoma tauti oli kova mutta Stalinilla oli myös lääkkeet sen torjumiseen.
Venäjän vallankumouksesta lähtien nuorta Neuvostoliittoa vastaan hyökättiin joka ilmansuunnasta. Köyhien ja alistettujen ihmisten ainoa toivo oli jatkaa taistelua ja kuolla mieluummin kuin joutua uudelleen orjiksi.
Saksalaisjoukkojen miehittäessä Neuvostoliittoa tuhottiin satoja kyliä asukkaineen. Myös Leningradin piiritys hakee raakuudessaan vertaistaan historiassa.
Hauska on spekuloida sillä että Englanti ja Ranska olisivat julistaneet sodan Talvisodan aikana Neuvostoliitolle. Se on kylläkin vain jossittelua ja selittelyä. Nyt kävi niin että kun rauhassa eläminen ei sopinut (mikä kylläkin sopi seuraavina vuosikymmeninä kunhan ensin oli luovutettu Karjalaa, Sallaa ja Petsamoa) piti ensin sotia, sitten alistua tosiasioille ja sen jälkeen sopia.
Mitä eroa on raa'alla ja ei-raa'alla piirityksellä? Miten piiritetään sillä lailla niinku kivasti?
Hitler aikoi näännyttää Leningradin kun ei pystynyt valtaamaan sitä.
Onko se vähemmän raakaa?
Tämä ehkä ylittää käsityskykysi mutta sanotaan vaikka näin: Piiritetystä kaupungista päästetään naiset ja lapset pois, vapaasti.
Mene vaikka viikonloppuna haastamaan riitaa skinhedin kanssa, niin tiedät mitä on raaka pahoinpitely.
Jos sattumalta vielä ammattikoulussa saamasi englanninkielen taito olisi hallussasi niin voisit käydä kurkkaamassa Siege of Leningrad sivuja.
Somalit piirittävät vaimoasi sillai kivasti, vai oletko homo?
"Tämä ehkä ylittää käsityskykysi mutta sanotaan vaikka näin: Piiritetystä kaupungista päästetään naiset ja lapset pois, vapaasti."
Kyllä, käsityskykyni on ylitetty. Ehdotettiinko tällaista toimenpidettä venäläisten taholta? En ole todellakaan perehtynyt aiheeseen. Jos piiritys oli niin raaka, niin olisiko venäläisten ollut järkevää antautua? Vai onko venäläisten jääräpäisyys saksalaisten raakuutta?
Eli siis saksalaisten olisi pitänyt pysäyttää hyökkäyksensä heti kun eivät kyenneet valtaamaan kaupunkia, etteivät vain olisi vahingossakaan saartaneet sitä? Et vastannut kysymykseeni. Miten kaupunkia olisi pitänyt piirittää, että piiritys ei olisi "hakenut raakuudessaan vertaistaan"?
Katsos kun Hitler sanoi kenraaleilleen ennen hyökkäystä Neuvostoliittoon että "tuleva sota poikkeaa kaikista edellisistä sodista siinä että se tulee olemaan tuhoamissotaa". Nuotit olivat selvät, niitä joita ei tuhota tullaan orjuuttamaan.
Ehkäpä tosiaan leningradilaiset olivat vain jääräpäisiä, olisivat vain heti ampuneet itsensä tai antautuneet orjiksi. Silloin myös itse Leningrad olisi tasoitettu maan tasalle ja Suomen eteläraja olisi mennyt Nevaa pitkin. Suomessa poliittinen ja sotilaallinen johto oli vakuuttunut siitä ettei Venäjän (verivihollinen ja perivihollinen) ja varsinkaan Neuvostoliiton kanssa voinut elää sopuisasti.
Sodan jälkeen Stalin oli vielä vallassa kun kirjoitettiin YYA-sopimus ja kenraalit kilistelivät maljojaan. Ei tarvittu muuta kuin että äärimmäisen oikeiston suut tukittiin ja voitiin elää rauhassa.
Eli Leningradin piirityksestä teki raakuudessaan vertaistaan hakevan se, että Hitler oli ilmoittanut sodan olevan tuhoamissotaa? Oliko Stalingradin piiritys samalla tavalla raakuudessaan vertaistaan hakeva kuin Leningradin? Siellähän piiritetyt tiesivät, että antautuminen tarkoittaa kuolemaa tai orjuutta (näin myös tapahtui, toisin kuin Leningradissa).
Ihan totta. Neuvostoliittolaiset eivät päästäneet Stalingradista saksalaisten naisia ja lapsia, joita oli satojatuhansia, pois vapaasti Berliinin lihapatojen ääreen.(lisää aiheesta kirjassa Rea Listi: saksalaisnaisten ja -lasten ihmeelliset seikkailut Stalingradissa)
Puna-armeija piiritti Stalingradin "sillai kivasti" ja antoi ennen motin tuhoamista saksalaisille mahdollisuuden antautua.
On se vaan ihmeellistä kun ainakin hevosmiesten tietotoimisto väittää että venäläiset ampuivat kohti saksalaisia vaikka ne olivat ihan kiltisti siellä Volgan rannalla, matkaa taitaa tulla yli 1000 km:iä Berliiniin.
Mutta eikö siellä Stalingradissa ollut venäläisiä naisia ja lapsia? Eikö siis olisi ollut loogista lopettaa piiritys, jos kerran naisten ja lasten piirittäminen on raakaa?
Mites nyt sitten kun saksalaisiin kohdistunut raakuus on puolustettavaa sillä perusteella, että he hyökkäsivät, niin olisiko suomalaiset voineet mielestäsi täysin oikeutetusti harjoittaa venäläisiä kohtaan mitä raakuuksia hyvänsä talvisodassa? Näinkö tämä homma toimii?
Pienenä tarkistuksena tuohon viestiisi: Stalingradin mottia ei lopulta tuhottu, vaan 6. armeija antautui. 300.000 saksalaisesta palasi n. 9.000.
Mottia ei siis tuhottu, onko se siis yhä jäljellä? Siis, saksalaiset antautuivat ennen kuin kuolivat niinpä motti tuhoutui ja sen olemassaolo loppui.
Jossitteluksi jää paljonko paremmin Neuvostoliitto olisi kohdellut saksalaisia Stalingrad-sotilaita jos nämä olisivat antautuneet kuukautta aikaisemmin kun siihen annettiin mahdollisuus. Itse jossittelen ja uskon että saksalaisia olisi palannut sodan jälkeen Saksaan !00 000 - 200 000.
Stalingradissa ja sen esikaupungeissa kuoli 40 000 siviiliä yhdessä viikossa saksalaisten aloitettua pommituksensa. (Leningradissa kuoli 900:n päivän aikana lähes miljoona). Itse kaupungista siviilit onnistuttiin evakuoimaan Volgan yli tämän jälkeen mutta lännemmäksi jääneiden kyläläisten asema tuli olemaan kurja. Venäläiset sotilaat tunsivatkin piston sydämessään kun katsoivat kyliä ja niiden asukkaita perääntyessään Stalingradiin.
Hitlerin Saksan käymä sota oli tuhoamissotaa, se perustui rotuoppiin jossa yli-ihminen alistaa ali-ihmisen. Puhdasta darwinismia ilman mitään todellista tieteellisyyttä.
Suomalaisilla oli mahdollisuus sopia asiat ennen talvisotaa, myöhemmin samoin ennen Kannaksen hyökkäystä. Vasta viimeisessä mahdollisessa tilanteessa "käännettiin kelkan suuntaa".
Jos Suomi miehitettäisiin ja kokonaisia kyliä poltettaisiin asukkaineen päivineen, antaisin kaikki synnit suomalaisille anteeksi. Pääasia olisi silloin voitto ja vapautuminen miehityksestä.
"Suomalaisilla oli mahdollisuus sopia asiat ennen talvisotaa, myöhemmin samoin ennen Kannaksen hyökkäystä. Vasta viimeisessä mahdollisessa tilanteessa "käännettiin kelkan suuntaa"."
Älä puhu paskaa! "Sopia" asiat ennen Talvisotaa. Kyllä teitä naiiveja hökkyröitä riittää.
Ei sitten.
Ennen talvisotaa oli mahdollisuus aluevaihdoin estää sota. Sitten sodittiin ja mentiin hattu kourassa antamaan kymmenkertainen määrä maata ilman kompensaatiota.
Jatkosodassa oli mahdollisuus pysähtyä vanhoille rajoille. Paasikivi kävi keväällä -44 Moskovassa ja Suomi olisi päässyt irti Barbarossa-operaatiosta sotimatta venäläisiä vastaan mutta rauhallinen vetäytyminen ei sopinut Suomen johtajille. Tuhansia kuolleita ja vammautuneita myöhemmin se kyllä sopi ja kun poliittisen äärioikeiston suu tukittiin niin voitiin elää rauhassa naapurin kanssa.
Kyllä teitä "äidin pikku natseja" edelleen riittää. Teitä ei ole koskaan voinut opettaa väkisin, on pitänyt ottaa isompi vasara.
"Mottia ei siis tuhottu, onko se siis yhä jäljellä?"
Ei, saksalaiset antautuivat.
"Jossitteluksi jää paljonko paremmin Neuvostoliitto olisi kohdellut saksalaisia Stalingrad-sotilaita jos nämä olisivat antautuneet kuukautta aikaisemmin kun siihen annettiin mahdollisuus."
Jossitteluksi jää mitä olisi tapahtunut Leningradin asukkaille, jos olisivat antautuneet. Jossiteltavaa ei sen sijaan jää 6. armeijan sotilaiden suhteen. Heidät tuhottiin lähes viimeiseen mieheen.
Viimeisimpien tutkimusten (mm. Hannu Rautkallio) mukaan Neuvostoliitossa oli kartoitettu suunnitelmia Suomen valtaamiseksi jo vuoden 1939 aikana, paljon ennen talvisotaa. Puna-armeijan johto sai syksyllä 1939 ohjeet suunnitella Suomen valtaussuunnitelma samoihin aikoihin, kuin Moskovan neuvottelut alkoivat.
Olisiko NL sitten tyytynyt näissä neuvotteluissa saamiinsa alueisiin vai käyttänyt niitä strategisena painostuskeinona lisävaatimuksia varten? Olisiko NL katsonut hiljaa sivusta kun Saksa olisi miehittänyt Norjan 1940 ja luottanut suomalaisten kykyyn pitää saksalaiset poissa Neuvostoliiton vaikutuspiiristä?
Ja kannattaa lisäksi muistaa, mitä Rippentrob ja Molotov sopivat elokuussa 1939 hyökkäämättömyyssopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa.
Jos Suomi olisi 1944 keväällä solminut aselevon NL:n kanssa olisi saksalaisten läsnäolo Baltiassa ja Lapissa muodostunut Suomelle ongelmalliseksi. Liittoutuneet aloittivat hyökkäyksen 6.kesäkuuta johon NL liittyi 9. kesäkuuta. Sille olisi ollut strategisesti äärimmäisen tärkeä asia päästä iskemään Virossa oleskelevien saksalaisten joukkojen selustaan pohjoisesta Suomenlahdelta. Tässä operaatiossa se olisi tarvinnut etelä-Suomen maaperää.
Lisäksi Saksa olisi ollut keväällä Pohjoismaissa vielä "vahvoilla", koska liittoutuneiden hyökkäys ei olisi vielä alkanut. Rauhanehtojen mukaan suomalaisten olisi pitänyt supistaa armeija rauhanajan vahvuuteen ja ajaa saksalaiset maasta pois. Olisikohan tämä tuossa tilanteessa onnistunut?
"Olisiko NL sitten tyytynyt näissä neuvotteluissa saamiinsa alueisiin vai käyttänyt niitä strategisena painostuskeinona lisävaatimuksia varten?"
Itse asiassa NL itse vastasi tähän kysymykseen välirauhan aikana. Se ei tyytynyt sovittuihin ehtoihin, vaan vaikka oli saanut sodassa huomattavasti enemmän kuin mitä vaati ennen sotaa, se esitti silti jatkuvasti lisävaatimuksia Suomelle. On myös esitetty, että NL:lla oli suunnitelma Suomen valtaamiseksi käyttäen hyväksi Pohjois-Suomeen rakennettavaa Sallan rataa. Hyökkäyksellä olisi kierretty Salpa-linja ja eristetty Suomi muista Pohjoismaista. Tämä suunnitelma ei tiettävästi kuitenkaan koskaan edennyt siihen vaiheeseen, että sen perusteella olisi annettu valmistautumiskäskyjä.
Rautkallio muistaakseni mainitsee määrärahojen Suomen valtaamiseksi myönnetyn jo loppuvuodesta -38.
Olet täysin oikeassa, näinhän se teki eli harjoitti poliittista painostusta. Ohto Mannisen mukaan painostus vaikutti jopa Rytin valintaan presidentiksi, hän oli ulkopoliittisesti tuossa tilanteessa sopivin.
Tuo määräraha asia taidettiinkin mainita juuri Rautkallion kirjassa "Kansakunnan syyllisyys".
Jos Stalin teloitutti epäluotettavimmat komukat? Tai kaketi porukansa parhaat tai olisiko itseänsä paremmat? Onko tuolla väliä. Olis vaan teloittanut komukoita enemmän.
Tässä valossa. Tekivätkö Suomen sodanjohto myös järkevän ratkaisun. Lukurit Huhtiniemeen ikilepoon? (onko sitä sitten tapahtunut se on sitten toinen juttu)
Huhtiniemen huhujen mukaan on tuomittu sodanjohtoa aivan kiittetävästi.
Pitäisikö Stalin tuomita tekojensa mukaan. Todistetujen. Nikita kyllä tuomitsi salaisesti.
Ei kai Stalinin ansioita valtiomiehenä käy kiistäminen. Mutta hän teki kyllä myös melkoisia virheitä.
Omassa vainoharhaisuudessaan Stalin teurasti parhaan osan upseeristoaan puhdistuksissaan. Tästä seurasi, että esim. talvisodassa rykmentinkomentajana saattoi olla komppanianpäällikön pätevyyden omaava mies. Tästähän seurasi sitten mitä seurasi. Aselajien yhteistyö ei toiminut ja siitä maksettiin verellä. Ne kaikkein aatteellisimmat kommunistit nimittäin eivät suinkaan välttämättä olleet kaikkein kyvykkäimpiä.
Talvisotaa voidaan myös itsessään pitää Stalinin mittavana virhearviona. Hänen arvionsa Suomen vastarintahalukkuudesta ja -kyvystä meni täysin pieleen. Terijoen hallitusta voidaan pitää seurauksena tästä virhearviosta. Talvisodan seurauksena Stalinilla oli hyvin pitkä pohjoisraja, jolla oli Saksan tukema revanshihaluinen armeija. Jos Stalin olisi jättänyt Suomen talvisodassa rauhaan, hän olisi voinut käyttää suurimman osan Suomea vastaan taistelevista divisioonista Saksaa vastaan.
Saksan hyökkäyksen alku oli Stalinin virhearvio. Hän ei uskonut Saksan hyökkäykseen, vaan piti sitä provokaationa. Saksalaisten hyökkäyksen pysähtyminen ei myöskään ollut pelkästään venäläisten ansiota, vaan siinä oli sillä pienellä hassulla korpraalillakin sormensa pelissä. Hitler teki typeryyksissään myös melkoisia virheitä ja karhu jäi kaatamatta.
Se, missä Stalin oli mestari, oli reaali- ja voimapolitiikka. Kaikki tuntevat kysymyksen "kuinka monta divisioonaa paavilla on?"
Otetaanpa sitten pari lainausta tämän "yli-ihmisen" suusta:
"Mannerheim on suuri sotilas ja Suomen kansan on paljossa kiittäminen häntä itsenäisyydestään."
"Vaikka en varsinaisesti ole sotilas, voin sanoa, että meidät sotilaat rauhanaikana helposti unohdetaan, mutta sodan aikana kaikki riippuu meistä. Sellaista maata, jolla on huono armeija, ei kunnioita kukaan, mutta sellaista maata, jolla on hyvä armeija, kunnioittavat kaikki. Kohotan maljani Suomen armeijalle ja sen täällä oleville edustajille kenraali Heinrichsille ja kenraali Oinoselle."
Stalin voitti kaiken mihin koski. Lievää ironiaa oli kuultavissa kun Stalin kilisteli maljoja Heinrichsin ja Oinosen kanssa (Heinrich jopa riensi Stalinia vastaan kun tämä tuli kilistelemään pöydän päästä suomalaisten kanssa laseja).
"Olet paranoidi", sanoi suomalainen toiveajattelija Rea Listi #1 tässä tilaisuudessa Stalinille.
Heinrich ja Oinonen veivät Rea Listin sotasyyllisenä kuritushuoneeseen istumaan kymmenen vuoden kakkuaan. Naisena hänen ei tarvinnut istua tästä kuin kaksi vuotta jonka jälkeen Paasikivi armahti hänet, Hän sai myöhemmin kaksi suloista tyttöä jotka hän kasvatti myös feministeiksi.
Historialliset faktat ja uhritilastot puhuvat sen puolesta. Itse en kehtaisi puhua Stalinista suurena valtiomiehenä. Mieshän oli Hitlerin kaltainen ellei pahempi murhaaja ja paranoidinen skitsofreenikko. Lisäksi pirullisen taitava ja ovela sellainen.
Lenin oli myös lähes yhtä rikollinen toimissaan, ei ehkä ihan yhtä hullu ja tehokas "puhdistuksissaan". Vaikka huomioitaisiinkin tsaarin epätasa-arvoiset olosuhteet, jotka provosoivat toimintaan, niin bolsevikit edustivat uutta ajattelua, jossa ihmishenki oli tuskin vessapaperin arvoinen vaaralliseen aatteeseen nähden.