Lahjavanhurskaus,Kristuksen kertakaikkinen sovitus,ansaitsematon armo!
Armo joka on TÄYSIN ilman ansiota ansaittu,siis JUMALAN LAHJA.
Joka tulee ihmisen osaksi,vain ja ainoastaan syvän ja vilpittömän katumisen ja syntien tunnustamisen kautta.
Kun siis myöntää itsensa aivan täydellisesti epäkelvoksi,katuu ja itkee syntejään,ja on tietoinen kelvottomuudestaan Pyhän Jumalan kasvojen edessä,ilman HÄNEN armoaan.
Vasta tällaisen kurjan,voi Jumala armahtaa!
Toisin sanoen,turhaa kiistelyä opinkysymyksistä,jos on pelastunut,eli uudesti syntynyt,niin Kristus ja vain Kristus riitää JOKAISELLE ihmiselle pelastukseksi!
Jumalan rauhaa kaikille toivoo Hellevi.
Armo joka on TÄYSIN ilman ansiota ansaittu,siis JUMALAN LAHJA.
Joka tulee ihmisen osaksi,vain ja ainoastaan syvän ja vilpittömän katumisen ja syntien tunnustamisen kautta.
Kun siis myöntää itsensa aivan täydellisesti epäkelvoksi,katuu ja itkee syntejään,ja on tietoinen kelvottomuudestaan Pyhän Jumalan kasvojen edessä,ilman HÄNEN armoaan.
Vasta tällaisen kurjan,voi Jumala armahtaa!
Toisin sanoen,turhaa kiistelyä opinkysymyksistä,jos on pelastunut,eli uudesti syntynyt,niin Kristus ja vain Kristus riitää JOKAISELLE ihmiselle pelastukseksi!
Jumalan rauhaa kaikille toivoo Hellevi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ymmärtämään,miten selkeä tuo asia YKSINKERTAISUUDESSAAN on,
niin ihmisviisaus jäisi pois ja pääsisimme
YHDESSÄ YLISTÄMÄÄN KRISTUSTA.
Kiitos Jumalalle kaikista TODELLISISTA ARMON JULISTAJISTA!
tuolla herätysliikkeen sivuilla?
näin tehnyt.Kiinnosti saada tietoa uskosta nimeltä pietismi,mutta aika vähäiseksi se jäi!
Pietismin perustaja, eli 1700-1760. Sitä sanottiin myös herrnhutilaisuudeksi, mutta sen katsotaan myös kuuluvan pietismiin, koska Zinzendorf sai lapsuudestaan lähtien voimakkaita vaikutteita Hallen pietismistä. 10-vuotiaana hän aloitti Hallessa opiskelunsa Francen oppilaana ja perusti koulutoveriensa kanssa "sinapinsiemenseuran". Sen tarkoitus oli edistää Jumalan työtä kaikkialla maailmassa. Kun hän näki maalauksen ristiinnaulitusta Jeesuksesta, se teki häneen syvän vaikutuksen ja hän päätti pyhittää sydämensä Jumalan valtakunnan edistämiseen.
Hän palasi maatilalleen, jossa hän suojeli vainottuja böömiläisveljiä, jotka olivat joutuneet lähtemään pakoon omasta maastaan. Herrnhut=Herran turva antoi nimen järjestölle. Tämä veljeskunta kasvoi nopeasti ja levisi myös Suomeen ja moniin muihin maihin. Yhä edelleen "Päivän tunnussana" niminen vuosittain ilmestyvä pieni hartauskirja levittää veljeskunnan vaikutusta myös Suomessa.
Zinzendorfin syvä rakkaus Vapahtajaansa sai hänet veljeskunnassaan ottamaan joitakin tapoja suoraan alkuseurakunnasta. Yksi tällainen oli jalkainpesu rakkauden ja nöyryyden toimituksena. (Joh. 4-12) Toinen oli sapatinvietto. Kun Zinzendorf vieraili 1741 Pensylvaniassa, siellä kokoontunut seurakunta syhtyi hänen esimerkkiään noudattaen viettämään sapattia, kuten piispa Spangenbergin, Zinzendorfin seuraajan ja tämän elämäkerran kirjoittajan lausunto osoittaa.
Syyt tähän olivat: koska sapatti oli siunattu ja pyhitetty lepopäiväksi jo luomisessa, ja koska Jeesus Kristus Vaphtajamme lepäsi haudassaan seitsemännen päivän. Koska hän ei halunnut loukata ketään muita, hän vietti kahta lepopäivää, ensin sapattia ja myös muiden tavoin viikon ensimmäistä päivää Herran ylösnousemuksen muistopäivänä. Silti hän joutui oikeuteen, kun hän oli säveltänyt virsiä sunnuntai-iltana tyttärensä seurassa. He saivat kuusi shillinkiä sakkoa "sapatin rikkomisesta".
Pietismi on sekä Raamattu- että Kristuskeskeistä. Vanhurskauttamisoppi liityi tiukasti pyhityselämään. Pietistit näkivät nämä kaksi, vanhurskauttamisen ja pyhityksen rinnakkaisilmiönä; edellisestä ei voinut puhua ilman jälkimmäistä. Pietistitkin hylkäsivät maallisen menon syystä, että tulee erottautua maailman synnillisestä elämästä. He tuomitsivat juopottelun ja tupakanpolton kristitylle sopimattomana ja pitivät maallista musiikkia, teatteria ja tanssia lihan tekoina.
Seuraus oli, että heitä alettiin pitää lainomaisina ja ihmiskeskeisenä kristillisyytenä, vaikka se oli Kristuskeskeisempää kuin sen ajan "virallinen" julistus. Jos tarkoitetaan, että pietismi korostaa yksipuolisesti lakia ja laiminlyö ansaitsemattoman armoon perustuvan anteeksiantamuksen ja sovituksen evankeliumin, siitä on annettu väärä todistua.
Pietismin mukaan "ihminen ei ansaitse hyvillä teoillaan mitään, mutta hänen uskonsa on kuollut, ellei se kanna hyvää hedelmää. Tämä yleinen raamatullis-luterilainen periaate on tarkoitettu noudatettavaksi myös käytännössä eikä vain teoriassa. Tässä yhteydessä pietistit vetosivat erityisesti Lutherin Roomalaikirjeen esipuheeseen, mihin on syytä kiinnittää huomiota."(Kansanaho 1947,78)
Pietisti edustivat eräänlaista sovitteluratkaisua valtionkirkon ja vapaakirkollisuuden välillä. Se myöntää, että muodollinen kuuluminen kirkkoon lapsikasteen operusteella ei vielä merkitse kuulumista todelliseen kristilliseen seurakuntaan. He tähdensivät, että ihmisen on henkilökohtaisesti käännyttävä ja uskossa otettava vastaan Jumalan pelastustarjous, ennenkuin hänet voidaan pitää Kristuksen ruumiin jäsenenä.
Pietismille tunnusomainen oli myös raitis Kristuksen tulon odotus. Monet johtavat pietismin edustajat olivat lopunajan ja Kristuksen tulon odottajia.
Referointi Olavi Rouheen kirjasta: Uskonpuhdistuksen perillisiä,s. 54
Pelastetut seuraavat Karitsaa, minne ikinä Hän menee.