Yksilön elämän kurjuuden henkisessä ahdingossa voi olla kyseessä ihan aidosti ja oikeasti vastaava tilanne kuin esim. halvauspotilaalla. Toisilla on mahdollisuus parantua, mutta toisilla voi tilanne olla niin heikko, että joutuu kärsimään fyysisistä tuskista makuuasennossa jopa vuosia.
Tiedän hyvin mistä puhun, kun lähimmäiseni joutui käymään tämän läpi ennen kuolemaansa.
Tällaisissa tapauksissa herää kysymyksiä eutanasiasta.
On aivan turhaa kauhistella millään itsekkyyksillä, jos ei mitenkään kyetä samaistumaan elämänsä uhrin asemaan.
Missähän maailmassa elätte te, jotka kuvittelette, että yhden ihmisen pitäisi elää omissa tuskissaan vain toisten vuoksi?
Elämä ei nyt vaan valitettavasti ole niin mustavalkoista ja kaikkien kohdalla yksinkertaista, kuin haluttaisiin kuvitella.
Kaikille kurjuuksille ei löydy ratkaisua terapioista, ihmissuhteista tai muista elämää rakentavista tekijöistä.
Kaikkia asioita ei rajallisen ihmismielen ole syytä käsittääkään, vaan kullakin ihmisellä on oma taakkansa kannettavanaan.
Itsemurha ei ole ikinä miellyttävää, mutta ei siitä saa ketään tuomita.
Älkäätte siis menkö yleistämään, jos ette ole toisten elämäntilanteista olleet perillä.
Huom!!! Sen sijaan omasta mielestäni paheksuttava kategoria ovat nämä nykynuoret, jotka purkavat pahaa oloaan ja miettivät päiviensä päättämistä ihan mitättömistä syistä. Elämää pitää aina nähdä laajalta alalta, ennen kuin menee tekemään jotain peruuttamatonta.
Elämänkatsomusta karttuu ainoastaan
iän, viisauden ja kokemusten myötä.
Useimoien meidän elämä voi ehkä olla juurikin niin helppoa kuin mitä se vaan on täällä Suomessa sotien ja katastrofien ulottumattomissa. Jopa niin ruusuista, että ummistetaan silmät väkivallalle ja kärsimykselle, ellei niitä itse koeta. Tämähän kuuluu vain ihmisen perusominaisuuksiin.
Tiedän hyvin mistä puhun, kun lähimmäiseni joutui käymään tämän läpi ennen kuolemaansa.
Tällaisissa tapauksissa herää kysymyksiä eutanasiasta.
On aivan turhaa kauhistella millään itsekkyyksillä, jos ei mitenkään kyetä samaistumaan elämänsä uhrin asemaan.
Missähän maailmassa elätte te, jotka kuvittelette, että yhden ihmisen pitäisi elää omissa tuskissaan vain toisten vuoksi?
Elämä ei nyt vaan valitettavasti ole niin mustavalkoista ja kaikkien kohdalla yksinkertaista, kuin haluttaisiin kuvitella.
Kaikille kurjuuksille ei löydy ratkaisua terapioista, ihmissuhteista tai muista elämää rakentavista tekijöistä.
Kaikkia asioita ei rajallisen ihmismielen ole syytä käsittääkään, vaan kullakin ihmisellä on oma taakkansa kannettavanaan.
Itsemurha ei ole ikinä miellyttävää, mutta ei siitä saa ketään tuomita.
Älkäätte siis menkö yleistämään, jos ette ole toisten elämäntilanteista olleet perillä.
Huom!!! Sen sijaan omasta mielestäni paheksuttava kategoria ovat nämä nykynuoret, jotka purkavat pahaa oloaan ja miettivät päiviensä päättämistä ihan mitättömistä syistä. Elämää pitää aina nähdä laajalta alalta, ennen kuin menee tekemään jotain peruuttamatonta.
Elämänkatsomusta karttuu ainoastaan
iän, viisauden ja kokemusten myötä.
Useimoien meidän elämä voi ehkä olla juurikin niin helppoa kuin mitä se vaan on täällä Suomessa sotien ja katastrofien ulottumattomissa. Jopa niin ruusuista, että ummistetaan silmät väkivallalle ja kärsimykselle, ellei niitä itse koeta. Tämähän kuuluu vain ihmisen perusominaisuuksiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yhdyn edelliseen. Tällä palstalla vallitsee käsitys, että kauheinta mitä ihmiselle voi tapahtua, on menettää rakkaansa. Millä oikeudella läheisensä menettäneet sitten arvostelevat muiden ihmisten murheita sillä äänellä, että älä sano mitään, kun et tiedä, mitä on menettää läheisensä. On elämässä muitakin kurjia asioita kuten sairaudet, halvaantuminen, sokeutuminen. Ei ole kovin rakentavaa laittaa asioita kilpajärjestykseen, mikä on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Konkurssi on kamalaa. (ja surullista)
Kaikki menee, terveyskin.
Olet ikäsi säästänyt; on talo,autot,mökki, työ.
Yhtenä päiväna sinulla ei ole mitään.
Olen sen melkein kokenut.
Elämä muuttuu vuokralla asumiseen. Kaikki pitää alkaa alusta. Kuinka se pienellä paikkakunnalla
näkyy. Ylpeys saa kovan kolauksen.
Iltapäivälööpeissä lukee kuinka rikkaat rikastuu.
Tulee mieleen, että miksen ole syntynyt sellaiseen
sukuun, jossa on ollut älykäs isoisä, joka keksi
esim. Sanoma Oy:n.
Tai miksi minulla ei ole sellaista miestä, joka olisi keksinyt jotain, josta olisi voinut saada miljoonia yrityskaupalla.
Haaveilein vain lottovoitosta, se on meikäläinen ainoa tapa saada rikkautta. Vanhenpani jättivät
minulle pienen pesämunan, joka ikävä kyllä on kohta "syöty". En osaa edes sitä laittaa poikimaan.
Mutta kaikki ikävä on takana ja vain yrittämällä ja tekemällä töitä lujasti, saa jotain..elämää.
Joku sanoo, ettei raha tee onnelliseksi ja töitä en lopettaisi, jos lottovoiton saisin.
Minut se tekisi onnelliseksi ja työt lopettaisin
heti.
Tänään odottelen taas lottovoittoa.
millä alkaa kaiken uudestaan.Rahalla e,mammonalla ei tee yhtikäs mitään jos ei oo terveyttä.Itselläni on syöpä johon ei riitä mitkään rahat ei mikään..Joten älä narise kohtaloosi.Elämän tärkein asia on terveys.Jos sull on se tallella et ole mitään menettänyt.Raha ei tuu kun rahan luokse eli työllä tekemällä..Ja itse olen syöpäni ohella luopunut kaikesta,jopa elämästä.Jos saisin vaihtaa osia sinun kanssa niin tekisin sen..ehkä sitten arvoistaist sitä mikä on elämäsä tärkeintä.Terveys ,ystävät ja rakkaus.Raha on pelkää paskaa.Kun sairastut vakavasti niin voit mitata sen jälkeen rahanarvokkuutta.Sitä ei ole sillä puhun kokemuksesta.En ole tyhjätasku mutta rahalla en tee mitään enään.
-Taski-
Totta kirjoitat!
ja oikein kun ahdistaa, niin
itsemurha on se viimeinen keino päästä ahdingosta.
Kun ollaan todella pohjalla ahdistusten kanssa, niin ei sieltä pääse pois kuin nousemalla
valoa kohden.
Onko se sitten taivas tai pyristä takaisin, kiivetä sitä raskasta polkua ylöspäin ihmisten ilmoille.
Pahan jälkeen tulee aina hyvää.
Myrskyn jälkeen tulee aina poutasää.
Minä en tiedä ahdigosta mitään, siis itselläni ei ole ollut.
Ystävälläni oli paha ahdinko, mutta hän pääsi siitä eroon terapian ja ystävien avustuksella.