Terve taas.
Pienenä muistutuksena taas pitkästä aikaa.
Ateismi ei ole niin ongelmallinen käsite kuin miltä se voisi ensin kuulostaa. Esitän asiani nyt lyhyesti ja mahdollisimman helpohkolla tavalla.
Ateismi-käsitteessä voitte huomata tuon sanan muodon, a-teismi. Teismi viitannee juuri persoonalliseen jumalaan uskomiseen, joka on tästä maailmasta erillinen, mutta silti tähän maailmaan vaikuttava. A-teisti hylkää tämän näkemyksen.
Ateismin omaksuminen varsinaisesti ei vielä merkitse, etteikö ateisti voisi uskoa yliluonnolliseen, sillä yliluonnollinen ei tarkoita samaa kuin Jumala.
Tästä eteenpäin ateisti voi vetää erinäisiä johtopäätöksiä, uskooko sitten ns. yliluonnolliseen vai ei, mutta tätä ei voi päätellä enää henkilön ateistisesta asenteesta.
Helppoa, eikö totta?
Pienenä muistutuksena taas pitkästä aikaa.
Ateismi ei ole niin ongelmallinen käsite kuin miltä se voisi ensin kuulostaa. Esitän asiani nyt lyhyesti ja mahdollisimman helpohkolla tavalla.
Ateismi-käsitteessä voitte huomata tuon sanan muodon, a-teismi. Teismi viitannee juuri persoonalliseen jumalaan uskomiseen, joka on tästä maailmasta erillinen, mutta silti tähän maailmaan vaikuttava. A-teisti hylkää tämän näkemyksen.
Ateismin omaksuminen varsinaisesti ei vielä merkitse, etteikö ateisti voisi uskoa yliluonnolliseen, sillä yliluonnollinen ei tarkoita samaa kuin Jumala.
Tästä eteenpäin ateisti voi vetää erinäisiä johtopäätöksiä, uskooko sitten ns. yliluonnolliseen vai ei, mutta tätä ei voi päätellä enää henkilön ateistisesta asenteesta.
Helppoa, eikö totta?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sillä voidaan selittää kaikki.
Uskonto selittää kaiken tutkimatta mitään.
Verrattuna muihin aloihin, uskonto on verrattaen helpompaa.
Lue niin kaikki sinulle 'aukeaa'.
ei se nyt ihan noin mee!
Jokainen on ateisti, ennen kuin ryhtyy uskomaan johonkin jumalaan. "Ateismin omaksuminen" menee pieleen, ateismia ei omaksuta, ateismi on perus tila ennen uskon omaksumista.
Perustila voidaan määritellä lapsen äiti tarpeena, jolloin usko yliluonnolliseen holhoojaan on se 'perustila' ja josta itsenäistyessään kehittyy riippumattomuus.
Ainakin oma äitini on hyvin maallinen henkilö, yliluonnollista hänestä ei saa mitenkään. Ja, todellinen henkilö myös, toisin kuin mikään jumala.
Onko usko taikuuteen ensin? Vai opetellaanko se ensin... ja luovutaan sitten?
Pelkotila on tilanne jossa ihmisen pahin painajainen toteutuu.
Käsittääkseni taikuus, pahan karkoittaminen ja nämä muut pyrkivät poistamaan tätä, pelkotilaa.
Jännitys, pimeys ja pelko antaa mielikuvitukselle siivet.
Toisaalta pitää tietää, eli ymmärtää mitä pelätä.
Osittain se siten voisi olla vaistonvarainen tilanne. Pimeässä aivot eivät saa riittävästi tietoa tai tieto kanavoituu liian kapean aistin kautta , kuten kuulon joka terävöityy.
Turvallinen tunne valtaa mielen vasta kun aistit saavat tarpeeksi tietoa ympäristöstä, on valoisaa nähdä ja riittävästi ääniä joita kuulla. Todeta kaikki.
Aivan. Käsitys perustuu tietoon, mutta jos otetaan lapsi, vastasyntynyt... Hänelle se saattaisi edustaa jotakin ymmärtämätöntä, kaikkivoipaa.
Tuohonhan Raamatun teksti pohjautuu, ensin tehdään pelko, ja sitten annetaan pelastus. Klassinen kikka.
Vastasyntynyt "uskoo" ja turvautuu äidin hahmoon, ja vasta vanhempana arvioi äidin yksilönä muiden joukossa. Tosin vastasyntynyt ei tiedä käsitettä "usko".
Raamattu lieneekin tarkoitettu lapsille, opettamaan yhteiskunnan moraalia. Normaalit aikuiset pitävät sitä satukirjana.
Ihmisen voisi määritellä fantasia&realistisena kokonaisuutena.
Puolet elämästään ihminen näkee unia ja puolet elämästä on arkea. Toinen jalka kuvitelmissa ja toinen jalka todellisuudessa.
Toisilla tuo unien ja valvetilan satujen ero on kovin pieni...
Vanhuksiin ja lapsiin uskonto tekee jostain kummallisesta syystä vaikutuksen.
Voipi olla syynä se että aluksi olemme lapsia:kokemattomia.. joten suuri osa maailmasta on tuntematonta.
Lopulta vanhuksena:Seuraava askel on kuolema, jolloin saamme taas uuden kosketuksen tuntemattomaan.
Oma pohdintansa voi tässä olla aivojen ikä. Alussa, nuoret aivot vasta tutustuvat kaikkeen, ovat hämillään ja tutkivat ja tahtovat vastauksia. Kyselykausi siis.
Lopuksi, kun kaikki on nähty, aivot ovat väsyneet ja eivät enää toimi , jaksa kaikkea, ottavat mielihyvin vastaan yksinkertaisen mallin kaikkeudesta ja selityksen kaikkeen.
Hankalaa sanoa selitystä uskontoon, mutta yksinkertaisesti uskonto antaa vastaukset kaikkeen, jolloin kyselevä mieli ilmeisesti saa mitä on tarvinnutkin:vastauksen kaikkeen.
Erottaakseen sadun todesta, tarvitaan rikasta mielikuvitusta, myös luovuutta ja muistia.
Joskus ihminen tarvitsee jonkin apuvälineen, jolla tehdä todellisuus tarkistuksia.
Käsittääkseni skitsofrenia on sairaus jossa todellisuus ja kuvitelma menevät sekaisin.
Tämä kuvaa, siis saattaa heijastaa ihmismielen kamppailua maailmassa. Selkeämmin, mieli käy kamppailua sairautta vastaan.
Normaali ihmisellä on siis sisällään ristiriitainen tilanne, mutta hän kykenee erottamaan toisistaan toden ja sadun.
Mieleltään sairas ei erota kumpi on kumpaa.
Todellisuus ja satu, fantasia ja realismi menevät limittäin.
Siksi arveluttaakin eräiden henkilöiden käsitykset todellisuudesta.
Esimerkiksi siitä että pidetään totuutena , kirjaimellisesti , tiettyjä juttuja.
Tarkoittanet kirjaimellisesti jonkun kirjan juttuja...
Häpeäkseni tällä palstalla toin julki sivistymättömyyteni, ja sekoitin Raamatun Jeesus kävelee veden päällä Paroni Von Munchausenin "nosti itsensä hiuksista" tarinaan. Tosin, saman laista fiktioita...
"Jokainen on ateisti, ennen kuin ryhtyy uskomaan johonkin jumalaan. "Ateismin omaksuminen" menee pieleen, ateismia ei omaksuta, ateismi on perus tila ennen uskon omaksumista."
Ymmärrän kyllä pointtisi, sillä itse olen samaa mieltä ateistisesta olevan tilasta.
Huomaatko kuitenkin pienen implisiittisen ajatuksen, joka sinulla jo sisältyy tuohon olettamaan "ateistisesta perustilasta": jos Jumala on olemassa, "ateistinen perustila" ei pidä paikkaansa. Tässä mielessä ateismi tulisi omaksua. Ja palaamme taas takaisin kysymykseen siitä, onko Jumalaa olemassa.
Joten helpompi on sanoa, että niin ateismi kuin kristinuskokin "omaksutaan".
tuossa on ihan järkeä. mun mielestä ihmisillä on nonverbaalisia kysymyksiä sielunsa sopukoissa joihin huomaamatta haetaan vastauksia ja moni kyllä kokee helpotuksen uskon kautta. Tän voi empiirisesti todentaa mutta tietenkään kaikki eivät tällaisia tutkiuksia usko vaikka ne on tehty tieteellisesti. sekin kun vaatii vähän uskomista.
"Ateismin omaksuminen varsinaisesti ei vielä merkitse, etteikö ateisti voisi uskoa yliluonnolliseen, sillä yliluonnollinen ei tarkoita samaa kuin Jumala."
Mietin tuota vähän aikaan mikä ero on 'uskoa yliluonnollseen' tai 'uskoa jumalaan' välillä ja päädyin siihen että kysymys on itse asiassa samasta toiminnasa. Uskon siis asiaan johon en voi vaikuttaa ehkä sillä erolla että jumalaa voin rukoilla ja anoa mutta yliluonnollinen tapahtuu kaikesta huolimatta.
Miksi uskoa laisinkaan? Mitä uskominen itse asiassa on? Sitä jokainen pohtikoon itsessään.
Käsitykseni on että syyt moneen asiaan löytyy paljon lähempänä kuin tiedostammekaan eli meissä itsessämme. Kaikessa siinä mitä olen, ajattelen, tunnen, musitan, kuvittelen jne.
"Mietin tuota vähän aikaan mikä ero on 'yliluonnollseen' tai 'uskoa jumalaan' välillä ja päädyin siihen että kysymys on itse asiassa samasta toiminnasa. Uskon siis asiaan johon en voi vaikuttaa ehkä sillä erolla että jumalaa voin rukoilla ja anoa mutta yliluonnollinen tapahtuu kaikesta huolimatta."
Niinpä, ja lisäksi yliluonnollinen ei ole välttämättä mikään ns. persoona. Se ei määrittele moraalia, oikeaa ja väärää, se ei kontrolloi kohtaloani. Sitä ei kiinnosta miten kukakin elää, mitä muuta yliluonnollista on tai on olematta. Se ei sano olevansa 'tie, totuus ja elämä'. Yliluonnollinen ei vaadi uskoa itseensä, ei vaadi palvontaa, ei rankaise uskon ja palvonnan puutteesta. Yliluonnollinen ei välttämättä määrittele tai edusta mitään maailmankuvaa tai elämänkatsomusta. Sillä ei ole persoonallista, ns. inhimillistä olemusta, kaiketi se on vain osa luontoa, tavalla mitä me emme kykene selittämään.
Minusta tässä on eroa kerrakseen. Ja koska yliluonnollinen ei ole jumala, myöskään usko yliluonnolliseen ei välttämättä edellytä samaa kuin usko jumalaan. Toki jumaluskoakin on monenlaista, mutta yleisesti ottaen katsoisin jumaluskon olevan eri asia kuin usko johonkin yliluonnolliseen.
"Sillä ei ole persoonallista, ns. inhimillistä olemusta, kaiketi se on vain osa luontoa, tavalla mitä me emme kykene selittämään."
Kysymys voi myös että havaitsemme vajavaisesti ja pidäme aivan selitettävissäkin olevan asian yliluonnollisena esim. yksinkerteisesti liittämäällä asian väärään yhteyteen (ihme).
Tätä tarkoitinkin sanoessani että syyt lienevät paljon lähempänä meitä itseämme vaikka emme sitä tiedosta.
'Uskoa yliluonnolliseen' rinnastin 'uskoa jumalaan' siinä mielessä että edellistä usein pidetään jälkimmäisen 'työkaluna'. Tässä en tarkoita uskoa siinä mielessä kuin sanon että 'uskon sinua' eli en epäile sinun valehtelevan.
Myönnän että en pystynyt asiaa kovin selvästi esittämään.
Mitä lie "yliluonnollinen"?
En oikein näe mahdollisuutta sille, että luonnossa esiintyisi "yliluonnollisuutta".
Viikinkiaikana ukkosen kaltaiset sähköilmiöt olivat silkkaa jumalaista rytinää, kun Tor ajoi vaunuillaan ja metsästi jättiläisiä.
Vielä 1600-luvun alussa muuten hyvinä tiedemiehinä pidetyt astronomit pitivät pyrstötähtiä muista taivaanilmiöistä poiketen "Jumalallisina ilmoituksina".
Pallosalama sähköisenä ilmiönä oli vielä jokin aika sitten monelle skeptikolle samaa kategoriaa kuin kummitukset, koska niiden syntytapaa ei tunnettu. Nyt on alettu vakuuttua, että pallosalamia esiintyy, ja että kyseessä on luonnonilmiö, vaikka sen syntytapa on vielä aika epäselvä.
menee niin että se on luonnollista minkä ihminen ymmärtää ja jos menee yli hilseen,s e on yliluonnollista :D ihminenkö sen luonnon määrittelee...
Samaa mieltä, yliluonnollista ei sinänsä ole, on asioita joita luonnostaan tapahtuu ja joiden mekanismia tai tarkoitusta ihminen ei vielä ymmärrä. Vielä.
***
"Mitä lie "yliluonnollinen"?"
Hyvä tarkennus, Atte.
En jaksanut alkaa paasaamaan siitä, että yliluonnollisen käsite sinänsä on jo kovin epämääräinen, ja keskustelusta tulee hyvin helposti sekavaa, jos tätä ei jollakin tavoin määritellä.
Miksi tein näin, johtui lähinnä siitä, että vaikka itsekin pidän yliluonnollisen olemassaoloa jonakin mystisenä suurena tarinana täysin absurdina ajatuksena, bottom line oli että ateismi sinällään ei sano vielä mitään yliluonnolliseen uskomisesta. Ateisti ei usko teistiseen jumalaan, mutta miksi ateisti ei voisi hyvillä mielin uskoa esimerkiksi jonkinlaiseen toiseen henkiseen todellisuuteen, josta mm. mystikot, okkultistit tai uskonnoista buddhalaiset tms. ajatteluansa ammentavat.
Toisaalta, ateismi ei anna myöskään suoraa tukea ns. "tieteelliselle maailmankuvalle", vaikka jotkut vapaa-ajattelijat niin haluaisivat kuvitella. Tieteellinen maailmankuva on mielestäni vain yksi uusi suuri uskonto, jonka usko mitataan tieteen kyvyssä tuottaa "joskus tulevaisuudessa" maailmaa selittävät lait. Tiede isolla T:llä pyrkii jumalaksi, vaikkakin maalliseksi ja "tämänpuoleiseksi", siihen koskaan pystymättä.
Tiede ei ole uskontoa eikä pyri sellaiseksi. Juuri se erottaa tieteen uskonnosta.
Tiede ei ole kompakti käsite, jonka voisi nostaa jalustalle palvottavaksi. Toisin kuin uskonnot jumalineen. Ei ole olemassa yhtä "tiedettä", mutta "tieteellisesti" voidaan tutkia vaikkapa tähtiä tai suomenkielen verbejä.
Vaikea selittää mitä tiede on.
Tieteellinen lähestymistapa lienee helpompi selittää. Tieteellisessä lähestymistavassa saa asettaa kyseenalaiseksi saavutettuja tutkimustuloksia uusien tulosten valossa. Näin tiede menee eteenpäin.
Uskonnossa kaikki on ennalta määrättyä ja sovittua. Epäileminen on kiellettyä ja epäilijät joutuvat helvettiin.
Huhhuh, jaksankohan alkaa selittämään... Luotan nyt Atte ennakkoluulottomaan arvostelukykyysi, jotta voit hetken miettiä ehdotustani. Ethän ala jääräpääksi, sillä uskon, että olet liian fiksu siihen.
1) Tiede ei ole uskonto tässä mielessä:
Tiede ei toki maailmaa selittäessään käytä sellaisia välineitä kuin ilmoitus, intuitio, mystiset kokemukset jne., vaan se pyrkii eksaktiin ja eksplisiittiseen ilmaisuun, jonka jokainen ihminen kykenee tietyissä ja aina mahdollisesti toistettavissa olosuhteissa testaamaan ja havainnoimaan sekä todistamaan täten todeksi.
2) Tiede on uskonnon kaltainen taasen:
Positivistiset olettamat tieteen kyvyistä hankkia kaikki tieto maailmasta, kunhan aikaa on riittävästi. Toisin sanoin, vaikka tiede ei vielä kykene selittämään kaikkea, oletuksena voi olla, että se siihen kuitenkin joskus tulevaisuudessa kykenee. Mielestäni tällainen oletus on messianistisen uskon kaltainen ja analoginen uskolle siitä, että "vaikka Jeesus ei vielä ole tullut, on Hän silti tulossa" (= "vaikka emme vielä tiedä kaikkea, joskus vielä tiedämme kaikki lainalaisuudet").
Ja tieteen kyseenalaistaminen ei missään nimessä tässä uhkaa ateistista näkemystä, sillä tämä sama kritiikki kieltää ennen kaikkea juuri kristinuskon keskeisimmät doktriinit, ja pyrkii vain tuomaan esille tietyt samankaltaisuudet, jotka myös tieteessä valitettavasti vallitsevat.
Outoa miten ateismin määritteleminen on palstalaisille hirveä hengen tuska. Onhan toisaalta se tavallaan aika monipiirteienn ismi.
Itse en varmaan ole teknisesti ottaen täysipäinen ateisti, jos ateismi määritelään jumalan ja jumalien absoluuttisena kieltämisenä. Minusta on turha kieltää tai olla kieltämättä asiaa josta ei yksinkertaisesti ole todisteita. En kuitenkaan ole agnostikko sillä puolueeni on selvästi jumalien, kuten myös aurinkoa kiertävien teepannujen suhteen ateistinen. Pidän kuitenkin jumalaa mahdollisena, samalla tavalla kuin peikkoja tai maahisia, mutta en usko ennen kuin saan todisteita.
Tämä on minusta rationaalisin tapa suhtautua elämään.
Tämähän on ihan mukavaa, kun se panee pohtimaan, että mitä tässä nyt oikeastaan edustetaan.
Itselleni ateismi on tämä: En näe mitään syytä olettaa olevan jumalia olemassa. Tyhjentäviä selityksiä tapahtumille löytyy muutenkin. Ennen kuin aloin tänne kirjoittelemaan en edes pitänyt itseäni ateistina. Jos asiat liukuivat semmoiseen pisteeseen, että piti ilmaista vakaumuksensa, niin totesin olevani uskonnoton.
Eikä arkielämässäni ole ollut syytä pohtia jumaluuksia tai uskonnollisuutta sillä ne ovat olleet täysin yhdentekeviä.
Ainoa mikä oli nyppinyt on tuo kirkko, joka on aivan kotini vieressä. Jouduin tekemään yhdessä vaiheessa päivystysvuoroja lauantaiöisin ja päästyäni nukkumaan n. klo 7 ja 8 välillä, niin kellojen pimputus alkoi klo 10.30. Aarghh...
pinnat :(
Kenenkähän "ison" filosofin pinnat laski? Vai menikö vain pinnat?