Maailmamme biologisissa konstruktioissa vallitsee redusoimaton monimutkaisuus. Käytännön esimerkkinä tästä voidaan mainita viidestä komponentista koottu hiirenloukku. Mikäli siis redusoimme tätä hiiriparkojen ansaa ja otamme yhden osan pois siitä, niin paraneeko loukun funktio tästä? Ei parane, ei. Hiiri saa Disneyn lanseeraaman juustonpalasensa ja on tästä varmasti onnellinen, mutta loukku ei toimi sille tarkoitetulla tavalla. Käytännössä koko loukku on tarpeeton romu tällaisen operaation jälkeen. Sama koskee niin ikään vaikkapa bakteerimoottorin monimutkaisia komponentteja. Toisaalta voimme myös kysyä löydämmekö maastosta hiirenloukkuja. Jos löydämme, niin sen pohjassa lukee varmasti jotakin yleispätevää sen valmistajasta.
Loppujen lopuksi meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin todeta, että bakteerimoottori on syntynyt maailmaan toimivana kokonaisuutena magneettiantureineen, kulmakappaleineen, ulkomembraaneineen, vetokappaleineen, ohjauselementteineen, akseleineen, laakereineen, siimoineen ja kemosensoreineen. 125 mV jännitteisen bakteerimoottorin "EU-kulutus" on n. 1200 protonia per kierros. Tämä maailman tehokkain peräprutku saavuttaa 100 rpm:n kierrosluvun, eikä 3x10-18 newtonin vääntömomentti kalpene minkään venemessujen tiloista löytyvän motin rinnalla. teholtaan tämä bionanoteknologinen pörisijä on 10-16 W 20:n kierroksen kohdalla.
Coli, Salmonella ja joillakin Streptokokkibakteereilla on 0,2 voltin jännitteellä ja tuhannesmiljardisosa-ampeerin virrankulutuksella toimivat miniatyyriset pyörintämoottorit. Bakteereilla on yleensä kuusi "perämoottoria". Flagellan kemiallinen kondensaattori koostuu noin 200:sta granegatiivisten bakteerien ulko- ja sisäkalvotilaan sijoittuvasta osasesta ja itse värekarva on 5000 kertaa yhtä pitkä kuin leveä. Siimojen toimintaan on liitetty kytkin ja navigointijärjestelmä. Tyhjäkäynnillä bakteeri värisee paikallaan ja flagellat vaihtavat pyörimissuuntaa. Signaalin saatuaan bakteeri kiihdyttää vauhtiin (65 kertaa oman pituutensa verran sekunnissa) joka vastaa ihmisen uintinopeutena noin 400 km/h tervassa. Yhden millimetrin matkalle mahtuu 30 000-35 000 kpl bakteerimoottoreita.
Bakteerin etupää (sytoplasma-alue) on täynnä kemosensoreita, joilla bakteeri "haistelee ja kuulostelee". Mikäli liika kylmyys, kuivuus, kuumuus, UV-valo tai myrkky uhkaa bakteeria niin se suunnistaa sensoreidensa avulla turvaan. Bakteeri aistii myös magneettisuuden. Tämä auttaa bakteeria selviämään esim. maassa, sillä se osaa suunnistaa turvaan maan sisusta kohden. Proteiinikomponenttien lukumäärä: Moottori: 19 kpl, Kokoonpano: 12 kpl, Geenisäätely: 7 kpl, Sensorit: 8 kpl, Tuntematon toiminta: 6 kpl.
Loppujen lopuksi meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin todeta, että bakteerimoottori on syntynyt maailmaan toimivana kokonaisuutena magneettiantureineen, kulmakappaleineen, ulkomembraaneineen, vetokappaleineen, ohjauselementteineen, akseleineen, laakereineen, siimoineen ja kemosensoreineen. 125 mV jännitteisen bakteerimoottorin "EU-kulutus" on n. 1200 protonia per kierros. Tämä maailman tehokkain peräprutku saavuttaa 100 rpm:n kierrosluvun, eikä 3x10-18 newtonin vääntömomentti kalpene minkään venemessujen tiloista löytyvän motin rinnalla. teholtaan tämä bionanoteknologinen pörisijä on 10-16 W 20:n kierroksen kohdalla.
Coli, Salmonella ja joillakin Streptokokkibakteereilla on 0,2 voltin jännitteellä ja tuhannesmiljardisosa-ampeerin virrankulutuksella toimivat miniatyyriset pyörintämoottorit. Bakteereilla on yleensä kuusi "perämoottoria". Flagellan kemiallinen kondensaattori koostuu noin 200:sta granegatiivisten bakteerien ulko- ja sisäkalvotilaan sijoittuvasta osasesta ja itse värekarva on 5000 kertaa yhtä pitkä kuin leveä. Siimojen toimintaan on liitetty kytkin ja navigointijärjestelmä. Tyhjäkäynnillä bakteeri värisee paikallaan ja flagellat vaihtavat pyörimissuuntaa. Signaalin saatuaan bakteeri kiihdyttää vauhtiin (65 kertaa oman pituutensa verran sekunnissa) joka vastaa ihmisen uintinopeutena noin 400 km/h tervassa. Yhden millimetrin matkalle mahtuu 30 000-35 000 kpl bakteerimoottoreita.
Bakteerin etupää (sytoplasma-alue) on täynnä kemosensoreita, joilla bakteeri "haistelee ja kuulostelee". Mikäli liika kylmyys, kuivuus, kuumuus, UV-valo tai myrkky uhkaa bakteeria niin se suunnistaa sensoreidensa avulla turvaan. Bakteeri aistii myös magneettisuuden. Tämä auttaa bakteeria selviämään esim. maassa, sillä se osaa suunnistaa turvaan maan sisusta kohden. Proteiinikomponenttien lukumäärä: Moottori: 19 kpl, Kokoonpano: 12 kpl, Geenisäätely: 7 kpl, Sensorit: 8 kpl, Tuntematon toiminta: 6 kpl.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.sphericlounge.de/html/mirpodplayer.htm ja tuumaa uudemman kerran.