...ei voi itsenäisyyspäivänä pitää kynttilöitä ikkunalla, ettei osallistu sen viettoon
---mutta voi kyllä jouluna ostaa joulutähden kotiinsa, sillä sehän 'on vain kukka'
...ei voi maistaa kaupan syntymäpäiväkakkua, ettei osallistu pakanallisiin tapoihin
---mutta voi kyllä syödä jouluna kinkkua, sillä sehän 'on vain lihaa'
...ei voi keskustella lahkosta eronneen sukulaisensa kanssa, koska hän on luopio
---mutta voi keskustella kaikkien niiden kanssa, jotka nauravat ja halveksivat tai jopa pilkkaavat tuota lahkoa
...sanotaan rakastettavan lähimmäistä niinkuin itseään
---mutta ilakoidaan tulevasta ihmiskunnan massateurastuksesta
...ei polteta tupakkaa
---mutta juodaan viinaa
...saarnataan Ainoaa Oikeaa Totuutta
---mutta ei haluta keskustella siitä
Noinko se menee?
---mutta voi kyllä jouluna ostaa joulutähden kotiinsa, sillä sehän 'on vain kukka'
...ei voi maistaa kaupan syntymäpäiväkakkua, ettei osallistu pakanallisiin tapoihin
---mutta voi kyllä syödä jouluna kinkkua, sillä sehän 'on vain lihaa'
...ei voi keskustella lahkosta eronneen sukulaisensa kanssa, koska hän on luopio
---mutta voi keskustella kaikkien niiden kanssa, jotka nauravat ja halveksivat tai jopa pilkkaavat tuota lahkoa
...sanotaan rakastettavan lähimmäistä niinkuin itseään
---mutta ilakoidaan tulevasta ihmiskunnan massateurastuksesta
...ei polteta tupakkaa
---mutta juodaan viinaa
...saarnataan Ainoaa Oikeaa Totuutta
---mutta ei haluta keskustella siitä
Noinko se menee?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Vuosia sitten Nokialla asuessani tutustuin Jehovantodistajaperheeseen ja kävin heidän kanssaan jopa yhteisellä ulkomaanmatkalla. Perheen äiti oli eronnut Jehovantodistajista. Syy ei koskaan mulle täysin selvinnyt, mutta ymmärsin sen liittyneen naisen asemaan seurakunnassa. Hyvin tuolla perheellä näytti yhteiselo siitä huolimatta sujuvan. Sittemmin käsittääkseni myös perheen äiti liittyi takaisin. Erikosena pidin sen, että uskonto ei mitenkään näkynyt tuon perheen jokapäiväisessä elämässä, ei ainakaan silloin kun siellä olin kylässä. Ainoa silmiinpistävä asia oli suunnaton kateus kaikkea maallista mammonaa kohtaan, asia johon olen törmännyt muissakin uskovissa ja jota en ole koskaan ymmärtänyt. Hassua, että ne todistajat jotka kävivät oveni takana olivat Ylöjärveltä, mistä lie sitten tuokin johtunut. Jotenkin tuli sellainen tunne, että tuossa lahkossa pärjäävät tervejärkisinä ne jotka osaavat työntää uskonnon välillä taka-alalle. Sellaisella asenteella ei varmaan tule koskaan tarvetta ihmetellä erilaisia opin ristiriitoja ja vuosilukuja niinkuin täällä tehdään. Mene ja tiedä, sai siitä ystävyydestä ainakin niinpaljon irti, että osasi itse välttää tätä lahkoa. Nyttemmin sitten tämä internet on vain vahvistanut tuota näkemystä. Hyvää täytekakkua ja suussa sulavaa kinkkuakin oli toisinaan tarjolla.
Ja entäpä jos se usko olisi näkynyt kun kävit heillä kylässä ja olit heidän kanssa tekemisissä niin ehkäpä olisit pitänyt heitä hurskastelijoina, jotka vain näyttelevät kuinka hyviä ja erinomaisia he ovat.
"Jotenkin tuli sellainen tunne, että tuossa lahkossa pärjäävät tervejärkisinä ne jotka osaavat työntää uskonnon välillä taka-alalle. Sellaisella asenteella ei varmaan tule koskaan tarvetta ihmetellä erilaisia opin ristiriitoja ja vuosilukuja niinkuin täällä tehdään "
Totta höpiset. Näitä kirjotuksia kun lukee niin ihmetellä täytyy millä lihaksilla nää "nettitodistajat" melskaa täällä ja miten ne pysyy järjissäään. Jätkät (ja miksei myös mimmit) heittää vuosilukuja, väittämiä ja raamatunlauseita putkeen niin ettei erkkikään ota siitä selvää. Jos tällä tavalla tuolustelee tai vastustaa jotain asiaa niin hulluksihan siinä tulee jos kaikkeen vakavissaan tarttuisi.
Taitaa olla niin että osalla tästä porukasta ei juuri muuta elämää olekaan kun näillä sivuilla pyöriminen
>>---mutta voi kyllä syödä jouluna kinkkua, sillä sehän 'on vain lihaa'
Oletan kalkkunan olevan myös lihaa, mutta ehkä se on eri sarjassa pakanallisuusluokituksessa, koska sitä alkuperämaan jehovantodistajan ei tule syödä kiitospäivänä.
Varo luopioiden petosta
6 Saatana on kauan käyttänyt luopioita yrittäessään vietellä Jumalan palvelijoita (Matteus 13:36–39). Luopiot voivat väittää palvovansa Jehovaa ja uskovansa Raamattuun, mutta he eivät hyväksy hänen järjestönsä näkyvää osaa. Jotkut jopa palaavat niihin Jumalaa häpäiseviin oppeihin, joita ”Suuri Babylon”, väärän uskonnon maailmanmahti, opettaa (Ilmestys 17:5; 2. Pietarin kirje 2:19–22). Jumalan henkeyttämät raamatunkirjoittajat paljastivat voimakkain sanoin luopioiden vaikuttimet ja menetelmät.
7 Mitä luopiot haluavat? Useimmat eivät tyydy vain luopumaan uskostaan, jota he aikoinaan saattoivat pitää totena. He haluavat usein viedä toisia mukanaan. Sen sijaan, että luopiot lähtisivät tekemään omia opetuslapsiaan, monet heistä yrittävät ’vetää mukaansa’ Kristuksen opetuslapset (Apostolien teot 20:29, 30). Apostoli Paavali esitti vääristä opettajista kiireellisen tärkeän varoituksen: ”Olkaa varuillanne: saattaa kenties olla joku, joka vie teidät saaliikseen.” (Kolossalaisille 2:8.) Eivätkö monet luopiot pyri tekemään juuri näin? Samoin kuin kidnappaaja vie pahaa aavistamattoman uhrin perheensä parista, luopiot saalistavat seurakunnan luottavaisia jäseniä ja yrittävät viedä heidät pois laumasta.
8 Miten luopiot pyrkivät tavoitteeseensa? He turvautuvat usein vääristelyihin, puolitotuuksiin ja suoranaisiin valheisiin. Jeesus tiesi, että hänen seuraajansa joutuisivat kärsimään sellaisten ihmisten vuoksi, jotka puhuisivat heistä ”valehdellen kaikenlaista pahaa” (Matteus 5:11). Tällaiset ilkeämieliset vastustajat puhuisivat sitä, mikä ei ole totta, pettääkseen toisia. Apostoli Pietari varoitti, että luopiot levittäisivät ”väärennetyin sanoin” ”petollisia opetuksia” ja ’vääristelisivät Raamatun kirjoituksia’ päästäkseen omiin päämääriinsä (2. Pietarin kirje 2:3, 13; 3:16). Valitettavasti luopiot onnistuvat ’mullistamaan muutamien uskon’ (2. Timoteukselle 2:18).
9 Miten voimme välttyä joutumasta luopioiden petoksen uhreiksi? Noudattamalla Jumalan sanan neuvoa: ”Minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka aiheuttavat jakaumia ja antavat kompastumisen aiheita vastoin sitä opetusta, jonka te olette oppineet, ja karttamaan heitä.” (Roomalaisille 16:17.) ’Kartamme heitä’ hylkäämällä heidän järkeilynsä – esittävätpä he niitä suullisesti, painetussa muodossa tai Internetissä. Miksi toimimme näin? Ensinnäkin koska Jumalan sanassa neuvotaan meitä tekemään niin, ja luotamme siihen, että Jehova pitää aina silmällä meidän parastamme (Jesaja 48:17, 18).
10 Toiseksi me rakastamme järjestöä, joka on opettanut meille ne kallisarvoiset totuudet, jotka erottavat meidät selvästi Suuresta Babylonista. Samanaikaisesti tajuamme, ettemme tunne Jumalan tarkoituksia täydellisesti; ymmärrystämme on vuosien mittaan korjattu. Uskolliset kristityt tyytyvät odottamaan, että Jehova tekee kaikki tällaiset selvennykset. (Sananlaskut 4:18.) Emme hylkää järjestöä, jota Jumala käyttää, sillä näemme selvät todisteet siitä, että sillä on hänen siunauksensa (Apostolien teot 6:7; 1. Korinttilaisille 3:6).
Varo itsepetosta
11 Epätäydellisillä ihmisillä on taipumus, jota Saatana käyttää kärkkäästi hyödykseen: he pettävät helposti itseään. ”Sydän on kaikkea muuta petollisempi ja toivoton”, sanotaan Jeremian 17:9:ssä. Jaakob kirjoitti: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä.” (Jaakobin kirje 1:14.) Jos sydämemme tuntee houkutusta johonkin, se voi ikään kuin vilautella syntiä houkuttelevasti edessämme ja saada sen näyttämään viehättävältä ja vaarattomalta. Tämä on petollista, sillä syntiin antautuminen johtaa lopulta turmioon (Roomalaisille 8:6).
12 Itsepetos voi helposti johtaa meidät ansaan. Petollinen sydän voi vähätellä jotain vakavaa persoonallisuuden puutetta tai selitellä jotain räikeää syntiä (1. Samuelin kirja 15:13–15, 20, 21). Toivoton sydämemme voi myös etsiä tapoja puolustella kyseenalaista käytöstä. Ajatellaan esimerkiksi viihdettä. On olemassa tervehenkistä ja nautittavaa viihdettä. Suuri osa siitä, mitä tämä maailma tarjoaa – elokuvissa, televisiossa ja Internet-sivuilla – on kuitenkin säädytöntä ja moraalitonta. On helppo vakuuttaa itsellemme, että voimme katsella ruokotonta viihdettä vahingoittumatta siitä. Jotkut jopa järkeilevät, että koska se ei vaivaa heidän omaatuntoaan, siinä tuskin on mitään pahaa. Tällaiset ihmiset kuitenkin ’pettävät itsensä väärällä järkeilyllä’ (Jaakobin kirje 1:22).
13 Miten voimme välttyä itsepetokselta? Ensinnäkin meidän täytyy muistaa, että omatunto ei ole aina luotettava. Ajatellaanpa apostoli Paavalin tilannetta. Ennen kristityksi tulemistaan hän vainosi Kristuksen seuraajia (Apostolien teot 9:1, 2). Hänen omatuntonsa ei ehkä vaivannut häntä silloin. Ilmeisesti se oli kuitenkin johdettu harhaan. ”Olin tietämätön ja toimin epäuskossa”, sanoi Paavali (1. Timoteukselle 1:13). Pelkästään se, että jokin viihteen laji ei vaivaa omaatuntoamme, ei siis itsessään takaa sitä, että toimimme oikein. Vain Jumalan sanan avulla asianmukaisesti valmennettu terve omatunto voi olla turvallinen opas.
14 Välttyäksemme itsepetokselta meidän on pidettävä mielessä joitakin hyödyllisiä ehdotuksia. Tutki itseäsi rukoillen (Psalmit 26:2; 2. Korinttilaisille 13:5). Rehellinen itsetutkistelu saattaa avata silmäsi näkemään, että sinun on tarpeen muuttaa joitakin näkemyksiäsi tai tapojasi. Kuuntele toisia (Jaakobin kirje 1:19). Koska itsetutkistelu tahtoo olla yksipuolista, on viisasta kuunnella kypsien kristittyjen puolueettomia arvioita. Jos huomaat, että ratkaisusi tai toimintatapasi ovat tasapainoisten, kokeneitten uskonveljien silmissä kyseenalaisia, voisit kysyä itseltäsi: ”Voisiko olla niin, että omaatuntoani ei ole valmennettu oikein tai että sydämeni pettää minua?” Ravitse jatkuvasti itseäsi Raamatun ja Raamattuun perustuvien julkaisujen avulla (Psalmit 1:2). Tämä auttaa sinua pitämään ajatuksesi, asenteesi ja tunteesi sopusoinnussa jumalisten periaatteiden kanssa.
Varo Saatanan valheita
15 Yrittäessään pettää meidät Saatana käyttää monenlaisia valheita. Hän koettaa vakuuttaa meille, että aineellinen omaisuus tuo onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, vaikka totuus on usein päinvastainen (Saarnaaja 5:10–12). Hän haluaa uskotella meille, että tämä paha maailma jatkuu ikuisesti, vaikka todisteet osoittavat selvästi meidän elävän ”viimeisissä päivissä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Saatana edistää ajatusta, ettei moraalittomasta elämäntavasta koidu mitään vahinkoa, vaikka nautintojen tavoittelijat niittävätkin usein karvasta satoa (Galatalaisille 6:7). Miten voimme estää tällaisia valheita pettämästä meitä?
16 Hyödy raamatullisista esimerkeistä. Raamatussa on varoittavia esimerkkejä ihmisistä, jotka joutuivat Saatanan valheiden ansaan. He rakastivat aineellista, menettivät näkyvistään sen, missä ajassa he elivät, tai antautuivat moraalittomuuteen, ja kaikesta tästä oli huonot seuraukset (Matteus 19:16–22; 24:36–42; Luukas 16:14; 1. Korinttilaisille 10:8–11). Opi nykyajan esimerkeistä. Valitettavasti jotkut kristityt menettävät joskus kiireellisyyden tunteensa ja alkavat uskoa, että he jäävät Jumalaa palvellessaan vaille jotain hyvää. He saattavat jättää totuuden ja alkaa tavoitella elämän niin sanottuja nautintoja. Nämä ihmiset ovat kuitenkin ”liukkaalla”, sillä ennemmin tai myöhemmin he joutuvat tilille jumalattomasta käytöksestään (Psalmit 73:18, 19). Meidän on viisasta oppia toisten virheistä (Sananlaskut 22:3).
17 Saatana on käyttänyt tehokkaasti vielä yhtä valhetta: Jehova ei rakasta eikä arvosta meitä. Saatanalla on ollut tuhansia vuosia aikaa tutkia epätäydellisiä ihmisiä. Hän tietää hyvin, että lannistuminen voi heikentää meitä (Sananlaskut 24:10). Siksi hän ruokkii sellaista valhetta, että me olemme arvottomia Jumalan silmissä. Jos olemme ”maahan syöstyjä” ja tulemme vakuuttuneiksi siitä, että Jehova ei välitä meistä, voimme tuntea kiusausta luovuttaa (2. Korinttilaisille 4:9). Juuri sitä tuo suuri Pettäjä haluaakin! Miten sitten voimme välttyä joutumasta tämän Saatanan valheen ansaan?
18 Mieti, mitä Raamattu sanoo Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Jotkin Jumalan sanan koskettavat kielikuvat vakuuttavat meille, että Jehova huomaa meidät ja rakastaa meitä yksilöinä. Hän panee kyyneleesi ’nahkaleiliinsä’, mikä tarkoittaa sitä, että hän näkee ja muistaa kyyneleet, jotka vuodatat yrittäessäsi pysyä uskollisena (Psalmit 56:8). Hän tietää, milloin ’sydämesi on särkynyt’, ja on silloin lähelläsi (Psalmit 34:18). Hän tietää sinusta jokaisen yksityiskohdan, myös ’pääsi hiusten’ määrän (Matteus 10:29–31). Ennen kaikkea Jumala ”antoi ainosyntyisen Poikansa” sinun puolestasi (Johannes 3:16; Galatalaisille 2:20). Aika ajoin sinusta voi tuntua vaikealta uskoa, että nämä raamatunkohdat soveltuvat sinuun. Meidän täytyy kuitenkin ottaa Jehovan sana todesta. Hän haluaa meidän luottavan siihen, että hän rakastaa meitä paitsi joukkona myös yksilöinä.
19 Tunnista ja hylkää valhe. Jos tiedät, että joku valehtelee, voit välttyä tulemasta hänen uhrikseen. Näin ollen jo sen tietäminen, että Saatana haluaa sinun uskovan valheeseen, jonka mukaan Jehova ei rakasta sinua, voi olla suureksi avuksi. Muuan kristitty kirjoitti erään sellaisen Vartiotornin kirjoituksen johdosta, jossa varoitettiin Saatanan menetelmistä, seuraavaa: ”En tajunnutkaan, että Saatana koettaa lannistaa minut omien tunteitteni välityksellä. Tämä tieto motivoi minua taistelemaan näitä tunteita vastaan.”
20 Ajattele erään Etelä-Amerikassa toimivan matkavalvojan kokemusta. Tehdessään paimennuskäyntejä masentuneiden uskonveljiensä luo hän kysyy usein heiltä: ”Uskotko kolminaisuuteen?” Masentunut vastaa yleensä: ”En tietenkään”, koska hän tietää sen kuuluvan Saatanan valheisiin. Sitten matkavalvoja kysyy: ”Uskotko helvetintuleen?” Jälleen vastaus kuuluu: ”En tietenkään!” Sitten matkavalvoja kertoo heille, että on vielä yksi Saatanan valhe, jota ei yleensä tunnisteta sellaiseksi. Hän kiinnittää heidän huomionsa kirjan Lähesty Jehovaa sivun 249 kappaleeseen 21, jossa paljastetaan valhe, jonka mukaan Jehova ei rakasta meitä yksilöinä. Matkavalvoja kertoo, että hän on tällä tavalla voinut auttaa masentuneita tajuamaan ja hylkäämään tämän Saatanan valheen.
Varjele itseäsi petokselta
21 Näiden viimeisten päivien lopulla Saatanan voidaan odottaa edelleen syytävän tulvanaan valheita ja petosta. Onneksi Jehova ei ole jättänyt meitä tietämättömiksi Saatanan petollisesta taktiikasta. Raamattu ja Raamattuun perustuvat ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” julkaisut paljastavat selvästi Panettelijan ilkeät menetelmät (Matteus 24:45). Tieto tästä antaa meille aseet käteen (2. Korinttilaisille 2:11).
22 Varokaamme siis luopioiden järkeilyjä. Päättäkäämme karttaa itsepetoksen kavalaa ansaa. Ja tajutkaamme ja hylätkäämme kaikki Saatanan valheet. Niin tekemällä varjelemme suhdettamme ”totuuden Jumalaan”, joka inhoaa petollisuutta (Psalmit 31:5; Sananlaskut 3:32).
Tais taas se koira älähtää johon se kalikka kalahti. =)
On hävettävää saada selville joidenkin luopioiden valehtelevan. Absoluuttisesta rehellisyydestään koko linnunradalla tunnettu Vt-seura tuo tämän valehtelun esille Vartiotorni-lehdessä seuraavalla kirvelevällä tavalla:
"Eräässäkin maassa julkaistiin perätön uutinen, jonka mukaan todistajat olisivat tukeneet Hitlerin hallitusta toisen maailmansodan aikana." (Vartiotorni 1. syyskuuta 2004 sivu 16)
On törkeää, että kukaan luopio on on alentunut noin harhaanjohtavaan väitteeseen, semminkin kun on hyvin laajalti tiedossa, että tuo Hitlerin hallinnon ja Vartiotorniseuran kuuluisa yhteistyö tapahtui nimenomaan ennen toista maailmansotaa.
Vaihtaisit jo virttä.
Sinulla on saletisti joku leiketiedosto, mistä pasteat jo paatoksellisella toistolla sanasta sanaan samoja "letkautuksia" viikosta toiseen.
Voi voi :)
Hyökkäys alkaa
Hitlerin hallituksen oli mahdotonta hyväksyä todistajien peräänantamatonta puolueettomuusasennetta ja heidän uskollisuuttaan Jumalan valtakunnalle. Natsit eivät aikoneet suvaita sitä, että jotkut kieltäytyisivät antamasta tukeaan heidän ideologialleen.
Kun Berliinin konventti oli päättynyt, natsit panivat heti toimeksi. He ottivat Magdeburgin haaratoimiston 28. kesäkuuta 1933 jälleen takavarikkoon. He hajottivat todistajien kokouksia ja toimeenpanivat pidätyksiä. Pian todistajia alettiin irtisanoa työpaikoistaan. Heidän koteihinsa tehtiin ratsioita, ja heitä pahoinpideltiin ja pidätettiin. Vuoden 1934 alkuun mennessä natsit olivat takavarikoineet todistajilta 65 tonnia raamatullista kirjallisuutta ja polttaneet sen Magdeburgin ulkopuolella.
Todistajien päättäväinen asenne
Näistä ensimmäisistä hyökkäyksistä huolimatta Jehovan todistajat olivat päättäväisiä ja tuomitsivat julkisesti sen sorron ja epäoikeudenmukaisuuden, jota olivat saaneet osakseen. Marraskuun 1. päivän Vartiotornissa 1933 (suom. 1.1.1934) oli kirjoitus nimeltä ”Älkää pelätkö heitä”. Se oli laadittu erityisesti Saksan todistajia varten, ja se kehotti heitä rohkaisemaan mielensä, kun he kohtaisivat kasvavaa painostusta.
9. helmikuuta 1934 J. F. Rutherford, Vartiotorni-seuran presidentti, lähetti Hitlerille vastalausekirjeen, jossa luki: ”Te saatatte vastustaa menestyksellä jotakuta tai kaikkia ihmisiä, mutta Te ette voi vastustaa menestyksellä Jehova Jumalaa. – – Minä vaadin – – Jehova Jumalan ja Hänen voidellun Kuninkaansa, Kristuksen Jeesuksen, nimessä Teitä antamaan määräyksen kaikille hallituksenne virkailijoille ja palvelijoille, että Jehovan todistajien – – Saksassa on sallittava kokoontua rauhassa ja ilman ehkäisyä palvomaan Jumalaa.”
Rutherfordin asettama takaraja oli 24. maaliskuuta 1934. Hän sanoi, että jos Saksan todistajat eivät siihen mennessä saa asemaansa parannusta, heidän vainoamistaan koskevat tosiasiat saatettaisiin julkisuuteen kaikkialla Saksassa ja muualla maailmassa. Natsien vastaus Rutherfordin vaatimukseen oli vainoamisen kiihdyttäminen, ja he passittivat suuren määrän Jehovan todistajia vastikään perustetuille keskitysleireille. Täten he olivat näiden leirien ensimmäisten asukkien joukossa.
Todistajat paljastavat natsien kauhuteot
Kuten Jehovan todistajat olivat luvanneet, he alkoivat paljastaa Saksassa tehtyjä kauhutekoja. Todistajat ympäri maailman lähettivät toistuvasti vastalauseita Hitlerin hallitukselle.
7. lokakuuta 1934 luettiin kaikissa Jehovan todistajien seurakunnissa Saksassa kirje, joka sen jälkeen lähetettiin Hitlerin hallituksen edustajille. Siinä sanottiin: ”Teidän lakinne ja Jumalan lain välillä on suoranainen ristiriita – –. Ilmoitamme siis Teille, että me tottelemme mihin hintaan hyvänsä Jumalan käskyjä, kokoonnumme tutkimaan hänen Sanaansa ja palvomme ja palvelemme häntä, niin kuin hän on käskenyt.”
Samana päivänä pitivät Jehovan todistajat 49 muussa maassa erikoiskonventteja ja lähettivät seuraavanlaisen sähkeen Hitlerille: ”Jehovan todistajien huono kohtelu, joka on Teistä lähtöisin, pöyristyttää kaikkia maailman hyväntahtoisia ihmisiä ja häpäisee Jumalan nimeä. Lakatkaa vainoamasta Jehovan todistajia, tai muuten Jumala hävittää Teidät ja Teidän kansallispuolueenne.”
Natsien vastaus tuli melkein heti: he kiihdyttivät vainotoimenpiteitään. Hitler huusi: ”Tämä pesue hävitetään perin pohjin Saksasta!” Mutta vastustuksen voimistuessa kasvoi myös todistajien päättäväisyys.
Vuonna 1935 Kultainen Aika (engl.) paljasti natsihallinnon käyttämät kidutusmenetelmät, jotka muistuttivat inkvisitiota, sekä sen urkkimisjärjestelmän. Se paljasti myös sen, että Hitler-Jugendin, natsien nuorisoliiton, tavoitteena oli juuria Saksan nuorista pois heidän uskonsa Jumalaan. Seuraavana vuonna Gestapo pidätti maanlaajuisen kampanjansa aikana tuhansia todistajia. Pian sen jälkeen, 12. joulukuuta 1936, järjestivät puolestaan todistajat oman kampanjansa, jonka aikana kaikkialle Saksaan levitettiin kymmeniätuhansia kappaleita painettua päätöstä, jossa esitettiin vastalause Jehovan todistajien vainoamisen johdosta.
20. kesäkuuta 1937 levittivät ne todistajat, jotka vielä olivat vapaana, uuden sanoman, jossa säästelemättä kerrottiin seikkaperäisesti vainosta. Siinä mainittiin nimeltä viranomaisia sekä tapahtuma-aikoja ja -paikkoja. Gestapo oli tyrmistynyt tästä paljastuksesta ja siitä, että todistajat olivat kyenneet tekemään sen.
Lähimmäisenrakkaus pakotti todistajat varoittamaan Saksan asukkaita siitä, että nämä eivät antaisi hämätä itseään häikäisevillä visioilla kolmannen valtakunnan loisteliaasta tuhatvuotishallinnosta. ”Meidän täytyy kertoa totuus ja antaa varoitus”, sanottiin vuonna 1938 julkaistussa kirjasessa Katso tosiasioita suoraan silmiin. ”Me näemme totalitäärisen hallituksen – – Saatanan tuotteeksi, joka on esitetty Jumalan valtakunnan sijaiseksi.” Jehovan todistajat olivat ensimmäisiä natsien toimeenpanemien vainojen kohteita, mutta he tuomitsivat voimakkaasti myös muun muassa juutalaisiin, puolalaisiin ja kehitysvammaisiin kohdistuneet julmuudet.
Päätös nimeltä ”Warning!” (Varoitus!), joka hyväksyttiin Seattlessa Yhdysvaltojen länsirannikolla vuonna 1938 pidetyssä konventissa, sanottiin: ”Fascistit ja natsit, radikaalit poliittiset organisaatiot, ovat laittomasti ottaneet vallan monissa Euroopan maissa – –. Kaikki ihmiset pannaan kovaan komentoon, kaikki heidän vapautensa otetaan pois, kaikkien on pakko taipua mielivaltaisen diktaattorin alaisuuteen, ja sen jälkeen entisajan inkvisitio kokee täyden elpymisen.”
Rutherford esiintyi säännöllisesti radioaalloilla pitäen voimakkaita esitelmiä natsismin pirullisesta luonteesta. Nämä esitelmät välitettiin radioasemien verkoston avulla kaikkialle maailmaan, ja niitä levitettiin painetussa muodossa miljoonia kappaleita. 2. lokakuuta 1938 hän piti puheen ”Fascismi vai vapaus”, jossa hän ehdottoman selväsanaisesti tuomitsi Hitlerin.
”Saksan tavallinen kansa on rauhaarakastava”, Rutherford julisti. ”Saatana on antanut ohjakset edustajalleen Hitlerille, miehelle, joka on mieleltään sairas, julma, paha ja säälimätön. – – Hän vainoaa julmasti juutalaisia, koska he olivat kerran Jehovan liittokansaa ja kantoivat Jehovan nimeä ja koska Kristus Jeesus oli juutalainen.”
Sitä mukaa kuin natsien raivo Jehovan todistajia vastaan yltyi, sitä musertavammaksi muuttui myös todistajien esittämä arvostelu. Lohdutus (engl.) kirjoitti 15.5.1940 päivätyssä numerossaan: ”Hitler on niin täydellisesti Saatanan lapsi, että nämä puheet ja päätökset virtaavat hänen lävitseen kuin vesi hyvin tehdystä viemäristä.”
Leirien kauheudet paljastetaan
Vaikka yleisö olikin suurimmaksi osaksi tietämätön keskitysleirien olemassaolosta aina vuoteen 1945 asti, niistä oli 1930-luvulla useaan otteeseen Vartiotorni-seuran julkaisuissa seikkaperäisiä selontekoja. Esimerkiksi Lohdutus (engl.) kertoi vuonna 1937 Dachaussa tehdyistä myrkkykaasukokeista. Vuoteen 1940 mennessä todistajat olivat kertoneet julkaisuissaan nimeltä mainiten 20:stä eri leiristä ja niiden hirvittävistä olosuhteista.
Mistä johtui, että Jehovan todistajat tunsivat niin hyvin keskitysleirit? Kun toinen maailmansota alkoi vuonna 1939, leireillä ja vankiloissa oli jo 6 000 todistajaa. Saksalainen historiantutkija Detlef Garbe on arvioinut, että kaikkien leirien väkimäärästä oli tuohon aikaan yhteensä 5–10 prosenttia todistajia.
Seminaarissa, jonka aiheena oli todistajat ja natsien hirmuteot, Garbe sanoi: ”Niistä 25 000 ihmisestä, jotka kolmannen valtakunnan alussa lukeutuivat Jehovan todistajiin, vietti noin 10 000 eripituisia aikoja vankeudessa. Näistä yli 2 000 oli passitettuna keskitysleireille. Tämä merkitsee sitä, että Jehovan todistajat olivat SS:n pahiten vainoama uskontokunta, jollei oteta lukuun juutalaisia.”
Kesäkuussa 1940 Lohdutus (engl.) kirjoitti: ”Saksan aloittaessa salamasotansa Puolassa oli 3,5 miljoonaa juutalaista – – ja mikäli länteen tulleet tiedot pitävät paikkansa, heidän tuhoamisensa näyttää olevan täydessä vauhdissa.” Vuonna 1943 Lohdutus (engl.) totesi: ”Kokonaisia kansoja, kuten kreikkalaisia, puolalaisia ja serbejä, tuhotaan nyt systemaattisesti.” Vuoteen 1946 mennessä Kultainen Aika ja Lohdutus olivat kertoneet 60:stä eri vankilasta ja keskitysleiristä.
Todistajat saavat natsit turhautumaan
Vaikka natsit yrittivät tehdä lopun Vartiotorni-seuran kirjallisuuden levittämisestä, eräs berliiniläinen viranomainen kuitenkin tunnusti: ”On vaikeata löytää Saksasta niitä salaisia paikkoja, joissa raamatuntutkijain kirjallisuutta yhä painetaan; kenelläkään ei ole nimiä eikä osoitteita eikä kukaan ilmianna toista.”
Kiihkeistä yrityksistään huolimatta Gestapo sai enimmillään vangituksi vain puolet kaikista Saksan todistajista. Voidaan hyvin kuvitella, miten turhautunut natsien taidokas urkkimisjärjestelmä oli, kun se ei kyennyt keräämään tämän pienen armeijan jäseniä ja vaientamaan heitä eikä pysäyttämään kirjallisuuden levittämistä. Kirjallisuus löysi tiensä kaduille ja pääsi jopa piikkilanka-aitojen läpi keskitysleireille.
Voitto barbaarisuudesta
Natsit, joita pidettiin ihmistahdon murtamisen mestareina, yrittivät epätoivoisesti saada Jehovan todistajat luopumaan kristillisestä puolueettomuudestaan, mutta he epäonnistuivat siinä surkeasti. Kirja Der SS-Staat sanoo: ”Ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että SS ei psykologisesti kyennyt täysin vastaamaan Jehovan todistajien asettamaan haasteeseen.”
Todistajat tosiaankin voittivat tämän taistelun, Jumalan hengen vahvistamina. Historiantutkija Christine King, englantilaisen Staffordshiren yliopiston kansleri, luonnehti tämän taistelun osapuolia näin: ”Toinen [natsit] oli valtavan iso, voimakas ja voittamattoman oloinen. Toinen [todistajat] oli erittäin pieni – – jolla ei ollut muita aseita kuin uskonsa – – Jehovan todistajat pakottivat mahtavan, voimakkaan Gestapon moraalisesti polvilleen.”
Jehovan todistajat olivat pieni, rauhaisa saareke natsien valtapiirin sisällä. He kuitenkin kävivät tätä taistelua omalla tavallaan ja myös voittivat sen omalla tavallaan — taistelun oikeudesta saada palvella Jumalaansa, taistelun lähimmäistensä rakastamisesta ja taistelun totuuden kertomisesta.
[Tekstiruutu s. 9]
Jehovan todistajat paljastivat leirien olemassaolon
VAIKKA Auschwitz, Buchenwald, Dachau ja Sachsenhausen olivat useimmille tuntemattomia nimiä toisen maailmansodan päättymiseen asti, ne olivat tuttuja Kultaisen Ajan ja Lohdutuksen lukijoille. Jehovan todistajien raportit, jotka suuria vaaroja uhmaten oli salakuljetettu näiltä leireiltä ja jotka julkaistiin Vartiotorni-seuran kirjallisuudessa, paljastivat kolmannen valtakunnan murhanhimoiset aikeet.
Vuonna 1933 Kultainen Aika (engl.) julkaisi ensimmäisen monista raporteistaan, jotka kertoivat keskitysleirien olemassaolosta Saksassa. Vuonna 1938 Jehovan todistajat julkaisivat kirjan ”Ristiretki kristillisyyttä vastaan” puolaksi, ranskaksi ja saksaksi. Se sisälsi tarkkoja dokumentteja natsien raakalaismaisista hyökkäyksistä todistajien kimppuun ja myös pohjakaavioita Sachsenhausenin ja Esterwegenin keskitysleireistä.
Nobelin palkinnon saanut tri Thomas Mann kirjoitti: ”Olen lukenut kirjanne ja sen kauhistavat asiakirjat mitä syvimmin liikuttuneena. En voi kuvailla sitä kammon ja inhon sekaista tunnetta, mikä on täyttänyt sydämeni tarkastellessani näitä ihmisen alennuksen ja iljettävän julmuuden kertomuksia. – – vaiti oleminen vain edistäisi maailman moraalista tunnottomuutta – – Te olette tehneet velvollisuutenne julkaistessanne tämän kirjan ja saattaessanne nämä tosiasiat päivänvaloon.” (Kursivointi meidän.)
[Tekstiruutu s. 10]
Jehovan todistajat ensimmäisten joukossa leireillä
MADAME Geneviève de Gaulle, Ranskan entisen presidentin Charles de Gaullen veljentytär, oli Ranskan saksalaismiehityksen aikaisen vastarintaliikkeen jäseniä. Jäätyään kiinni ja jouduttuaan myöhemmin vangiksi Ravensbrückin keskitysleirille vuonna 1944 hän tutustui Jehovan todistajiin. Toisen maailmansodan jälkeen madame de Gaulle luennoi eri puolilla Sveitsiä ja puhui usein todistajien tinkimättömyydestä ja rohkeudesta. 20. toukokuuta 1994 antamassaan haastattelussa hän sanoi heistä:
”He olivat ensimmäisten tälle leirille tuotujen vankien joukossa. Monet heistä olivat jo kuolleet – – Heidät saattoi tunnistaa omasta merkistään. – – Heitä oli ehdottomasti kielletty puhumasta vakaumuksestaan ja pitämästä hallussaan mitään uskonnollisia kirjoja, varsinkaan Raamattua, joka katsottiin pahimmanlaatuiseksi kiihotuskirjaksi. – – Tiedän, että – – [yksi Jehovan todistaja] teloitettiin sen takia, että hänellä oli muutama sivu raamatunjakeita, ja minulle kerrottiin, että heitä oli ollut muitakin – –.
Ihailin heissä suuresti sitä, että he olisivat voineet koska tahansa päästä pois, jos he olisivat vain allekirjoittaneet paperin, jossa he lupaavat luopua uskostaan. Nämä naiset, jotka näyttivät niin heikoilta ja loppuun ajetuilta, olivat loppujen lopuksi vahvempia kuin SS, jolla oli voimaa ja kaikki keinot käytettävissään. – – [Jehovan todistajilla] oli lujuutensa, eikä kukaan kyennyt nujertamaan heidän tahdonvoimaansa.”
[Tekstiruutu s. 11]
Todistajien käyttäytyminen leireillä
RAKKAUDESTA lähimmäisiään — sellitovereitaan, parakkitovereitaan ja leiritovereitaan — kohtaan todistajat antoivat näille ei vain hengellistä ravintoaan, vaan myös sitä kirjaimellista ravintoa, mitä heillä sattui olemaan.
Eräs juutalaismies, joka säilyi hengissä Buchenwaldin keskitysleiriltä, selitti: ”Siellä tutustuin Bibelforschereihin [raamatuntutkijoihin]. He antoivat jatkuvasti todisteita vakaumuksensa aitoudesta. Mikään ei voinut estää heitä puhumasta Jumalastaan. He olivat hyvin avuliaita muita vankeja kohtaan. Kun vainot toimittivat tälle leirille suuren määrän juutalaisia 10. marraskuuta 1938, ’Jehovas Schwein’ [saks. ’Jehovan siat’], joiksi vartijat heitä nimittivät, jakoivat leipäannoksiaan iäkkäille ja nälkiintyneille juutalaisille ja olivat itse neljäkin päivää ilman ruokaa.”
Myös eräs Lichtenburgin leirillä vankina ollut juutalaisnainen sanoi todistajista: ”He olivat rohkeita ihmisiä, jotka kärsivällisesti kestivät sen, mitä he joutuivat kohtaamaan. Vaikka ei-juutalaisia vankeja oli kielletty puhumasta kanssamme, nämä naiset eivät koskaan noudattaneet tätä määräystä. He rukoilivat puolestamme, aivan kuin olisimme olleet heidän perhettään, ja he pyysivät hartaasti, ettemme antaisi periksi.”
>>”Tämä pesue hävitetään perin pohjin Saksasta!”
Hitler ei onnistunut toteuttamaan tuota uhkaustaan, mutta jotain hän sai aikaiseksi.
Vartiotorniseura on uhannut Jehovan avulla hävittää 'vääräuskoiset' maapallolta useampaan kertaan, mutta edes Hitlerin vertaa se ei ole saanut toteutettua uhkaustaan.
Vihani vaihtui rakkaudeksi
Kertonut Ludwig Wurm
Oli kylmin yö, mitä koskaan olin kokenut — 52 astetta pakkasta. Ajankohta: helmikuu 1942, keskitalvi ja sota-aika. Tapahtumapaikka: itärintama lähellä Leningradia. Olin saksalainen sotilas ja kuuluin Waffen-SS:ään (Waffen Schutzstaffel), asevoimien eliittijoukkoihin. Eräälle kersantille ja minulle oli annettu kammottavaksi tehtäväksi: haudata yli 300 toveriamme, joista useimmat olivat kuolleet poteroihinsa — jäätyneet kuoliaiksi. Maa oli kuitenkin niin jäässä, että heitä oli mahdotonta haudata, joten pinosimme kankeat ruumiit autioiden talojen taakse kuin tukit. Niiden täytyisi odottaa hautaamista kevääseen.
TÄMÄ kaamea tehtävä sai minut tuntemaan itseni lievästi sanottuna sairaaksi. Oloni oli niin kurja, että puuskahdin kyynelten seasta: ”Unterscharführer (kersantti), voitteko sanoa, mistä tämä kaikki mieletön tappaminen johtuu? Miksi maailmassa on niin paljon vihaa? Miksi meidän täytyy käydä sotia?” Hän vastasi minulle hiljaa: ”En todellakaan tiedä, Ludwig. Usko pois, minäkään en voi tajuta, miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä ja vihaa.”
Kaksi päivää myöhemmin niskassani räjähti luoti. Halvaannuin, menin tiedottomaksi ja olin vähällä kuolla.
Mieltäni vaivaavat kysymykset antoivat minulle kuitenkin tilaisuuden kokea omakohtaisesti, miten viha ja epätoivo voivat vaihtua rakkaudeksi ja toivoksi. Annahan kun selitän.
Tapaan Hitlerin
Olen syntynyt Itävallassa vuonna 1920. Isäni oli luterilainen ja äitini katolilainen. Kävin yksityistä luterilaista koulua, jossa eräs pappi opetti säännöllisesti uskontoa. Minulle ei kuitenkaan opetettu, että Jeesus Kristus olisi Pelastaja. Huomio kohdistettiin kaiken aikaa ”Jumalan lähettämään Führeriin”, Adolf Hitleriin, ja odotettuun yleissaksalaiseen valtakuntaan. Oppikirjanani näytti olevan pikemminkin Hitlerin Mein Kampf (Taisteluni) kuin Raamattu. Lisäksi luin Alfred Rosenbergin kirjaa Der Mythus des 20. Jahrhunderts (1900-luvun myytti), jossa hän yritti todistaa, ettei Jeesus Kristus ollut juutalainen vaan vaaleatukkainen arjalainen!
Vakuutuin siitä, että Adolf Hitler todellakin oli Jumalan lähettämä, ja vuonna 1933 liityin ylpeänä Hitlerin nuorisojärjestöön. Voit kuvitella, miten haltioissani olin, kun sain tilaisuuden tavata Hitlerin henkilökohtaisesti. Muistan vieläkin selvästi, miten hän katsoi minua epätavallisen läpitunkevilla silmillään. Se vaikutti minuun niin syvästi, että tultuani kotiin sanoin äidilleni: ”Tästä lähin elämäni ei kuulu sinulle. Elämäni kuuluu Führerilleni, Adolf Hitlerille. Jos näen jonkun yrittävän tappaa hänet, heittäydyn hänen eteensä pelastaakseni hänen henkensä.” Tajusin vasta vuosia myöhemmin, miksi äiti vain itki ja painoi minut itseään vasten.
Kansallissosialistisen puolueen varhainen vaikutus
Vuonna 1934 kansallissosialistit kapinoivat Itävallan hallitusta vastaan. Konfliktin aikana he murhasivat liittokansleri Engelbert Dollfussin, joka vastusti Itävallan ja Saksan yhdistymistä. Kapinan johtajat pidätettiin, vietiin oikeuteen ja tuomittiin kuolemaan. Sitten Itävallan hallitus julisti poikkeustilan, ja minä aloin toimia aktiivisesti kansallissosialistisen työväenpuolueen eli natsipuolueen maanalaisessa liikkeessä.
Vuonna 1938 toteutettiin niin sanottu Anschluss, Itävallan yhdistäminen Saksaan, ja kansallissosialistisesta puolueesta tuli laillinen. Vähän myöhemmin samana vuonna olin niiden uskollisten puolueen jäsenten joukossa, jotka Hitler kutsui mukaan vuotuiseen puoluekokoukseen Zeppelinwiesen kentälle Nürnbergiin. Siellä näin Hitlerin esittelevän kasvavaa valtaansa. Hänen mahtipontiset puheensa, joita yleisö kuunteli lumoutuneena, olivat täynnä vihaa kaikkia kansallissosialistisen puolueen vastustajia kohtaan, muun muassa kansainvälistä juutalaisyhteisöä ja nykyään Jehovan todistajina tunnettuja Kansainvälisiä raamatuntutkijoita kohtaan. Muistan selvästi hänen kerskuneen: ”Tämä Suur-Saksan vihollinen, tämä Kansainvälisten raamatuntutkijain pesue hävitetään perin pohjin Saksasta.” En ollut koskaan tavannut ainoatakaan Jehovan todistajaa, joten ihmettelin, keitä olivat nämä vaaralliset ihmiset, joista hän puhui noin myrkylliseen sävyyn.
Palvelukseni Buchenwaldin keskitysleirissä
Toisen maailmansodan puhjettua vuonna 1939 ilmoittauduin viipymättä vapaaehtoiseksi Saksan asevoimien eliittijoukkoihin, Waffen-SS:ään. Olin vuorenvarma siitä, että kaikki uhraukset, joita minua pyydettiin tekemään tämän sodan hyväksi, olivat oikein, olihan Führerimme sentään Jumalan lähettämä. Mielenrauhani kuitenkin järkkyi vuonna 1940, kun joukkojemme edetessä Luxemburgin ja Belgian läpi Ranskaan näin ensimmäistä kertaa läheltä kuolleen sotilaan — komean ranskalaisnuorukaisen. En voinut käsittää, miksi nuoret ranskalaiset halusivat uhrata elämänsä sodassa, jonka Saksa tulisi ilmiselvästi Jumalan tukemana voittamaan.
Haavoituin Ranskassa, ja minut tuotiin sairaalahoitoon takaisin Saksaan. Toivuttuani minut siirrettiin palvelemaan lähellä Weimaria sijaitsevan Buchenwaldin keskitysleirin uloimmille alueille. Upseerimme antoivat meille tiukat säännöt olla seurustelematta sen paremmin leirin Totenkopf-yksiköiden (pääkalloyksiköiden) SS-vartijoiden kuin vankienkaan kanssa. Meitä kiellettiin menemästä varsinkaan vankien parakkialueelle, jota ympäröi korkea muuri. Muurissa oli suuri portti, jonka päällä oli kilpi: ”Arbeit Macht Frei” (Työ tekee vapaaksi). Vain SS-vartijoilla oli erikoiskulkulupa tuolle alueelle.
Joka päivä näimme, kuinka vangit marssitettiin töihinsä. Heitä johti yksi SS-vartija ja yksi valvontatehtävään valittu vanki, jota kutsuttiin kapoksi. Joukossa oli juutalaisia Daavidin tähti -merkit vangintakissaan, poliittisia vankeja punaisine kolmioineen, rikollisia mustine täplineen ja Jehovan todistajia purppuranvärisine kolmioineen.
En voinut olla panematta merkille Jehovan todistajien poikkeuksellisen säteileviä kasvoja. Tiesin heidän elävän surkeissa oloissa, mutta silti heistä huokui arvokkuutta, joka oli täydellinen vastakohta heidän luuta ja nahkaa olevan ulkomuotonsa kanssa. Koska en tiennyt todistajista käytännöllisesti katsoen mitään, kysyin ylemmiltä upseereilta, miksi heidät oli lähetetty keskitysleireille. Vastaukseksi sain, että he olivat juutalais-amerikkalainen lahko, jolla oli läheiset yhteydet kommunisteihin. Heidän moitteeton käytöksensä, tinkimättömät periaatteensa ja moraalinen puhtautensa herättivät kuitenkin uteliaisuuteni.
”Messiaani” loppu
Vuonna 1945 maailma, johon olin uskonut, romahti. ”Jumalani” Adolf Hitler, jota papisto oli tervehtinyt Jumalan lähettämänä Führerinä, osoittautui vääräksi messiaaksi. Hänen suunnittelemansa Tausendjährige Reich (tuhatvuotinen valtakunta) raunioitui täydellisesti vain 12 vuodessa. Vaikka hän oli vastuussa miljoonien miesten, naisten ja lasten teurastuksesta, hän lisäksi pakeni vastuutaan raukkamaisesti tekemällä itsemurhan. Kun myöhemmin kuulin ensimmäisten atomipommien räjäyttämisestä Japanissa, olin saada hermoromahduksen.
Dramaattisia elämänmuutoksia
Pian toisen maailmansodan vihollisuuksien päätyttyä minut ilmiannettiin Yhdysvaltain miehitysjoukkoihin kuuluville vastavakoilujoukoille (CIC). Minut pidätettiin natsina ja Waffen-SS:n jäsenenä. Rakas morsiameni Trudy löysi lopulta lääkärin, joka terveyssyihin vedoten sai CIC:n vapauttamaan minut vankilasta, koska kärsin selkärangan loukkaantumisen jälkivaikutuksista. Minut määrättiin kotiarestiin, kunnes olin vapaa kaikista syytöksistä, jotka koskivat mahdollista osallisuuttani sotarikoksiin.
Koska olin sotainvalidi, minut lähetettiin tutkittavaksi Itävallan alpeilla sijaitsevaan sairaalaan, joka oli tarkoitettu kotiin palaaville sotilaille. Kun sitten eräänä erityisen kauniina kevätaamuna olin nauttimassa henkeäsalpaavasta maisemasta ja lämpöisestä auringonpaisteesta sekä kuuntelemassa lintujen heleää liverrystä, lausuin lyhyen rukouksen syvältä sydämestäni: ”Jumala, jos todella olet olemassa, sinulla täytyy olla vastaus ahdistaviin kysymyksiini.”
Muutama viikko sen jälkeen, kun olin palannut kotiin, ovelleni tuli Jehovan todistaja. Otin häneltä raamatullista kirjallisuutta. Vaikka tuo sisar tuli aina uudelleen joka sunnuntaiaamu, en uhrannut juuri ajatustakaan hänen tuolloin jättämälleen kirjallisuudelle enkä lukenut sitä. Eräänä päivänä tulin kuitenkin töistä kotiin tavallista masentuneempana. Vaimoni ehdotti, että lepuuttaisin hermojani lukemalla jotakin — yhtä todistajien jättämää kirjasta, jonka nimi oli Rauha — voiko se olla pysyvä?.
Aloin lukea kirjasta ja totesin, etten saanut laskettua sitä käsistäni ennen kuin olin lukenut sen loppuun. Sanoin vaimolleni: ”Tämä kirjanen on painettu vuonna 1942. Jos joku olisi silloin sanonut kadulla, että Hitler ja Mussolini häviäisivät sodan ja että Kansainliitto ilmaantuisi uudelleen Yhdistyneinä kansakuntina, ihmiset olisivat pitäneet häntä mielenvikaisena. Mutta tapahtumat ovat kulkeneet juuri niin kuin tässä kirjasessa sanottiin käyvän. Onko meillä jossain Raamattua, niin että voin tarkistaa nämä raamatunkohtaviitteet?”
Vaimoni kiipesi ullakolle ja löysi Lutherin kääntämän vanhan Raamatun. Tarkistin kirjaseen merkityt raamatunjakeet. Aloin kohta oppia asioita, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Sain tietää Raamatun lupauksesta, joka koski uutta maailmaa täällä maan päällä Jumalan messiaanisen valtakunnan alaisuudessa. Tämä todellinen toivo onnellisesta ja turvallisesta tulevaisuudesta kuvastuu Jeesuksen mallirukouksen sanoissa, joita olin poikasena usein toistanut: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Ja suureksi yllätyksekseni sain tietää, että Kaikkivaltiaalla Jumalalla, taivaan ja maan Luojalla, on persoonanimi: Jehova. (Matteus 6:9, 10; Psalmit 83:19, UM.)
Hyvin pian aloin käydä Jehovan todistajien kokouksissa. Ensimmäisessä kokouksessa tapasin iäkkään naisen, jonka tytär ja vävy oli teloitettu uskonsa vuoksi saksalaisella keskitysleirillä. Olisin voinut hävetä silmät päästäni. Kerroin hänelle, että menneiden yhteyksieni vuoksi tiesin omakohtaisesti, mitä hän ja hänen perheensä olivat kokeneet, ja koska olin ollut samaa joukkoa kuin ne, jotka olivat vastuussa kaikesta, hänellä oli oikeus sylkäistä inhosta päin kasvojani.
Yllätyksekseni hän ei tuntenutkaan vihaa, vaan hänen silmiinsä tulvahtivat ilon kyyneleet. Hän syleili minua hellästi ja sanoi: ”Miten ihmeellistä onkaan, että Kaikkivaltias Jumala, Jehova, sallii sellaisiin vastustaviin ryhmiin kuuluneiden yksilöiden tulla pyhään järjestöönsä!”
Sen vihan sijaan, jota olin vuosikaudet nähnyt kaikkialla ympärilläni, nämä ihmiset todella heijastivat Jumalan epäitsekästä rakkautta — tosi kristillistä rakkautta. Muistin lukeneeni Jeesuksen sanat: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.) Juuri tätä olin etsinyt. Nyt oli minun vuoroni puhjeta kyyneliin. Minäkin itkin kuin lapsi tuntiessani arvostusta sellaista ihmeellistä Jumalaa, Jehovaa, kohtaan.
Minulla oli vielä paljon opittavaa
Aikanaan vihin elämäni Jehova Jumalalle, ja minut kastettiin vuonna 1948. Huomasin kuitenkin pian, että minulla oli vielä paljon opittavaa. Natsismi oli aivopessyt minut niin perusteellisesti, etten esimerkiksi ymmärtänyt, miksi Jehovan järjestö aika ajoin julkaisi kirjoituksia, jotka olivat pahamaineisen SS:n vastaisia. Mielestäni meitä yksilöitä ei voitu syyttää. Olimme vain sotilaita, ja useimmilla meistä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä keskitysleireillä tapahtui.
Sitten eräänä päivänä muuan rakas veli, joka tajusi ongelmani ja joka oli itse kärsinyt monta vuotta keskitysleirillä, kietoi käsivartensa hartioideni ympäri ja sanoi: ”Kuuntelepa nyt tarkkaan, veli Ludwig. Jos sinun on vaikea ymmärtää tätä asiaa ja huomaat sen vaivaavan sinua, niin työnnä se vain syrjään mielessäsi. Jätä sitten ongelmasi Jehovalle rukouksessa. Annan sanani siitä, että jos teet näin, niin jonain päivänä Jehova auttaa sinua ymmärtämään tämän ja minkä tahansa muunkin sinua hämmentävän asian.” Otin hänen viisaasta neuvostaan vaarin, ja vuosien vieriessä huomasin käyvän juuri niin kuin hän sanoi. Lopulta tajusin, että koko kansallissosialistinen järjestelmä — SS mukaan lukien — oli vain yksi pirullinen osa Saatana Panettelijan koko maailmanjärjestelmää (2. Korinttolaisille 4:4).
Takaisin Zeppelinwiesen kentälle Nürnbergiin
Voitko kuvitella, millainen kohokohta elämässäni oli palata Nürnbergiin vuonna 1955 ja osallistua Jehovan todistajien ”Triumphierendes Königreichin” (”Voittoisan Valtakunnan”) konventtiin! Konventti pidettiin todellakin täsmälleen samalla paikalla, jossa olin kuullut Hitlerin kerskuvan, kuinka hän hävittäisi Jehovan todistajat perin pohjin Saksasta. Tänne kokoontui koko viikoksi yli 107 000 Jehovan todistajaa ja ystävää kaikkialta maailmasta palvomaan yhdessä. Kukaan ei tyrkkinyt tai korottanut ääntään vihapäissään. Siellä oli todellinen yksimielinen, kansainvälinen perhe, joka eli rauhassa keskenään.
On vaikeaa kuvata, miltä minusta tuntui, kun tapasin tuossa konventissa joitakin entisiä Waffen-SS:ään kuuluneita tovereitani, jotka nyt olivat Jehova Jumalan vihkiytyneitä palvelijoita. Mikä riemullinen jälleentapaaminen!
Odotteena lupaava tulevaisuus
Vihkiytymiseni ja kasteeni jälkeen sain johtaa Itävallassa useita Raamatun kotitutkisteluja entisille natseille. Nyt jotkut heistäkin ovat vihkiytyneitä Jehovan todistajia. Vuonna 1956 muutin pois Itävallasta, ja nykyään asun Australiassa. Täällä olen nauttinut edusta toimia kokoaikaisena sananpalvelijana. Viime aikoina tosin karttuva ikä ja horjuva terveys ovat rajoittaneet toimintaani.
Yksi hartaimmista toiveistani on saada toivottaa tervetulleeksi kuolemasta joitakuita niistä uskollisista miehistä ja naisista, jotka kieltäytyivät tinkimästä uskostaan jumalattoman natsijärjestelmän aikana ja jotka teloitettiin keskitysleireillä nuhteettomuutensa vuoksi.
Sillä välin olen saanut nähdä hyvin kirjaimellisesti, kuinka tuhoisa viha vaihtuu rakkaudeksi ja toivoksi. Minulla on nyt voimakas toivo siitä, että minun lisäkseni kaikki, jotka alistuvat nöyrästi Jehovan hallitsevan Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, alaisuuteen, saavat elää ikuisesti paratiisissa maan päällä inhimillisessä täydellisyydessä ilman sairauksia ja kuolemaa. Omasta puolestani voin hyvällä syyllä toistaa luottavaisena apostoli Paavalin sanat: ”Eikä toivo johda pettymykseen, koska Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämeemme pyhän hengen välityksellä, joka meille annettiin.” (Roomalaisille 5:5.)
pilleri??
Ai joku sivu 29 jostakin kirjasta ratkaisee meidän elämän??? Ootko ihan tosissaan- haloo!!
Olet aivopesun äärimuoto!! Funtsi ny vähän??
...olen kuullut kinkunkin olevan syöntikelpoista silloin, kun se paistetaan jo aaton aattona.
Meni omani alle kun piti vastata toiselle.
>>...kun se paistetaan jo aaton aattona.
Käsitykseni mukaan kalkkunan lihan pakanallisuusluokitus estää uskonnon emämaassa myös aikaistetun kypsennyksen käytön lieventävänä tekijänä.
Exien on P A K K KO viettää Joulua, Juhannusta, Syntymäpäiviä ym. "kissanristäisiä" koska näin muutkin tekevät! he menevät "massan" mukana! näinhän se on!
...vietätkö sinä tai JT:t yleensä mitään hauskoja säännöllisiä juhlia?
Saitti renaa taas.
Jt:t viettää lähes kaikkia "hauskoja" juhlia, heillä on vaan "oma tapansa" viettää niitä. Esim. joululahjat annetaan ennen tai jälkeen(alennusmyynnit) Joulun. Juhannuksena ryypätään kunnolla, jne..yksilöllisiä eroja toki heissäkin on.
Muistan itse jehnuajoilta, miten esim. uutenavuotena ammuttiin raketteja, syötiin juhlaan kuuluvia ruokia ja ryypättiin perseet olalle.
Eipä muuta.
he siis eivät omasta mielestään vietä vaikka juhlivat(viettävät) joitain juhlia aivan samoin kuin "maailmalliset" ihmiset. Minulla ei ole tiedossa yhtäkään tapausta jossa joku Jt olisi erotettu pakanallisen juhlan viettämisestä. Niin voi kuitenkin olla...
Syntymäpäivät on liian henkilökohtainen ja käryämisaltis juhla, joten syntymäpäiviä eivät vietä.
Puhut asiaa!! näinhän sen kuuluukin mennä Raamatun mukaan he palaavat kuin koira oksennukselleen! täyttävät parhaillaan Raamatun ennustusta!!!!
Kyllä syntymäpäivälahja ja kortti hymyssä suin otettiin aikoinaan vastaan. Saimpa jota pullaa ja kaffettakin. Syntymäpäiväkakkua ei tosin ollu, mutta harvon sitä kyllä tämmöset pakanatkaan, kuin minä kakkujen kanssa juhlii.
Kyllä vietämme, olemme pitäneet eräitäkin illanviettoja joissa on musiikkia, lauletaan Karaoketa ja kerrotaan vitsejä ym.
taitaa noita Jt-massasta erottuvia Jt:jia olla enemmänkin=)
Juu, ja uskonasioita ei tuputettu kertaakaan. Jos ne itse otti puheeksi, niin tottakai sitä tekstiä olis tullu vaikka aamuun asti. Oleellista tässä on se, että Jehovantodistajat on ihan tavallisia kunnollisia ihmisiä. Ainakin kaikki ne joihin olen tutustunut. Heidän uskoaan en hyväksy ja kuten olen sanonut, minusta ei koskaan tule tuon lahkon jäsentä, mutta mukavampia ihmisiä saa silti hakemalla hakea. =)
...teillä on lähinnä pienen porukan kaveritapaamisia, mutta sellaisia yhteisiä juhlia joita vt:n ja ut:n aikana vietettiin, teillä ei oikeastaan ole?
että Jehovantod. hylkää äitinsä,joka ei Jt ja muut sukulaisensa?
En ole vielä tutustunut sellaiseen Jehovantodistajaan joka olisi hylännyt äitinsä tai jonkun muun sukulaisensa. Nokialla ollessani eräs nuori valtaväestöä hieman tummempi tyttö erotettiin lahkosta. Se oli niin kova paikka, että veti ranteensa auki. Onneksi omat eivät kuitenkaan olleet hylänneet ja kuulemma selvisi hengissä. Kaikki ne Jehovantodistajat jotka henkilökohtaisesti tunnen ovat olleet tosi mukavia ihmisiä. Muitten osalta olen vain erilaisten juorujen varassa.
Kenenekään ei ole pakko viettää yhtään mitään juhlia.
Onko todellisuudentajusi hämärretty noin pahasti?
seuraan tyttäreni elämää ja noin se menee