Minun pitäisi olla hoitajana kuolemaan karaistunut,niin minulle sanottiin.Näen siis kuolemaa usein ammattini puolesta.Tänään löysin niin tutuksi tulleen asiakkaan kotoaan kuolleena.Tutuksi tulleen siksi että vuosikaudet hoidimme häntä kotihoidon piirissä ottaen huomioon kaikki elämän osa-alueet.Monet kahvit juotiin keittiössä ja turistiin niitänäitä,omaisten ollessa satojen kilometrien päässä.Tunsimme ikävää tämän vanhuksen kanssa.Monet kivut kävimme yhdessä läpi,myös fyysiset.Tänään siis hänet löysin lattialta enkä voinut estää itkua.Tein sen minkä pystyin saattaessa hänet kaiken byrokratian läpi omaisten haltuun.Kaikenlaiset viranomaiset kävivät vuorotellen ja minä pysyin vierellä.Uskokaa että siitä oli kylmyys kaukana.Vielä ennen kuin ruumisauto hänet vei,silitin hiuksia ja toivotin hyvää matkaa kaikella rakkaudella.En ollut omainen vaan ihan inhimillinen ihminen..siis hoitsu.
Saatan viimeiselle matkalle
kohmeessa
31321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hoitajakin saa itkeä. Ei kuolemaan pidä kenenkään karaistua. Joskus on itsellenikin sattunut kohdalle potilaita joiden kuolema on koskettanut.
Puhu työkavereiden kanssa tapahtuneesta, heistä jokainen on varmasti kokenut saman.
Äitini asui yxin rivitalossa ,jossa kävivät päivittäin kotihoito ja sairaanhoitajat,Kaikki oikein ihania HOITAJIA opin heidät tuntemaan käytyäni Äidin luona ,.Samalla viikolla kun tämä tulipalo sattui kävin Tyttäreni kanssa Äitiä ,Mummua katsomassa oltiin 3yötä lähdimme keskiviikkona pois .Suuri suru uutinen tuli lauantai aamuna puoli 7 Äiti,ihana pieni Mummu kuoli rivitalon tulipalossa joka oli lähtenyt äidin asunnon makuhuoneen nurkasta pistorasiasta, Just oli mun kesäloma alkanut ,tämä uutinen romahdutti kaiken ,Joka aamu vielläkin kun herään se on ensimmäisenä mielessä ,en usko ei voi olla totta . miksi en ollut pidempään Äidin luona ja miksi ja miksi on mun kysymykset.Ei olla selvitystä vielläkään saatu miksi tulipalo syttyi ,eikä varmaan koskaan saadakkaan.Tämä on ihan kauhea kuolema ,olen nyt niin arka et yritän suojella tytärtäni kaikesta ,en mielelläni laskis häntä minnekkään ,toivon vaan et hän olis koko ajan kanssani ,PELOTTAA!Äidin korut jotka sairaalasta annettiin en ole pystynyt niitä putsaamaan ne ovat laukussani vielläkin puhdistamatta. Nyt on tunne et haluaisin aina Äidin haudalle ,enkä haluais lähteä sieltä pois. --Tällä traakisella tavalla kun läheinen kuolee sitä ei voi ymmärtää eikä hyväksyä. ---Toivon ÄITI et kuulet ikäväni----Kiitos IHANAT HOITAJAT,
olen samaa mieltä kanssasi kyllä hoitajakin saa näyttää tunteensa jokaisen tänne tulo kuin myös lähtö on ainutkertainen.