Miksi ihmeessä ylistyslaulua on laulettava vaikertaen? Laulaja vääntelee naamaa ja joikuu jollain vainajahengen nuotilla ilosanomaa, evankeliumia. Kerran yksi mies lauloi laulun *Särkynyt saviruukku* kuin olisi tehty selkäleikkausta. Häneltä jäi huomaamatta kuinka uskosta osattomat nuoret nauroivat salaa ja koko esitys meni harakoille, jos ei ota huomioon sitä huonona esimerkkinä.
Kun kerran asia on hyvä ja oikea, eikö ole syytä kiinnittää huomiota esitystapaan.
Mikko Viljanen sai joskus vuosia sitten koko konferenssiteltan hyvälle tuulelle valoisalla olemuksellaan ja hyvillä lauluillaan. Hän tuli aina hymyillen lavan eteen ja kysyi; onko Herra hyvä. Tuossa oli sitä mitä minä kaipaan. Oikein sai odottaa Mikon seuraavaa esille tuloa.
Usko on iloinen asia!
Kun kerran asia on hyvä ja oikea, eikö ole syytä kiinnittää huomiota esitystapaan.
Mikko Viljanen sai joskus vuosia sitten koko konferenssiteltan hyvälle tuulelle valoisalla olemuksellaan ja hyvillä lauluillaan. Hän tuli aina hymyillen lavan eteen ja kysyi; onko Herra hyvä. Tuossa oli sitä mitä minä kaipaan. Oikein sai odottaa Mikon seuraavaa esille tuloa.
Usko on iloinen asia!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hengellinen musiikki on masennus musiikkia taikka toisaalta epätoivoista tekopirteää ylistysjoikua josta paistaa tekohymy ja keinoilo. Suu nauraa mutta silmät ei.
Mikä siinä oikein on, että monesti ne laulut tosiaan kuulostavat siltä, että joku meedio ulise jotain jossain teltassa Siperian tundralla? Oilisikohan siinä olinassa jokin henkivalta takana?