Nyt myytit murtuvat ja hostoria kirjoitetaan uudelleen:
"Odotukset kommunististen maiden tuesta Suomen valtiovallan kaappaamiseksi olivat siten suuria. Poikolainen julisti kesällä 1975 Neuvostoliiton aktiivisuuden nousua läntisen Euroopan kapitalistisissa maissa. Etyk sekin merkitsi vain saavutusta luokkataistelun koventamiseksi.
Poikolainen totesi, että "Suomi muodostaa erään erittäin tärkeän renkaan vallankumouksellisessa kehityksessä ja Suomella on erittäin tärkeä sillanpääaseman rooli".
...
Kommunistit olivat jo saavuttaneet merkittäviä voittoja poliittisen linjansa juurruttamiseksi Suomen viralliseksi poliittiseksi linjaksi.
Lehdistön rooli oli marxilaisessa ajatusmaailmassa vallankumouksen tekemisen tärkeä väline. Skp ja Nkp sopivat lehtimiesten ja puolueen tiedostusvastaavien kouluttamisesta Moskovassa. Matkaa johti Skp:n tiedostussihteeri Pauli Salonen. Perusidea oli opiskella, miten Suomen ja Neuvostoliiton lehdistö saataisiin tahdistettua yhteen vallankumouksen edistämiseksi.
Mukana oli koko joukko toimittajia, KU:n Esa Ålander, Kansan Tahdon Vilho Koskela, Hämeen Yhteistyön Pekka Puttonen, Tiedonantajan Seppo Iisalo, sekä toimittaja Heikki Karkkolainen STT:stä. Nkp:n puolelta korostettiin lehtimiehille Skp:n johdon tärkeyttä. Lehdistön oli aina sopeuduttava johtoon.
...
Tiedonantaja sai tunnustusta sen lakkoja edistäneestä roolistaan Suomessa. Se oli stalinistisen Uudenmaan piirin lehtisen "Tiedote" pohjalta 1960-luvun lopulla synnytetty lehti, joka ilmestyi aluksi kaksi kertaa viikossa.
Nkp tunnusti avoimesti, että "ulkopoliittisesti epäluotettava neuvostovastaisuus" ei riittänyt. Olisi ryhdyttävä leimaamaan myös Etykin vastaisuudesta. Siitä arveltiin tulevan yhtä tehokkaan leiman kuin kommunismin- ja neuvostovastaisuudesta oli tullut.
Näin ei tosin käynyt, mutta neuvostovastaisen ja ulkopoliittisesti epäluotettavan leima oli aivan riittävän tehokas, etenkin kun sen käyttäminen koko ajan levisi ja tehostui. Kokoomuksen leimaaminen oli erityisen suositeltavaa, samoin Sdp:n ja Keskustapuolueen oikeiston.
Television yleistyminen merkitsi vallankumouksellisille uusia mahdollisuuksia. Tulokset uusissa medioissa olivat olleet sattumanvaraisia. Siksi kommunistien oli järjestäydyttävä ja osoitettava johdonmukaisesti kaikissa tilanteissa kapitalistisen yhteiskunnan mädännäisyys.
Kommunistien oli panostettava toimittajakoulutukseen erityisesti ja otettava se haltuunsa. Teatterikoulut, elokuva-alan koulutuslaitokset ja kaikki esittävän taiteen koulutuspaikat olivat sopivia kommunistiselle solutukselle.
Kommunistien tuli rakentaa läheisiä, jopa intiimejä suhteita kaikkiin toimittajiin voidakseen edistää vallankumousta. Suomessa radio ja TV oli vallattava. Edistyksellisten voimien tuli päästä ohjelmasuunnittelun päättäjiksi. Kapitalistisen maailman ennennäkemätön kriisi oli paljastettava kaikille.
Skp ja KGB toimivat systemaattisesti korkeakouluissa 1970-luvulla Skp:n aloittaessa julkista toimintaansa vuonna 1944 kiinnostus kohdistui varsin yksipuolisesti teollisuustyöväestöön ja maaseudun pienviljelijäväestöön. Suuria tehdaskomplekseja pidettiin perinteisesti kommunismin linnakkeina.
Karlovy Varyn konferenssissa vuonna 1967 kommunistiset puolueet saivat joukon tavoitteita opiskelijaliikkeidenkin osalta. Opiskelijaliikehdinnän leviäminen Suomeen nosti virkamies- ja toimihenkilösektorit huomion kohteeksi. Niiden pohjalta voitiin vaikuttaa kapitalistisen järjestelmän kannalta elintärkeän toimihenkilöstön rakenteeseen kommunistien hyväksi, kun radikalisoituneesta opiskelijajoukosta oli ensin saatu otollisin aines kommunistiseen toimintaan ja sitten saatu sijoitettua heidät keskeisiin tehtäviin hallinnossa ja teollisuudessa. Ajatus kapitalistisen järjestelmän mädättämisestä sisältäpäin alkoi toteutua.
Tämä johti Suomessa kommunistien vaikutusvallan nopeaan lisääntymiseen erityisesti SOL:ssa ja ASS:ssa, kuten erikseen on selvitetty. Erilaiset horjuttamistoimet, kuten valtaukset, luentolakot yms. jäivät 1970-luvulle tultaessa toissijaisiksi toimintametodeiksi pitkäjänteisen solutuksen vallatessa alaa.
Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto (SDNL) muuttui sekin kommunistisjohtoiseksi 1976. Pääsihteeri Arvo Aalto piti Skp:ssä ohjaksia. Kaikki kommunistiset opiskelija- ja nuorisoliikkeet, riippumatta niiden sijoittumisesta Skp:ssä, työskentelivät samaa päämäärää varten: kommunistinen vallankumous oli mielessä.
Varsinaisten järjestöjen lisäksi Skp kasvatti erilaisia kommunistisia täsmäryhmiä eri korkeakouluihin Helsingissä, Vaasassa, Turussa ja Jyväskylässä. Helsingissä oli kommunististen oikeustieteilijöiden (55 jäsentä), maa- ja metsätieteellisen (38), matematiikan ja fysiikan (20), tietojenkäsittelyopin (26), kemian ja biologian (52), lääketieteellisen tiedekunnan (54), valtio-opin ja poliittisen historian (28), kauppatieteiden (52), tekniikan (72), sosiaalipolitiikan (43) ja kansantaloustieteen (14) ryhmät. Vastaavia oli useassa muussa korkeakoulukaupungissa.
Ryhmissä toimi johtokunta, 3-5 henkeä, jotka olivat asemissa SOL:ssa tai ASS:ssa. Ryhmien kautta kulki tie työelämään. Arvo Aalto luonnehti ryhmiä kouluksi. Joka vuosi osa kommunistisia akateemisia siirtyi teollisuuden toimihenkilöiksi tai virkamiehiksi. Heidän roolinsa työelämässä oli toimia kommunististen tavoitteiden puolesta ja heikentää kyseisten ryhmien perinteistä antikommunistista vastarintaa.
Skp ei laiminlyönyt enää 1970-luvulla mitään sektoria. Sen lonkerot tunkeutuivat yhteiskunnan koneistoon yhä syvemmälle; KGB oli tässä merkittävänä tukena ja edunsaajana. Samalla se levittäytyi laajentuvan kontaktiverkostonsa avulla kaikkialle, sai tiedustelutietoja ja kykeni operoimaan Suomessa hyvillä tiedoilla.
...
Skp:n taustatuella perustettiin vuonna 1964 Sosialististen Opiskelijain liitto, jonka tarkoituksena oli auttaa ja koordinoida ASS:n osastojen työtä. Sen avulla kommunistit ulottivat lonkeronsa myös teinimaailmaan. Sen tarkoituksena oli yhdistää siihen oppikoulussa opiskelevia työläisperheiden lapsia. Näin kommunistien tunkeutuminen teinijärjestöihin sai alkunsa.
Samalla nämä kytkökset tulivat KGB-miesten valvontaan. Nuoriso- ja opiskelijasektorin hoitaminen oli KGB:lle tärkeä toimintalohko tästä eteenpäin. KGB:n toimintaan kuului etenemissuunnitelmien teko, toivottujen kehitystrendien laatiminen sekä sopivien henkilöiden urien edistäminen valta-asemiin.
....
Skp ja erityisesti sen taistolainen siipi etenivät kuitenkin varsin hyvin yhteiskunnassa. Taistolaisuus sai riveihinsä yllättävän paljon yliopisto- ja kulttuuriväkeä. Radikalisoituminen merkitsi "nuorisokysymyksen polttavuutta" 1960-luvulla. Siksi poliitikot reagoivat siihen myötäsukaisesti, Kekkosta myöten. Nuorin ikäluokka kävi vielä koulua taistolaisuuden takoessa otsaluun takana: tapa lahtarit.
http://www.ajatuskirjat.fi/suomi/lukunayte_1353.asp
Tämä kirja on pakko ostaa!!
"Odotukset kommunististen maiden tuesta Suomen valtiovallan kaappaamiseksi olivat siten suuria. Poikolainen julisti kesällä 1975 Neuvostoliiton aktiivisuuden nousua läntisen Euroopan kapitalistisissa maissa. Etyk sekin merkitsi vain saavutusta luokkataistelun koventamiseksi.
Poikolainen totesi, että "Suomi muodostaa erään erittäin tärkeän renkaan vallankumouksellisessa kehityksessä ja Suomella on erittäin tärkeä sillanpääaseman rooli".
...
Kommunistit olivat jo saavuttaneet merkittäviä voittoja poliittisen linjansa juurruttamiseksi Suomen viralliseksi poliittiseksi linjaksi.
Lehdistön rooli oli marxilaisessa ajatusmaailmassa vallankumouksen tekemisen tärkeä väline. Skp ja Nkp sopivat lehtimiesten ja puolueen tiedostusvastaavien kouluttamisesta Moskovassa. Matkaa johti Skp:n tiedostussihteeri Pauli Salonen. Perusidea oli opiskella, miten Suomen ja Neuvostoliiton lehdistö saataisiin tahdistettua yhteen vallankumouksen edistämiseksi.
Mukana oli koko joukko toimittajia, KU:n Esa Ålander, Kansan Tahdon Vilho Koskela, Hämeen Yhteistyön Pekka Puttonen, Tiedonantajan Seppo Iisalo, sekä toimittaja Heikki Karkkolainen STT:stä. Nkp:n puolelta korostettiin lehtimiehille Skp:n johdon tärkeyttä. Lehdistön oli aina sopeuduttava johtoon.
...
Tiedonantaja sai tunnustusta sen lakkoja edistäneestä roolistaan Suomessa. Se oli stalinistisen Uudenmaan piirin lehtisen "Tiedote" pohjalta 1960-luvun lopulla synnytetty lehti, joka ilmestyi aluksi kaksi kertaa viikossa.
Nkp tunnusti avoimesti, että "ulkopoliittisesti epäluotettava neuvostovastaisuus" ei riittänyt. Olisi ryhdyttävä leimaamaan myös Etykin vastaisuudesta. Siitä arveltiin tulevan yhtä tehokkaan leiman kuin kommunismin- ja neuvostovastaisuudesta oli tullut.
Näin ei tosin käynyt, mutta neuvostovastaisen ja ulkopoliittisesti epäluotettavan leima oli aivan riittävän tehokas, etenkin kun sen käyttäminen koko ajan levisi ja tehostui. Kokoomuksen leimaaminen oli erityisen suositeltavaa, samoin Sdp:n ja Keskustapuolueen oikeiston.
Television yleistyminen merkitsi vallankumouksellisille uusia mahdollisuuksia. Tulokset uusissa medioissa olivat olleet sattumanvaraisia. Siksi kommunistien oli järjestäydyttävä ja osoitettava johdonmukaisesti kaikissa tilanteissa kapitalistisen yhteiskunnan mädännäisyys.
Kommunistien oli panostettava toimittajakoulutukseen erityisesti ja otettava se haltuunsa. Teatterikoulut, elokuva-alan koulutuslaitokset ja kaikki esittävän taiteen koulutuspaikat olivat sopivia kommunistiselle solutukselle.
Kommunistien tuli rakentaa läheisiä, jopa intiimejä suhteita kaikkiin toimittajiin voidakseen edistää vallankumousta. Suomessa radio ja TV oli vallattava. Edistyksellisten voimien tuli päästä ohjelmasuunnittelun päättäjiksi. Kapitalistisen maailman ennennäkemätön kriisi oli paljastettava kaikille.
Skp ja KGB toimivat systemaattisesti korkeakouluissa 1970-luvulla Skp:n aloittaessa julkista toimintaansa vuonna 1944 kiinnostus kohdistui varsin yksipuolisesti teollisuustyöväestöön ja maaseudun pienviljelijäväestöön. Suuria tehdaskomplekseja pidettiin perinteisesti kommunismin linnakkeina.
Karlovy Varyn konferenssissa vuonna 1967 kommunistiset puolueet saivat joukon tavoitteita opiskelijaliikkeidenkin osalta. Opiskelijaliikehdinnän leviäminen Suomeen nosti virkamies- ja toimihenkilösektorit huomion kohteeksi. Niiden pohjalta voitiin vaikuttaa kapitalistisen järjestelmän kannalta elintärkeän toimihenkilöstön rakenteeseen kommunistien hyväksi, kun radikalisoituneesta opiskelijajoukosta oli ensin saatu otollisin aines kommunistiseen toimintaan ja sitten saatu sijoitettua heidät keskeisiin tehtäviin hallinnossa ja teollisuudessa. Ajatus kapitalistisen järjestelmän mädättämisestä sisältäpäin alkoi toteutua.
Tämä johti Suomessa kommunistien vaikutusvallan nopeaan lisääntymiseen erityisesti SOL:ssa ja ASS:ssa, kuten erikseen on selvitetty. Erilaiset horjuttamistoimet, kuten valtaukset, luentolakot yms. jäivät 1970-luvulle tultaessa toissijaisiksi toimintametodeiksi pitkäjänteisen solutuksen vallatessa alaa.
Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto (SDNL) muuttui sekin kommunistisjohtoiseksi 1976. Pääsihteeri Arvo Aalto piti Skp:ssä ohjaksia. Kaikki kommunistiset opiskelija- ja nuorisoliikkeet, riippumatta niiden sijoittumisesta Skp:ssä, työskentelivät samaa päämäärää varten: kommunistinen vallankumous oli mielessä.
Varsinaisten järjestöjen lisäksi Skp kasvatti erilaisia kommunistisia täsmäryhmiä eri korkeakouluihin Helsingissä, Vaasassa, Turussa ja Jyväskylässä. Helsingissä oli kommunististen oikeustieteilijöiden (55 jäsentä), maa- ja metsätieteellisen (38), matematiikan ja fysiikan (20), tietojenkäsittelyopin (26), kemian ja biologian (52), lääketieteellisen tiedekunnan (54), valtio-opin ja poliittisen historian (28), kauppatieteiden (52), tekniikan (72), sosiaalipolitiikan (43) ja kansantaloustieteen (14) ryhmät. Vastaavia oli useassa muussa korkeakoulukaupungissa.
Ryhmissä toimi johtokunta, 3-5 henkeä, jotka olivat asemissa SOL:ssa tai ASS:ssa. Ryhmien kautta kulki tie työelämään. Arvo Aalto luonnehti ryhmiä kouluksi. Joka vuosi osa kommunistisia akateemisia siirtyi teollisuuden toimihenkilöiksi tai virkamiehiksi. Heidän roolinsa työelämässä oli toimia kommunististen tavoitteiden puolesta ja heikentää kyseisten ryhmien perinteistä antikommunistista vastarintaa.
Skp ei laiminlyönyt enää 1970-luvulla mitään sektoria. Sen lonkerot tunkeutuivat yhteiskunnan koneistoon yhä syvemmälle; KGB oli tässä merkittävänä tukena ja edunsaajana. Samalla se levittäytyi laajentuvan kontaktiverkostonsa avulla kaikkialle, sai tiedustelutietoja ja kykeni operoimaan Suomessa hyvillä tiedoilla.
...
Skp:n taustatuella perustettiin vuonna 1964 Sosialististen Opiskelijain liitto, jonka tarkoituksena oli auttaa ja koordinoida ASS:n osastojen työtä. Sen avulla kommunistit ulottivat lonkeronsa myös teinimaailmaan. Sen tarkoituksena oli yhdistää siihen oppikoulussa opiskelevia työläisperheiden lapsia. Näin kommunistien tunkeutuminen teinijärjestöihin sai alkunsa.
Samalla nämä kytkökset tulivat KGB-miesten valvontaan. Nuoriso- ja opiskelijasektorin hoitaminen oli KGB:lle tärkeä toimintalohko tästä eteenpäin. KGB:n toimintaan kuului etenemissuunnitelmien teko, toivottujen kehitystrendien laatiminen sekä sopivien henkilöiden urien edistäminen valta-asemiin.
....
Skp ja erityisesti sen taistolainen siipi etenivät kuitenkin varsin hyvin yhteiskunnassa. Taistolaisuus sai riveihinsä yllättävän paljon yliopisto- ja kulttuuriväkeä. Radikalisoituminen merkitsi "nuorisokysymyksen polttavuutta" 1960-luvulla. Siksi poliitikot reagoivat siihen myötäsukaisesti, Kekkosta myöten. Nuorin ikäluokka kävi vielä koulua taistolaisuuden takoessa otsaluun takana: tapa lahtarit.
http://www.ajatuskirjat.fi/suomi/lukunayte_1353.asp
Tämä kirja on pakko ostaa!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
SDP poisti vasta 70-luvulla puolueohjelmasta maininnan pyrkimisestä aseelliseen vallankumoukseen. Eli aseet olisi otettu tarvittaessa käyttöön vaalilippujen sijaan!
Kerros tästä lisää?
...kaiketi SKP joka roikutti vallankumousta ohjelmassaan aina 1966 tai -68 asti??
Tietääk joku tarkemmin?
SDP:n ohjelmista siivottiin marxilaisuuskin jo 50-luvulla viimeistään.