voisitko kertoa esikoislestadiolainen tai vanhoillislestadiolainen,
mitä eroja seurakuntienne opeissa on?
käyttääkö esikoiset ehkäisyä, entä meikkaako ne? siis eihän nämä oppeja ole vaan sääntöjä mutta haluaisin tietää tämän kuitenkin. kiinnostaa tietää.
mitä eroja seurakuntienne opeissa on?
käyttääkö esikoiset ehkäisyä, entä meikkaako ne? siis eihän nämä oppeja ole vaan sääntöjä mutta haluaisin tietää tämän kuitenkin. kiinnostaa tietää.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Joka oikeaksi kutsutaan siellä sinulle sanotaan mitä sinun pitää tehdä.
Tähän kysymykseen varmaan saisit parhaiten vastauksen, jos kävisit vaikka muutaman kerran kumpienkin seuroissa ja muissa tilaisuuksissa. Esikoislestadiolaisten osalta tällaisia tilaisuuksia on esim. Helsingissä joka sunnuntai seurat klo 15 (kestää pari tuntia), keskiviikkoisin nuortenilta n. klo 19.30 (kestää muutaman tunnin). Torstaisinkin on joitain tapahtumia, mutta itse en ole koskaan käynyt, joten en tiedä sen tarkemmin. Kaikkinämä tilaisuudet ovat rukoushouneella Puistolassa (Karhekuja).
Parin viikon kuluttua on Helsingissä 8-10.2. ns. isot seurat, jotka ovat rukoushuonella. Ohjelma seuraava:
Lauantai 8.2 seurat klo 12, jatkuen n. klo 14 asti. Väliaika. Seurat uudelleen klo 18 jatkuen n. klo 20 asti. Nuortenilta n. klo 20.30.
Sunnuntai (9.2) ja maanantai (10.2) ohjelma on muuten sama, mutta ei ole nuorteniltaa.
Eroista huomaa ensimmäisenä tiettyjä käytännön eroja: EL ei ole soittimia rukoushouneessa, VL taas on. EL käyttää suurin osa naisista huivia ja hametta seuroissa, VL ei käytä. EL seuroissa luetaan Laestadiuksen (tai Lutherin) saarna jokaisen seuratilaisuuden alussa, VL ei lueta.
Suoria opillisia eroja on varsin vähän. Esikoislestadiolaisilla on jossain määrin luterilaisempi sakramenttioppi, varsinkin ehtoollisen osalta. Seurakuntaoppi ei esikoislestadiolaisuudessa ole ihan yhtä poissulkeva kuin vanhoillislestadiolaisuudessa.
Kysyit myös meikeistä ja ehkäisystä. Meikkaamisesta opetetaan, että on paras antaa ulkonäkönsä olla sellainen kuin Jumala sen on luonut, ja meikkaamisesta myös varoitetaan tässä yhteydessä. Jokaisen oma asia on sitten haluaako meikata vai ei.
Ehkäisyyn liittyen olen kuullut sanottavan kehotuksenomaisesti, että "haluamme ottaa vastaan ne lapset, jotka Jumala antaa". Mutta mitään "gallupia" ei tietääkseni ole tehty siitä, käytetäänkö ehkäisyä vai ei. Sekin jääköön jokaisen omaksi asiaksi.
Yleensäkin mitä tulee synnin luvallisuuksiin, eriäviin mielipiteisiin, riitoihin yms. esikoislestadiolaisuudessa luotetaan enemmän sanan parantavaan ja hoitavaan vaikutukseen, sen sijaan että asiaan puututtaisiin suoraan ja konkreettisesti. Vanhoillisuudessa tuntuu olevan joskus vähän suorempi ja "kovakouraisempi" approach tällaisissa asioissa, mutta en ole koskaan ollu vl, joten sisäpiirikokemusta minulla ei kyseisestä liikkestä ole.
Mukava taas kerran lukea nimim. el kirahwin asiallista tekstiä, joka hämmästyttävän paljon poikkeaa joittenkin, käsittääkseni esikoislestadiolaisten kirjoittajien tyylistä tällä palstalla. Täällä aiemmin on heidän taholtaan vanhoillislestadiolaisuus esitetty "lihan vapauden oppina" ja lain tekojen oppina (mm. nimim. "aivan"). Varsinkin jälkimmäinen luonnehdinta on käsittämätön, sillä nelisenkymmentä vuotta seuroissa kulkeneena voin sanoa että saarnoissa ja opetuksessa vl-seuroissa on aina korostettu evankeliumin vapautta ja armon, ei lain alla olemista. Käsittääkseni ainakin alkuaikoina on sitä vastoin esikoisuudessa korostettu ulkonaisia, lainomaisia merkkejä esim. pukeutumisessa ja tavoissa erotukseksi "maailmallisuudesta".
Mitä tulee El kirahwin mainintaan asioihin puuttumisesta, en näe mitään eroa mainitsemassasi opetuksessa ehkäisystä. Ei ketään kytätä tai vakoilla, niin kuin usein luullaan ja tälläkin palstalla uskotellaan. Toistan, mitä jo kerran tällä palstalla olen tässä esimerkkinä otettuun ehkäisyyn liittyen olen aiemmin kirjoittanut, että yleinen neuvo on olemassa ja jokainen omatuntonsa mukaan toimii. Koskaan avioliitossa ollessani eikä sitä ennenkään kukaan ei ole tullut tenttaamaan, käytämmeko ehkäisyä vai ei, sitä paitsi se on mahdotonta ulkopuolisen tietää.
jos rehellisiä ollaan ja olet puheeet kuullut ja päivämiehen lukenu niin ehkäisyn vl kanta on näkemykseni mukaan tiukempi kuin el. Omantunnon kysymys toki, mutta paatuneella omantunnolla ei saa ratkaisua tehdä.
Synniksi se on suoraaan sanottuna ymmärretty vl piireissä.
Kuinka pahasti katsotaan kieroon tai nenän vartta pitkin jos naisella ei olekaan seuroissa hametta ja/tai huivia? Tuomitaanko hänet heti uskonsa menettäneeksi?
Menin kerran kuumana kesäsunnuntaina mielijohteesta seuroihin toisella paikkakunnalla, sukulaisnaisen kanssa.
Minulla oli omasta mielestäni "housuhame", ylettyihän se polvien alapuolelle, vaikka muistuttikin vapaa-ajan asua kirkkaine raitoineen.
Sain iäkkäältä sukulaistädiltä toiselta puolen Suomea lievästi nuhtelevan puhelun, että olin ollut sopimattomasti "sortseissa" seuroissa. Tädin mielestä oli kuitenkin hyvä, että olin seuroissa - vaikka sitten "sortseissa".
Koska olen talvipyöräilijä, olen joskus seuroissakin poikennut pitkissä housuissa, joiden päällä on ollut jokin säädyllinen tunikan tapainen. Kaikki ovat suhtautuneet minuun "normaalisti" - kuin hameväkeen ikään. Jotkut lapset ovat saattaneet katsoa pitempään erilaista vaatetustani. Eli kyllä minä olen tuntenut itseni ihan tervetulleeksi siinäkin asussa.
Luulenkin, että hame on naisilla enemmänkin suositus, jota myös yleensä noudatetaan. Mutta jos joku ei sitä noudata, ei siitä kukaan sen kummemmin välitä.
Pikkuesikoiset eivät pienistä välitä pukeutumisen suhteen.
Ehkä nyt ei aivan minihameessa sentään seuroihin, vai taitaa sekin jo käydä.
Huulipunana käyttö on ehkä epäsopivaa.
Tukkaa sen sijaan laitetaan ja permanentataan ja värjätäänkin kovasti.
No, tuo huulipunakielto oli ainakin nuorena minulle melko ratkaiseva juttu.
Missäs ihmeessä Raamatussa kielletään huulipunan käyttö?
No kaikilla on sääntönsä, sääli vain että ne karkoittavat niin paljon nuoria pois.
Ja tanssiminen tietenkin on synti.
Pikkuesikoisilla on kyllä televisiot ja muut vempeleet.
Homovihamielisyyttä saarnoissakin ilmenee.
Mutta huivia ei ole tarvinnut koskaan pakosta käyttää.
Uskovaisen kanssa pitäis mieluiten mennä naimisiin.
Olen yhä uudelleen ja uudelleen ihaillut el kirahwin asiallista, tasapainoista ja rauhoittavaa kirjoittamista. Kun tiedämme, että tosiasiallisesti (ainakin silmin nähtävät) erot lestadiolaishaarojen välillä ovat marginaalisia ja kukin kaikki olemme uskoissamme NIIN oikeassa, pitääkö tätä kisaa käydä sitten koko maailman silmien edessä? Tälläkö sitten lisäämme sanomamme vakuuttavuutta?
Olen kohdannut myös monia vl:ia, jotka toiset poissulkevasta vakaumuksestaa huolimatta keskustelevat asiallisesti ja lämpimästi, joskin kehoittavat minua 'uskon kautta ymmärtämään', miksi juuri HEILLÄ on totuuden siemen. OK, tämä on heidän näkemyksensä, jota en voi hyväksyä sellaisenaan. Minähän voisin esittää sen aivan yhtäläisillä perusteilla - että MINULLA muka on ainoa oikea seurakunta ja voi sitä joka ei uskon kautta sitä ymmärrä.
Hajaannuksiin minulla on ollut tilaisuus perehtyä kohtalaisen tarkasti - ei kuitenkaan historoitsijan tarkkuudella, vaan olen antanut eri suuntiin kuuluvien tutkijoiden kertoa mielestään oleellisen. kaikista näistä kiteytyy yksi keskeinen syy: ihmisten lihallisuus, halu olla suurempi ja komeampi ja halu hallita. Kun hajaannuksista on tuona aikana keskusteltu ja kirjoiteltu ja näitä on sitten jälkikäteen paisuteltu, irrotettu asiayhteyksistään ja kerrottu valikoiden eteenpäin, ei ihme, että toiset saadaan näyttämään joko lihallisen vapauden rakastajilta tai omavanhurskailta. Onko sitten niin, että se, mitä isoisät tai näiden vanhemmat ovat tehneet, on ratkaisevaa myöhempien polvien autuudelle? Eikö henkilökohtainen suhde Jumalaan ja ennenkaikkea se, että synnit on annettu anteeksi ja että ihminen uskoo sen ehdoitta (eikö tässä olekin jo lestadiolaisen liikkeen kliseet aika hyvin koossa?) ole kuitenkin ratkaisevaa.
Ei ole kaikki, sanoo vl; tämä usko tulee syntyä ja ilmetä oikeassa seurakunnassa. Samaa sanoo moni el:kin, mutta toiset el:t sekä useimmat RS:laiset ovat sitä mieltä, että vain ja ainoastaan ihmisen henkilökohtainen sovitus ratkaisee, kun sovitus kerran on jo tapahtunut Jumalan tuomioistuimen edessä.
Vai miten tämä nyt sitten on?
Täältä saa tiedot millon suroja järjestetään:
http://www.helsinginrauhanyhdistys.fi/
Kannattaa myös esikoislestaadilaisten tulla, jos eivät ole koskaan käyneet ... erot ovat huomattavia.
Olet ilmeisesti käynyt myös esikoislestadiolaisten seuroissa, koska erot ovat mielestäsi huomattavat? Voisitko kertoa, mitä eroja olet huomannut?
http://www.helsinginrauhanyhdistys.fi
Ns. Lapinluottamus on yksi erottava tekijä. Esikoisten hengellinen johto sijaitsee Jällivaarassa, vanhoillisuudessa näin ei ole, vaan taannoin esikoiset erkanivat omaksi ryhmäkseen juuri tämän takia, kun he katsoivat, että hengellinen johto asuu Jällivaarassa. Tänäkin päivänä kaikki riitakysymykset hoidetaan Lapin kautta.
Tämä tosiaan unohtuikin edellisestä, vaikka se varmaan tulee aika pian esiin esikoislestadiolaisuuteen tutustuttaessa. Esikoislestadiolaisuudessa on nimittäin nähty tarpeellisena pitää yhteyttä lestadiolaisen heräyksen ensimmäisille alueille eli Pohjois-Ruotsiin. Tämä tulee esille mm. siinä, että Pohjois-Ruotsin saarnaajia saatetaan käyttää välittäjinä ongelmatilanteissa ja heiltä saatetaan kysyä neuvoa jossain asiassa, mitä ei oikein omassa maassa osata päättää. Samoin esikoislestadiolaisuuden "pääseurat" pidetään vuosittain Jellivaarassa jouluna ja Kirunassa helluntaina, ja näihin seuroihin lähetetään eri maista saarnaajia. Ruotsin saarnaajat käyvät myös matkoilla eri maissa silloin kun heitä pyydetään ja he itse katsovat sen aiheelliseksi.
Tällainen järjestelmä alkoi kehittyä Raattamaan aikana 1800-luvun lopulla, mutta suurin osa sen ajan lestadiolaisista ei hyväksynyt sitä.
Järjestelmä on vuosien saatossa mielestäni toiminut aika hyvin yhtenäistävänä ja stabiloivana tekijänä. Mutta vaaransa ovat tietysti tässäkin asiassa, koska eihän tarkoituksena ole synnyttää mitään uutta paavinistuinta.
Heräsi tuosta kysymys taannoin esikoiset erosivat omaksi ryhmäksi juuri tämän takia? Mistä esikoisista mahtaa olla kysymys?
En hakemallakaan löydä sellaista esikoisten joukkoa joka olisi lähtenyt omille teilleen ja olisi edelleen esikoisten seurakuntaa. Kun esikoisista lähdetään omille teilleen niin ei se voi olla enään esikoisten seurakuntaa, näin on ymmärretty kautta Lestadiolaisen historian. Erkaantunutta joukkoa verrattu metsä tokkaan jolla ei isäntää ole, on selvää että tälläinen joukko villiintyy, eikä anna itseään ottaa kiinni. Lopulta siinä käy niin että ne joutuvat petojen suihin. Tälläisiä esimerkkejä on ollut näistä joukoista että heillä on jonkin ajan kuluttua maailman kanssa yksi henki. Huuliltaan ne saattavat kerskata suuresta rakkaudesta mutta sisältä ovat kuin raatelevaiset sudet. Tälläisiä joukkioita on tälläkin ajalla joissa lyödään katuvaista ja vaaditaan parannusta vanhaa aatamia tyydyttävillä sanoilla, ellet pyydä näillä sanoilla tekemisiäsi anteeksi niin et saa anteeksi. Näistä tapauksista on paikalla olijoitten todistus ei kuulopuheita.
Tulipahan mieleen, että ymmärtääkseni (oikaiskaa jos olen väärässä, mutta näin olen muistaakseni jostain joskus kuullut tai lukenut) myös vanhoillisilla olisi eräänlainen 'hengellinen hallitus', Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys Oulussa.
Ts. kun joskus kuulee esitettävän kritiikkiä esikoisia kohtaan käytössä olevasta ja hyväksi havaitusta järjestyksestä, tulee vain mieleen, että eikö samasta asiasta ole pohjimmiltaan kyse myös vl:ien tapauksessa? On itsestäänselvää, että seurakunnan pää on yksin Kristus... mutta inhimillisiä ihmisiä ja kuolevaisia kuin ollaan, niin kyllä jonkinmoinen järjestäytyminen on tarpeen asioiden sujuvuuden kannalta - näinhän on ollut kautta aikojen aina silloin, kun kristillisyys on esiintynyt maan päällä seurakunnallisessa muodossa.
Silloin kun vanhoilliset riitautuivat esikoisten seurakunnan vanhimpiin ja lähtivät omille teilleen eli mieron tielle, heillä oli Kittilässä omat vanhimpansa jota kävivät vanhoilisten saarnaajat "oppimassa" niin kuin siitä kerrottiin heidän kirjeissään. Myöhemmin he ovat perustaneet oman keskuksensa Oulun seudulle.
" Tulipahan mieleen, että ymmärtääkseni myös vanhoillisilla olisi eräänlainen 'hengellinen hallitus', Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys Oulussa. "
--Oulussa, Uusikatu 28:ssa sijaitsee Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys, eli SRK. Oulussa sijaitsee siis SRK:n, eli yhdistyksen päämaja. SRK:n konttorilta johdetaan lähinnä rauhanyhdistysten toimintaa, organisoidaan lähetystyötä, julkaistaan lehtiä, kirjoja yms. Eli SRK on vain "maallisia asioita" varten pystyynlaitettu yhdistys. Ruotsissa on SFC ja Amerikassa LLC.
"mutta inhimillisiä ihmisiä ja kuolevaisia kuin ollaan, niin kyllä jonkinmoinen järjestäytyminen on tarpeen asioiden sujuvuuden kannalta "
--Järjestäytyminen on hoidettu ja ensisijaisesti SRK pitää homman kasassa. Hengellisistä asioista puhutaan kerran vuodessa suviseuroissa. Siellä on aina puhujien ja seurakunnanvanhinten tapaaminen. Suviseurat ovat muodostuneet alunperin siksi, että puhujilla on ollut tarvetta kerran vuodessa kokoontua yhteen. Puhujien keskinäisiä tapaamisia järjestetään myös ry:illä. Esimerkiksi noin kuukausi sitten oli Oulussa puhujien kokous. Siellä muuten oli puhuttu eriseuroista ja niiden opetuksesta. Mikään pääaihe eriseurat eivät kokouksessa kuitenkaan olleet.
" Myöhemmin he ovat perustaneet oman keskuksensa Oulun seudulle. "
--Oulu, eli SRK:n konttori ei ole mikään hengellinen päämaja. Se on ensisijaisesti "maallisia asioita" varten luotu yhdistys. Tietääkseni samanlainen, kuin mikä esikoisilla sijaitsee Lahdessa. Mutta mitään "hengellistä johtoa" ei vanhoillisilla ole, vaan uskon asioista pyritään keskustelemaan seurakunnan kesken.
" Myöhemmin he ovat perustaneet oman keskuksensa Oulun seudulle. "
--Oulu, eli SRK:n konttori ei ole mikään hengellinen päämaja. Se on ensisijaisesti "maallisia asioita" varten luotu yhdistys. Tietääkseni samanlainen, kuin mikä esikoisilla sijaitsee Lahdessa. Mutta mitään "hengellistä johtoa" ei vanhoillisilla ole, vaan uskon asioista pyritään keskustelemaan seurakunnan kesken.
" Myöhemmin he ovat perustaneet oman keskuksensa Oulun seudulle. "
--Oulu, eli SRK:n pääkonttori on ensisijaisesti olemassa vain "maallisia asioita" varten. Se on tietääkseni vähän samanlainen keskus, kuin esikoisilla Lahti. Mitään hengellistä keskusta ei vanhoillisilla ole, vaan asioista pyritään keskustelemaan seurakunnan kesken.
Vahingossa tuli kolmena kappaleena. Toivottavasti ei häiritse.
Kittilän miehet taisivat olla uusheräyksen saarnaajia, joita siellä käytiin oppimassa. Eli tuskin ne, jotka menivät vanhoillisiin hajaannuksessa, siellä kovin paljon kulkivat.
Lainaan tähän kirjan tekstiä. Vastuu lukijalla.
"Juuri tämän alkuperäisen hengellisen hallituksen hylkääminen oli syynä siihen, että kaikki eriseuran henget saivat tuulta purjeisiinsa.Koko ns. itäinen tulkinta periaate on niin ollen vain suunnaton seka seuralaisuus, joka koostuu kaikesta mahdollisesta aineesta, mitä kutsutaan hengelliseksi, uskonnollisuudeksi tai hartaaksi puhumattakaan Korpelaisuudesta".
Tämän tieto lähteen mukaan tuossa vaiheessa oli silloin vain Länsiläiset ja Itäläiset, Idän uskot ovat tämän jälkeen nähtävästi hajaantuneet Vanhoillisuuteen , uuteenherätykseen, ja ties mihin joukkoon. Korpelaisuus on tuntematon joukko.
Ja tuolloin heidän vanhimpansa olivat kittilässä.
Lainaamasi teksti on kirjoitettu pohjoisruotsalaisesta näkökulmasta, ja siitä näkökulmasta katsoen on olemassa 'me', jota kutsutaan nimityksellä 'länsiläiset' ja 'muut', joita kutsutaan nimellä 'itäläiset'. Tämä muut eli 'itäläisten' joukko sulki sitten sisälleen vanhoilliset, uusheräyksen, Norjan lyngeniläiset jne. Eli teksti saattaa antaa vaikutelman, että oli vain kaksi joukkoa, vaikka todellisuudessa tämmä 'muut'-joukko koostuikin useammasta eri joukosta.
Suomalaisesta näkökulmasta katsoen taas tuli uusiheräys ensin (voimakkaana lähtöalueena juuri Kittilä), jota vastaan toiset vielä silloin yhdessä taistelivat, vaikka eroja tässä uusheräyksen vastustajien joukossa tietysti oli jo silloin. Tämä uusheräyksen vastustajien joukko jakaantui sitten vähitellen vanhoillislestadiolaisiin ja esikoislestadiolaisiin.
El Kirahwi tuossa edellä tasapuoliseen tapaansa jo korjasi nimimekin "Näin on" kirjoituksen pahimpia mokia. Kirjoittajan tiedot lestadiolaisuuden historiasta ovat kyllä todella hatarat ja lainaamansa teksti jostakin esikoisten yksisilmäisimmästä opuksesta. Lestadiolaisuus alkoi hajota itse asiassa jo kauan ennen Raattamaan kuoleman jälkeen tapahtunutta "virallista" hajaannusta. Uuden heräyksen juuret olivat jo 1870- ja 1880-luvuilla etenkin Kittilässä esiintyneissä käsityksissä kristityn ja Mooseksen lain suhteesta, joita Raattamaakin joutui välillä tukahduttamaan. Kun sitten Kittilän saarnaajat ja Saarenpää Jalasjärveltä lähtivät 1890-luvulla liikkeelle saarnaten uutta heräystä ja kovaa lakihenkistä oppia, Ruotsin Lapin saarnaajat olivat aluksi yhdessä Torniojokilaakson (mm. Erkki-Antti, Rautio ym.) ja muun Suomen saarnaajien (Kuula, Jussila ym.) mukana vastustamassa tätä oppia.
Toisaalta jo kauan ennen Raattamaan kuolemaa oli muutamien Ruotsin Lapin saarnaajien opetus alkanut saada koko ajan jyrkempiä piirteitä suhteessa kirkkoon ja muuhun yhteiskuntaan sekä ulkonaisiin ehdonvallan asioihin (pukeutuminen, kodin sisustaminen yms.) verrattuna esim. Raattamaan ja Erkki-Antin uskon vanhurskautta ja vapaata armoevankeliumia korostavaa opetukseen. Amerikassa tästä syntyi ns. esikoisriitoja jo 1880-luvulla ja mm. Takkinen aiheutti kireällä ja lainomaisella opetuksellaan ongelmia siellä ja Suomessa. Raattamaan kuoltua nämä piirit halusivat takertua valtaan ja olla "suurimpia Jumalan valtakunnassa" ja vaativat muilta ehdotonta kuuliaisuutta Jällivaaran "hengelliselle hallitukselle", mikä johti hajaantumiseen esikoisuuteen ja vanhoillislestadiolaisuuteen.
Vanhoillislestadiolaisuudella ei siis ole ollut eikä ole mitään paikannettavaa "hengellistä hallitusta" Kittilässä eikä muuallakaan. Toisaalta olen havainnut, että esikoislestadiolaisuuskin on muuttunut noista ajoista vähemmän kireäksi ja vähemmän yhden paikkakunnan valtaa korostavaksi.
Edelläkuvattu siis historioitten pohjalta (suurin osa toki vl-näkökulmasta) eikä tarkoitus ole loukata ketään.
Saarnaajia käytetään molemmin puolen Torniojoen rajaa.
Ulkomaalaisia saarnaajia myös suviseuroissa.
Millainen on sinun tietosi koskien pikkuesikoisten suhdetta vanhoillisiin ja esikoisiin?
Tuo oikaisu kirjoitus on vahvasti vanhoillisten näkökulmasta kirjoitettu joten ei kovin hyvin käy oikaisuksi. Takkinen oli erittäin sovitteleva ja suhteensa Raattamaahan lämmin ja luottamuksellinen. Tämä käy ilmi Raattamaan ja Takkisen kirjeen vaihdosta. Vanhoillisten ja näiden uudestiheränneiden "saarnaajat" harrastivat lähetystointa vaikkei heitä olisi kukaan lähettänyt tai saatikka edes pyytänyt, he juuri sotkivat seurakunnan asioita. Kaikkea pahan suopaisia asiota ja mustamaalaamisia tapahtui heidän työssään. Tälläinen toiminta sotki entisestään seurakuntaa. Ei ole ihme jos on sanottu että näistä itäläisistä: se on lauma jolla ei ole paimenta. Ei ole ihme sekään jos vanhoilliset sanovat että Takkinen saarnat olivat lainalaisia kun Lestadiustakin he ovat syyttäneet samasta syystä. Vaikka Lestadiuksen saarat olivat lakia suruttomille ja evankeliumia heränneille ja armoitetuille.
Pikkuesikoisilla ja vanhoillislestadiolaisilla on pääpaikka Oulussa.
Pikkuesikoiset eivät ole aivan yhtä konservatiivisia kuin vanhoilliset.
Alunperin ero tuli valtataisteluista lahkon sisällä, vaikkakin virallinen ero näitten kahden lahkon välillä oli se, pääsevätkö ne lapset taivaaseen,joita ei ehditä kastaa, esim keskosina syntyneet lapset.
Pikkuesikoiset ja varmaankin myös esikoiset olivat sitä mieltä että pääsevät, kun taas vanhoillislestadiolaiset olivat sitä mieltä, etteivät pääse.Julmaa, vai mitä?
No kaikenlaisista asioista sitä voidaankin riidellä, vaikka uskovaisia ollaankin.
Nuo taivaspaikat taitavat olla vähissä kun noin pitää tapella.
Pikkuesikoisilla on kuten vanhoillislestadiolaisilla pääpaikka Oulussa.
Pikkuesikoisten yhdistys kulkee nimellä Lähetysyhdistys Rauhan Sana.
Nettiosoite on http://www.netppl.fi/rauhansa/sivut/etusivu.html
Meni vähän väärin tuo nettiosoite pikkuesikoisten sivuille, tässä oikein:
http://www.netppl.fi/~rauhansa/sivut/etusivu.html
olit tuossa kirjottanut, että miks nää on eronnut toisista. sitä en tiiä. mutta että vanhlest. ajattelee, että keskonen tai vastasyntynyt ja sit kuolee ei pääse taivaaseen on kyllä tottaallisesti väärää tietoa. ei ne ajattele niin. mietippä, lapsihan on uskon esikuva. miten näitä ei sitten taivaaseen päästetä??! ennemmin ne kun kettään muuta, eihän ne o mittään pahaa tehnyt.
ja kaikki lapset syntyy vanh.lest. mielestä uskovaisena. ja onko tätä kastettu tai ei niin hän pääsee taivaaseen jos kuolee.
et mistähän olit tuollasta tietoa saanut?????!!
Hienoa, että täällä näkyy pikkuesikoisten ryhmä edes jollain tavalla. Muuten täällä on tainnutkin olla esillä vain lähinnä esikoislestadiolaisia ja vanhoillislestadiolaisia sekä pari leeviläistä.
Mutta vanhoillisten ja pikkuesikoisten hajaannuksen syyn suhteen oli varmaan tapahtunut pieni sekaannus. Ymmärtääkseni syynä olivat pääasiassa kysymykset keskusjohtoisuudesta, seurakuntaopista, saarnamatkoista jne.
Kasteopista on lestadiolaisuuden sisällä ollut erimielisyyttä hajaannukseen asti kaksi kertaa.
Norjassa on lyngenlestadiolaisuus, joka korostaa kastetta voimakkaammin kuin muut suunnat, mutta sielläkin jätetään kastamattoman lapsen pelastuminen Jumalan käsiin. Lyngenlestadiolaisuus erkani omaksi suunnakseen 1900-luvun alkuvuosikymmenien aikana.
Toinen hajaannus kasteeseen liittyen tapahtui vanhoillisuudessa 60-luvulla. Tällöin erkani omaksi suunnakseen Laestadius-seura eli "pappislinja". Tarkemmin en tiedä, mitä he opettavat kasteesta, mutta ilmeisesti luterilaisemmin kuin vanhoillislestadiolaiset. Ehkä tämä suunta on sitä mieltä, että kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen, joten ehkä sekotit sen tähän hajaannukseen?
Näin sitä kyllä selitettiin 30-luvun teksteissä ja siinä oli jotakin hässäkkää Ameriikan lestadiolaistenkin kanssa samassa vyyhdissä.
Selitettyä ja luettua jostakin 30-luvulta peräisin olevista teksteistä.
Samoihin aikoihin oli joku hässäkkä Amerikan lestadiolaistenkin kanssa.
Amerikassa oli silloin sikäläinen vanhoillislestadiolaisuus mennyt kahtia (kai joskus 20-luvun lopulla). Oli perustettu ns. kirkkokunta, joka nykyään käyttää nimeä Apostolic Lutheran Church. Pääaosa Suomen vanhoillisista ei hyväksynyt tätä ryhmää, vaan pitivät sen toisen ryhmän puolta (en tiedä oliko sillä siihen aikaan mitään virallista kirkkoorganisaatiota). Muutama suomalainen saarnaaja kuitenkin noudatti tämän vanhoillisten mielestä "väärän joukon" kutsua tulla saarnamatkalle Amerikkaan, ja heidän palattuaan Suomeen heiltä kai vaadittiin parannusta "väärän joukon" saarnakutsun seuraamisesta. Näiden saarnaajien mielestä parannus ei tästä asiasta kuitenkaan ollut aiheellinen, ja heidät erotettiin. Sen jälkeen vanhoillislestadiolaisuus hajosi Suomessakin kahteen osaan, joista pienemmäksi suunnaksi jäi tämä ns. pikkuesikoisuus.
Kastekysymyksestä en ole tämän hajaannuksen yhteydessä koskaan kuullut. Mutta toisaalta tapahtuihan tämän ns. pappislinjan erottaminen vasta 30 vuotta myöhemmin 60-luvulla, joten ne olivat silloin vielä mukana vanhoillisuudessa, jotka sittemmin erotettiin tässä 60-luvun hajaannuksessa. Joten ehkä joku vanhoillinen on tämän 30-luvun hajaannuksen aikoihin saattanut sellaisia käsityksiä esittääkin.