Ensimmäinen ehto korkeamman totuuden tielle pääsemiseksi on meidän aikanamme aina totuuden etsiminen. Ihmisen täytyy puhdistaa älynsä, hänen täytyy älyllisen minänsä kautta kohota kohti korkeampaa. Hänen täytyy niin todellisen vakavasti etsiä totuutta, että hän voi täydellä tiedolla ja ymmärryksellä sanoa: "Minä rakastan ja tahdon rakastaa!"
Rakkaus on kyllä perustotuus, mutta siihen ei pääse ennen kuin on etsinyt totuutta. Ulkokultainen on se ihminen, joka luulee olevansa valmis rakkauteen ennen kuin hän on totuutta etsinyt. Monissa kirkoissa ja lahkoissa on ihmisiä, joista luullaan, ja jotka itsekin luulevat, että he ovat pyhiä ja rakastavat kaikkia muita. Katsokaa heidän lävitsensä! Heissä useissa piilee itsekkyyttä.
Sillä jos ihminen todella osaa rakastaa, hän on etsinyt ja hänen älynsä on myös hyvin koulutettu. Hänen pitää ymmärtää kaikkia asioita. Siksi ihmiskuntamme elämä on niin monimutkaista. Ihmisen täytyy kehittää älykkyyttään ja ymmärrystään vielä paljon, ennen kuin hän voi rakastaa. Jos ihminen luulee, että hän osaa rakastaa, se voi hyvinkin olla tietämättömyyttä, sillä kun hän sitten saa tietää, kuinka paljon oikeastaan tehdään syntiä, kuinka paljon on pahaa, kuinka ihmisessä on paljon huonoja ominaisuuksia, silloin hänen rakkautensa laimenee ja haihtuu. Sen vuoksi heidän täytyy kulkea älynsä kautta ja oppia ensin ymmärtämään kaikkea, katsomaan kaikkia asioita, pahaa, syntiä, puutteellisuutta silmästä silmään, jotta hän todella osaisi olla älyssään nöyrä. Hänen ymmärryksensä täytyy olla niin laaja, hänen älynsä niin avartunut, että se leviää sydämeenkin.
Jeesuksen opetus: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", ei ole toteutunut meidän aikamme yhteiskunnissa, eikä se toteudu, ellemme tähtää siihen älyllisen ymmärtämisen kautta. Jeesuksen sanoma ei nimittäin ollut osoitettu meidän ajallemme. Olemme edelleen Buddhan osoittamalla tiellä, jolla meitä kehoitetaan itse etsimään totuutemme henkilökohtaisen pohdinnan avulla. Se aika, jona Jeesuksen sanoma kyetään puhtaasti hyväksymään on edessämme: vielä vuosituhansien päässä. Tämän vuoksi emme ole kyenneet sulattamaan Jeesuksen tuomaa viisautta. Olemme saaneet aikaan lähinnä tekopyhiä seurakuntia, joille sanan julistus on tärkeämpi kuin sanan sisällön toteuttaminen. Ja voisiko toisin ollakaan, sillä tie on meille vielä sopimaton. Jeesuksen opetus on pitkälti joko hylätty tai ymmärretty väärin. Heikossa ymmärryksessämme olemme asettaneet Jeesuksen julistaman "uskon" synonyymiksi "uskollisuuden". Siinä on ideaa, mutta ei lopullista totuutta. Eikö puhtain käsittämämme uskollisuus rakennukin älyllisen harkinnan varaan? Eihän kyse sen vuoksi ole aidosta uskosta, ts. ihmisen sisäisestä olemuksesta kumpuavasta elämän suunnasta. Kyse on silloin toisen, toisenlaisen ihmisen, sisäisestä olemuksesta kumpuavasta elämän suunnasta. Tuo olemus, se herää meissä massoissa konkreettisesti eloon vasta tulevien vuosituhansien aikana.
Meidän aikanamme kuuluu siis kysymys: "Oletko etsinyt totuutta?". Sen sijaan tulevana aikakautena tulee heräämään toisenlainen muistutuksenomainen kysymys. Se kuuluu: "Rakastatko sinä ihmisiä?" Rakkaus on niiden sukupolvien perussävel. Siitä kun vielä nousemme läpi tuhansien sukupolvien, voidaan tavalliselta ihmiseltä jo kysyä: "Tahdotko saavuttaa Kristuksen ja tulla yhdeksi kaikkien kanssa? Tahdotko hengessäsi, itsessäsi, olla yhtä Isän kanssa?"
Rakkaus on kyllä perustotuus, mutta siihen ei pääse ennen kuin on etsinyt totuutta. Ulkokultainen on se ihminen, joka luulee olevansa valmis rakkauteen ennen kuin hän on totuutta etsinyt. Monissa kirkoissa ja lahkoissa on ihmisiä, joista luullaan, ja jotka itsekin luulevat, että he ovat pyhiä ja rakastavat kaikkia muita. Katsokaa heidän lävitsensä! Heissä useissa piilee itsekkyyttä.
Sillä jos ihminen todella osaa rakastaa, hän on etsinyt ja hänen älynsä on myös hyvin koulutettu. Hänen pitää ymmärtää kaikkia asioita. Siksi ihmiskuntamme elämä on niin monimutkaista. Ihmisen täytyy kehittää älykkyyttään ja ymmärrystään vielä paljon, ennen kuin hän voi rakastaa. Jos ihminen luulee, että hän osaa rakastaa, se voi hyvinkin olla tietämättömyyttä, sillä kun hän sitten saa tietää, kuinka paljon oikeastaan tehdään syntiä, kuinka paljon on pahaa, kuinka ihmisessä on paljon huonoja ominaisuuksia, silloin hänen rakkautensa laimenee ja haihtuu. Sen vuoksi heidän täytyy kulkea älynsä kautta ja oppia ensin ymmärtämään kaikkea, katsomaan kaikkia asioita, pahaa, syntiä, puutteellisuutta silmästä silmään, jotta hän todella osaisi olla älyssään nöyrä. Hänen ymmärryksensä täytyy olla niin laaja, hänen älynsä niin avartunut, että se leviää sydämeenkin.
Jeesuksen opetus: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", ei ole toteutunut meidän aikamme yhteiskunnissa, eikä se toteudu, ellemme tähtää siihen älyllisen ymmärtämisen kautta. Jeesuksen sanoma ei nimittäin ollut osoitettu meidän ajallemme. Olemme edelleen Buddhan osoittamalla tiellä, jolla meitä kehoitetaan itse etsimään totuutemme henkilökohtaisen pohdinnan avulla. Se aika, jona Jeesuksen sanoma kyetään puhtaasti hyväksymään on edessämme: vielä vuosituhansien päässä. Tämän vuoksi emme ole kyenneet sulattamaan Jeesuksen tuomaa viisautta. Olemme saaneet aikaan lähinnä tekopyhiä seurakuntia, joille sanan julistus on tärkeämpi kuin sanan sisällön toteuttaminen. Ja voisiko toisin ollakaan, sillä tie on meille vielä sopimaton. Jeesuksen opetus on pitkälti joko hylätty tai ymmärretty väärin. Heikossa ymmärryksessämme olemme asettaneet Jeesuksen julistaman "uskon" synonyymiksi "uskollisuuden". Siinä on ideaa, mutta ei lopullista totuutta. Eikö puhtain käsittämämme uskollisuus rakennukin älyllisen harkinnan varaan? Eihän kyse sen vuoksi ole aidosta uskosta, ts. ihmisen sisäisestä olemuksesta kumpuavasta elämän suunnasta. Kyse on silloin toisen, toisenlaisen ihmisen, sisäisestä olemuksesta kumpuavasta elämän suunnasta. Tuo olemus, se herää meissä massoissa konkreettisesti eloon vasta tulevien vuosituhansien aikana.
Meidän aikanamme kuuluu siis kysymys: "Oletko etsinyt totuutta?". Sen sijaan tulevana aikakautena tulee heräämään toisenlainen muistutuksenomainen kysymys. Se kuuluu: "Rakastatko sinä ihmisiä?" Rakkaus on niiden sukupolvien perussävel. Siitä kun vielä nousemme läpi tuhansien sukupolvien, voidaan tavalliselta ihmiseltä jo kysyä: "Tahdotko saavuttaa Kristuksen ja tulla yhdeksi kaikkien kanssa? Tahdotko hengessäsi, itsessäsi, olla yhtä Isän kanssa?"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nimenomaan, ainoastaan ymmärryksen kautta voittaa sen esteen joka aiheuttaa tarpeen _pyrkiä_ myötätuntoon ja viattomuuteen: ymmärryksen myötä se este häviää, eikä tarvitse enää pyrkiä niihin, vaan _on_ niitä itsestään. Ja vasta silloin on niitä vilpittömästi ja rehellisesti. Mikään usko ei tähän asiaan vaikuta muuten kuin haittaavasti.
Älyn suhteen olen hieman eri mieltä, koska vähä-älyiseksi luokiteltu voi aivan hyvin olla vilpittömästi viaton ja myötätuntoinen. Siksi omasta mielestäni aidon myötätunnon ja viattomuuden mukaiseen olemiseen riittää erillisyyden harhasta luopuminen ja olevaisuuteen sulautuminen, mihin ei tarvita kuin hitunen ymmärrystä ja rohkeutta, varmaankin osalla ihmisistä tämän asian ymmärtäminen on luontaista itsestäänkin. Mitään muuta ei tarvita; silloin kaikki mitä on olemassa, on osa omaa itseään, jolloin jopa ihmisen kielteisiksi koetut ominaisuudet kuten itsekkyys, saavat aivan uudenlaiset myönteiset ilmenemismuodot. Vasta silloin suhtautuu aidolla myötätunnolla lähimmäisiinsä. Tällöin myös sietää heiltä mitä vain, koska jos joutuu kärsimään syyttömänä heidän puolelta kielteisiä asioita, sen voi selittää suoraan sillä, että nämä toiset eivät vielä ymmärrä kaiken ykseyttä, jolloin heihin suhtautuu ymmärtäväisesti ja myötätunnolla.
Olen erittäin älykäs ja olen älyni kautta löytänyt tien todelliseen rakkauteen. Minä rakensin Atomipommin teille tyhmille jotta voitte tappaa toisenne. Jolloin meille älykkäille jää enemmän tilaa mässäillä.
Kehittäkää älyänne niin opitte rakastamaan oikealla tavalla lähimmäistänne, kuten minäkin olen sen tehnyt!
Terveisiä sinulle Kolbjan, sinussa on ainesta meidän älykkäiden joukkoon!
ajan myötä. Mitä sitten Jeesus tarkoitti sanoessaan, ellette tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan? Näkisin, että viisautta ennen kaikkea tarvitaan. Se ei asu välttämättä samassa päässä älyn kanssa, mutta ehkä on niin, että viisaat ovat jo aikaisemmissa elmissään älyllisesti pohtineet näitä asioita.
Sitä paitsi äly voi olla suuntautuneena vain aineeseen. Onko se silloin viisautta ja voiko se koskaan muuttua henkiseksi viisaudeksi? Olen taipuvainen uskomaan, että jälleensyntymien kehästä pääsee pois vain uudestisyntymällä. Tarvitaanko siihen älyä, henkistä viisautta vai uskoa ja missä suhteessa, en osaa sanoa, ehkä näitä kaikkia. Viisas ihminen on se, joka elää epäitsekkäästi, yhteisöllisesti myötätunnon ja auttamisen halun siivittämänä. Silloin hän on sisäistänyt Jeesuksen sanoman, sillä kaikki me olemme vastuussa toinen toisistamme ja yhteisen rikkomuksemme alaisia.