Ensimmäinen ehto korkeamman totuuden tielle pääsemiseksi on meidän aikanamme aina totuuden etsiminen. Ihmisen täytyy puhdistaa älynsä, hänen täytyy älyllisen minänsä kautta kohota kohti korkeampaa. Hänen täytyy niin todellisen vakavasti etsiä totuutta, että hän voi täydellä tiedolla ja ymmärryksellä sanoa: "Minä rakastan ja tahdon rakastaa!"
Rakkaus on kyllä perustotuus, mutta siihen ei pääse ennen kuin on etsinyt totuutta. Ulkokultainen on se ihminen, joka luulee olevansa valmis rakkauteen ennen kuin hän on totuutta etsinyt. Monissa kirkoissa ja lahkoissa on ihmisiä, joista luullaan, ja jotka itsekin luulevat, että he ovat pyhiä ja rakastavat kaikkia muita. Katsokaa heidän lävitsensä! Heissä useissa piilee itsekkyyttä.
Sillä jos ihminen todella osaa rakastaa, hän on etsinyt ja hänen älynsä on myös hyvin koulutettu. Hänen pitää ymmärtää kaikkia asioita. Siksi ihmiskuntamme elämä on niin monimutkaista. Ihmisen täytyy kehittää älykkyyttään ja ymmärrystään vielä paljon, ennen kuin hän voi rakastaa. Jos ihminen luulee, että hän osaa rakastaa, se voi hyvinkin olla tietämättömyyttä, sillä kun hän sitten saa tietää, kuinka paljon oikeastaan tehdään syntiä, kuinka paljon on pahaa, kuinka ihmisessä on paljon huonoja ominaisuuksia, silloin hänen rakkautensa laimenee ja haihtuu. Sen vuoksi heidän täytyy kulkea älynsä kautta ja oppia ensin ymmärtämään kaikkea, katsomaan kaikkia asioita, pahaa, syntiä, puutteellisuutta silmästä silmään, jotta hän todella osaisi olla älyssään nöyrä. Hänen ymmärryksensä täytyy olla niin laaja, hänen älynsä niin avartunut, että se leviää sydämeenkin.
Jeesuksen opetus: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", ei ole toteutunut meidän aikanamme, eikä se toteudu, ellemme tähtää siihen älyllisen ymmärtämisen kautta. Jeesuksen sanoma ei nimittäin ollut osoitettu meidän ajallemme. Olemme edelleen Buddhan osoittamalla tiellä, jolla meitä kehoitetaan itse etsimään totuutemme henkilökohtaisen pohdinnan avulla. Se aika, jona Jeesuksen sanoma kyetään puhtaasti hyväksymään on edessämme: vielä vuosituhansien päässä. Tämän vuoksi emme ole kyenneet sulattamaan Jeesuksen tuomaa viisautta. Olemme saaneet aikaan lähinnä tekopyhiä seurakuntia, joille sanan julistus on tärkeämpi kuin sanan sisällön toteuttaminen. Ja voisiko toisin ollakaan, sillä tie on meille vielä sopimaton. Jeesuksen opetus on pitkälti joko hylätty tai ymmärretty väärin. Heikossa ymmärryksessämme olemme asettaneet Jeesuksen julistaman "uskon" synonyymiksi "uskollisuuden". Siinä on ideaa, mutta ei lopullista totuutta. Eikö puhtain käsittämämme uskollisuus rakennukin älyllisen harkinnan varaan? Eihän kyse sen vuoksi ole aidosta uskosta, ts. ihmisen sisäisestä olemuksesta kumpuavasta elämän suunnasta. Kyse on silloin toisen, toisenlaisen ihmisen, sisäisestä olemuksesta kumpuavasta elämän suunnasta. Tuo olemus, se herää meissä massoissa konkreettisesti eloon vasta tulevien vuosituhansien aikana. Kuten on sanottu.
Meidän aikanamme kuuluu kysymys: "Oletko etsinyt totuutta?". Sen sijaan tulevana aikakautena tulee heräämään toisenlainen muistutuksenomainen kysymys. Se kuuluu: "Rakastatko sinä ihmisiä?" Rakkaus on niiden sukupolvien perussävel. Siitä kun vielä nousemme, voidaan tavalliselta ihmiseltä jo kysyä: "Tahdotko saavuttaa Kristuksen ja tulla yhdeksi kaikkien kanssa? Tahdotko hengessäsi, itsessäsi, olla yhtä Isän kanssa?"
Rakkaus on kyllä perustotuus, mutta siihen ei pääse ennen kuin on etsinyt totuutta. Ulkokultainen on se ihminen, joka luulee olevansa valmis rakkauteen ennen kuin hän on totuutta etsinyt. Monissa kirkoissa ja lahkoissa on ihmisiä, joista luullaan, ja jotka itsekin luulevat, että he ovat pyhiä ja rakastavat kaikkia muita. Katsokaa heidän lävitsensä! Heissä useissa piilee itsekkyyttä.
Sillä jos ihminen todella osaa rakastaa, hän on etsinyt ja hänen älynsä on myös hyvin koulutettu. Hänen pitää ymmärtää kaikkia asioita. Siksi ihmiskuntamme elämä on niin monimutkaista. Ihmisen täytyy kehittää älykkyyttään ja ymmärrystään vielä paljon, ennen kuin hän voi rakastaa. Jos ihminen luulee, että hän osaa rakastaa, se voi hyvinkin olla tietämättömyyttä, sillä kun hän sitten saa tietää, kuinka paljon oikeastaan tehdään syntiä, kuinka paljon on pahaa, kuinka ihmisessä on paljon huonoja ominaisuuksia, silloin hänen rakkautensa laimenee ja haihtuu. Sen vuoksi heidän täytyy kulkea älynsä kautta ja oppia ensin ymmärtämään kaikkea, katsomaan kaikkia asioita, pahaa, syntiä, puutteellisuutta silmästä silmään, jotta hän todella osaisi olla älyssään nöyrä. Hänen ymmärryksensä täytyy olla niin laaja, hänen älynsä niin avartunut, että se leviää sydämeenkin.
Jeesuksen opetus: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", ei ole toteutunut meidän aikanamme, eikä se toteudu, ellemme tähtää siihen älyllisen ymmärtämisen kautta. Jeesuksen sanoma ei nimittäin ollut osoitettu meidän ajallemme. Olemme edelleen Buddhan osoittamalla tiellä, jolla meitä kehoitetaan itse etsimään totuutemme henkilökohtaisen pohdinnan avulla. Se aika, jona Jeesuksen sanoma kyetään puhtaasti hyväksymään on edessämme: vielä vuosituhansien päässä. Tämän vuoksi emme ole kyenneet sulattamaan Jeesuksen tuomaa viisautta. Olemme saaneet aikaan lähinnä tekopyhiä seurakuntia, joille sanan julistus on tärkeämpi kuin sanan sisällön toteuttaminen. Ja voisiko toisin ollakaan, sillä tie on meille vielä sopimaton. Jeesuksen opetus on pitkälti joko hylätty tai ymmärretty väärin. Heikossa ymmärryksessämme olemme asettaneet Jeesuksen julistaman "uskon" synonyymiksi "uskollisuuden". Siinä on ideaa, mutta ei lopullista totuutta. Eikö puhtain käsittämämme uskollisuus rakennukin älyllisen harkinnan varaan? Eihän kyse sen vuoksi ole aidosta uskosta, ts. ihmisen sisäisestä olemuksesta kumpuavasta elämän suunnasta. Kyse on silloin toisen, toisenlaisen ihmisen, sisäisestä olemuksesta kumpuavasta elämän suunnasta. Tuo olemus, se herää meissä massoissa konkreettisesti eloon vasta tulevien vuosituhansien aikana. Kuten on sanottu.
Meidän aikanamme kuuluu kysymys: "Oletko etsinyt totuutta?". Sen sijaan tulevana aikakautena tulee heräämään toisenlainen muistutuksenomainen kysymys. Se kuuluu: "Rakastatko sinä ihmisiä?" Rakkaus on niiden sukupolvien perussävel. Siitä kun vielä nousemme, voidaan tavalliselta ihmiseltä jo kysyä: "Tahdotko saavuttaa Kristuksen ja tulla yhdeksi kaikkien kanssa? Tahdotko hengessäsi, itsessäsi, olla yhtä Isän kanssa?"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.