Voinko enää sanoa että uskon Jumalan olevan olemassa, jos olen nähnyt häntä ja siten oikeastaan tiedän että hän on olemassa?
uskoa vai tietoa
timppa-
21741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Uskotko tietäväsi vai tiedätkö uskovasi?
eiku tiedän että hän on olemassa.
Todella Jumalan sanaan...
kiitos. oikea vastaus
..olisitko nähnyt tätä Jumalaa, jos et olisi koskaan kuullut hänestä? Tiedän, että sitä on vaikea arvioida, mutta pistä perusteltu olettamuksesi. Kuvittele vaikka, että olisit susien viidakossa kasvattama luonnonlapsi. Olisiko tämä Jumala näyttäytynyt samanlaisena sinulle silloin?
ei se ole vaikea kysymys yhtään. kokemus olisi aivan sama vaikka en olisi kuullut Jumalasta mitään koskaan. en vain käyttäisi kokemuksesta sanaa Jumala. kokemus sinänsä ei riipu käsitteistä. vain kokemuksen kuvaus riippuu.
ajattelen että jokainen tunnistaa Jumalan jos hän tulee vastaan. ei se ole oleellista mitä sanaa käyttää.
Jumalan "näkemisestä", nyt puolestaan "kokemuksesta"... Jos todella olet "nähnyt Jumalan", niin silloin sillä kokemuksella on melkoisen tarkat määritelmät: Silmillä nähdään, nimittäin. Siksi kysyin nimenomaan, että luuletko että olisit nähnyt Jumalan samanlaisena jos olisit susilapsi.. Minusta nimittäin ihminen on tehnyt jumalan kaltaisekseen, eikä päinvastoin. Todennäköisesti et olisi silloin "kokenut" ihmisjumalaa, vaan susijumalan.
No, siinä ainakin olen samaa mieltä, että se, mikä sinulle on jumalallinen kokemus, ei esim. minulle sitä ole. Ja sanoit lopuksi, että jokainen tunnistaa Jumalan jos hän tulee vastaan. Eli minulle ei ole tullut. Tai sitten puhuit puppua, enkä minä sitä ole tunnistanut.
se kokemus oli näkemistä ja kuulemista. tietenkin se oli erilaista näkemistä. koska kohdekin on erilainen kuin tämä normaalisti koettu. me ymmärrämme nämä sanat erilailla, koska meillä on erilainen maailmakuva- ja katsomus. ja koska sulla ei ole ollut sitä kokemusta. en todellakaan osaa sanoa voiko olla kollektiivisia tollasia kokemuksia, kun mulla ei ole sellasia ollut.
minä kuitenkin katsoin omilla silmilläni ylös taivaalle. en osaa tarkemmin selittää. eikö voi olla olemassa selittämätöntä? häiritseekö sua että mulla on ollut tällasia kokemuksia? tai sitten et usko minua ja olen joko valehtelija tai hullu. niinkö? olen kyllä ihan terveen kirjoissa oleva yhteiskunnassa toimiva ihminen. enkä edes ns. uskovainen.
"häiritseekö sua että mulla on ollut tällasia kokemuksia? tai sitten et usko minua ja olen joko valehtelija tai hullu. niinkö? olen kyllä ihan terveen kirjoissa oleva yhteiskunnassa toimiva ihminen. enkä edes ns. uskovainen."
Ei toki. Mulla ei ole ollut ns. selittämättömiä kokemuksia, mutta tiedän monia, joilla on ollut. Muun muassa kaverini näki talvisella taivaalla valoilmiön, joka oli pakko nimetä UFO:ksi, koska hän ei sitä tunnistanut, se lensi ja se oli esine. Myös tuo blackmagicwoman on kertonut täällä omista kokemuksistaan, mutta kuten näet, joillekin ne ovat jumalallisia näkyjä, toisille eivät.
Se, mitä PIDÄN hulluna on, että jotkut yrittävät käännyttää muita uskomaan omia näkyjään jumaluudenosoituksina.
Mitä sinä tuumaisit, jos bmw:n kaltaiset henkilöt kiertäisivät ovelta ovelle kertomassa aivokemiahäiriöiden aiheuttamista hallusinaatioista, jakaisivat aiheesta brosyyreitä, alkaisivat painaa "Aivokemiat ja Me" - lehteä, pitäisivät Aivohäiriö-palveluksia omissa kappeleisaan sunnuntaisin klo 10:00, ja muuta meteliä itsestään...
Esimerkiksi hypnoosi ja suggestioalttius... se kun ensimmäistä kertaa vajosin spontaanisti transsiin, tapahtui ystäväni asunnolla (olosuhteet olivat otolliset). Jos tämä olisi tapahtunut jossain herätyskokouksessa, se olisi tietysti tulkittu "Pyhän hengen valtaan joutumisella"!
Jos en olisi patologisen rehellinen, saattaisin olla hyvä lahkonjohtaja ja aivopesijä.
Se, tiedätkö Jumalan olevan olemassa vai et, riippuu myös siitä, oliko näköhavaintosi kohde oikeasti ulkoisessa todellisuudessa vaiko mielesi tuottama kuvajainen.
Jos näkemäsi Jumala todellakin oli ulkoisessa todellisuudessa, voidaan sanoa, että sinä tiedät Jumalan olevan olemassa, koska uskomuksesi täyttää tiedolle asetetut kriteerit. Suora näköhavainto oikeuttaa uskomuksen.
Jos taas näkemäsi Jumala oli vain mielikuvituksesi tuottama kuvajainen, et tiedä Jumalan olevan olemassa vaikka hän olisikin, koska harhanäky ei tee uskomusta oikeutetuksi. Ei-oikeutettu uskomus ei ole tietoa vaikka olisikin tosi.
Vaan miten sitten voidaan tietää, oliko näkemäsi Jumala todellakin ulkoisessa todellisuudessa oleva entiteetti? Eipä varmaan mitenkään. Toisin sanoen, vaikka olisi niin, että tiedät Jumalan olevan olemassa, et voisi tietää, että tiedät. Joku olisi sitä mieltä, että tieto on sellaista, jonka voi tietää tiedoksi. Minä en.
Jumalaan en usko, joten siitä voit päätellä mitä mieltä olen siitä, tiedätkö Jumalan olevan olemassa vai et. :)
Se mitä näin oli selvästi pääni ulkopuolella. Taivaalla.Kuulin myös hänen puhuvan minulle. Se ääni tuli yhtäaikaa pääni ulkopuolelta ja sisäpuolelta. Siten että päälläni ja todellisuudella on jokin yhteys jota en osaa selittää enkä ymmärtää. Se oli sellainen kokemus että jokainen jolla se olisi ei enää epäilisi koko asiaa. mulla on ollut useita sasmanlaisia kokemuksia.
Sä et voi mitenkään tietää mitä mä tiedän tai en tiedä. ja mulle on aivan sama mitä ihmiset uskovat tai eivät usko. halusin vain kuulla mitä reaktiota tästä voisi saada. kiitos
mielenkiintoiseksi!
Mitä se jumala sitten sulle jutteli?
kokemuksessa tämä näkemäsi esitteli itsensä Jumalaksi? Vai oletatko sinä sen olleen Jumala? Kuka muu näki tämän saman? Vai oliko kyse sinun omasta psyykkisestä kokemuksestasi? Kykenetkö sinä esittämään jotain konkreettisia todisteita tstä Jumalan ilmestymisestä?
"Se mitä näin oli selvästi pääni ulkopuolella. Taivaalla.Kuulin myös hänen puhuvan minulle. Se ääni tuli yhtäaikaa pääni ulkopuolelta ja sisäpuolelta. Siten että päälläni ja todellisuudella on jokin yhteys jota en osaa selittää enkä ymmärtää."
Taisin ilmaista itseäni vähän huonosti. Se, että näit Jumalan taivaalla, ei tarkoita, että näit jotain sellaista, joka todella *oli* siellä taivaalla, ihan konkreettisesti. Kun puhuin ulkoisesta todellisuudesta, tarkoitin siis sitä, että näkemäsi olio oli olemassa objektiivisesti havaittavassa todellisuudessa. Se, että meillä on havainto jostain oliosta, ei mitenkään loogisella välttämättömyydellä tarkoita sitä, että kyseinen olio on olemassa muuallakin kuin meidän tietoisuudessamme.
"Se oli sellainen kokemus että jokainen jolla se olisi ei enää epäilisi koko asiaa."
Näin voi olla. Se, mitä epäilemme, mitä uskomme jne. ei kuitenkaan vaikuta ulkoiseen todellisuuteen, ainoastaan siihen todellisuuden tulkintaan, mikä on päässämme. Kyllähän esim. jotkut skitsofreenikot näkevät ja kuulevat mitä erilaisimpia asioita, ja ovat täysin vakuuttuneita siitä, että nuo asiat ovat todellisia. Ja ennen kuin vedät herneet nenään, haluan tähdentää, etten missään nimessä väitä sinun olevan skitsofreeninen tai muuta sellaista. Tahdoin vain osoittaa, että ihmisaivot kykenevät tuottamaan jos jonkinlaisia havaintoja, joilla ei ole juurikaan tekemistä ulkoisen todellisuuden kanssa.
"Sä et voi mitenkään tietää mitä mä tiedän tai en tiedä. ja mulle on aivan sama mitä ihmiset uskovat tai eivät usko. halusin vain kuulla mitä reaktiota tästä voisi saada. kiitos"
Ei tarvitse hermostua. Kiitos. Miksi ihmeessä tulit tänne kirjoittelemaan jos hermostut siitä, että analysoin tilannetta? Sitä paitsi, minähän en edes kirjoituksessani sulkenut pois sitä *mahdollisuutta*, että sinä tiedät Jumalan olevan olemassa. Ei siis mitään syytä hermostumiseen.
Uskot siis siihen, että sinun aistihavaintosi oli Jumala. Vetoan jälleen Occamin partaveitseen: se, että näin enkelin, ei tarkoita että enkeleitä olisi olemassa. Todennäköisempää on se, että aivokemiassani oli häiriö, kuin se, että fysiikan lakeja olisi muutettava siten, että enkeleitä voisi olla olemassa.
Minä tulkitsen omalla kohdallani oudot aistimukset hallusinaatioiksi ja uniksi. Jos sinä tulkitset toisin, älä odota että kyseessä olisi objektiivinen todellisuus.
en sanokaan että kyseessä olisi objektiivinen kokemus. se oli subjektiivinen kokemus. syvästi subjektiivinen. sillä tavalla kuten oma elämäni ja sieluni on minulle subjektiivinen. jokainen on itse Jumalansa edessä. Mutta Jumala on kuitenkin kaikille sama. se aivan eri juttu kuin joku enkelin kokeminen tai valo. enkeli ei ole Jumala. Se tunti siltä että todellakin olen Jumalan edessä. Jonkun mahtavan ja ankaran voiman edessä. se tilanne pakotti mut polvilleni. ei kukaan voi sotkea sellaista enkeliin.
Jumala on objektiivinen koska se on kaikille sama. mutta kokemus siitä on subjektiivinen.
ei siihen paljon filosofian periaatteet ja logiikat auta. tuntuu lähinnä lapselliselta puhua joistain periaatteista kun mä puhun jostain ihan muusta. ei tiede ja järki kykene selittämään kaikkea. herran jestas. mähän olen ihan väärällä palstalla. onko täällä kaikki filosian opiskelijoita jotka tietää just sen mitä niille on opetettu. eivätkä uskalla itse ottaa selvää. sori.
siitä, mitä pidät jumalana,tai minkälaisen jumalan olet nähnyt, johon sitten uskot tai et?
Tiedätkö jumalastasi mitään, vai uskotko pelkästään siihen, että mitä näi on jumala?
Aurinko oli aikoinaan Egyptiläisille jumala, mikä on siis sinulle jumala?
Hallusinaatiot eivät todista yhtään minkään olemassaoloa - paitsi ehkä harhanäkyjen olemassaolon.
Oliko siellä sitten muitakin jotka tämän näkivät ja kuulivat?
Timpalle kävi kuin sille eräälle duunarille Monster.fi -mainoksessa: Jumala vei sen parempaan työpaikkaan.
Ei riitä enää aikaa jatkaa keskustelua:/