Kristittyjen mukaan "Jumala ilmoittaa itsensä ennen kaikkea historiassa, Sanassa ja sakramenteissa, ulkoisessa Sanassa, ei ensisijaisesti sisäisessä Sanassa." Ja väittävät tällä perusteella uskontonsa poikkeavan niistä uskonnoista, joissa mystinen kokemus avoimesti myönnetään keskeiseksi osaksi oppia.
Kuitenkin kristittyjen historia, Sana ja sakramentit ovat pelkkää mystiikkaa, pelkästään subjektiiviseen kokemukseen perustuvaa uskoa, jota ei suurimmalta osalta voi perustella millään faktoilla. Eli kaikesta päättäen puhe kristinuskon ei-mystisyydestä on pelkästään kristittyjen epäonnistunut yritys erottautua muista uskonnoista.
Kuitenkin kristittyjen historia, Sana ja sakramentit ovat pelkkää mystiikkaa, pelkästään subjektiiviseen kokemukseen perustuvaa uskoa, jota ei suurimmalta osalta voi perustella millään faktoilla. Eli kaikesta päättäen puhe kristinuskon ei-mystisyydestä on pelkästään kristittyjen epäonnistunut yritys erottautua muista uskonnoista.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kirjoitit aika hyvin. Olen kuitenkin sen verran erimieltä että tuo ei ole se juttu miksi kristillisyy eroaa muista uskonnoista. Mutta tuo kertoo sen että kristityillä on enemmän yhteisä pirteitä ateistien kanssa kuin muilla.
He vaativat selviä sanallisia ( pohdittuja) totuuksia.
Harvemmin he tyytyvät siihen totuuteen että "Jumala On" ja sitten elämä menee rataansa.
Meidän on siis hirveän vaikea elää jokapäiväistä elämää ilman selityksiä. Vaikka juuri sen todellisuuden kestäminen ja hyväksyminen on jutun juju.
Kristillisyy sellaisena kun se tänäpäivänä ja täälläkin usein parjattuna esiintyy. ei etsi totuutta vaan koittaa toteuttaa unelmaa.
Mirkalle loppu kommentti, Rukous kyllä toimii yhtähyvin kuin tieteen ratkaisumallit.
On siis osattava rukoilla asioita jotka on hyväksi elämälle, ei sitä mitä itsekkäästi haluaa. Toisin sanoen Tiedemiehen on osattava tehdä oikea kysymys että löytää oikean vastauksen.
Miksi ylipäätä pitää rukoilla jos ne ei kertakaikkiaan toimi? Ymmärtäisin rukoukset jos ne toimisivat, mutta kun ei, niin ei. Tiede tai yksikään puolueeton tutkimus ei vahvista rukouksen toimivuutta. On ollut näitä ihmeparantumisia, mutta kas kummaa niitä sattuu ei uskovaisille ihan yhtä paljon.
Miksi ylipäätä pitää rukoilla jos ne ei kertakaikkiaan toimi? Ymmärtäisin rukoukset jos ne toimisivat, mutta kun ei, niin ei. Tiede tai yksikään puolueeton tutkimus ei vahvista rukouksen toimivuutta. On ollut näitä ihmeparantumisia, mutta kas kummaa niitä sattuu ei uskovaisille ihan yhtä paljon.
"Olen kuitenkin sen verran erimieltä että tuo ei ole se juttu miksi kristillisyy eroaa muista uskonnoista. Mutta tuo kertoo sen että kristityillä on enemmän yhteisä pirteitä ateistien kanssa kuin muilla.
He vaativat selviä sanallisia ( pohdittuja) totuuksia.
Harvemmin he tyytyvät siihen totuuteen että "Jumala On" ja sitten elämä menee rataansa."
Missä tuollaisia kristittyjä on?
"Meidän on siis hirveän vaikea elää jokapäiväistä elämää ilman selityksiä. Vaikka juuri sen todellisuuden kestäminen ja hyväksyminen on jutun juju."
Näinhän se on.
"Kristillisyy sellaisena kun se tänäpäivänä ja täälläkin usein parjattuna esiintyy. ei etsi totuutta vaan koittaa toteuttaa unelmaa."
Kristinusko unelmana on sinänsä kaunis ajatus. Mutta kun unelman sisältö on "me olemme uudestisyntyneitä ja pääsemme taivaaseen, te muut joudutte helvettiin", ei unelman sisältöä voi ainakaan pitää kovin realistisena.
Sellaiseen kristinuskoon minäkin voisin sopia, joka etsisi totuutta eikä väittäisi jo löytäneensä sitä.
"Olen kuitenkin sen verran erimieltä että tuo ei ole se juttu miksi kristillisyy eroaa muista uskonnoista. Mutta tuo kertoo sen että kristityillä on enemmän yhteisä pirteitä ateistien kanssa kuin muilla.
He vaativat selviä sanallisia ( pohdittuja) totuuksia.
Harvemmin he tyytyvät siihen totuuteen että "Jumala On" ja sitten elämä menee rataansa."
Missä tuollaisia kristittyjä on?
"Meidän on siis hirveän vaikea elää jokapäiväistä elämää ilman selityksiä. Vaikka juuri sen todellisuuden kestäminen ja hyväksyminen on jutun juju."
Näinhän se on.
"Kristillisyy sellaisena kun se tänäpäivänä ja täälläkin usein parjattuna esiintyy. ei etsi totuutta vaan koittaa toteuttaa unelmaa."
Kristinusko unelmana on sinänsä kaunis ajatus. Mutta kun unelman sisältö on "me olemme uudestisyntyneitä ja pääsemme taivaaseen, te muut joudutte helvettiin", ei unelman sisältöä voi ainakaan pitää kovin realistisena.
Sellaiseen kristinuskoon minäkin voisin sopia, joka etsisi totuutta eikä väittäisi jo löytäneensä sitä.
"Sellaiseen kristinuskoon minäkin voisin sopia, joka etsisi totuutta eikä väittäisi jo löytäneensä sitä."
se on vaikeampaa kuin äkki lukemalla voi sisäistää.
Tiede joka täälä on jostakin syystä nostettu kristillisen uskonnon vastakohdaksi on vain osa totuutta.
Onko sellaisia kristittyjä jotka etsivät totuutta sitä en tiedä.
Mutta kaikki tyyni, kun ihminen löytää jonkun totuuden ja tuntee olevansa onnellien siinä niin ei pitäisi pahasti toisia haitata.
Sitten jos asioilla aletaan kikkailemaan oman edun saavuttamiseksi niin ollaan aika pihalla elämänkatsomuksesta riippumatta.
Muistaakseni tiedeyhteisöissäkin tapahtuu ajoittain aika räikeitä väärinkäytöksiä.
Harhauttavia kaavoja jotta asia pystyttäisiin todentamaan yms.
No nyt todella tuntuu siltä että olen liian putkiaivoinen jatkamaan keskustelua täälä joten toistan viimeviikkoisen toteamuksen "vaikenen"
Jos rukoilee itselleen (tai läheiselleenkin) terveyttä sairastuttuaan, niin eikö se ole itsekäs pyyntö? Miksi silloin saa rukoilla? Ja miksi se mukamas myös toimii ja parantaa, vaikka onkin siis itsekästä itselleen jotain pyytää?
saa toki rukoilla mutta jos asiat ei sinun kannaltasi parane, niin etsi uusi näkökanta ongelmaasi. niin elämä tuntuu paremmalta ja jaksat taas rukoilla :)))
en olisi tosissani?
Tiede on vain osa totuutta eikä väitä olevansakaan, siinä se eroaa uskonnoista.
Tieteen piirissä tapahtuu kyllä räikeitä väärinkäytöksiä, mutta tieteellinen menetelmä pyrkii itse korjaamaan virheet ja havaitsemaan väärinkäytökset. Samanlaista palautejärjestelmää, jossa tutkimuksen ja ajattelun tuloksia kritisoitaisiin ja verrattaisiin todellisuuteen ei ole uskonnoissa.
Kiitokset ajatuksenvaihdosta.
en olisi tosissani?
Tiede on vain osa totuutta eikä väitä muuta olevansakaan, siinä se eroaa uskonnoista.
Tieteen piirissä tapahtuu kyllä räikeitä väärinkäytöksiä, mutta tieteellinen menetelmä pyrkii itse korjaamaan virheet ja havaitsemaan väärinkäytökset. Samanlaista palautejärjestelmää, jossa tutkimuksen ja ajattelun tuloksia kritisoitaisiin ja verrattaisiin todellisuuteen ei ole uskonnoissa.
Kiitokset ajatuksenvaihdosta.
en olisi tosissani?
Tiede on vain osa totuutta eikä väitä muuta olevansakaan, siinä se eroaa uskonnoista.
Tieteen piirissä tapahtuu kyllä räikeitä väärinkäytöksiä, mutta tieteellinen menetelmä pyrkii itse korjaamaan virheet ja havaitsemaan väärinkäytökset. Samanlaista palautejärjestelmää, jossa tutkimuksen ja ajattelun tuloksia kritisoitaisiin ja verrattaisiin todellisuuteen ei ole uskonnoissa.
Kiitokset ajatuksenvaihdosta.
en olisi tosissani?
Tiede on vain osa totuutta eikä väitä muuta olevansakaan, siinä se eroaa uskonnoista.
Tieteen piirissä tapahtuu kyllä räikeitä väärinkäytöksiä, mutta tieteellinen menetelmä pyrkii itse korjaamaan virheet ja havaitsemaan väärinkäytökset. Samanlaista palautejärjestelmää, jossa tutkimuksen ja ajattelun tuloksia kritisoitaisiin ja verrattaisiin todellisuuteen ei ole uskonnoissa.
Kiitokset ajatuksenvaihdosta.
werwer
"Samanlaista palautejärjestelmää, jossa tutkimuksen ja ajattelun tuloksia kritisoitaisiin ja verrattaisiin todellisuuteen ei ole uskonnoissa."
Minun tietääkseni ainakin ev.lut. kirkossa tehdään paljon tutkimuksia nykyään, joiden avulla nimenomaan yritetään korjata virheitä ja väärinkäytöksiä. Sekä onhan harhaopit _aina_ tuomittu, ja ne harhaopit nimenomaan ovat niitä, jotka johtavat väärinkäytöksiin.
Mutta kuten tieteessä, joskus menee aikaa, ennenkuin virheet huomataan.
Muuten, mitä sanoit, että kristinuskossa ollaanb menossa taivaaseen ja muut toivotetaan helvettiin, niin harvapa kristitty noin ajattelee.
"Minun tietääkseni ainakin ev.lut. kirkossa tehdään paljon tutkimuksia nykyään, joiden avulla nimenomaan yritetään korjata virheitä ja väärinkäytöksiä. Sekä onhan harhaopit _aina_ tuomittu, ja ne harhaopit nimenomaan ovat niitä, jotka johtavat väärinkäytöksiin."
Uskonnollinen usko on lähtökohdiltaan mystinen, mihin jo ketjun aloituksessa viittasin. Siinä se eroaa maallisesta tieteestä. Mystistä lähtökohtaa ei voida asettaa todellisuuden koetukseen SAMALLA tavalla kuin maallista, varsinkaan luonontiedettä. Toki on tieteenaloja, joissa lähtökohdat ovat ehkä vieläkin heikommat.
Tiedän että teologia on jo 1800-luvulla pystynyt tarkastelemaan kristinuskon oppia hyvinkin kriittisesti ja että kansankirkkomme, johon itsekin kuulun, edustama usko on valistuneempaa kuin moni sen jäsen kestää.
"Mutta kuten tieteessä, joskus menee aikaa, ennenkuin virheet huomataan."
Joissakin asioissa kirkko voisi olla vähän sähäkämpi.
"Muuten, mitä sanoit, että kristinuskossa ollaan menossa taivaaseen ja muut toivotetaan helvettiin, niin harvapa kristitty noin ajattelee."
Mutta kristinuskon oppi tarkoittaa sitä eivätkä monet tällä palstalla esiintyvät tunnu ajatusta mitenkään vierastavan. Ymmärrän kyllä etteivät tällä palstalla kirjoittelevat edusta mitenkään kattavasti kristittyjä ja ettei järkevä ihminen, jollaisia useimmat kristityistä varmaankin ovat, tuollaista oppia pidä oikeana.
..löytyy varmasti vaikkapa seuraavista kunnioitettavista yhteisöistä:
Kristosofit
http://www.kristosofia.com/Avaussivu.htm
Kristiyhteisö
http://www.kristiyhteiso.org/
Ruusu-Risti ry
http://www.ruusuristi.net/
Vapaa Katolinen Kirkko
http://www.kolumbus.fi/vkk/paasivu.html
No eivätkö ne väärinkäytökset liity aina maallisiin asioihin? Ja maallisia asioita pystyy tutkia ihan hyvin.
Jeps, kaikki eivät voi hyväksyä sitä, että uskossa käytettäisiin myös hieman maalaisjärkeä :
"Joissakin asioissa kirkko voisi olla vähän sähäkämpi."
Tässä olen samaa mieltä. No, mikset voisi mennä vaikuttamaan siihen sähäkkyyteen, ei muuta kuin seurakuntaan muuttamaan sitä :) ulkopuolelta asioita on vaikea muuttaa.
"Mutta kristinuskon oppi tarkoittaa sitä eivätkä monet tällä palstalla esiintyvät tunnu ajatusta mitenkään vierastavan."
Enpä sanoisi noinkaan: esim. ortodoksit sanovat, että "me pelastumme, mutta muista emme voi (eikä meidän tarvitse) sanoa mitään" ja katoliset ovat 60-luvulla päättäneet, että "kaikki uskonnot ovat tie pelastukseen, katolinen kirkko on vaan se _paras_ tie (oikeesti tosi huvittavaa:)".
Ev.lut. kirkolla ei kai tähän ole virallista kantaa? Mutta luulisin, että noilla samoilla linjoilla ollaan. Herätysliikkeet tosin ovat asia erikseen :)
"No, mikset voisi mennä vaikuttamaan siihen sähäkkyyteen, ei muuta kuin seurakuntaan muuttamaan sitä :) ulkopuolelta asioita on vaikea muuttaa."
Jaana Hallamaa on kirjoittanut artikkelin "Toivoa toivovansa", jossa hän arvioi Sami Pihlströmin kirjaa "Usko, järki ja ihminen". Sen lopussa hän kertoo omasta sitoutumisestaan kristilliseen uskoon tavalla, jonka kirkon toiminnassa mukana oleva varmaankin helposti allekirjoittaa. Jos kuvittelet Hallamaan ajatukset kääntäen, olet aika lähellä sitä pulmaa mikä tällaisella tapakristityllä on osallistua seurakunnan toimintaan:
"Lopuksi, kirjan avaaman keskitien houkuttelemana, sanon jotain "minäkin". Olen filosofiaa opiskellut ja filosofisesti suuntautunut teologi. Olen myös "uskonnollisesti sitoutunut" luterilainen. Olen omaksunut tieteellisen maailmankuvan enkä näe rationalistisessa uskonnon apologiassa mitään mieltä. Wittgensteinilaisen fideismin vaarat ovat ilmeiset. Uskontoa ja uskonnollista elämänmuotoa vastaan esitetty kritiikki, esimerkiksi sellainen, jota Pihlström kirjassaan esittelee ja esittää, on hyvin vakuuttavaa ja validia. Tämän perusteella ajattelen joskus, että elämäni olisi jollain tavoin "helpompaa" tai ainakin "yksinkertaisempaa" ilman uskonnollista uskoa. Elämäni olisi sillä tavoin siistimpää.
Kaikesta tästä huolimatta, vieläpä ilman että tuntisin itseni ristiriitojen repimäksi - ja yhtäkkiä kun kirjoitan tätä, nauru alkaa kuplia minussa - en voi muuta kuin elää uskonnollista elämää ja sitoutua institutionaaliseen uskonnolliseen yhteisöön, joka on tullut elämääni annettuna. Liturginen kieli, virret ja sakramentaalinen elämä puhuttelevat minua tavalla, josta voin sanoa "uskon" tai, jos niin halutaan "toivon". Ne puhuttelevat minua tavalla, jota en voi kääntää muuksi tai selittää muulla menettämällä juuri sitä, mikä niissä minua puhuttelee. Minua ei häiritse se, että joku selittää tämän kaiken tieteellisten teorioiden avulla. En mieti, millainen "olento" Jumala on, joka liturgiassa puhuttelee minua, ihmistä ja jota minä siinä puhuttelen. Uskonnollisen uskon perinteessä se, onko Jumala jotain yliluonnollista vai "inhimillinen konstruktio" ei käsittääkseni kuitenkaan viime kädessä ole kovin merkityksellinen asia. Tämä ei johdu siitä, ettei asia olisi tärkeä "maailman inventoimisen" tai uskontokritiikin näkökulmasta, vaan siitä, että uskonnolliseen uskoon ja sen mukaiseen elämänmuotoon kuuluu itsestä luopuminen ja niin kuin sanotaan, armon varaan jättäytyminen, luottamus ja toivo."
Ai kuinka "kääntäen"? Tuo oli muuten hyvä kirjoitus.
oli, että Hallamaa ensin luettelee hyväksyvänsä kaikki järkisyyt olla sitoutumatta uskonnolliseen uskoon ja sen jälkeen kertoo kuitenkin uskovansa ja olevansa täysillä mukana kirkollisissa käytännöissä. Kääntäen ei ollut varmaankaan paras sana. Joka tapauksessa ensimmäisen kappaleen toteamuksista on melkoinen kynnys tai kuilu toisen kappaleen tunnustukseen, kynnys jonka yli ei minun kuivalla rationaalisuudellani kovin helposti mennä.
Uskonnollinen usko on ilmeisesti melko vaativa laji.
Totuus ja Jumala on yksi, suvereenisuudessaan muuttumaton.
Ihmisiä on monenlaisia, kuten myöskin näkökulmia.
Sinä voit pilvessä erilaisen kuvion kuin minä, mutta pilvi on silti sama?
kristinuskon voi kukin nähdä haluamallaan tavalla?
sillä sen vaikutus on sama.
Eli tavallaan voisin sanoa että kyllä, mutta jotta se olisi kristinuskoa, ei sitä ihan miten vaan voi tulkita, tietyt rajat ovat, mutta jos minulta kysyttäisiin että mikä on sen takana, voisin kertoa sen yhdellä jalalla seisten.
Ketjun alkuviestissä kritisoin eräiden kristittyjen halua nähdä kristinusko pelkästään ulkoisen Sanan historiallisena uskontona. Jätätkö sinä mystiikan kristinuskon rajojen ulkopuolelle?
missään nimessä. Päinvastoin, väitän että esim. Kristuksen sovituksen takia laki täyttyi, ja se vapautui kirjaista hengelliseen, voinee tarkoittaa sitäkin että Tooran henkinen puoli nyt saa vuoron tulla esiin.
Esim. Kristuksen syntymässä ja sen syissä ja seurauksissa on paljon enempi kiinni, kuin esim. maallistunut, valtioon Jumalan jo melkein vaihtanut kirkko antaa ymmärtää.
Yeshua edustaa mikrokosmosta, eli ihmistä. Viimeistä, uutta Adamia.
(Messiasta ja ainoaa täydellistä karitsaa jonka vuodatama veri on pesevä kaikki.)
Ensimmäinen Adam-Kadmonhan hieman tyri osansa.
Molempia yhdistää syntymä neitseestä ja Jumalaisesta hengenstä.
Näet maa on makrokosmos.
Maa oli neitseellinen kun se antoi golemin, johon Jumala puhalsi henkensä, näin syntyi neitseellisestä makrokosmoksesta Adam-Kadmon.
Ihmisessä on samat elementit kuin maailmassa, vesi, maa (alkuaineet) sekä ilma.
Uuden Adamin syntymänkin aikoihin oli suurta odotuksen tuntua.
Roomalaiset uskoivat "suuren Augustinuksen" (Augustinus= hallitsija, yli-keisari) syntymään.
Zarahustralaiset (joita itämaan, Kaldealaiset tietäjätkin olivat) odottivat suuren Hallitsijan syntyä, eräät jopa uskoivat tämän polveutuvan Abrahamista.
(Abraham on varmaan itäisten uskontojen suurimpia julkkiksia)
Myöskin Kuolleen meren kääröistä luin Valon lasten (jollen muista nimeä väärin) veljeskunnasta, joka uskoi Messiaan tulevan, he asuivat Jerusalemin ulkopuolella, sillä pitivät papistoa korruptoituneena.
Tuohon aikaan oli samassa tilassa myös 4 kiintotähteä, ja sanottiin että noihin aikoihin konjuntiossa oli pakanoiden voimallisin planeetta Jupiter ja Juutalaisten voimallisin, myös taivasta symboloiva Saturnus.
Tämä puolestaan symboloi kaikkien kansojen pelastajan syntyä.
missään nimessä. Päinvastoin, väitän että esim. Kristuksen sovituksen takia laki täyttyi, ja se vapautui kirjaista hengelliseen, voinee tarkoittaa sitäkin että Tooran henkinen puoli nyt saa vuoron tulla esiin.
Esim. Kristuksen syntymässä ja sen syissä ja seurauksissa on paljon enempi kiinni, kuin esim. maallistunut, valtioon Jumalan jo melkein vaihtanut kirkko antaa ymmärtää.
Yeshua edustaa mikrokosmosta, eli ihmistä. Viimeistä, uutta Adamia.
(Messiasta ja ainoaa täydellistä karitsaa jonka vuodatama veri on pesevä kaikki.)
Ensimmäinen Adam-Kadmonhan hieman tyri osansa.
Molempia yhdistää syntymä neitseestä ja Jumalaisesta hengenstä.
Näet maa on makrokosmos.
Maa oli neitseellinen kun se antoi golemin, johon Jumala puhalsi henkensä, näin syntyi neitseellisestä makrokosmoksesta Adam-Kadmon.
Ihmisessä on samat elementit kuin maailmassa, vesi, maa (alkuaineet) sekä ilma.
Uuden Adamin syntymänkin aikoihin oli suurta odotuksen tuntua.
Roomalaiset uskoivat "suuren Augustinuksen" (Augustinus= hallitsija, yli-keisari) syntymään.
Zarahustralaiset (joita itämaan, Kaldealaiset tietäjätkin olivat) odottivat suuren Hallitsijan syntyä, eräät jopa uskoivat tämän polveutuvan Abrahamista.
(Abraham on varmaan itäisten uskontojen suurimpia julkkiksia)
Myöskin Kuolleen meren kääröistä luin Valon lasten (jollen muista nimeä väärin) veljeskunnasta, joka uskoi Messiaan tulevan, he asuivat Jerusalemin ulkopuolella, sillä pitivät papistoa korruptoituneena.
Tuohon aikaan oli samassa tilassa myös 4 kiintotähteä, ja sanottiin että noihin aikoihin konjuntiossa oli pakanoiden voimallisin planeetta Jupiter ja Juutalaisten voimallisin, myös taivasta symboloiva Saturnus.
Tämä puolestaan symboloi kaikkien kansojen pelastajan syntyä.
Uskonnollinen terminologia ei vanhimpia puoliani enkä halu väitellä asiasta, jonka tunnen huonosti. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että mystiikka sanana viittaa välittömään sisäiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Jumalan ja olemisen salaisuudet paljastuvat ihmiselle suoraan sisäisessä, mystisessä kokemuksessa, jonkinlaisessa henkisessä orgasmissa. Kristinusko taas perustaa Raamatun tässä maailmassa ulkoisten aistien kautta vaikuttavaan Sanaan. Eikö tuo mitä kerroit (rehellisesti sanottuna minulle aika käsittämätön ja siinä mielessä mystinen) ole juuri ulkoista Sanaa. Vai olenko ymmärtänyt jotain pahasti väärin?
Uskonnollinen terminologia ei vanhimpia puoliani enkä halu väitellä asiasta, jonka tunnen huonosti. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että mystiikka sanana viittaa välittömään sisäiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Jumalan ja olemisen salaisuudet paljastuvat ihmiselle suoraan sisäisessä, mystisessä kokemuksessa, jonkinlaisessa henkisessä orgasmissa. Kristinusko taas perustaa Raamatun tässä maailmassa ulkoisten aistien kautta vaikuttavaan Sanaan. Eikö tuo mitä kerroit (rehellisesti sanottuna minulle aika käsittämätön ja siinä mielessä mystinen) ole juuri ulkoista Sanaa. Vai olenko ymmärtänyt jotain pahasti väärin?
sikäli, että mystiikka tulee sanasta myytti. Joka taas on kirjoitettua, tosin kirjoitus on vain kirjoitusta ja henki on aina kirjainta väkevämpi.
"Raamatun tässä maailmassa ulkoisten aistien kautta vaikuttavaan Sanaan. Eikö tuo mitä kerroit (rehellisesti sanottuna minulle aika käsittämätön ja siinä mielessä mystinen) ole juuri ulkoista Sanaa. Vai olenko ymmärtänyt jotain pahasti väärin?"
Koska olemme tässä maailmassa, on tietyt kanavat joita pitkin keräämme tietoa.
Itsestään jos tietäisimme sen, ei tuota tarvittaisi, mutta syntiinlankeemuksen sijasta näemme vain yin ja yangin kaltaisesti hyvää ja pahaa, sen sijaan että näkisimme kokonaisuutta.
Vasta sen jälkeen alettiin kirjoittamaan, ja tallentamaan viisautta, kun ihminen erosi Jumalastaan.
Olen ymmärtänyt, että mystinen tarkoittaa nimenomaan itsestään tietämistä. Myytti taas on ulkoisilla aisteilla tavoitettava kertomus tai tarina, joka "mukanaan" kuljettaa jumalallisia totuuksia.
Kansankirkon sivuilta löytyy juttu mystiikasta. Mystinen kokemus määritellään seuraavasti:
"Mystiseen kokemukseen liittyy:
-Ulkoisten ärsykkeiden väheneminen ja sisäisten voimistuminen
-Erillisyyden häviäminen – ihminen yhtyy kosmokseen, jumaluuteen tai Jumalaan, itseään suurempaan todellisuuteen, josta hän aikaisemmin oli vain tätä kokonaisuutta vaillinaisesti tiedostava osanen
-Sanattoman sanoittaminen jonkin tradition, uskonnollisen tai maallisen tradition, kielellä kokemuksen jälkeen
-Kokemuksen lyhytaikaisuus
-Kokemuksen pysyvä merkittävyys ihmisen oman elämäntulkinnan kannalta. ”Vaikka mystiset tilat ovat tunnetilojen kaltaisia, niiden kokijoille ne ovat myös tietämisen tiloja. Niissä paljastuu totuuden syvyys tavalla, johon loogisesti etenevä äly ei koskaan ulotu. Ne ovat valaistumista ja ilmestystä, täynnä merkitystä ja tärkeyttä, vaikka ne jäävät sanallisen selityksen ulkopuolelle. Tavallisesti niihin kuuluu jotain, joka koetaan auktoriteettina jälkeenpäinkin”, kirjoittaa William James.
-Passiivisuus. ”Vaikka mystisen tilan tuloa voidaan aluksi valmistella tahallisilla toiminnoilla, esim. huomion keskittämisellä, määrätyillä ruumiinharjoituksilla tai muilla mystiikan käsikirjojen neuvomilla menetelmillä, tuntee mystikko tilan saavutettuaan sen tapahtuvan hänen omasta tahdostaan riippumatta”, kirjoittaa William James. Kyky välittää tietoa tai energiaa koetusta korkeammasta todellisuudesta esim. parantamistoiminnan, profetoimisen, ennalta- tai selvännäkemisen, yliluonnollisiksi tulkittujen uusien kykyjen avulla."
Edelleen mystiikasta ja kristillisyydestä:
"Kristillisesti arvioituna tällainen mystinen tie ei johda ennenkaikkea Jumalan kohtaamiseen, vaan oman syvemmän minuuden sekä mahdollisesti sen ja luomakunnan yhteyden kokemiseen."
Olen ymmärtänyt, että mystinen tarkoittaa nimenomaan itsestään tietämistä. Myytti taas on ulkoisilla aisteilla tavoitettava kertomus tai tarina, joka "mukanaan" kuljettaa jumalallisia totuuksia.
Kansankirkon sivuilta löytyy juttu mystiikasta. Mystinen kokemus määritellään seuraavasti:
"Mystiseen kokemukseen liittyy:
-Ulkoisten ärsykkeiden väheneminen ja sisäisten voimistuminen
-Erillisyyden häviäminen – ihminen yhtyy kosmokseen, jumaluuteen tai Jumalaan, itseään suurempaan todellisuuteen, josta hän aikaisemmin oli vain tätä kokonaisuutta vaillinaisesti tiedostava osanen
-Sanattoman sanoittaminen jonkin tradition, uskonnollisen tai maallisen tradition, kielellä kokemuksen jälkeen
-Kokemuksen lyhytaikaisuus
-Kokemuksen pysyvä merkittävyys ihmisen oman elämäntulkinnan kannalta. ”Vaikka mystiset tilat ovat tunnetilojen kaltaisia, niiden kokijoille ne ovat myös tietämisen tiloja. Niissä paljastuu totuuden syvyys tavalla, johon loogisesti etenevä äly ei koskaan ulotu. Ne ovat valaistumista ja ilmestystä, täynnä merkitystä ja tärkeyttä, vaikka ne jäävät sanallisen selityksen ulkopuolelle. Tavallisesti niihin kuuluu jotain, joka koetaan auktoriteettina jälkeenpäinkin”, kirjoittaa William James.
-Passiivisuus. ”Vaikka mystisen tilan tuloa voidaan aluksi valmistella tahallisilla toiminnoilla, esim. huomion keskittämisellä, määrätyillä ruumiinharjoituksilla tai muilla mystiikan käsikirjojen neuvomilla menetelmillä, tuntee mystikko tilan saavutettuaan sen tapahtuvan hänen omasta tahdostaan riippumatta”, kirjoittaa William James. Kyky välittää tietoa tai energiaa koetusta korkeammasta todellisuudesta esim. parantamistoiminnan, profetoimisen, ennalta- tai selvännäkemisen, yliluonnollisiksi tulkittujen uusien kykyjen avulla."
Edelleen mystiikasta ja kristillisyydestä:
"Kristillisesti arvioituna tällainen mystinen tie ei johda ennenkaikkea Jumalan kohtaamiseen, vaan oman syvemmän minuuden sekä mahdollisesti sen ja luomakunnan yhteyden kokemiseen."
metafysiikkaa vierasta yhteiskunta rinnastaa tuollaiset myyttisiin kokemuksiin, näin ollen myyttisyys ja mystiikka rinnastetaan.
Ne pitävät kyllä käsistään kiinni.
Vähän eri asioita kuitenkin...
-jumpsis jömpsis-