Uskomatonta miten paljon Jehovantodistajien Raamattuun on tehty muutoksia verrattuna muiden vastaavaan kirjaan. Viimeistään nyt taitaa tälle äijälle tulla aika poistua tältä foorumilta ja jatkaa totuuden etsimistä jostain muualta. =)
http://www.kotiposti.net/raamattu/jt/um/virheet/
http://www.kotiposti.net/raamattu/jt/um/virheet/
Vastaukset 14
Vanhimmat
the new word orther has a conection to distroy what it is left on jesus message . here one link of that.
http://video.google.com/videoplay?docid=5730251808212460790&hl=en-GB
Kannattakaamme uskollisesti Jumalan henkeytettyä sanaa
”Olemme luopuneet hävettävistä luihuuksista emmekä vaella viekkaasti emmekä väärennä Jumalan sanaa.” (2. KORINTTILAISILLE 4:2)
JEESUS KRISTUS ennusti suuressa profetiassaan, joka koski hänen kuninkaallisen läsnäolonsa ja tämän vanhan asiainjärjestelmän päättymisen aikaa: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” Lisäksi hän käski seuraajiaan: ”Tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, – – opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 24:14; 28:19, 20.) Näiden profetioiden täyttymiseen sisältyy paljon työtä: Raamatun kääntämistä ja painamista, sen merkityksen opettamista ihmisille ja heidän auttamistaan soveltamaan sitä elämäänsä. Millainen etu onkaan olla mukana tällaisessa toiminnassa! Jo vuoteen 1914 mennessä Raamattu tai jokin sen osa oli julkaistu 570 kielellä. Mutta siitä lähtien sitä on julkaistu vielä sadoilla muilla kielillä ja lukuisilla murteilla, ja monilla kielillä on saatavissa useampia kuin yksi käännös.
2 Kenelle tahansa kääntäjälle on haaste tehdä jollakin kielellä oleva aineisto ymmärrettäväksi jotakin toista kieltä lukeville ja kuunteleville. Jotkut raamatunkääntäjät ovat työssään tajunneet selvästi, että he ovat kääntäneet nimenomaan Jumalan sanaa. Toisia on yksinkertaisesti kiehtonut se haaste, jonka tämä tehtävä asettaa heidän oppineisuudelleen. He ovat saattaneet pitää Raamatun sisältöä vain arvokkaana kulttuuriperintönä. Joillekuille uskonto on heidän elinkeinonsa, ja se, että he saavat painoon kirjan, jossa on heidän nimensä kääntäjänä tai julkaisijana, auttaa heitä hankkimaan elatuksensa. Heidän motiivinsa vaikuttavat selvästikin siihen, miten he tekevät työtään.
3 Huomionarvoinen on seuraava Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitean lausunto: ”Pyhän Raamatun kääntäminen – – merkitsee Jehova Jumalan ajatusten ja lausuntojen kääntämistä toiselle kielelle – –. Se on hyvin vakavoittava ajatus. Tämän teoksen kääntäjät, jotka pelkäävät ja rakastavat Pyhän Raamatun jumalallista Tekijää, tuntevat olevansa hänelle erikoisvastuussa siitä, että he välittävät hänen ajatuksensa ja ilmoituksensa niin tarkoin kuin mahdollista. He tuntevat olevansa myös vastuussa niitä etsiviä lukijoita kohtaan, joiden ikuinen pelastus on riippuvainen Korkeimman Jumalan henkeytetyn Sanan käännöksestä. Tällaista vakavaa vastuuta tuntien vihkiytyneiden miesten komitea valmisti useiden vuosien kuluessa käännöksen nimeltä New World Translation of the Holy Scriptures.” Komitean tavoitteena oli valmistaa raamatunkäännös, joka olisi selvä ja ymmärrettävä ja pitäisi niin tiukasti kiinni alkuperäisestä heprean ja kreikan tekstistä, että se loisi perustan jatkuvalle kasvulle täsmällisessä tiedossa.
Mitä on tapahtunut Jumalan nimelle?
4 Yksi Raamatun päätavoitteista on auttaa ihmisiä tuntemaan tosi Jumala (2. Mooseksen kirja 20:2–7; 34:1–7; Jesaja 52:6). Jeesus Kristus opetti seuraajiaan rukoilemaan, että hänen Isänsä nimi ’pyhitettäisiin’, että sitä pidettäisiin eli kohdeltaisiin pyhänä (Matteus 6:9). Jumala antoi sisällyttää persoonanimensä Raamattuun yli 7 000 kertaa. Hän haluaa ihmisten tuntevan tuon nimen ja sen Kantajan ominaisuudet (Malakia 1:11).
5 Monet raamatunkääntäjät ovat osoittaneet vilpitöntä kunnioitusta Jumalan nimeä kohtaan ja käyttäneet sitä johdonmukaisesti työssään. Jotkut kääntäjät pitävät parempana muotoa Jahve. Toiset ovat valinneet sellaisen Jumalan nimen muodon, joka on mukautettu heidän omaan kieleensä samalla kun se voidaan edelleen selvästi yhdistää heprealaisessa tekstissä olevaan nimeen — mahdollisesti muodon, joka on tullut pitkäaikaisessa käytössä hyvin tunnetuksi. Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös käyttää varsinaisessa tekstissään nimeä Jehova 7 210 kertaa.
6 Vaikka raamatunkääntäjät ovat säilyttäneet pakanajumalien, esimerkiksi Baalin ja Molekin, nimet, he ovat viime vuosina yhä useammin poistaneet tosi Jumalan persoonanimen hänen henkeytetyn Sanansa käännöksistä (2. Mooseksen kirja 3:15; Jeremia 32:35). Eräs laajalti levitetty albanialainen käännös käyttää esimerkiksi Matteuksen 6:9:ssä ja Johanneksen 17:6, 26:ssa kreikkalaisen ilmauksen ”sinun nimesi” (toisin sanoen Jumalan nimi) tilalla yksinkertaisesti sanaa ”sinä”, ikään kuin noissa jakeissa ei puhuttaisi mitään nimestä. Psalmissa 83:18 kaksi englanninkielistä käännöstä (The New English Bible ja Today’s English Version) jättää pois sekä Jumalan persoonanimen että viittauksen siihen, että hänellä sellainen olisi. Vaikka Jumalan nimi esiintyi useimmilla kielillä Heprealaisten kirjoitusten vanhemmissa käännöksissä, uudemmat käännökset usein jättävät sen pois tai siirtävät sen reunahuomautukseen. Tämä pitää paikkansa englanniksi samoin kuin monilla Euroopan, Afrikan, Etelä-Amerikan, Intian ja Tyynenmeren saarten kielillä tehdyistä käännöksistä.
7 Jotkut, jotka kääntävät Raamattua joillekin Afrikan kielille, menevät askeleen pitemmälle. Sen sijaan että he vain korvaisivat Jumalan nimen jollakin raamatullisella arvonimellä, kuten nimellä Jumala tai Herra, he panevat sen tilalle paikallisista uskonnollisista käsityksistä otettuja nimiä. Zulunkielisessä ”Uuden testamentin ja Psalmien” käännöksessä (1986) on käytetty toisinaan arvonimeä Jumala (uNkulunkulu) ja toisinaan taas persoonanimeä (uMvelinqangi), jonka zulut ymmärtävät viittaavan ’suureen esi-isään, jota palvotaan ihmisesi-isien välityksellä’. The Bible Translator -lehdessä kerrottiin vuoden 1992 lokakuun numeron eräässä artikkelissa, että kun valmistettiin chichewankielistä Raamattua, jota on määrä kutsua nimellä Buku Loyera, kääntäjät korvasivat persoonanimen Jehova nimellä Chauta. Kirjoituksessa selitettiin, että Chauta on ”Jumala, jonka he ovat aina tunteneet ja jota he ovat palvoneet”. Kuitenkin monet näistä ihmisistä palvovat myös henkiä, joiden he uskovat olevan kuolleiden henkiä. Onko totta, että jos ihmiset esittävät anomuksia ”Korkeimmalle Olennolle”, mikä tahansa nimi, jota he käyttävät tuosta ”Korkeimmasta Olennosta”, on pätevä vastine Jehovan persoonanimelle, sisältyypä heidän palvontaansa mitä muuta tahansa? Varmasti ei! (Jesaja 42:8; 1. Korinttilaisille 10:20.) Jumalan persoonanimen korvaaminen jollakin sellaisella, mikä saa ihmiset uskomaan, että heidän perinteiset uskomuksensa ovat todellisuudessa oikeita, ei auta heitä pääsemään lähemmäksi tosi Jumalaa.
8 Tämä kaikki ei ole muuttanut eikä tehnyt tyhjäksi Jehovan tarkoitusta tehdä nimensä tunnetuksi. Euroopan, Afrikan, Pohjois- ja Etelä-Amerikan, itämaiden ja merensaarten kielissä on yhä liikkeellä monia Raamattuja, joissa on Jumalan nimi. Lisäksi 233 maassa ja territoriossa on yli 5 400 000 Jehovan todistajaa, jotka käyttävät yhteensä yli miljardi tuntia vuodessa siihen, että he kertovat toisille tosi Jumalan nimestä ja tarkoituksesta. He painavat ja levittävät Raamattuja — käännöksiä joissa käytetään Jumalan nimeä — kielillä, joita puhuu noin 3,6 miljardia maapallon asukasta ja joihin sisältyvät englanti, kiina, venäjä, espanja, portugali, ranska ja hollanti. He painavat myös Raamatun tutkimisen apuneuvoja kielillä, jotka ovat tuttuja valtaosalle maapallon väestöstä. Pian Jumala itse alkaa toimia tavalla, joka täyttää lopullisesti hänen julistuksensa, jonka mukaan kansakuntien ”on tultava tietämään, että – – [hän on] Jehova” (Hesekiel 38:23).
Kun henkilökohtaiset uskonkäsitykset muovaavat käännöstä
9 Jumalan sanan kääntäjien ja opettajien harteilla on vakava vastuu. Apostoli Paavali sanoi itsensä ja toveriensa sananpalveluksesta: ”Olemme luopuneet hävettävistä luihuuksista emmekä vaella viekkaasti emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan tekemällä totuuden ilmeiseksi me suosittelemme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan nähden.” (2. Korinttilaisille 4:2.) Väärentäminen merkitsee muun muassa turmelemista sekoittamalla mukaan jotakin vierasta tai ala-arvoista. Apostoli Paavali ei ollut Jeremian päivien Israelin uskottomien paimenten kaltainen, joita Jehova ojensi, koska he saarnasivat omia ajatuksiaan Jumalan sanojen sijasta (Jeremia 23:16, 22). Mutta mitä on tapahtunut nykyään?
10 Toisen maailmansodan aikana eräs teologien ja pappien komitea tuotti yhteistyössä Saksan natsihallituksen kanssa tarkistetun ”Uuden testamentin”, josta oli poistettu kaikki suotuisat viittaukset juutalaisiin ja kaikki viittaukset Jeesuksen Kristuksen juutalaiseen syntyperään. Lähempänä omaa aikaamme kääntäjät, jotka valmistivat teoksen The New Testament and Psalms: An Inclusive Version, kallistuivat toiseen suuntaan yrittäessään poistaa kaikki viittaukset siihen, että juutalaisilla oli vastuuta Kristuksen kuoleman yhteydessä. Lisäksi noista kääntäjistä tuntui siltä, että feministiset lukijat olisivat onnellisempia, jos Jumalaa ei sanottaisi Isäksi vaan Isä-Äidiksi ja jos Jeesusta ei sanottaisi Jumalan Pojaksi vaan hänen Lapsekseen (Matteus 11:27). Saman tien he poistivat myös periaatteen, joka koskee vaimojen alamaisuutta miehelleen ja lasten tottelevaisuutta vanhemmilleen (Kolossalaisille 3:18, 20). Noiden käännösten tuottajilla ei selvästikään ollut apostoli Paavalin määrätietoista halua olla ’väärentämättä Jumalan sanaa’. He unohtivat kääntäjän osan ja omaksuivat kirjoittajan aseman tuottaessaan kirjoja, joissa Raamatun mainetta hyödyntäen edistettiin heidän omia mielipiteitään.
11 Kristikunnan kirkoissa opetetaan yleensä, että ihmissielu on henki, että se lähtee ruumiista kuollessa ja että se on kuolematon. Sitä vastoin useimmilla kielillä vanhemmissa raamatunkäännöksissä sanotaan selvästi, että ihmiset ovat sieluja, että eläimet ovat sieluja ja että sielu kuolee (1. Mooseksen kirja 12:5; 36:6; 4. Mooseksen kirja 31:28; Jaakobin kirje 5:20). Tämä on ollut kiusallista papeille.
12 Nyt joissakin uudemmissa käännöksissä hämärretään nämä totuudet. Miten? Niissä yksinkertaisesti kartetaan kääntämästä suoraan heprealaista substantiivia ne′feš (sielu) joissakin jakeissa. 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä ne voivat sanoa, että ensimmäinen ihminen ”alkoi elää” (eikä: ”ihmisestä tuli elävä sielu”). Tai eläinten yhteydessä ne voivat puhua ”sielun” asemesta ”olennosta” (1. Mooseksen kirja 1:21). Esimerkiksi Hesekielin 18:4, 20:ssä ne sanovat, että ”ihminen” tai ”henkilö” (ei ”sielu”) kuolee. Tällaisia käännöksiä voidaan ehkä kääntäjän mielestä perustella. Mutta miten paljon ne auttavat vilpitöntä totuuden etsijää, jonka ajattelutapaa kristikunnan epäraamatulliset opetukset ovat jo ohjanneet tiettyyn suuntaan?
13 Yrittäessään tukea käsitystään, jonka mukaan kaikki hyvät ihmiset menevät taivaaseen, kääntäjät — tai teologit, jotka käyvät läpi heidän työnsä — voivat myös pyrkiä kätkemään sen, mitä Raamatussa sanotaan Jumalan maata koskevasta tarkoituksesta. Psalmissa 37:11 sanotaan monissa käännöksissä, että nöyrät saavat omistaa ”maan”. ”Maa” on mahdollinen käännös heprealaisessa tekstissä käytetystä sanasta (’e′rets). Kuitenkin Today’s English Version (johon monet muunkieliset käännökset perustuvat) menee pitemmälle. Vaikka tämä käännös kääntää kreikkalaisen sanan gē Matteuksen evankeliumissa 17 kertaa ”maaksi”, se käyttää Matteuksen 5:5:ssä ”maan” asemesta sanoja ”sen mitä Jumala on luvannut”. Kirkon jäsenet ajattelevat tietysti taivasta. Heille ei ole kerrottu rehellisesti Jeesuksen Kristuksen maininneen vuorisaarnassaan, että lempeämieliset ja sävyisät eli nöyrät tulevat ”perimään maan”.
14 Joidenkin raamatunkäännösten sanamuoto on ilmeisesti muokattu siten, että ne auttavat saarnaajia hyvän palkan saamisessa. On totta, että Raamatussa sanotaan: ”Työmies on palkkansa arvoinen.” (1. Timoteukselle 5:18.) Mutta kun 1. Timoteuksen kirjeen 5:17:ssä sanotaan, että vanhimmat, jotka johtavat hyvin, tulisi laskea ”kaksinkertaisen kunnian arvoisiksi”, niin joidenkin käännösten mukaan ainoa mainitsemisen arvoinen kunnia on rahallinen. (Vrt. 1. Pietarin kirje 5:2.) Niinpä ”Uudessa englantilaisessa Raamatussa” (The New English Bible) sanotaan, että nämä vanhimmat ”tulisi laskea kaksinkertaisen palkan arvoisiksi”, ja eräässä toisessa englantilaisessa käännöksessä (Contemporary English Version) sanotaan, että he ”ansaitsevat sen, että heille maksetaan kaksin verroin”.
Kannattakaamme uskollisesti Jumalan sanaa
15 Mitä kaikki tämä merkitsee yksityiselle Raamatun lukijalle ja niille, jotka käyttävät Raamattua toisten opettamiseen? Useimmilla laajalti käytetyillä kielillä on valittavana enemmän kuin yksi raamatunkäännös. Ole tarkkanäköinen ratkaistessasi, mitä Raamattua käytät (Sananlaskut 19:8). Jos käännös ei ole rehellinen itse Jumalan henkilöllisyyden suhteen — jos se poistaa hänen nimensä hänen henkeytetystä Sanastaan millä tahansa tekosyyllä — mahtaako olla niin, että kääntäjät ovat menneet muuttamaan muitakin Raamatun tekstin osia? Kun epäilet jonkin käännöksen paikkansapitävyyttä, pyri vertaamaan sitä vanhempiin käännöksiin. Jos olet Jumalan sanan opettaja, suosi käännöksiä, jotka pitävät tiukasti kiinni siitä, mitä on alkuperäisessä heprealaisessa ja kreikkalaisessa tekstissä.
16 Meidän kaikkien pitäisi yksilöinä olla uskollisia Jumalan sanalle. Silloin sen sisältö on meille niin tärkeä, että käytämme mikäli mahdollista joka päivä jonkin aikaa Raamatun lukemiseen (Psalmit 1:1–3). Silloin myös sovellamme täysin määrin omaan elämäämme sitä, mitä siinä sanotaan, opettelemme tekemään sen periaatteiden ja esimerkkien nojalla tervehenkisiä ratkaisuja (Roomalaisille 12:2; Heprealaisille 5:14). Osoitamme olevamme Jumalan sanan uskollisia kannattajia saarnaamalla sitä palavan innokkaasti toisille. Osoitamme sen myös opettajina käyttämällä Raamattua huolellisesti, niin ettemme koskaan vääristele sitä emmekä yritä saada sitä väkisin sopimaan omiin käsityksiimme (2. Timoteukselle 2:15). Se mitä Jumala on ennustanut, toteutuu pettämättömän varmasti. Hän täyttää Sanansa uskollisesti. Kannattakaamme me sitä uskollisesti.
ilmoittaa jollekin taholle että tutkii toimintatapasti huolellisesti. Haiskahtaa jonkin sortin rikokselta tällainen valmiin tekstin kopioiminen keskustelupalstoille ilman lähdettä.
Niin,totuus voi tehdä kipeää!
Olisiko syytä lukea ja pohtia asioita!Totuus taisi hieman tehdä kipeää;)
puhutaan kolmesta persoonasta käyttäen Herra-sanaa (isolla H-kirjaimella) Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä (persoona) ,niin että mistä nyt tunnistaa, milloin on kyseessä Isä ja milloin Poika ja milloin Pyhä Henki (persoona) kun kaikkiin kohtiin on ympätty Jehova-sana?
Vaikka monet sanovat että Jeesustakin sanottiin Vanhassa Testamentissa Jehovaksi niin tuskimpa sentään Pyhää Henkeä (persoonaa).
Mikä on pyhä henki?
Pyhään henkeen viittaavien raamatunkohtien vertailu osoittaa, että sen sanotaan ’täyttävän’ ihmisiä, heidät voidaan ”kastaa” sillä ja heidät voidaan ’voidella’ sillä (Luuk. 1:41; Matt. 3:11; Apt. 10:38). Mikään näistä ilmauksista ei olisi sopiva, jos pyhä henki olisi persoona.
Jeesus sanoi pyhää henkeä myös ”auttajaksi” (kreik. pa·ra′klē·tos), ja hän sanoi, että tämä auttaja ’opettaisi’, ’todistaisi’, ’puhuisi’ ja ’kuulisi’ (Joh. 14:16, 17, 26; 15:26; 16:13). Personointi ei ole epätavallista Raamatussa. Esimerkiksi viisaudella sanotaan olevan ”lapsia” (Luuk. 7:35). Syntiä ja kuolemaa nimitetään kuninkaiksi (Room. 5:14, 21). Vaikka joissakin kohdissa sanotaan, että henki ”puhui”, niin muut raamatunjakeet osoittavat selvästi, että se tapahtui enkelien tai ihmisten välityksellä (Apt. 4:24, 25; 28:25; Matt. 10:19, 20; vrt. Apt. 20:23:a 21:10, 11:een). 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8:ssa ei ainoastaan hengen sanota ’todistaneen’, vaan myös ”veden ja veren”. Mikään näissä kohdissa olevista ilmauksista ei siis itsessään todista, että pyhä henki olisi persoona.
Pyhän hengen oikean määritelmän täytyy sopia kaikkiin raamatunkohtiin, jotka puhuvat tuosta hengestä. Tältä näkökannalta katsottuna on johdonmukaista päätellä, että pyhä henki on Jumalan vaikuttava voima. Se ei ole persoona, vaan mahtava voima, jota Jumala saattaa lähtemään itsestään pyhän tahtonsa toteuttamiseksi (Ps. 104:30; 2. Piet. 1:21; Apt. 4:31).
Ks. myös pääaihetta ”Kolminaisuus”, s. 165, 166.
Mikä todistaa, että ihmisellä todella on pyhää henkeä?
Luuk. 4:18, 31–35: ”[Jeesus luki profeetta Jesajan kirjakääröstä:] ’Jehovan henkeä on minun päälläni, koska hän on voidellut minut julistamaan hyvää uutista – –’ Ja hän meni alas Kapernaumiin, erääseen Galilean kaupunkiin. Ja hän opetti heitä sapattina, ja he olivat perin pohjin hämmästyneitä hänen opetustavastaan, sillä hänen puheensa oli arvovaltaista. Ja synagogassa oli mies, jossa oli henki, epäpuhdas demoni, ja hän huusi suurella äänellä – – Mutta Jeesus nuhteli sitä sanoen: ’Ole vaiti ja tule ulos hänestä!’ Ja paiskattuaan miehen heidän keskelleen demoni tuli ulos hänestä vahingoittamatta häntä.” (Mikä todisti, että Jeesuksella oli Jumalan henkeä? Kertomus ei sano, että hän vapisi tai huusi tai liikuskeli kiihkeästi ympäriinsä. Sen sijaan se sanoo, että hän puhui arvovaltaisesti. On kuitenkin merkille pantavaa, että tuossa tilaisuudessa demonihenki pani miehen huutamaan ja kaatumaan lattialle.)
Apostolien tekojen 1:8 sanoo, että kun Jeesuksen seuraajat saisivat pyhää henkeä, he todistaisivat hänestä. Apostolien tekojen 2:1–11 kertoo, että kun he saivat tuota henkeä, tarkkailijoihin teki vaikutuksen se, että vaikka kaikki puhujat olivat galilealaisia, he puhuivat Jumalan suurenmoisuuksista kielillä, jotka olivat tuttuja monille läsnä olleille ulkomaalaisille. Kertomus ei kuitenkaan mainitse mitään hengen saaneiden tunteenpurkauksista.
On merkille pantavaa, että kun Elisabet sai pyhän hengen ja huusi ”suureen ääneen”, hän ei ollut palvontakokouksessa, vaan tervehti vierailulle tullutta sukulaista (Luuk. 1:41, 42). Apostolien tekojen 4:31 kertoo, että kun pyhää henkeä tuli kokoontuneisiin opetuslapsiin, paikka järähteli, mutta tuo henki ei pannut opetuslapsia vapisemaan eikä kieriskelemään, vaan he ”puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti”. Samoin nykyään Jumalan sanan rohkea puhuminen ja todistustyön innokas suorittaminen osoittavat, että asianomaisella on pyhää henkeä.
Gal. 5:22, 23: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä.” (Pyrittäessä saamaan selville, ketkä ovat tosiaan saaneet pyhää henkeä, tulisi tähyillä tällaisia hedelmiä eikä uskonnollisen kiihkon purkauksia.)
Todistaako kyky puhua suuren tunteen vallassa kielellä, jota ei ole koskaan opiskellut, että asianomaisella on Jumalan henkeä?
Ks. pääaihetta ”Kielilläpuhuminen”.
Suoritetaanko meidän aikanamme ihmeparannuksia Jumalan hengen välityksellä?
Ks. pääaihetta ”Parantaminen”.
Kuka kastetaan pyhällä hengellä?
Ks. pääaihetta ”Kaste”, s. 139, ja myös pääaihetta ”Uudestisyntyminen”.
Onko ihmisessä henkiosa, joka jää eloon ruumiin kuollessa?
Hes. 18:4: ”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” (KR-38 ja KR-1776 kääntävät tässä heprealaisen sanan ne′feš ”sieluksi” ja sanovat siis, että sielu kuolee. Jotkin muut käännökset, jotka kääntävät heprealaisen sanan ne′feš muissa kohdissa ”sieluksi”, käyttävät tässä jakeessa ilmauksia ”ihminen” tai ”se”. Ne′feš, sielu, on siis ihminen, ei mikään hänen aineeton osansa, joka jäisi eloon ruumiin kuollessa.) (Ks. lisää yksityiskohtia pääaiheesta ”Sielu”.)
Ps. 146:4: ”Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” (Tässä ”hengeksi” käännetty heprealainen sana on sanan ru′aḥ johdannainen. Jotkut kääntäjät kääntävät sen ”hengitykseksi”. Kun tuo ru′aḥ eli vaikuttava elinvoima lähtee ruumiista, ihmisen ajatukset häviävät; hän ei enää ajattele toisessa maailmassa.)
Saarn. 3:19–21: ”Lopullinen seuraamus kohtaa ihmisten poikia ja lopullinen seuraamus kohtaa eläimiä, ja niille koituu sama lopullinen seuraamus. Niin kuin toinen kuolee, niin toinenkin kuolee; ja niillä kaikilla on sama henki, niin ettei ihmisellä ole mitään etusijaa eläimeen nähden, sillä kaikki on turhuutta. Kaikki menevät samaan paikkaan. Kaikki ovat tomusta tulleet, ja kaikki palaavat tomuun. Kuka tietää ihmisten poikien hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?” (Koska kaikki ihmiset ovat perineet synnin ja kuoleman Aadamilta, he kuolevat ja palaavat tomuun kuten eläimetkin. Mutta onko jokaisella ihmisellä henki, joka jatkaa elämää älyllisenä persoonana lakattuaan toimimasta ruumiissa? Ei, sillä 19. jae sanoo, että ihmisillä ja eläimillä ”kaikilla on sama henki”. Pelkästään ihmisen havaintojen perusteella kukaan ei voi arvovaltaisesti vastata 21. jakeessa herätettyyn, henkeä koskevaan kysymykseen. Mutta Jumalan sana vastaa, että ihmiset eivät syntyessään ole saaneet mitään sellaista, mikä asettaisi heidät heidän kuollessaan eläinten yläpuolelle. Niiden armollisten järjestelyjen ansiosta, jotka Jumala on tehnyt Kristuksen välityksellä, uskoville ihmisille, mutta ei eläimille, on kuitenkin avattu mahdollisuus elää ikuisesti. Monille ihmisistä sen mahdollistaa ylösnousemus, kun Jumalasta tuleva vaikuttava elinvoima elvyttää heidät jälleen.)
Luuk. 23:46: ”Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ’Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni [kreik. pneu′ma].’ Tämän sanottuaan hän antoi henkensä.” (Huomaa, että Jeesus antoi henkensä. Kun hänen henkensä lähti, hän ei ollut matkalla taivaaseen. Jeesus herätettiin kuolleista vasta kolmantena päivänä tämän jälkeen. Ja kuten Apostolien tekojen 1:3, 9 osoittaa, kului vielä 40 päivää ennen kuin hän nousi taivaaseen. Mitä siis Jeesuksen kuolinhetkellään lausumat sanat merkitsevät? Hän ilmaisi tietävänsä, että kun hän kuolee, hänen tulevat elämänodotteensa riippuivat kokonaan Jumalasta.Lisää aiheesta saat Jehovan todistajilta,kun he tulevat käymään ovellanne,tai jos näette heitä muualla kenttä työssä.Kiitos,että voin auttaa ja moi,moi!!!
on oma "raamattunsa", myös minä voin käyttää muita kirjoja kuin Raamattu osoittaakseni, kuka on Pyhä Henki?
"Todellakin Me annoimme Muusalle (Moosekselle) Kirjan ja lähetimme hänen jälkeensä lähettiläitä peräkkäin. Me annoimme 'Iisaalle (Jeesukselle), Maryamin (Marian) pojalle, selkeät tunnusmerkit ja vahvistimme häntä rooh-ul-qodusilla [pyhä henki eli Jibriil (Gabriel) (AS)]. (Koraani 2:87-90) "
Ylistetty olkoon Allah!! Allah on koraanissa jumala, Jumalan nimi se ei niinkään ole..
Tästä voi jahve itse valita mitä käyttää, jehvaa, allahia tai hei JAH on kiva, niinkuin rastafareilla..
I and I is ready to leave tis place, because truth cannot be found here, or anywhere else, where man uses his mind...No tis sistah is gonna go to the palace of JAH..this palace she will find in nature..and all animals will come to her, because she is at peace with her self and with all that is= GOD/ALLAH/JAH..
Chill people, do not use your words but use your hearts instead..
PEACE!!
usko enkeli Gabrielin ilmoituksia Koraanissa, niin miten voit uskoa hänen ilmoituksiaan Raamatussa, sillä jos enkeli Gabriel on Pyhä Henki niin silloin koko Raamattu on enkeli Gabrielin eli Pyhän Hengen ilmoittama.
2 Piet 1:19-21:"…yksikään Raamatun profetia ei ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä… vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta"
Oliko tuossa jokin ideakin? Voisit kokeilla ilmaista sen ihan omin sanoin.
On näin etteivät usko .ISÄÄN;POIKAANJA PYHÄÄN HENKEEN
raamatun lehdille kun jotkut olivat sen sieltä poistaneet.
Siksi jehovantoristajilla on oma uusi käännös raamatusta.
Herra antoi sanat kirjoittajien korviin ja niin he tiesivät mihin kohtaan nimi piti kirjoittaa.
Niin sitten pyhät miehet tekivät herransa tahron mukaan.
...muuttaan Raamatun tekstiä useissa kohdissa vastaamaan paremmin vt seuran opetuksia? Näyttää käskeneen. Näin loppuyhteenvetona voi puhtain sydämmin todeta Jehovantodistajien opin olevan kaikkein kauimpana Raamatun opetuksesta. Noh, ehkä mormonit pääsevät lähes samalle tasolle.