Kiteytynyt vesi tanssii taivaalta valkoisina hiutaleina peittäen armollisen kauniiseen harmoniaan koko luonnon. Se on, kuin kääreliina kätkien alleen luonnon uuden syntyvän elämän. Kuinka luomoavaa on katsella kuun ympärille muodostunut suurenmoista näytelmää.Monikerroksinen haloo, joka värähtelee jäisten kiteiden timanntisina renkaina saaden aikaan yö taivaalla sateenkaaret.
Onko maailma hiljainen? Onko elämän itku äänetöntä?
Itkeekö vedet itsessään elämän ja muodostavat käsittämättömän käsikirjoituksen kiteissä, joista yksikään ei ole täysin samanlainen.
Soivatko puut sinfoniassa? Huokaako maa hiljaisen käärinliinansa syvyydessä?
Miltä tuntuisi olla hetki sokea, tai olla näkemättä tätä ihmettä, mitä elämä nähtäväksemme tuottaa?
Istuessani terveyskeskuksen osdotushuoneessa viereeni ilmestyy vanha parikunta. Mies työntää hellästi puhuen vaimonsa pyörätuolissa viereeni.
Hän ottaa harjan kassista ja suoristaen rakkaan elämäntoverinsa hiukset puhuen pehmeillä lempeillä sanoilla.
Kaikuvalla käytävällä kävelee kiireinen nainen kopisten voimallisesti korkokengissään.Hän elää vielä aktiivisessa kiireitten ja tressien maailmassa.
Sairaanhoitaja avaa käteni kääreen ja poistaa tikit mahdollisimman hellästi. Hän ymmärtää kipua ja jopa hymyllään haluaa sitä liventää.
Juuri äsken kuulin yhden sukulaisten perheessä syntyneen kaksi lasta, jotka molemmat täysin kuuroja.
Kuitenkin nyt lääketiede kykenee jo tälläisiakin auttamaan.Heidän korviensa sisään asetetaan implantit, joilla he voivat oppia kuulemaan.
Näkömme ja kuulomme ovat valikoivia. Kuinka paljon ohitamme näkevinä kaunista ja koskettavaa katsottavaa ja annamme ohi korviemme liukua ääniä, joiden värähtelyt voisivat koskettaa sydämiämme.
Kädessä on äärettömän herkkä kosketuspinta. Sormiemme hermosto on rakentunut siten, että se aistii jopa hyvin pienet pinnan muodot.
Kuitenkin näin hienoilla käsillä ihmiset ovat kyenneet suunnatomiin julmuuksiin. Näillä käsillä ovat ihmiset löyneet, haavoittaneet ja tappaneet toisiaan. Näillä samoilla käsillä voimme avata sylimme hellyydelle, rakkaudelle ja myötätunnolle.
Voimme koskettaa toisiemme herkästi asitivaa ihoa.
Voimme parantaa ja auttaa maailmaa ja lieventää kärsimystä.
Tänä aamuna sisimpäni oli tulvillaan kiitollisuutta. Löysin musiikkivarastostani yhden unohtuneen cd;een. Kiitin siitä, että kykeni kuuntelemaan ja eroittamaan nuo hienot äänten värähtelyt. Minun teki mieli tanssia. Kuvitellin tanssiessani ylistyksen elämän itkulle, joka aváa sydämen ja saa tajuamaan miten tässä maailmassamme on ihmeellistä elää ja kokea tätä moninaisuutta.
Elämä itkee itkunsa meissä tullakseen näkyviin, kuultavaksi ja tunnettavaksi. Tässä itkussa on myötätunnon, ymmärryksen ja herkkyyden syvyys.
Onko maailma hiljainen? Onko elämän itku äänetöntä?
Itkeekö vedet itsessään elämän ja muodostavat käsittämättömän käsikirjoituksen kiteissä, joista yksikään ei ole täysin samanlainen.
Soivatko puut sinfoniassa? Huokaako maa hiljaisen käärinliinansa syvyydessä?
Miltä tuntuisi olla hetki sokea, tai olla näkemättä tätä ihmettä, mitä elämä nähtäväksemme tuottaa?
Istuessani terveyskeskuksen osdotushuoneessa viereeni ilmestyy vanha parikunta. Mies työntää hellästi puhuen vaimonsa pyörätuolissa viereeni.
Hän ottaa harjan kassista ja suoristaen rakkaan elämäntoverinsa hiukset puhuen pehmeillä lempeillä sanoilla.
Kaikuvalla käytävällä kävelee kiireinen nainen kopisten voimallisesti korkokengissään.Hän elää vielä aktiivisessa kiireitten ja tressien maailmassa.
Sairaanhoitaja avaa käteni kääreen ja poistaa tikit mahdollisimman hellästi. Hän ymmärtää kipua ja jopa hymyllään haluaa sitä liventää.
Juuri äsken kuulin yhden sukulaisten perheessä syntyneen kaksi lasta, jotka molemmat täysin kuuroja.
Kuitenkin nyt lääketiede kykenee jo tälläisiakin auttamaan.Heidän korviensa sisään asetetaan implantit, joilla he voivat oppia kuulemaan.
Näkömme ja kuulomme ovat valikoivia. Kuinka paljon ohitamme näkevinä kaunista ja koskettavaa katsottavaa ja annamme ohi korviemme liukua ääniä, joiden värähtelyt voisivat koskettaa sydämiämme.
Kädessä on äärettömän herkkä kosketuspinta. Sormiemme hermosto on rakentunut siten, että se aistii jopa hyvin pienet pinnan muodot.
Kuitenkin näin hienoilla käsillä ihmiset ovat kyenneet suunnatomiin julmuuksiin. Näillä käsillä ovat ihmiset löyneet, haavoittaneet ja tappaneet toisiaan. Näillä samoilla käsillä voimme avata sylimme hellyydelle, rakkaudelle ja myötätunnolle.
Voimme koskettaa toisiemme herkästi asitivaa ihoa.
Voimme parantaa ja auttaa maailmaa ja lieventää kärsimystä.
Tänä aamuna sisimpäni oli tulvillaan kiitollisuutta. Löysin musiikkivarastostani yhden unohtuneen cd;een. Kiitin siitä, että kykeni kuuntelemaan ja eroittamaan nuo hienot äänten värähtelyt. Minun teki mieli tanssia. Kuvitellin tanssiessani ylistyksen elämän itkulle, joka aváa sydämen ja saa tajuamaan miten tässä maailmassamme on ihmeellistä elää ja kokea tätä moninaisuutta.
Elämä itkee itkunsa meissä tullakseen näkyviin, kuultavaksi ja tunnettavaksi. Tässä itkussa on myötätunnon, ymmärryksen ja herkkyyden syvyys.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun olen tehnyt töitä myös hoitajana, olen monesti ajatellut käsiäni. Miten vanhus, joka ei kunnolla kuule eikä näe, aistii käsieni kosketuksen. Niillä käsillä olen välittänyt ymmärrystä ja myötätuntoa hoitotyössä. Niillä käsillä olen rauhottanut itkevää lastani ja niillä käsillä olen myös osoittanut eroottista hellyyttä kumppaniani kohtaan. Pimeässä yössä rakkaan käsi eksyy minun käteeni hiljaa. Se on jotain. Se rakas voi olla vaikka oma lapsi. Ei aina elämänkumppani tai puoliso.
..sekä sydämelle, että ajattelulle. Kirjoitit koskettavasti hoitajan työstä. Aivankin varmasti potilas aistii, jopa kuurona ja sokeanakin, miten häntä myös käsin käsitellään.
Olenhan itsekkin tehnyt suurimman osan hoidoista myös kädet käytössä.
Olen monesti myös miettinyt, miten erilaiselta tuntuu eri ihmisten kosketus ja kuinka persoonalliset kädet ovat.
Käsilläänkään ei kykene välittämään hellyyttä, jos sitä sydämestä puuttuu.
On kiinostaava myös nähdä miten kädet puhuvat, myötäilevät, tai ilmentävät ristiriitaa puheeseen nähden. Kädet eivät valehtele, vaikka suu muuta puhuisi.
sanaton viestintä on suuri osa viestintää. Puhuttu kieli menettää merkityksensä, jos ulkoinen olemus viestittää muuta.
ettei siihen ole mitään lisättävää. Toisen ihmisen kosketus on tärkeä asia, ei oikein osaa kuvitellakaan millaista elämä olisi ilman sitä. Epäilemättä jäisi henkiin mutta...
Miksiköhän avauksen alkuun ilmestyi tuollaiset google-mainokset, joissa suositeltiin botoxia ja ikääntyvien kosmetiikkaa. :)
..on nähdäkseni vaikeaa olla kosketuksessa edes itseensä. Jossain vaiheessa ymmärrettiin, etteivät lapset kehity parhaalla mahdollisella tavalla, jos saavat osakseen vain kylmän ja persoonattoman perushoidon. Olkootkin, että heidän ravinnostaan ja puhtaudestaan huolehdittaisiin viimeisen päälle.
Elämä tuntuisi hyvin köyhälle ilman syliä, hellyyttä ja hyväksyvää kosketusta. Luultavasti yksi meidän suomalaisten eristyneisyydestä, yksinäisyyden- ja riittämättömyydentunteesta saattaa liittyä tuohon koskettamattomuuden puutteeseen. Onneksi tämäkin on jo muuttumassa.
Olettaisin ns. kosketushoitojen terapeuttisen tarpeen olevan selkeä osoitus juuri tästä puutteesta.
Muuten tuolla ilmestyneissä mainoksissa oli joku huh huh hakukonekin joka ymmärtää just suomalaisia:=) *hih*
Onkohan tämä tiedon siirto googlella ihan viisas?
Luulis paremminkin sillä botoxilla herkkyyden huulistakin häviävän,,,, kait suutelemisen pitäisi
nyt vähintään herkälle tuntua.
Itse elin lapsuuteni kodissa missä ei sylissä pidetty, ei halattu eikä tunteita ositettu, lienevätkö sitten vanhempani omilta vanhemmiltaan tuon roolimallin oppineet. Epäilemättä tämä on omalta osaltaan vaikuttanut ihmissuhteisiinikin. Jo varhain päätin, että omilta lapsiltani en sylin lämpöä kiellä. Aina halutessaan ovat sitten sinne päässeetkin ja ihan hyvältähän tuo on tuntunut itsestäkin.
Monesti tämä sylittömyys jatkuu sukupolvelta toiselle. On aina olemassa myöskin heitä, jotka oman
kipeytensä kykenevät paremmaksi kääntämään.
Katkeruudella ei nähdäkseni ole mitään hyvää sen sijaan saatu aikaseksi.
Joillekin on pitkä ja mutkainen tie löytää uudelleen
kosketus siihen hylättyyn itseensä, jota he osakseen ovat saaneet. Miten oikeastaan voi edes syyttää myöskään omia vanhempiaan, jotka ovat saman kyvyttömyyden sisäistämiä olleet omassa lapsuudessaan. Anteeksiantaminen ja ymmärrys ennemminkin se lähtökohta, josta voi valinnan kääntää paremmalle puolelle. Hienoa, että olet onnistunut, niin tekemään.