Jumalan kieltäjiä, pilkkaajia, rienaajia jne, jne
Siis kristityt.Mutta me teimme sitä sokeudessa, ja saimme kaiken Jumalalta anteeksi kun tunnustimme syntimme ja hylkäsimme syntielämän.
Me tiedämme millaista elämää te ateistit jne elättä, olimmehan mekin ennen...
Mutta te ette tiedä millaista elämämme nyt on ja jos kerromme, olette heti "niskassa".
No ymmärämme senkin, olimmehan mekin ennen.... :)
Siis kristityt.Mutta me teimme sitä sokeudessa, ja saimme kaiken Jumalalta anteeksi kun tunnustimme syntimme ja hylkäsimme syntielämän.
Me tiedämme millaista elämää te ateistit jne elättä, olimmehan mekin ennen...
Mutta te ette tiedä millaista elämämme nyt on ja jos kerromme, olette heti "niskassa".
No ymmärämme senkin, olimmehan mekin ennen.... :)
Vastaukset 60
Vanhimmat
olemme monesti lahko-orjuudesta irtipääseitä ex-uskiksia.
Että tasoissa ollaan... paitsi siinä kohdin että muka ymmärrät! Et ymmärrä! Siksi oletkin vielä hihhuli.......
se on silloin ollut opittuja tapoja jne kristillisestä elämästä.
Jeesus itse edellyttää tämän sisäisen uudestisyntymisen Johanneksen evankeliumin 3 luvussa jakeessa 3.
Joka tapauksessa voimia päivääsi...
Pääsi sisällä niin monta kertaa kuin mielikuvitus antaa myöten, satujumalasi on ja pysyy satuna.
Itseäsi voit narrata, muita et... noin avuttomalla retoriikalla.
Lahko orjuudesta voi päästä pois myös menettämättä uskoaan. Ateismi on "uskonto" siinäkuin muutkin uskonnot.
Ateisti uskoo, ettei ole jumallallisuutta maailmankaikkeudessa. Jumalan olemassa olemattomuutta ei voida tieteellisesti pois sulkea.
Agnostikko ei ota kantaa jumalallisuuteen, koska sitä ei voi tutkia tieteen avulla.
Kannattaa miettiä ainakin kahteen kertaan, mitä on ja mihin uskoo. Katkeruudella häviää aina.
>>>Ateisti uskoo, ettei ole jumallallisuutta maailmankaikkeudessa. Jumalan olemassa olemattomuutta ei voida tieteellisesti pois sulkea.>Katkeruudella häviää aina.
...kuin tuota ei voida todistaa faktaksi, minä -tiedän-, ettei jumalia ole olemassa...eli: kun ei voi todistaa faktaksi, ei ole olemassa...eli: asiat ja oliot muuttuvat oleviksi vasta kun ne on tieteellisesti todistettu?
..koska nyt puhutaan jumalista ja niiden olemassa olosta.
Joten älä ala uskovaisten tapaan sekoitamaan nyt tähän mitään muuta "ei nähtävää".
oletkin sinä joka olet väärässä, eikä Raamattu sekä eikä ne miljoonat ihmiset jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen ja PELASTUKSEEN jonka Hän on valmistanut omillen Golgatalla?Niin?
>>>Mielestäni se menee niin päin, että koska jumalia ei voida tieteellisesti todistaa olevan, se on minulle puhtaasti tietoa. Ei uskomista. Ja minä nojaan tietoon.
Vaikeuksia luetun ymmärtämisessä?
Sanoin aiemmin:
"Joten älä ala uskovaisten tapaan sekoitamaan nyt tähän mitään muuta "ei nähtävää". "
Minä pidän NOIN 100% varmempana faktana sitä, että avaruudessa olisi "mustaa ainetta" jonkun juamlan sijaan.
Entä tai jos tai kun osoitetaankin vaikka että tuo musta aine on se mistä olemme saaneet alkumme?
Palvotko sie sen jälkeen mustaa ainetta jumalana?
Tai ajatteleppas; tuolla toisesa kesksutelussa oli linkki "enkelit"-palstalle. Siellä sanotaan intoa hehkuen, että "valkoiset enkelit ovat niitä kivoja, mustat pahiksia". Mistä ne tuon -tiedon- tempaisseet?
Olet profeetta. Minulla tosiaan oli/on lukihäiriö. Se on kiusallista.
Olen itse vakaumukseltani lähinnä fideistiä. Mustaa (dark)ainetta voidaan tutkia luonnontieteen menetelmin, Jumalan olemassa olo tai olemassa olemattomuus on tieteen ulottumattomissa.
Uskon alkuräjähdykseen, siis teoriaan siitä.
Pointtina yritin selittää teorian ja lain eroa. On olemassa teoria, että kvanttitietokone purkaa kaikki nykyiset salausmenetelmät kohtuulisessa ajassa. Se on teoria ei laki, siis siitä ei olla varma -> se on olettamus.
Tästä johtuen pidän hyvä m-ilian myös ateismia uskontona. Sinä et voi tietää Jumalan olosta mitään, koska ei ole todisteita puolesta eikä vastaan. Olet agnostikko :)
Enkeleistä tiedän vain sen, että musta enkeli vei päivänsankarin...
>>>Tästä johtuen pidän hyvä m-ilian myös ateismia uskontona.
"Jos minä kieltäydyn täydellisesti uskomasta jumal-persooniin, niin se on ateismia vaikka miten päin vääntää."
En halua kiusata sinua. Lueppa toi kirjoittamasi uudestaan. Kieltäydyt uskomasta, niin juuri ... ateismissa ei uskota jumalien olemassa oloon. Uskonnoissa uskotaan ja ei uskota -> ateismi on eräänlainen uskonto, eikö.
Jumalat eivät ole mielikuvituksen tuotetta vaan vahvasti sidottuna kulttuurihistoriaan ja kulttuuriin.
Mitä mieltä hyvä m-ilian olet sellaisesta ajatusmallista, että minä uskon Jumalaan ja jos uskoni osuu oikeaan saan mahdollisesti palkinnon --> taivaspaikka. Sinulla ei ole arpalippua edes vetämässä.
Ei fideistin elämä, siis minun, poikkea varmaan mitenkään sinun elämästäsi. Tarkoitan tällä sitä, etten joudu uskoni takia luopupaan mistään mitä sinulla on.
On tää elämä vaikeeta :D
oot toisen niskassa, jos tiedät, ettei toisen niskassa saa olla. Mne poes, hus-hus!
addiktionsa toiseen vaihtanut ex-narkkari.
mm. he tekevät hyvää työtä, eikö: www.kan.fi
tiedät millaista elämää elävät kaikki ne ihmiset, joilta puuttuu jumalusko? Otitko huomioon, ettei kukaan ole kopio toisesta, ei ateistit kuin kristitytkään? Sinä et mitenkään voi tietää jokaisen elämää, uskoi tämä mihin hyvänsä, vaikka jumalan olemattomuuteen.
kollektiivinen elämä on suuntaa antava..
edelleen terveen paperit(emme edelleenkään usko satuihin)mutta olihan teilläkin ennen....
Ateistit eivät ole kenenkään "niskassa",et ollut sinäkään ennen...
Hämäläinen. Hämäläinen, voi sinua. Hitaasti liikut, verkkaisesti ajattelet, kauhalla otat - lusikalla antoivat. Paha on sinun siinä.
Tarvittaessa selitän tämän uudestaan.
Vituttaako? Ei sinua ennen...
muutoma heidän kommenttinsa lukemaan...niin huomaat.........
ymmärätkös mitä luet?
karjalainen.
ku pirät vittus kii kun et kerran ymmärrä.
Kerro tarkasti miten minä elän. Sinunhan pitäsi se tietää, olen ateisti. Kerro haaveeni, toiveeni, odotukseni, harrastukseni, arvoni jne...
"Kerro tarkasti miten minä elän. Sinunhan pitäsi se tietää, olen ateisti. Kerro haaveeni, toiveeni, odotukseni, harrastukseni, arvoni jne..."
Täällä a-palstalla näytät harrastavan viestien väärinymmärtämistä, erityisesti jos järkiargumentit ovat muuten tiukassa. Sitä pahoittelen, sillä sellainen on oman ja vastapuolen resurssien tuhlausta. Muistat miltä tuntui, kun joku tuttu vekara laittoi asia-argumenttiesi edessä kädet korvilleen ja huusi & hoki: enkuule, enkuule, en... Ennenkuin moitit ylimielisyydestä, tuumaapa vain, olisiko se tämmöinen enkuule.
Toiveesi on olla oikeassa ateismissasi, koska esität Jumalan kovasti samanlaisena kuin mitä lusiferistit kiukuttelevat, niin ja koska se tekisi egollesi hyvää. Salaisin toiveesi, jota tuskin julkisesti pystyt myöntämään, on tietenkin se että krisselit ovatkin oikeassa, että Jesse on kiva kaveri ja vielä Jumala kaupan päälle.
Odotuksesi uskonasioissa ovat pessimistiset eli et usko löytäväsi Jumalaa, et ainakaan niiden asioiden perusteella joita nykyiselläsi arvostat.
Esittämäsi "jne..." pitää sisällään kohtuullisen monia asioita. Maalliset toiveet ottavat epäjumalan roolin ja henkilökohtaiset mieltymykset joko suoraan osoittamiisi objekteihin, taikka välillisesti jonkin noudattamasi ideologian kautta jakavat tunnepuoltasi varmuudesta epävarmuuteen jne.jne.
"Jos kristitty haluaa auttaa vilpitöntä ateistia Jumalan luo, tämän on kuljettava ateistin kanssa yhtä matkaa. Sokealla on tällöin Kristuksen näkevä matkakumppani, joka näkee myös ateistiset kompastuskivet.
Siinä se on - maailma korkealta vuorelta katsottuna."
Ei lähellekään osunut. Totta kai mielestäsi osuit ja minä vain itsepäisesti kiellä kaiken.
Annan pienen vihjeen: olen kyllästynyt tällä palstalla trollaileviin uskovaisiin (joihin kuuluu eräs H.H.). En jaksa ottaa heitä vakavasti.
Minäkin olen joskus etsinyt jumalia ja uskonnollisia totuuksia. Uskonnot eivät niitä tarjoa eivätkä uskovaiset tiedä yhtikäs mitään jumalista, toimivat vain omien uskomuksien ja luulottejen pohjalta. Olen joutunut kuulemaan samat kieroilut ja ontuvat logiikat sekä perustelut uudestaan ja uudestaan.
Uskovat vihaavat minua koska en usko jumalaan. Vaikka uskoisin jumalaan, niin uskovat vihaisivat minua kumminki, koska en uskoisi HEIDÄN jumalaansa.
Ja älä missään nimessä aloita mitään holhoavaa paskanjauhantaa alá "Et vain ole törmännyt oikeisiin uskovaisiin". Olen törmännyt tuohon argumenttiin ties kuinka monta kertaa ja se aiheuttaa minussa vain inhoreaktio sen esittäjää kohtaa.
heidän puolesta ja elää evankeliumi todeksi, niin että sanoittakin voitetaan .......Jumalalle.
Mene peilin eteen ja kohtaa totuus.
Olet eksyksissä, ja pahasti, mutta, mutta se ei välttämättä ole lopullista :)
"Mene peilin eteen ja kohtaa totuus.
Olet eksyksissä, ja pahasti, mutta, mutta se ei välttämättä ole lopullista :)"
Olet luomassa tarvetta. Miksi?
"Totta kai mielestäsi osuit ja minä vain itsepäisesti kiellä kaiken."
Ilman muuta asia on mielestäni juuri näin. Viestisi tavallista tasoasi huonompi oikeinkirjoitusindeksi kavalsi sinut, tai sitten olit pudottanut piilarisi.
"Olen joutunut kuulemaan samat kieroilut ja ontuvat logiikat sekä perustelut uudestaan ja uudestaan."
Väitteen esittäjänä taisit juuri hankkia itsellesi todistustaakan.
"Uskovat vihaavat minua koska en usko jumalaan. Vaikka uskoisin jumalaan, niin uskovat vihaisivat minua kumminki, koska en uskoisi HEIDÄN jumalaansa."
= Kaikki vihaavat minua, koska olen vainoharhainen.
Enpä vihaa. Miten itse koet, voiko lähimmäistä rakastaa? Siis pyyteettömästi ja ehkäpä vielä että ei emotionaalisesti , vaan emootioita vastaan? Voiko vastausta soveltaa nettilähimmäiseen?
"Viestisi tavallista tasoasi huonompi oikeinkirjoitusindeksi kavalsi sinut, tai sitten olit pudottanut piilarisi."
Se taisi johtua siitä 1,5 litrasta vodkaa, jonka ostin Pietarilaiselta hämärämieheltä.
"Väitteen esittäjänä taisit juuri hankkia itsellesi todistustaakan."
Totta, en pysty esittämään taltiointia jokaikisestä lukukokemus kerrasta.
"= Kaikki vihaavat minua, koska olen vainoharhainen."
Niin, ja kuulen ääniä. Kyseiset äänet kertovat mitä minun tulee kirjoittaa tänne.
"Miten itse koet, voiko lähimmäistä rakastaa? Siis pyyteettömästi ja ehkäpä vielä että ei emotionaalisesti , vaan emootioita vastaan? Voiko vastausta soveltaa nettilähimmäiseen?"
Riippuu lähimmäisestä. Vaikka tietty perusarvostus löytyy, sen pystyy myös menettää ja sen takaisin saaminen on todella vaikeaa.
Minusta lähimmäisenrakkaus käsitteenä on raiskattu. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä ja pakotteena. Jos et rakasta jotakuta, olet huono ihminen ja sietäisit joutua nurkkaan häpeämään. On se niin outoa, ettei ihmisillä ole oikeutta olla rehellisiä omista tuntemuksistaan.
""Miten itse koet, voiko lähimmäistä rakastaa? Siis pyyteettömästi ja ehkäpä vielä että ei emotionaalisesti , vaan emootioita vastaan? Voiko vastausta soveltaa nettilähimmäiseen?"
Riippuu lähimmäisestä. Vaikka tietty perusarvostus löytyy, sen pystyy myös menettää ja sen takaisin saaminen on todella vaikeaa."
Jos henkilöä epäilee, ei kaiketi kannata tuota tuntemusta siirtää ko. henkilön asiaan. Luottamuksen menettäminen IRL on toki aina vakava asia sillä se väkisinkin vaikuttaa suhtautumiseen sekä henkilöön että asiaan. Netissä tilanne saattaa olla toinen.
"Jos et rakasta jotakuta, olet huono ihminen ja sietäisit joutua nurkkaan häpeämään. On se niin outoa, ettei ihmisillä ole oikeutta olla rehellisiä omista tuntemuksistaan."
Kuka tuon jälkimmäisen väitteesi mukaisesti on väittänyt, että ei saisi olla rehellinen? Liekö kyseessä väärinkäsitys? Sellaisen kyseessä ollessa, mieleeni tulee mahdollisena selityksenä rakkauden ymmärtäminen hyvin puutteellisesti, jopa täysin väärin. Mikäli rakkaus on vain tunnetila, sen määrä vaihtelee tunnetilojen mukaan, samoin vaikutukset. Ailahteleva ja temperamenttinen persoona rakastuu hetkessä tulisesti ja kylmenee tuossa tuokiossa, jos sille päälle sattuu. Saattaa vieläpä toimia emootionsa mukaisesti. Rakkautta? Ei ollenkaan, päinvastoin. Rakkautta on monesti toimia täysin emootioidensa ja impulssiensa vastaisesti. Harkinta ohjaa toimintaa, mutta harkinta suunnistaa yksilön arvokartalla.
"Minusta lähimmäisenrakkaus käsitteenä on raiskattu."
Kontrastihäirikkö? No, joka tapauksessa kaikki käsitteet on raiskattu. Sehän on itsestäänselvyys, mutta ei vie pois käsitteen alkuperäistä merkitystä, tai tarvetta sellaiselle. Minusta käsitteelle lähimmäisenrakkaus on oikea alkuperäinen merkitys ja ehdottomasti myös tarve.
"Niin, ja kuulen ääniä. Kyseiset äänet kertovat mitä minun tulee kirjoittaa tänne."
Niin, no, tavallaan. Ateismin ilmenemistä tuo kyllä kuvaa kristillisesti, vaikka viisastelitkin.
"Kuka tuon jälkimmäisen väitteesi mukaisesti on väittänyt, että ei saisi olla rehellinen?"
Henk. koht. tapauksia ja tarkastellessa muita. Nykypäivänä on hirveän paha asia, jos tunnustaa vihaavansa jotakuta ihmistä. Saa sanoa inhoavansa, mutta ei missään nimessä vihaavansa.
"Sellaisen kyseessä ollessa, mieleeni tulee mahdollisena selityksenä rakkauden ymmärtäminen hyvin puutteellisesti, jopa täysin väärin."
Minua ärsyttää eräs seikka ja se on käsitteiden päällekkäisyys. Puhutaan rakkaudesta, mutta kukaan ei ole täysin varma mistä rakkauden määritelmästä puhutaan.
En halua jatkaa tätä keskustelua kanssasi, koska olen oppinut ainakin yhden asia: Älä ikinä keskustele uskovaisen kanssa rakkaudesta, hän vain käyttää sitä lyömäaseena.
H.H., pieni kysymys. Mikä tekee sinusta rakkauden asiantuntijan? Mikä antaa sinulle pätevyyden sanoa mitä rakkaus on ja mitä se ei ole?
""Niin, ja kuulen ääniä. Kyseiset äänet kertovat mitä minun tulee kirjoittaa tänne."
Niin, no, tavallaan. Ateismin ilmenemistä tuo kyllä kuvaa kristillisesti, vaikka viisastelitkin."
Viittaat henkiolentoihin, jotka ohjaavat minun jokaikistä liikettä, sanaa ja ajatusta. Harmi ettei kristinuskossa kenelläkään ole vapaata tahtoa, kaikki on valmiiksi kirjoitettua.
"Nykypäivänä on hirveän paha asia, jos tunnustaa vihaavansa jotakuta ihmistä. Saa sanoa inhoavansa, mutta ei missään nimessä vihaavansa."
Ehkäpä näin. Oma havaintoni on ollut, että ei saa olla katkera. "En ole katkera, mutta..." muuttui jopa lentäväksi lauseeksi. Asiaa ei saanut tunnustaa. Kuinka usein olet kuullut jonkun näin tunnustavan? Mielipiteeni on, että tunnetilana se kuuluu inhimilliseen kategoriaan ja ihmisessä on vikaa, jos ei kykene tuota tunnetta kokemaan taikka sitä tunnistamaan. Ihminen olisi yhtä rikki kuin sellainen, joka ei kykene iloitsemaan.
Saatoin sikäli mennä sivuun, että halusi voida vihata avoimesti, taisi tarkoittaa toivomusta vihata nimenomaisesti henkilöä, joko yksikössä tai monikossa. Omien tuntemusten erittelyssä saati niiden julkilausumisessa saa sikäli olla tarkkana, että aggressiota pidetään väkivaltaisuudena. Luonto-ohjelmissa näihin vedetään yhtäläisyys, mutta ihmisiltä edellytetään kykyä erottaa nämä toisistaan.
Efesolaiskirje 4
26 Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. [Ps. 4:5; Jaak. 1:20]
27 Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta.
"Minua ärsyttää eräs seikka ja se on käsitteiden päällekkäisyys. Puhutaan rakkaudesta, mutta kukaan ei ole täysin varma mistä rakkauden määritelmästä puhutaan."
Pätee yleisemminkin. Homonyymit voivat olla tarkkoja ilmaisuja omassa viitekehyksessään, käsitteelliset epätarkkuudet ja virheet yleinen tapa, kuten 'puolet enemmän', mutta nekin voitaisiin esittää tarkasti, vaikka ilmaisujen iskostaminen kansan syviin riveihin ja tusinatoimittajien mieliin lienee liki mahdotonta.
"Mikä tekee sinusta rakkauden asiantuntijan? Mikä antaa sinulle pätevyyden sanoa mitä rakkaus on ja mitä se ei ole?"
Ainakin voin sanoa, että rakkauden asiantuntijaksi en itse kelpuuta sellaista, joka ei ole rakkautta kokenut. Kristillinen - siis ei ateistinen - ajatus on, että vain rakastettu voi rakastaa. On siinä sekin ehto, että rakkautta on pitänyt ottaa vastaan. Ei minulla siis ole minkäänlaista asiantuntijuutta ateistisesta perspektiivistä. Kristillisesti katsottuna minulla on rakkaudesta empiriaa olla rakastettu. Huomaa, että en tällä tarkoita elämän eväitä, kultalusikkaa tms. Rakkauteni lähimmäistäni kohtaan on sellainen asia, että ainakin jonkin verran vaivaudun sanoessani rakastavani toista. Minkä verran niin voi sanoa ilman että korottaa itsensä? Minkä verran se pitäisi sanoa, että voisi suoraselkäisesti luottaa omaan arvioonsa ja tuoda evankeliumin sanomaa julki?
Rakkaudesta vielä, samoin siitä kellä on pätevyyttä, kellä ei. Käsitykseni mukaisesti se ei käsitteenä tyhjene, vaikka vuosituhantiset runot ja laulut ovat ammentaneet siitä. Sanoisin kaunokirjailijoilla olevan asiatekstiä tuottavia paremmat edellytykset rakkauden kuvailemiseen - ei siis määrittelemiseen.
"Harmi ettei kristinuskossa kenelläkään ole vapaata tahtoa, kaikki on valmiiksi kirjoitettua."
Tuolta herjalta puuttuu terä. Vapaa tahto yksilötasolla sekä kollektiivisesti ovat mahdollisia.
Ajatteles toisin todistavista päättelyistä:
Miksi rajallinen mieli uskoo tuottaneensa rajattoman täydellisen todistuksen?
H.H. kirjoitti:
"Miksi rajallinen mieli uskoo tuottaneensa rajattoman täydellisen todistuksen?"
Tuossa tiivistyy eräs taikauskoisen ihmisen käytöksen ydinkysymyksiä.
Miksi hihhuli kuvittelee kuuppaansa luomansa mielikuvitushahmon olevan luojaansa isompi?
"H.H. kirjoitti:
"Miksi rajallinen mieli uskoo tuottaneensa rajattoman täydellisen todistuksen?"
Tuossa tiivistyy eräs taikauskoisen ihmisen käytöksen ydinkysymyksiä.
Miksi hihhuli kuvittelee kuuppaansa luomansa mielikuvitushahmon olevan luojaansa isompi?"
Pidän ateismia taikauskona, monia siihen yleisesti liitettyjä uskomuksia epäjumalina. Siten Nasse voit aavistella minun tarjoavan myös itsekriittisyyttä.
Piti sinulta muualla kysymäni, vaan laitapa tähän. Olitko lukenut Raamattua kannesta kanteen?
"Pidän ateismia taikauskona, monia siihen yleisesti liitettyjä uskomuksia epäjumalina."
Ihan vapaasti. Se ei kuitenkaan ateismia muuta muuksi.
"Olitko lukenut Raamattua kannesta kanteen?"
Muutamia kertoja. Ja nimenomaan kannesta kanteen.
""Olitko lukenut Raamattua kannesta kanteen?"
Muutamia kertoja. Ja nimenomaan kannesta kanteen."
Heittona tuo kaksimielisyys on jees, mutta viestisi välittämä yksitulkintaisuus kärsii, vaikka sehän kaiketi tämän idea olikin. Ymmärrän, että propagandistinen otteesi edellyttää anekdootteja märehtivistä jäniksistä ym. karrikoivia ilmaisuja, vaan joskus olisi mukava saada selvyyttä minkä verran olet altistunut sanomalle. En pyydä sinua tekemään tiliäsi mahdollisesta lahkotaustasi, en liioin vihamielisyytesi syistä, josko sitä edes myöntäisit. Epäilen silti sinun narskuttelevan hampaitasi nukkuessasi.
Mitä lienet kohdannut kompastuskiviä eli omasta mielestäsi todisteita kristinuskoa vastaan, mutta arvelen monien ateististen ajatuskulkujesi olevan samankaltaisia omieni kanssa. Niitä on, kuten olen kertonut, mutta ajatukseni eivät suinkaan jää aina vain ateistisiksi.
En halua silti korostaa kokemusta tai onnistumistakaan lähimmäisen kohtaamisessa. Törmättyäni aikanani ihmiseen, joka oli menettänyt lapsensa, minusta tuntui, että kaikki sanat tälle ihmiselle olisivat vain olleet suolaa haavoihinsa. En tiennyt hänen menetyksiensä yksityiskohtia, mutta hädässään ihminen tekisi mitä hyvänsä, ajattelen, joten rationaalisinkin ateisti on tarttunut siihen epärationaalisimpaan asiaan mitä hän kuvitella saattaa.
Jos sekään ei auttanut, se nostattaa vihan ja inhon niitä kohtaan, jotka mainostavat tuota irrationaalista, virtuaalista oljenkortta, olkoonkin että tunne tasoittuisi ajan mittaan.
En siis tiennyt mitä sanoa, tai pitäisikö olla hiljaa, että mitä tuo lähimmäinen odotti tai tarvitsi. Lievä epämukavuuteni tuossa tilanteessa on tietenkin merkityksetöntä lähimmäisen kohtaamisen rinnalla. Tuo tilanne muistuttaa minua siitä, että on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat pakahtua johonkin, mutta yksittäiset kristityt tai kirkkokaan ei voi auttaa ja että auttamisyritykset saattavat kääntyä - ei vain auttajaa - vaan myös auttamista vastaan. Silloin toivon, että voi edes välittää ajatuksen toiselle halustaan auttaa, vaikka ei tiedä miten, eikä sitäkään onko lähimmäinen alkuunkaan avun tarpeessa.
Enpä tiedä sitäkään, onko sinusta (kristillinen) uskonnollisuus vastenmielisempää kuin fundamentalistisuus.
nimittäin minä en ole altistunut krisselismiin, en ole koskaan ollut uskossa, eikä lähipiirissäni ole merkittävällä tavalla hihhuloituneita.
Motivaationi kirjoitteluun on aivan toinen, jota sinä et koskaan tule tietämään.
Toisekseen, mielelläsi näet itsesi kunnon krisselin tavoin uhrina. Minä taasen en erityisesti nosta krisselismin uhreja sen kummemmiksi uhreiksi, kuin muidenkaan taikauskojen uhrit.
Mitä tulee tuohon kohtaamiseen ihmisen kanssa, joka on kokenut kovia, minua on siinä auttanut oma kokemukseni, olen itse menettänyt jotain erittäin rakasta, joten minun ei tarvitse kokea kuvailemaasi paskaa, kuvitellun suolanheiton fiiliksiä.
menetyksesi johdosta ja vaikenen.
Tähän paikkaan sopisi sanonta:Ojasta allikkoon.
Jos uskonnosta luopuessaan korvaa sen jollain toisella uskonnolla on se aivan sama kuin hyppäisit suoraan ojasta allikkoon.
Ateismi on tieto lajia, kutsumusalaa.. niinkuin näemmä nuo uskonnotkin.
Mutta uskonnot ovat suuri poikkeus tässä. Uskonnoissa asioita perustellaan tuulesta temmatuilla väitteillä hiukaakaan pohtimatta onko tämä edes mahdollista.
Ateistinakaan ei tarvitsisi sen kummemmin perustella näkemyksiään mutta tottahan toki ihmisellä periaatteita tulee olla.
Uskonnolliset periaatteet tosin perustuvat lähinnä vastapuolen mollaamiseen, toisten oppien kyseenalaistamiseen ja halveksumiseen josta voisi kertoa vain sen ettei toiset uskonnot ole toistensa oppi sisällöistä lainkaan perillä. Tosiasiassa ei edes kiinnostuneita.
Saarnaajat ovat niiltä osin kuin tietoa voidaan käyttää toisia uskontoja vastaan.
Ateistisuus on sen sijaan melkoisen vapaa ja voisi sanoa villi alue ja kuvaakin ihmisen individuaalista puolta. Uskonnot ovat massoille , ateismi on yksilölle.
Kehittyminen ihmisenä yhteisössä on suuri haaste kaikille osapuolille, mutta en näe mitään vikaa oman järjen käytössä. Omalla järjellään ihminen valitsee uskontonsakin ja oppinsa.
Näin voi ihminen karsia opeista turhiksi ja vanhanaikaisiksi kokemiaan oppeja, kuten luomismyytti ja muut ancienmytologia juttuja.
Viisautta on monenmoista ja eräänlaista viisautta on jättää pois sekavat oppien osat.
Oppi jumalaan varmasti säilyy, kaiken aikaa on olemassa yhteisöjä jotka opettavat mielellään käsityksensä kaikkeudesta ja siitä mitä on kuolemanjälkeen.
Nykysuuntaus lienee kuitenkin jokainen on oman onnensa seppä tyylinen yksilö oppi.
Opiskele itse, tutki, ole se mestari.
Silleen saa paremman kokemuksen ja taidon elämässä kuin se että kulkee laumassa hokien lauman totuuksia.
Jos lauma elämä on sinusta mukavaa niin mikä siinä.
Tee niin kuin lystäät. Se ei minulle kuulu, kunhan et ala uhraamaan ketään uskonnollesi.
oksensin...
ihan huippua! Oli miten oli mutta mun Jumala on paras. Ja rakkautta riittää. kaikilla teillä
kommentteja lukemalla, totean.
Tuollaisia mekin olimme ennen kuin Kristuksen rakkaus muutti meidät.
juuri tullaisia :)
Yksinkertainen jeesuslammas joka ei osaa edes kirjoittaa suomea.
Lisätäkseni että noh, jos Sinä olit kusipää ennen uskoontuloasi, uskosi on kaikille hyvä asia. Hyvin yleistä ihmisolentojen keskuudessa on kuvitella kaikkien ajattelevan laillaan, mistä suora olettamuksesi (olin kusipää-siis muutkin ovat) ehkä juontuu. Ajatuksia?
***
>>>mehän ollaan entisiä ateisteja, Jumalan kieltäjiä, pilkkaajia, rienaajia jne, jne
Siis kristityt.>Mutta te ette tiedä millaista elämämme nyt on ja jos kerromme, olette heti "niskassa".
kaikki uskikset ovat entisiä ateisteja.
Ihminen syntyy ateistina ja ympäristötekijöistä, geeneistä ja pakan mahdollisesta vajavuudesta riippuen ihmisen kuuppa saattaa himmentyä hänen luodessaan sinne parasiitin, mielikuvitusjumalan.
osaatko lukea? kts. mitä ateistit kirjoittaa.
Jollei ihminen uudestisynny ylhäältä, hän ei voi päästä Jumalan valtakuntaan. Joh. 3:3
..on, joo.
Olemassa oleva ympäristöhän sen ihmislapsen kasvattaa. Riippuu niin paljon siitä mitä sinne kuuppaan tungetaan...tai ollaan tunkematta. Ihannehan ois selkeästi se, että kakarana saisi kasvaa täysin irti kaikenmaailman aikuisten mielikuvitusleikeistä, ja tehdä omat johtopäätökset vasta sitten aikuisiällä...
Utopiaa.
pikkurikollisena ajat sitten, mikäli koko äijä koskaan elikään.
Satukirjaasi kirjoitetut, Jessen vuorosanat, ovat pelkkää fiktiota.
Ei ateisti pilkkaa jumalia yms. Kuka nyt olematonta pilkkaisi?
Sen sijaan hihhulia kyllä pilkataan, eikä aiheetta. Sillä minkälainen ihminen luo itselleen mielikuvitusjumalan, höpöttää keskenään loitsuja (rukouksia) ja suorittaa hassuja riittejä, syö muka ihmisen verta ja lihaa?
...että EI SITÄ SANO JEESUS.
Se on jonkun ulkopuolisen kirjoittamaa tekstiä, pohjautuen ko.henkilön muistiin.
Ja kuinka mahdottoman paljon tuo raamattu on matkan varrella muuttunut...phuuh..
Voit tarkistella asioita seuraavasta linkistä:
http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/artikkeleita.htm#ONKO
www.jeesus-on-herra.com
www.netmission.fi/sreaming/index.php?p=6
Miksei se voi mennä jakeluun, että koska kirjan on kirjottaneet MUUT KUIN ITE JEESUS/JUMALA/MIKÄLIE, niin se menettää jo siinä uskottavuutensa!
Ihan ku tänäkin päivänä, kun joku laittaa juorun liikkeelle niin mitä tapahtuu?
=Se kaverin kaverin kaiman serkun täti oliki löytäny maasta vitosen sijaan viissatasen...
Se kirja on ihan puhdasta satua, keksittyä ja varastettua tarinaa aiemmista saduista ja tarinoista.
Yritä edes, pliiis..
monessa sopassa.On yritetty tehdä tyhjäksi, mutta, mutta.
edelleen sitä ostetaan, luetaa eniten maailmassa.
Eniten levinnyt kirja(kokoelma, itse asiassa 66kirjaa, yksissä kansissa). :)
............niin, miks sitten on ateisteja, jos ei ole jne :) :)