TTT esittää Shakespearen Venetsian kauppiasta, joka on viihdyttävä, hauska
ja samalla sanomaltaan täynnä kristillistä ylimielisyyttä ja juutalaisvastaisuutta.
Tutkija Eero Kuparinen omistaa sille kokonaisen luvun kirjassaan Aleksandriasta
Auschwitziin - antisemitismin pitkä historia. Sen mukaan näytelmä on esimerkki
antisemitismistä ilman, että juutalaisia on henkilön elinpiirissä - Shakespearen
ajan Englannissa ei näet juutalaisia suvaittu.
Näytelmän ydinsanoma on kristillisen armokäsityksen ylivertaisuus juutalaisen
verenhimoisen, ahneen ja armottoman kostonhimon rinnalla. Ihmeellisesti
kristikunta on kautta aikojen unohtanut, että kaiken, mitä se tietää armollisesta
Jumalasta, se on oppinut juutalaisilta. Ja kuinka kristikunta on osoittanut
palvelevansa armollista Jumalaa? Sortamalla ja vainoamalla juutalaisia vuosisatojen
ajan, murhaamalla armottomasti kokonaisia juutalaisyhteisöjä syyttäen heitä
"Kristuksen tappajiksi" tai keksien mitä iljettävimpiä syytöksiä kaivojen
myrkyttämisestä (ruttoepidemian aikoina) kristittyjen lasten veren käyttämiseen
pääsiäisleipiin.
Mooseksen kirjan kohdan "silmä silmästä, hammas hampaasta" oletetaan usein
toimivan pohjana juutalaiselle oikeuskäsitykselle. Se kirjoitettiin aikana,
jolloin ympäröivien kansojen tapana oli kostaa rikos kohtuuttomasti tekijän
lisäksi kokonaisille suvuille. Säädös oli siten rangaistuksen kohtuullistaminen
aiheutettua vahinkoa vastaavaksi. Lisäksi juutalaisten oppineiden mukaan
sitä ei koskaan ole sovellettu kirjaimellisesti, vaan alusta alkaen annettiin
mahdollisuus rahalliseen vahingonkorvaukseen, eli noudatettiin hyvin pitkälle
samaa käytäntöä kuin nykyään suomalaisessa oikeuslaitoksessa.
Se, että ulkoministerimme lainasi kyseistä jaetta Libanonin sodan aikana
väittäen Israelin kostavan 20 silmää yhdestä silmästä - oli esimerkki tekopyhyydestä,
joka vallitsee eurooppalaisessa politiikassa. Entäpä jos tamperelaisen teatteriyleisön
kotipihoille sataisi Hizbollahin raketteja kuukaudesta toiseen (ennen heinäkuussa
alkanutta Libanonin sotaa edellinen raketti-isku tapahtui toukokuussa, ja
itse sota alkoi Hizbollahin raketti-iskusta Pohjois-Israelin kyliin ja sen
joukkojen samanaikaisesta tunkeutumisesta Israelin puolelle, missä he surmasivat
8 israelilaissotilasta ja kaappasivat 2)? Entäpä jos Hizbollahin johtaja
julistaisi suomalaisten olevan "sikojen ja apinoiden jälkeläisiä", joiden
surmaaminen itsemurhaiskuin on "ihmisyyden ja ihmisarvon korkein huipentuma";
(Hassan Nasrallah Al-Manar TV-kanavalla 7.5.1998 ja 21.5.2001) ja jos järjestö
aivan avoimesti kerskailisi saavansa kaiken haluamansa aseistuksen suurvallalta,
joka valmistelee ydinasetta ja jonka presidentti avoimesti julistaa tavoitteena
olevan Suomen pyyhkäiseminen maailmankartalta? Voisi olla, että meidän
ulkoministerimmekin
mielestä olisi kyse itsepuolustuksesta eikä kostosta.
ja samalla sanomaltaan täynnä kristillistä ylimielisyyttä ja juutalaisvastaisuutta.
Tutkija Eero Kuparinen omistaa sille kokonaisen luvun kirjassaan Aleksandriasta
Auschwitziin - antisemitismin pitkä historia. Sen mukaan näytelmä on esimerkki
antisemitismistä ilman, että juutalaisia on henkilön elinpiirissä - Shakespearen
ajan Englannissa ei näet juutalaisia suvaittu.
Näytelmän ydinsanoma on kristillisen armokäsityksen ylivertaisuus juutalaisen
verenhimoisen, ahneen ja armottoman kostonhimon rinnalla. Ihmeellisesti
kristikunta on kautta aikojen unohtanut, että kaiken, mitä se tietää armollisesta
Jumalasta, se on oppinut juutalaisilta. Ja kuinka kristikunta on osoittanut
palvelevansa armollista Jumalaa? Sortamalla ja vainoamalla juutalaisia vuosisatojen
ajan, murhaamalla armottomasti kokonaisia juutalaisyhteisöjä syyttäen heitä
"Kristuksen tappajiksi" tai keksien mitä iljettävimpiä syytöksiä kaivojen
myrkyttämisestä (ruttoepidemian aikoina) kristittyjen lasten veren käyttämiseen
pääsiäisleipiin.
Mooseksen kirjan kohdan "silmä silmästä, hammas hampaasta" oletetaan usein
toimivan pohjana juutalaiselle oikeuskäsitykselle. Se kirjoitettiin aikana,
jolloin ympäröivien kansojen tapana oli kostaa rikos kohtuuttomasti tekijän
lisäksi kokonaisille suvuille. Säädös oli siten rangaistuksen kohtuullistaminen
aiheutettua vahinkoa vastaavaksi. Lisäksi juutalaisten oppineiden mukaan
sitä ei koskaan ole sovellettu kirjaimellisesti, vaan alusta alkaen annettiin
mahdollisuus rahalliseen vahingonkorvaukseen, eli noudatettiin hyvin pitkälle
samaa käytäntöä kuin nykyään suomalaisessa oikeuslaitoksessa.
Se, että ulkoministerimme lainasi kyseistä jaetta Libanonin sodan aikana
väittäen Israelin kostavan 20 silmää yhdestä silmästä - oli esimerkki tekopyhyydestä,
joka vallitsee eurooppalaisessa politiikassa. Entäpä jos tamperelaisen teatteriyleisön
kotipihoille sataisi Hizbollahin raketteja kuukaudesta toiseen (ennen heinäkuussa
alkanutta Libanonin sotaa edellinen raketti-isku tapahtui toukokuussa, ja
itse sota alkoi Hizbollahin raketti-iskusta Pohjois-Israelin kyliin ja sen
joukkojen samanaikaisesta tunkeutumisesta Israelin puolelle, missä he surmasivat
8 israelilaissotilasta ja kaappasivat 2)? Entäpä jos Hizbollahin johtaja
julistaisi suomalaisten olevan "sikojen ja apinoiden jälkeläisiä", joiden
surmaaminen itsemurhaiskuin on "ihmisyyden ja ihmisarvon korkein huipentuma";
(Hassan Nasrallah Al-Manar TV-kanavalla 7.5.1998 ja 21.5.2001) ja jos järjestö
aivan avoimesti kerskailisi saavansa kaiken haluamansa aseistuksen suurvallalta,
joka valmistelee ydinasetta ja jonka presidentti avoimesti julistaa tavoitteena
olevan Suomen pyyhkäiseminen maailmankartalta? Voisi olla, että meidän
ulkoministerimmekin
mielestä olisi kyse itsepuolustuksesta eikä kostosta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.