Rikospoliisi ei laula -sarjan viime jakso oli vastenmielisen väkivaltainen. Sunnuntai-iltana klo 21 näytetään, kuinka maassamakaava ihminen potkitaan puolikuioliaaksi.
Sarjan muu draamallinen kehittely oli erittäin alkeellista ja kömpelöä, siksi on valitettavaa että väkivaltajaksoihin oli paneuduttu sataprosenttisella realismilla.
Sarjan muu draamallinen kehittely oli erittäin alkeellista ja kömpelöä, siksi on valitettavaa että väkivaltajaksoihin oli paneuduttu sataprosenttisella realismilla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Väkivalta oli siinä mielessä oikein kuvattua, että siitä kohtauksesta tuli oikeasti paha olo. Väkivalta kun on rumaa ja ahdistavaa.
Nykyisenä viihteellisen ja tyylikkään elokuva-väkivallan aikana on hyvä, että joku uskaltaa näyttää, että lyöminen/potkiminen sattuu oikeasti.
Rikospoliisi (Suhonen) muuten ei "laulanut"...
lienee se, että väkivalta osattiin kuvata, mutta muuta ei. Ihmetyttää tämä normaaliakin suomalaista 'viihdettä' heikompi taso. Onko ollut taas liian kiire, liian vähän rahaa käytettävissä? Tekijät ei vaan yksinkertaisesti osaa.
Minustakin sarja on ollut pettymys, vaikka jakso jaksolta ote onkin pikkuisen parantunut. Tarinoissa sinänsä ei ole ollut vikaa.
Sarja on kuvattu tietääkseni varsin nopeassa tempossa, eli jostain syystä kiirettä on pidetty. Enkä usko, että yhteen jaksoon on ollut käyttää kovin suurta budjettia... Varsinkaan jos käyttää vertailukohtana vaikkapa jenkkisarjoja, joissa jo yksi jakso voi viedä koko suomalaisen tuotantokauden verran pätäkkää...
Toisaalta USA:ssa, Britanniassa, Saksassa ja Ruotsissa on poliisisarjoista pitkä kokemus. Heillä on rutinoitunutta ammattitaitoa, jota Suomessa ei luonnollisestikaan voi olla.
Mutta jos ei tee, ei voi oppiakaan...
Ja näitä "opetuskappaleita" varsinkin kyseistä sarjaa ja sen tekijöitä on siis vain ymmärtäminen?
Mielestäni painavan merkkinsä teokseen lyö ohjaaja. Hänen ja työtiiminsä henkinen maailma ja pyrkimykset tulee läpi sieltä joka jaksossa. Oli tuotannossa rahaa paljon tai vähän.
Sarjan ohjaaja on ilmeisen viehättynyt kuvaamaan tunnekylmyyttä, tietynlaista empatiakyvyn puutetta. Sitähän ilmenee yhä enemmän tosielämässä. Mutta oikeassa elämässä on myös vastavoimana positiivinen inhimillisyys. Harva asia tai ilmiö on pelkästään mustavalkoista, hyvää tai pahaa. Ja vaikka vakavia asioita tapahtuu,näyttäytyy niissä usein jotain humorististakin.
Ehkä minua vaan rasittaa sarjan tosikkomaisuus ja huumorintajuttomuus
( ja ei..USA poliisisarjoista matkittu ei luonnistu tähän sarjaan! ).
Matti Onnismaata katselisi vaikka seisomassa päällään! Hänestä vaan huokuu jotain vilpitöntä ja teeskentelemätöntä.
Tuo väkivaltakohtaus tuntui mustakin turhan paisutetulta. Vähemmällä naturallakin katsoja olisi kyllä tuntenut nahoissaan saman kuin nyt holtittomalla mässäilyllä.
...kukaanhan ei pakota ketään katselemaan näitä oppikappaleita. Mutta kukaan ei myöskään ole seppä syntyessään. Ammatilaiset mokailevat toisinaan. Viihteentekijätkin. Se on ihan vaan inhimillistä, joten eiköhän sitä voi vähän ymmärtääkin.
Olen huomannut, että useimmiten se on todellakin viihde, joka matkii elämää eikä päinvastoin. Vaikka elokuvissa ja sarjoissa kuvattaisi kuinka pahoja asioita, on todellisuudella ikävä tapa ylittää pahimmatkin käsikirjoittajien metkut.
Olet oikeassa. Sarjalle tekisi terää ripaus mustaa huumoria.
Sarjan luonne on jo itsessään "musta". Joten huumoria tai pilkahduksia jostain inhimillisistä komediallisista tilanteista ei erikseen tarvitse pakottaa olemaan "mustaa huumoria"...
Aivan,eipä ole pakko katsoa mitään mistä ei pidä. Mutta olenpahan jäänyt katselemaan
joittenkin näyttelijöiden työtä ja arvostan kovasti heidän tapaansa lähestyä rooliaan. Että hei, löysinhän mä jotain positiivista-menee ehkä myös ohjaajan piikkiin.
...olemme sitten sarjaa katsoneet. Minusta sarjassa on paljon pehmeän puolen yksityiskohtia, kuten Takamäen pienet juttutuokiot vaimonsa kanssa, löytökoira-sivujuoni, kahden etsivän romanssinpoikanen, kiihkeissä tilanteissa ilmenevät viittaukset siihen, että muutkin poliisit tosissaan välittävät toisistaan, vaikka pinta onkin karaistunut...
Esiintyminen on paikoin vähän kankeaa, esimerkiksi ei-niin-vakuuttavat tiuskimiset tutkijaryhmän palavereissa, mutta kokonaisuudessaan sarja on ollut piristävä lisä Maikkarin tarjontaan. Pakko tunnustaa, että kyllä siihen on jo jäänyt koukkuun.