Läheisellä ystävälläni todettiin n 5,5 vuotta sitten vakava kuolemaan johtava kasvain väliaivojen takaosassa. Kasvainta oli mahdotonta poistaa ja hänelle annettiin elinennustukseksi noin 4-5 vuotta. Ystäväni halusi vakavissaan kuolla, koska tiesi joutuvansa elämään loppu ajan sairaalassa kipuja kärsien. Hän ei kuitenkaan saanut henkilökunnan suostumusta. Nyt hänen edesmentyään pohdinkin, että jokaisella on oikeus välttää kipu ja kaamea kärsimys. Eutanasia pitäisi laillistaa omakohtaisen kokemukseni tuella puolustaen!
eutanasialakiin muutos!!
ystävän menettänyt
151361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen samaa mieltä, ehdottomasti. Isäni kuoli perjantai aamuna mahasyöpään, joka oli levinnyt imusolmukkeisiin keuhkojen taakse ja hermoihin, maksaan jne. Tuskat olivat epäinhimilliset!! Hän oli tajuton kivusta, tuskanhiki otsalla...
kyllähän eutanasia joissakin tapauksissa olisi minunkin mielestäni oikea vaihtoehto, mikäli se olisi potilaan ehdoton tahto ja tauti vakava, ei-parannettavissa. en kuitenkaan haluaisi, että eutanasiasta voisi päättää pian sairauden puhjettua, sillä alku saattaa olla hankala ja masentava, mutta elämästä voi löytää elämisen arvoisia asioita hieman myöhemmässä vaiheessa, kun saurauteensa on "sopeutunut". eutanasiassa on myös joitakin "mutkia matkassa", sen kanssa saatettaisiin toimia joissakin tapauksissa väärin. yli 5 vuotta elämää, jota ei tahdo elää sairaalassa on kyllä todella pitkä aika, eikä sitä kellekään toivo. onneksi kipua pystytään nykyään melko hyvin lääkitsemällä poistamaan.
Se alkaisi mennä niin, että jokaista vanhaa alettaisiin lopulta katsoa vähän sillä silmällä. Mielestäni se, että yritetään lisätä mahdollisuutta loppuvaiheen nukuttamiseen, olisi hyvä vaihtoehto. Siis voisi olla päiviä nukutettuna. Välillä herätettäisiin vaikka syömään.
Kipua hoidetaan tämän päivän Suomessa erittäin huonosti ja vajavaisesti!
Etenkin vaikeaa kipua, esim. syöpäpotilaalla!
Kyllä tulehduskipulääkettä annetaan, mutta morfiinityyppisten kanssa on nuoret hoitajat ja lääkärit liian varovaisia. Pelätään aiheutettavan riippuvuutta!!
Joten huonoa omaatuntoasi tyynnytelläksesi sinä ja sinun kaltaiset tuudittelevat, että " kyllä kipuja hoidetaan..." . Pah, sanon minä.
Toinen asia vielä: PELKKÄ TOIVOMUS, , ettei kukaan joutus vuosikausiksi vaikean sairauden takia laitoshoitoon, loppuiäkseen, ei paljon lohduta.
Ihmisiä kuitenkin joutuu vasten tahtoaan erilaisiin hoitolaitoksiin, kuolemaa odottelemaan. Se on tosiasia. Toivomus ei aina auta, vaikka miten haluttais suorilta jaloilta lähteä....
Kannatan eutanasiaa vahvasti.
ja olen muuten hoitsu myös. Se mihin se raja vedetään on kieltämättä vaikea päätös enkä siksi ala sitä tässä sen enempää miettimään, mutta alkuperäisessä kirjoituksessa mainittu tapaus kuuluisi ehdottomasti "sallittuihin" tapauksiin. Ei tietenkään heti sairauden toteamisen jälkeen, mutta silloin kuin laitoshoito tulisi kyseeseen eikä potilas löytäisi enää elämän mielekkyyttä. Kenenkään ei pitäisi kuolla tuntien hirveää tuskaa.
MInun isäni ei pystynyt enää syömään, vaika oli tajuissaan välillä.
Onneksi eivät laittaneet enää ravintoliuosta suoneen, se olisi ehkä pitkittänyt hänen kärsimyksiään..
Morfiinitkaan eivät poista kipua kokonaan, eivät ainakaan isäni kohdalla, kun syöpä oli levinnyt hermoihin.. Hän sai kuitenkin morfiinia tunnin välein koko edellisen yön ennen kuolemaansa niinkauan kun pystyi vaikeroimaan. Kun hän sitten ei enää pystynyt ilmaisemaan itseään, olivat ilmeet ja kylmä hiki otsalla merkki siitä että hän kitui.
Ja miten hän muutamaan päivää aiemmin jo oli toivonut ääneen kuolevansa jotta pääsisi tuskista.
Eläimetkin armahdetaaan siinä vaiheessa kun niiden elämä on pelkkää tuskaa.
Kenties voitaisiin laatia sellainen poikkeuslaki, että läheisen kärsiessä saisi turvautua eutanasiaan.
Voisiko eutanasian eli surmaamisen tehdä vaikka lähiomainen niin henkilökunta ei ahdistuisi surmaamisesta? Toisaalta jos haluaa kuolla kipujen vuoksi niin silloin lääkitys ei ole ollut tarpeeksi tehokasta. Jos tilanne vaikuttaa toivottamalta niin itsemurha on myös yksi ratkaisu ja siihen luulisi olevan ymmärtämystä myös omaisten osalta.
Miten ihminen joka ei pysty enää nostamaan kättäänkään, syömään, puhumaankaan pystyisi itsensä tappamaan? Ja tämä kaikki pelkästä kivusta, kun morfiini ei enää tehoa. Pelkkää vaikerointia, tuskan vääristämät kasvot tunnista toiseen...
Minä tytär olisin päästänyt hänet tuskista aikaisemmin, jos joku olisi minulle piikin ojentanut.
Keskustelin aikoinaan miestäni hoitaneen lääkärin kanssa, mieheni tilanteesta, ennen hänen kuolemaansa. Ja kyllä sairaaloissa hoidetaan tuota "kivunlievitystä" niin, että kuolevan kuolemaa joudutetaan lääkkeillä niin, että hän tavallaan ”nukkuu” pois kärsimästä, jos toivoa ei ole.
Minä katsoin viikko sitten vierestä tätä isäni kärsimystä. Morfiinia ei annettu kun raja tuli täyteen, ja hengitys lamaantuisi siihen. Tätä kidutusta jatkui lähes vuorokauden, ennen kun isäni sai sen viimeisen lamaannuttavan piikin. Ja todellakin näin vierestä tämän kaiken, pyysin lääkistystä lisää...
Että kaipa se on hoitajistaja lääkäreistäkin kiinni.
Nyt lukee kuolitodistuksessa, että potilas oli terminaalivaiheessa erittäin kivulias ja jatkuvia läpilyöntikipuja oli kaiken aikaa...
että se siitä.
Omaiseni kohdallani asia hoidettiin juuri noin, että kipulääkitystä lisättiin loppuvaiheessa niin paljon, että lopulta hengitys hidastui/lamaantui ja hänen sydämensä pysähtyi hapenpuutteen takia. Koska tilanteessa ei ollut enää mitään tehtävissä. Omaiseni oli esittänyt aikoinaan pyynnön, että hänen elintoimintojen on toimittava omaehtoisesti. "Koneellinen" apu oli kielletty.
Niin se tehtiin isänikin kohdalla. Hänen hengityksensä lamaantui morfiinista ja vasta sen jälkeen sydän pysähtyi. Minusta hän sai kuitenkin aivan liian kauan kärsiä noita tuskia. Sietämätöntä kipua joka vie rajan taakse ajoittain ja sitä kestää tunnista toiseen... Se on varmasti ollut isälleni pitkä aika...
Lääkärit pelkäävät vastuuta tässä asiassa. Voimakkaiden kipulääkkeiden (morfiini yms.) annostelu on yksilöllistä, eikä aina voida tietää miten suuren annoksen potilas sietää. Periaatteessa siis joku voi nostaa syytteen hoitovirheestä potilaan kuoltua, vaikka morfiinia oli annosteltu sillä periaatteella että kipujen lievitys on riittävää.
Vastuutaan pakoileva lääkäri jättää siis mieluummin tehokkaan kipujen lievityksen toissijaiseksi, ettei tapahtuisi kuolemaa missä lopullinen kuolinsyy olisi tulkinnanvarainen.
Esimerkiksi Hollannissa eutanasiasta voidaan puhua vapaasti, potilaan ja omaisten kanssa. Kun diagnoosi ja todennäköinen kuolemaan johtava sairaus on tiedossa, otetaan asia esille silloin kun potilas on vielä hyvissä voimissa. Omaisten ja hoitohenkilökunnan kanssa kirjataan asiat virallisesti paperille. Tarkoitus on että mietintäaikaa jää potilaallekin riittävästi. Missä tilanteessa potilas haluaa että hänen elämäänsä ei pitkitetä ja minkälaisten oireiden ilmaantuessa potilas haluaa että kuolemaa jopa avustetaan. Tärkeintähän tässä on avoimuus ja se että nuo asiakirjat ovat jälkeenpäinkin päivänvaloa kestäviä.
sen pitäisi olla Suomessakin. Me puhuimme isäni kanssaan tulevasta kuolemasta ihan avoimesti, kun tiedossa oli se, etei parantavaa hoitoa enää ole, on vain kivun lievitystä ja kuolema. Isäni toivoi vain ettei joutuisi kokemaan suuria tuskia. Joutui kuitenkin liian pitkään.
Ymmärrän lääkäreitä, jotka pelkäävät syytettä, mutta potilaan tuska, joka on sietämtöstä, loppumatonta ja vain pahenevaa ilman toivoakaan on ihmiselle yksinkertaisesti liikaa.
Tähän lakiin tarvittaisiin muutoa. Olen itse snonut lähimmäisilleni, että jos joskus oletn tuossa tilassa ei tarvitse epäröidä, vaan lopettaa tuskani sillä keinola mikä vain on mahdollinen.. toivottavasti laillinenkin siinä vaiheessa. Samaa toivoi isäni etukäteen..
Näen silmissäni yhä päivättäin vain hänen tuskansa.. Se oli jotain aivan kauheaa..