teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy"
Eräs nuori evankelista kyseli hieman masentuneena opistonjohtajalta "Missä lienee vika, kun olemme toverini kanssa mielestämme ahkerasti evankelioineet kyläkuntaa, mutta ei kukaan ole tullut uskoon"
Opistonjohtajan vastaus oli lyhyt mutta varsin opettavainen.
"Muista, tyttö, ettei sirppi kädessä kylvetä."
Hän tarkoitti, että paikkakunnalla oli meneillään "kylvövakkojen" eli kylvämisen aika, ei ehkä vielä leikkamisen.
Tiedän, että monet uskovat arkailevat ottaa sirppiä käteensä ja ryhtyä leikkaajiksi. He kokevat, ettei heidän armoituksensa ja taitonsa riitä elon leikkaamiseen, mutta kylvövakka on sopivampi työväline.
Kyllä elon Herra mielellään jakaa kylvövakkoja ja iloitsee jokaisesta, joka suostuu selllaisen käsiinsä ottamaan, antaapa vielä kylväjälle siemenenkin vakkaseen, kuten Jes. 55:10 mainitsee.
Vieläpä Herra on luvannut hoitaa kastelunkin kylvömaallemme ja antaa kasvun.
Meillä jokaisella on vaikutusalamme, viljelysarkamme täällä maailman suurella pellolla.
Tärkeintä ei ole se, miten suuri vaikutusalamme on, vaan se, miten tehokkaasti viljelyä suoritetaan.
Kullakin meillä on perhe-ja sukulaispiirimme, naapurimme, työtoverimme, asiakas-, kaveri-ja tuttavapiirimme ja niin edelleen. Kyllä meillä on sarkaa. Emmehän halua jäädä makailemaan pientareelle.
Hyvää evankeliumin siementä on taas tarjolla vakkasiimme. Paljon on hyviä lehtiä joulun aikana tarjolla. Pakatkaamme vakkasiimme pajon siementä, on kylvöjen aika.
Kylväjät ovat taas joulun alla liikkeellä ja ovat siunanneet Taivaan Isän rakkaudella laukkunsa.
Elämme todella nyt kylvön aikaa, joka meidän tulee osata käyttää tehokkaasti sielujen pelastamiseksi luottaen Sanan lupauksiin.
Katkelma kirjoituksesta oli erään henkilön joka on kylvötyöhön pestautunut. Teksti löytyy Ristin kansa no 10/2006
Kultalyhde on myös helluntaikansan myydyin lehti joka on ollut vuodesta 1962 suomen kodeissa luettavissa.
Uskolliset lehtimiehet ovat näin saaneet viedä ilosanomaa aina kotien oville saakka.
Muista kun eräs uskollinen pariskunta lähti kiertämään lehtien kanssa ovelta ovelle.
He kertoivat että oli monta ihmistä joka jo odotti lehteä kotiin saapuvaksi, niin rakkaksi se oli vuosien varrella tullut. Kuinka monia hetkiä vietettiin myös kodeissa jutustellen, rukoillen.
Joillakin ihmisillä oli vain sitä aikaa, ja iloitsivat kun joku muisti heitä käydä katsomassa.
Kuinka monta kylväjää on jo siirtynyt täältä ajasta ikuisuuteen. Eräänä päivänä nämä kylvöt sitten paljastuvat, mikä on se määrä mitä näillä lehdilläkin on tavoitettu ihmisiä ja monella muulla tavalla.
Luoetetaan Sanan lupauksiin, minkä Herra on avannut, sitä ovea Häne ei sulje. ystävät kalliit, te jotka kylvätte, muistakaa, Herra on luvannut maksaa taivaassa palkkanne. Olkoon laukussamme paljon siementä joka saavuttaa nälkäiset ja kaipaavat sydämet.
Eräs nuori evankelista kyseli hieman masentuneena opistonjohtajalta "Missä lienee vika, kun olemme toverini kanssa mielestämme ahkerasti evankelioineet kyläkuntaa, mutta ei kukaan ole tullut uskoon"
Opistonjohtajan vastaus oli lyhyt mutta varsin opettavainen.
"Muista, tyttö, ettei sirppi kädessä kylvetä."
Hän tarkoitti, että paikkakunnalla oli meneillään "kylvövakkojen" eli kylvämisen aika, ei ehkä vielä leikkamisen.
Tiedän, että monet uskovat arkailevat ottaa sirppiä käteensä ja ryhtyä leikkaajiksi. He kokevat, ettei heidän armoituksensa ja taitonsa riitä elon leikkaamiseen, mutta kylvövakka on sopivampi työväline.
Kyllä elon Herra mielellään jakaa kylvövakkoja ja iloitsee jokaisesta, joka suostuu selllaisen käsiinsä ottamaan, antaapa vielä kylväjälle siemenenkin vakkaseen, kuten Jes. 55:10 mainitsee.
Vieläpä Herra on luvannut hoitaa kastelunkin kylvömaallemme ja antaa kasvun.
Meillä jokaisella on vaikutusalamme, viljelysarkamme täällä maailman suurella pellolla.
Tärkeintä ei ole se, miten suuri vaikutusalamme on, vaan se, miten tehokkaasti viljelyä suoritetaan.
Kullakin meillä on perhe-ja sukulaispiirimme, naapurimme, työtoverimme, asiakas-, kaveri-ja tuttavapiirimme ja niin edelleen. Kyllä meillä on sarkaa. Emmehän halua jäädä makailemaan pientareelle.
Hyvää evankeliumin siementä on taas tarjolla vakkasiimme. Paljon on hyviä lehtiä joulun aikana tarjolla. Pakatkaamme vakkasiimme pajon siementä, on kylvöjen aika.
Kylväjät ovat taas joulun alla liikkeellä ja ovat siunanneet Taivaan Isän rakkaudella laukkunsa.
Elämme todella nyt kylvön aikaa, joka meidän tulee osata käyttää tehokkaasti sielujen pelastamiseksi luottaen Sanan lupauksiin.
Katkelma kirjoituksesta oli erään henkilön joka on kylvötyöhön pestautunut. Teksti löytyy Ristin kansa no 10/2006
Kultalyhde on myös helluntaikansan myydyin lehti joka on ollut vuodesta 1962 suomen kodeissa luettavissa.
Uskolliset lehtimiehet ovat näin saaneet viedä ilosanomaa aina kotien oville saakka.
Muista kun eräs uskollinen pariskunta lähti kiertämään lehtien kanssa ovelta ovelle.
He kertoivat että oli monta ihmistä joka jo odotti lehteä kotiin saapuvaksi, niin rakkaksi se oli vuosien varrella tullut. Kuinka monia hetkiä vietettiin myös kodeissa jutustellen, rukoillen.
Joillakin ihmisillä oli vain sitä aikaa, ja iloitsivat kun joku muisti heitä käydä katsomassa.
Kuinka monta kylväjää on jo siirtynyt täältä ajasta ikuisuuteen. Eräänä päivänä nämä kylvöt sitten paljastuvat, mikä on se määrä mitä näillä lehdilläkin on tavoitettu ihmisiä ja monella muulla tavalla.
Luoetetaan Sanan lupauksiin, minkä Herra on avannut, sitä ovea Häne ei sulje. ystävät kalliit, te jotka kylvätte, muistakaa, Herra on luvannut maksaa taivaassa palkkanne. Olkoon laukussamme paljon siementä joka saavuttaa nälkäiset ja kaipaavat sydämet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että toit tuon kylvämis ja leikkaamis asian esille. Todellakaan, meidän ei tarvitse lannistua, vaikka emme itse täällä näkisikään kylvämisemme tulosta, sillä kylväjä on toinen, leikkaaja toinen. Taivaassa saamme tuloksen nähdä.
Toivottavasti taivaan aitat ovat täynnänsä ja kukaan ei jäisi ulkopuolelle, tämä olisi sydämeni rukous.