tuli mieleeni laittaa tänne ajatusta tuolta toiselta palstalta jossa käsiteltiin isää.
OLISIKO SINULLA KERTOA yksi henkilökohtainen muisto/kokemus siitä, mikä on/oli PARASTA sinun "maallisessa" isässäsi? Se voi olla ihan tavallinen ja arkinenkin asia. Saisinko vielä pyytää, että sovitat kokemuksesi/muistosi melko lyhykäisesti. Kiitos. :)
OLISIKO SINULLA KERTOA yksi henkilökohtainen muisto/kokemus siitä, mikä on/oli PARASTA sinun "maallisessa" isässäsi? Se voi olla ihan tavallinen ja arkinenkin asia. Saisinko vielä pyytää, että sovitat kokemuksesi/muistosi melko lyhykäisesti. Kiitos. :)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minulla on valtavan ihana ja vapaa ja rakkautta täynnä oleva suhde Jeesukseen. Olen huomannut, että monet eivät ikinä tätä saavuta.
Joskus olen ajatellut, että Jumala viisaudessaan antoi minun syntyä perheeseen, jossa isä oli huumorintajuinen ja rakasti lapsia näyttäen jokaiselle lapselleen rakkautta, aivan kuin jokainen lapsi olisi ollut erityinen.
Siitä saan kiittää isääni, että hän kykeni heijastamaan sen verran, kuin maanpäällä voi heijastaa, sitä samaa rakkautta, jota Jumala meille antaa. Olemme jokainen Isälle erityisiä.
Minulla olisi paljon kerrottavaa isästäni, mutta halusin tässä yhteydessä tuoda vain tuon edellä kirjoittamani, vaikka se pikkasen ohittaa aihetta.
Minun maallinen isäni kuoli ennen syntymääni, joten hänestä en voi kertoa, muuten kertoisin kuulopuheita.
Isänäni pidin siitä edestä äitini isää, siihen aikaan elimme maalla ja meitä oli serkuksiakin saman katon alla.
Voin sanoa, että elin turvallisessa ilmapiirissä, vaikka pappani ei niin uskon asiosta piitannu, kuunneltiin radiosta pyhäpäivän aamuna jumalan-palvelus, en kotonani kuullut kirosanaa koskaan, eikä kukaan riidellyt, mutta minusta silti kasvoi suvun musta-lammas.
Äitini tosin rukoili puolestani ja sain käydä hänen kanssaan kotikokouksissa, joissa sanan siemen kylvettiin minunkin sydämmeeni.
Eli näin sain sit aikuisena löytää Isän elämääni.
vuosina -39 - 45, olin itse silloin n. 4 vuotias, iskän lähtiessä sotimaan kodin,uskonnon, ja isänmaan puolesta.
Juuri kun olisi/mme tarvinneet häntä kipeimmin, siinä mieliinpainuvin muisto isästä.
Lomallakin kävi ainosataan 3 kertaa koko 5/6 vuoden aikana ????
Muistaakseni päissään joka kerta, no sen ymmärrän nyt, kun hetkeksi pääsi "sieltä jostain" vapauteen ja turvaan, niin ,niin toki sen ymmärrän !
Oli hän kuitenkin oma isäni !
Rauha hänen sielulleen ja muistolleen !
vuonna 1904 syntynyt, sotilaspassin mukaan 194 cm pitkä ja oman muistini mukaan hoikka mies. Isäni kuoli muutamia viikkoja ennen Talvisodan alkamista loka-marraskuun vaihteessa syksyllä 1939 sydänlihastulehduksen aiheuttamaan sydämen pysähdykseen.
Olin silloin viisivuotias, ja minulla on varhaisimmat muistikuvat kolmevuotiaasta asti, jolloin ukkini, isäni isä kuoli. Kaikki muistikuvani ukistani ja isästäni ovat sylikokemuksia, kun sai juosta heidän eteensä ja kun ojensin käteni heitä kohti, nostivat he vyötäröstä minua pidellen syliinsä.
En oikein ymmärtänyt, mitä isäni kuolema merkitsee, heräsin vain äitini parkumiseen, kun hän löysi isäni eräänä aamuna vierestään kuolleena. Minä poika vain ihmettelin, miten rauhallisena isä siinä nukkuu.
Äidilleni jäi neljä lasta hoidettavaksi, puolesta kahdeksaan vuotiaita. Talvisodan alettua nuorin äitini veli — enoni, vei minut äitini äidin hoidettavaksi kotiinsa. Eno oli 1921 syntynyt ja asui vielä itsekin kotonaan.
Eno otti minut usein mukaansa kauppa- ja työasioilleen jotka hän teki yleensä ratsastaen, kun siellä tiet olivat yleensä kehnonpuoleisia. Aivan lähimmissä naapureissa hän kävi polkupyörällä ja minä sain istua tangolla, jos tarakalla oli tavaroita.
Ehdin kiintyä enooni ja omaksuin hänet kaiketi niin kuin isäkseni. Hän puheli minulle usein jotakin, josta en enää muista mitä, mutta kaiketi vain oman ja minun aikani kuluksi. Sen sijaan hänen laulamiaan lauluja muistan vieläkin useita. Minulle tuli haikea olo, kun hänen piti lähteä asepalvelusta suorittamaan ja joutui sieltä suoraan rintamalle sotimaan.
Elokuun loppupuolella 1941 istuin eräänä iltapäivänä äitini kotitalon länsipuolella ilta-auringon lämmittäessä, kun lähimmän naapurin nuori emäntä toi takaisin tätini ja isoäitini enolle lähettämää postipakettia, joka ei enää kelvannut vastaanotettavaksi, koska siellä postissa oli jo luettelot rintamalla kaatuneista henkilöistä.
Tätini — iältään alle kahdenkymmenen — ja nyt jo leski — alkoi parkua, ja minäkin itkin todella suruissani. Vain yksi oli joka ei näyttänyt itkevän — enoni oma äiti, jolle oli katkera pala se, kun eno otti puolisokseen orthodoksisen vaimon, kun isoäitini oli luterilainen! Vajaan kahden vuoden sisällä olin menettänyt minulle rakkaan isän ja enon, sekä vajaa neljä vuotta aikaisemmin ukin.
Onko jotenkin oman isän alkoholismilla syy-yhteys ihmisen helluntailaisuuteen? Tuntuu, että voiis olla - sen verran monta juopon isän lasta teissä hihhuleiksi hurahtaneissa on. Siis rupeatte hellareiksi, koska teillä on kaunoja omalle usein luterilaiselle isäkllenne ja haluatte kostaa olemalla "parempia", kuten mm. Ritari.
On minunkin isäni ollut sodassa. Ei minust tai muistakaan perheessäni ole silti helluntailaisia tai muutenkan hurahtaneita tullut.
-ei ole keskenään mitään tekemistä,-mistä sinä olet elämälle noin katkera?
-miksi et hyväksy omalle kohdallesi pelastusta Kristuksessa,-eihän sillä asialla sinänsä ole mitään tekemistä varsinaisesti,helluntailaisuuden kanssa !
-kysehän on oman sielusi autuudesta,eikä mistään muusta !
kysymys on aloituksessa, mitä hyvää kerrottavaa sinulla on omasta isästäsi. Eikä arvioilla kenenkään uskoontulemisia ja kaunoja omia isiään kohtaan. Pelastus ei tule huonoista ihmissuhteista, kyllä se on aina Jumalan teko, meitä kaikkia kohtaan, kysymys on kuka haluaa uskoa evankeliumin totuuden ja ottaa sen vastaan.
Jos et löydä muuta kuin irvailuja toisten prehesuhteista, niin ole hyvä ja jätä väliin.
Jos et löydä viesteisytäni mitään muuta kuin tuota teidän pelastushorinanne tarjoamista, ole hyvä ja jätä kommentoimatta. Minä en ole missään hädässä eikä minua tarvitse YHDENKÄÄN helluntailahkolaisen pelastaa mistään. Teidän juttunne ovat VAIN ihmisten valheita hyväuskoisille, joihin en kuulu KOSKAAN, koska olen nähnyt sen ihmisvihan, joka lahkonne oppiin sisältyy.
Pelasta itsesi ja jätä helluntailaisuus.
itsensä pitäisi pelastaa? Itseään ei kukaan voi pelastaa, mutta Jeesus voi. Ihminen joka ei ole sisällä Jeesuksessa, ei voikaan tajuta sen merkitystä mitä Hän omilleen antaa.
voimme pelastua, mutta se onnistuu vain yksin ja ainoastaan tässä olevan Raamatun Sanan pohjalta.
Apostolien teot
7:24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Kuulehan nyt Hansutuulia: minun puolestani saat ihan vapaasti olla sisällä Jeesuksessa (Miten ammoin kuolleen ihmisen sisällä voi olla?), hihhuloida ja kaikkea muuta vastaavaa. Sinun olisi kuitenkin hyvä siitä huolimatta pelastautua LAHKOSI tietoa ja tasapuolista asennetta vastustavasta ilmapiiristä. Itsekin olet kierosti "kertonut" muka kaiken käännytysprojektista, jota suunnittelette kouluihin - etkä kuitenkaan ole kertonut mitään konkretiaa. Siis vänkyröit ja valehtelet jopa itsellesi, koska sinulle on tärkeää päästä saastuttamaan viattomien lapsosten mieliä jopa kouluihin. Heidät tulisi mieluiten pelastaa aivopesun vaaralta, tuli se miltä taholta tahansa. Ette te ainoita käännytyshaluisia ole, mutta taitavasti te toimintanne naamioitte muka opetushallituksen projektiksi - jota mitä ilmeisimmin ei ole olemassa, koska täsmentävää hankenimeä et suostunut koskaan kertomaan!
Jeesus saa olla sinulle merkittävä, se ei muita varmaan haittaa. Älä kuitenkaan kehtaa tyrkyttää lahkoasi ainoana elämisen mahdollisuutena muille. Katsos meitä MONIARVOISESSA yhteiskunnassa mieluummin eläviä on sentään myös hyvin paljon.
Pelastaudu sinäkin valehtelun ilmapiiristä. Lopeta luuleminen, perehdy TIETOON. Aloita vaikkapa asiatiedosta, joka koskee sitä, mitä nykyisen peruskoulun opetussuunnitelma sisältää siinä kohdassa, missä puhutaan arvokasvatuksesta. Huomaat, ettei lahkosi "vierailuprojekti" käännytyksin suolattuna ole sopiva kouluihin. Ihmettelen niitä rehtoreita, jotka teidät päästävät käännyttämään. Ihmettelen vakavasti, sillä he tekevät virkavirheen, jos tietävät tavoitteenne teidän tullessanne kouluun "kertomaan helluntailaisuudsta" = vietelemään viattomia lahkohuumeen orjuuteen.
minkälaisia ihmisiä on tänäpäivänä koulumaailmassa!
Tuo kirjoitus totisesti kertoo ihmisestä mikä on miehiään. Onneksi lapsemme ei ole sinun koulussasi.
Tuollainen puhe ei kuulu mihinkään opettajakunan huulille. Tällaisen tekstin kun esittäisi sinun opettajillesi, mitähän mahtaisivat sanoa. :(
Kirjoittelet täällä panetellen uskovia, mutta Raamattu ei kiinnosta. Jätä rauhaan uskovat, ja vaihda kiiruusti osasto josta saat asioillesi kuulijakuntaa. Tuollainen käytös ei ketään kiinnosta.
Olisi muuten TOSI mukava tietää, MIKÄ minun sanomassani ei muka sovi opettajan huulille? MITÄ en saa sanoa yksityishenkilönä, koska olen opettaja? MIKÄ on se, mistä sinä nyt taas "järkytyit"? Sekö se kiikastaa, että sanon asiat niiden oikeilla nimillä ja vaadin sinuaKIN vastuuseen omista jutuistasi?
En muuten sano viestissäni, ettei Raamattu kiinnosta. Mistä mahdat senkin huuhaa"tiedon" raas ottaa?
Kun sanoo käännytystä käännytykseksi, panettelee. Kun vaatii konkretisointia, sa kuulla itse olevansa sopimaton omaan ammattiinsa. Niin: TUOTA se on se Hansutuulia "keskustelu"!
Puhutaanpas nyt asiaa, arvoisa Hansutuulia. Osaatkos?
jätä minut rauhaan. En kaipaa vääntöä kanssasi jos sinä et tahdo uskoa Jeesukseen, se on sinun asiasi.
Ei tarvitse kaivella koko ajan asioita ja vääntää niitä joka aloituksessa. Tämäkin oli tarkoitettu sitä varten mitä kullekkin on jäänyt hyviä hetkiä omasta isästään. Mutta sinä aloit vääntämään jälleen kerran kouluasioita ja syyttämään lasteni saastutuksista. Osoitit jälleen kerran huonoa makua keskustelu taidostasi. :(
Pilaat ja mustennat ihmisten mielet kokoaikaisila panetteluillasi. Eikö olisi syytä jo vähän katsoa itse sinne peiliin. Kysy hiljaa itseltäsi, oliko tämä kirjoitus minua kohtaan hyvä ja asiallinen, oliko siinä tekstissä toiselle ihmiselle sellaista mitä jatkossakin kannattaa vaalia, voiko sinun läheisyydessäsi viihtyä tuonlaisen tekstin jälkeen. Jos olet sitä mieltä että voi, sanon sen jälkeen että tarkista uudestaan suuntaviivasi ja opettele käytöstapoja.
Tässä ketjussa otin kantaa Ritarin kommenttiin. SINÄ itse halusit keskustella kanssani, joten katselepas taas peiliin. Jätä itse minut rauhaan äläkä kommentoi minun sanomisiani, kun ne tasapuolisuuden vaatimuksellaan ja käännyttämisen vastustuksellaan niiiiin kovasti sinua järkyttävät.
MITEN oma keskustelunavauksesi minun suuntaani siis muka oli hyvä ja asiallinen? MITEN se oli asiallista, että nollasit näkökulmani, jossa totean, että lahkolaisten tulee pelastua huuhaalta? Oliko SE siis asiakkista keskustelutekniikkaa vai helluntailaisen linjan mukaista "mä oon oikeessa, Jeesus, Jeesus, mä oon oikeessa, Jeesus" -keskustelutekniikkaa, jossa MITÄÄN ei perustella tai mistään omista sanomisista ei kanneta vastuuta?
MIKÄ sinä oletkaan puhumaan minulle käytöstavoista.... =)) Sinusta kun jopa vietteleminen on hyvää käytöstä ja mainiota moraalia.... =(
=))
vastasin vain sinun tekstiisi enkä siihen mitä Ritarille vastasit.
Joten en aloittanut muuta kuin siihen kysymykseen , mistä meidän tulee pelastautua. Joten tarkista, ennenkuin vedät Ritaria tähän mukaan :( :(
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000021203484
tämän aloittajan viestiin, käsittääkseni se ei ollut ritarin kirjoitus.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000021202290
Jahas: et siis aloittanut keskustelua kanssani, vaikka SINÄ itse kysyit minulta sitä, mitä kysyit. Et ilmeisesti ole kovin hyvä lukija, jos nyt alat inttää jopa msemmoista, että MINÄ sotken Ritarin sinun ja minun väliseen keskusteluun. En sinun nryöppysi saatuani ole sotkenut Ritaria mihinkään: sanoin VAIN sen, että SINÄ ITSE halusit keskustella minun kanssaini, koska ITSE sotkeennuuit vastineeseen, jonka suuntasin Ritarille, en sinulle lainkaan. Siis: Kuka meidän kahden välisen keskustelun aloitti? Vastaa tähän nyt rehellisesti äläkä taas venkoile.
Olet yhä erinomainen lahkosi kuva. Kiitos, Luoja, Hansutuuliasta...
Miten tuo muuttaa sen tosiasian, että SINÄ halusit kysyä MINULTA ja nyt vaadit minua jättämään sinut rauhaan, vaikka itse et pysty jättämään minua rauhaan vaan aloitit kysyen?
etten ole kanssasi aloittanut keskustelua. Luehan nyt uudestaan missä niin olen väitänyt.
En sotkeutunut siihen mitä ritarille olit vastannut , vaan vastasin siihen tekstiin jokan olit tuolle nimettömälle vastannut. Eli tähän tekstiin vastasit.
pitääkö aina lähteä
Kirjoittanut: tuolle linjalle 11.11.2006 klo 11.07
kysymys on aloituksessa, mitä hyvää kerrottavaa sinulla on omasta isästäsi. Eikä arvioilla kenenkään uskoontulemisia ja kaunoja omia isiään kohtaan. Pelastus ei tule huonoista ihmissuhteista, kyllä se on aina Jumalan teko, meitä kaikkia kohtaan, kysymys on kuka haluaa uskoa evankeliumin totuuden ja ottaa sen vastaan.
Jos et löydä muuta kuin irvailuja toisten prehesuhteista, niin ole hyvä ja jätä väliin.
Poikalapsi vastasi
Jos et löydä viesteisytäni mitään muuta kuin tuota teidän pelastushorinanne tarjoamista, ole hyvä ja jätä kommentoimatta. Minä en ole missään hädässä eikä minua tarvitse YHDENKÄÄN helluntailahkolaisen pelastaa mistään. Teidän juttunne ovat VAIN ihmisten valheita hyväuskoisille, joihin en kuulu KOSKAAN, koska olen nähnyt sen ihmisvihan, joka lahkonne oppiin sisältyy.
Pelasta itsesi ja jätä helluntailaisuus.
Ja sitten minä vastasin näin:
Mistäs uskovien
Kirjoittanut: hansutuulia 11.11.2006 klo 12.43
itsensä pitäisi pelastaa? Itseään ei kukaan voi pelastaa, mutta Jeesus voi. Ihminen joka ei ole sisällä Jeesuksessa, ei voikaan tajuta sen merkitystä mitä Hän omilleen antaa.
Minä en siis sinun ja ritarin väliseen keskusteluun kommentoinuta lainkaan.
Vain ja ainoastaan tuon nimettömän ihmisen kirjoitukseen johan vastasit niin ikävästi, etten voinut olla kysymättä sinulta mistä uskovan helluntalaisen tulee pelastautua.
Muut ovat pysyneet aiheessa, mutta sinä alat venkoilemaan, jälleen kerran.
Sinä vastasit Ritarin asialliseen muistoon isästään, johon sinä ilkeästi vihjailit näin:
koska teillä on kaunoja omalle usein luterilaiselle isäkllenne ja haluatte kostaa olemalla "parempia", kuten mm. Ritari.
Poikalapsi kirjoitti:
Onko jotenkin oman isän alkoholismilla syy-yhteys ihmisen helluntailaisuuteen? Tuntuu, että voiis olla - sen verran monta juopon isän lasta teissä hihhuleiksi hurahtaneissa on. Siis rupeatte hellareiksi, koska teillä on kaunoja omalle usein luterilaiselle isäkllenne ja haluatte kostaa olemalla "parempia", kuten mm. Ritari.
On minunkin isäni ollut sodassa. Ei minust tai muistakaan perheessäni ole silti helluntailaisia tai muutenkan hurahtaneita tullut.
__________________________________
Luuletko todellakin että uskoontuleminen on kostoa ja esittää parempaa.
Voi hyvät pyssyt!
Minun isäni on minulle vieläkin erittäin rakas, vaikka on kuollut. Ymmärrän miksi hän alkoholia ottaessaan käyttäytyi äitiä kohtaan niin kuin teki. Isän sodan kauhut eivät ole missään verrattavissa meidän elämässämme. Myöhemmin kun isä sairastui vakavasti sydänvikaan, alkoholi jäi hyvin vähälle. Meillä alkoi aivan uusi elämä, myöhemmin sairasvuoteella isä sai tulla Jumalan omaksi. Hän sai luovuttaa kaikki tekemisensä joka varmasti oli häntä taakoittanut raskaasti, aina sodasta alkaen.
Minulla ei ole mitään pahaa sanomista, hän eli sen mihin siihen aikaan kykeni, kasvatti viisi lasta ja oli hyvä puoliso vaimolleen.
Koskaan meillä ei ollut puutetta. Isä oli turvallinen ja piti tarpeen tultaessa meidän puoltamme. Viljeli seitsemän henkiselle ruuan pöytään yhdessä perheensä kanssa.
Tuollaiset syytökset kostosta on todella naurettavia.
Jos sinulla vähääkään on inhimillisiä tunteita toisia kohtaan, on viisasta olla arvioimatta miksi joku on tullut uskoon.
Kenenkään uskoontulo ei ole syy yhteys, ainoastaan se on syynä että ihminen on syntinen ja tarvitsee Jumalan armoa, joka pelastaa ja antaa uuden elämän.
Tässä lopuksi, pysy kerrankin asiassa. Sinäkin voisit kertoa isästäsi jotain aloitukseen viittaavaa. Kiitos.
Viiraakos sulla noin pahasti?
kaikille tähän asti jotka olette vastanneet. :)
-sotaveteraani ja kävi läpi kaikki sodat,haavoittui ensimmäisessä sodassa ja sai kranaatinsirpaleita aika määrän kroppaansa,-jalka vammautui jne..
-jalkavammaisena hän sitten kulki polkupyörällä töihin n.20km:n tyämatkan päivittäin..lopulta keräsivät joku veteraanijärjestö sen verran rahaa että sai mopon jolla körötellä..
-lääkäreille oli annettu määräys alentaa invaliditeettiprosentit mahdollisimman pieniksi ja niinpä faijallakin se oli vain 25%..
-mutta ei hän valitellut vaivojaan eikä prosenttejaan vaikka korvaus määräytyikin sen mukaan jne..joskus tuli sitten paperit että pitäis mennä hakemaan uudet lääkärintodistukset jms,prosentin tarkistamiseksi,niin faija kehui että hän ei sinne lähde mitään rukoilemaan,-eikä lähteny ..
-semmosia jääriä ne oli entisajan miehet..
Eipä taida tulla oikein muuta mieleen, kuin että parasta oli kun hän oli poissa kotoa.
Kun hän joutui sairaalaan.
Ihmeellinen oli isän pois lähtökin. Isä tuli uskoon kuukausi ennen kuolmaansa ja sain olla vieressä kun hän pelkäsi kuolemaa. Olin saanut Raamatun Sanat aamulla jossa puhuttiin suulla tunnustamisesta.
Kerroin siis evankeliumin ja isä muuten kysyi, entäs ne muut uskonnot. Siihenkin sain kertoa että on vain yksi Jeesus joka kuoli ja nousi eikä jäänyt hautaan niinkuin muut "jumalat".
Kysyin isältäni saanko rukoilla hänen puolestaan ja hän sanoi että saat.
Kysyin isältäni lopuksi, isä kenen oma sinä olet?
Isäni siihen ykskantaan totes, no kai minä sitten Jeesuksen oma olen. Siis suun tunnustus tuli ja se Sana jonka aamulla olin saanut kävi toteen.
Isän luona kävimme sairaalassa, oli siskon poikani rippijuhla, olimme menossa heidän kotiinsa ja tulimme sairaalan kautta isää katsomaan.
Isä alkoi kertomaan unestaan mitä oli nähnyt.
Hän kertoi kuinka kaikki ostimme mustia vaatteita ja kenkiä. Kysyin isältäni, missä sinä sitten olit. Hän vastasi, en muista.
Siunasimme isäämme mieheni kanssa ja rukoilimme hänen puolestaan. Lopuksi meinasin sanoa isälleni että hei sitten nähdään taas, mutta ne nähdään taas sanat pysäytettiin suussani ja en sanonut niitä, ihmettelin itsekin miksi en niin sanonut.
Isä oli siis ihan hyvänvointinen leikkauksen jälkeen ja lääkäritkin olivat sitä mieltä. Lähdimme rauhassa juhliin.
Lähdimme Konferenssiin vielä samana iltana rippijuhlista.
Aamulla tuli viesti Keuruun konferenssiin, isäni oli saanut sydänpydähdyksen, ja häntä elvytetään parhaillaan. Toinen puhelinviesti tuli veljeni vaimolta, hän soitti että isäsi menehtyi.
Olin onnellinen, siitä että sain vielä siunata isäni Jumalan käsiin.
Sanoin isälleni silloin kun hän tuli uskoon, että sinä odotat sitten meitä siellä kun meidän aikamme tulee.
Niin isä odottaa siellä pelastuneitten joukossa. Odotan sitä päivää kun saan tavata rakkaan isäni jälleen.