Keskusta, kokoomus ja demarit ovat yhdessä ajaneet maamme talouden kuralle jo alkaen 20 vuotta sitten.
80 -luvun puolivälissä Suomen rahamarkkinat vapautettiin ja ulkomaiset sijoittajat/rahoittajat puhalsivat tänne velkarahaa ennennäkemättömän määrän. Aiemmin luoton saanti oli vaikeampaa ja luottojen määrää suhteessa kansan kykyyn tuottaa lisäarvoa kontrolloitiin, eli talous pidettiin tasapainossa. Ulkomaiset sijoittajat tiesivät, että Suomeen uskaltaa sijoittaa, koska täällä on vakaa yhteiskuntajärjestys ja velkojan asema hyvin turvattu. Suomeen puhallettiin kuplatalous työntämällä tänne lainarahaa rutkasti, jolla rakennettiin asuntoja, liikekiinteistöjä, kylpylöitä jne. Omaisuuksien arvot nousivat näennäisesti eli ylikorkeiksi.
Luotonantajat tiesivät entuudestaan jo kokemuksesta tuon kehityksen ja tiesivät, että jossain vaiheessa kansalaisten ja yritysten luottorajat tulevat täyteen, jolloin kupla puhkeaa, kun luotonanto lopetetaan. Näin kävi 90 -luvun lopussa. Esim. kiinteistökauppa pysähtyi kuin seinään, kun luotonanto lopetettiin. Silloin tapahtui se, mitä kuplanpuhaltajat halusivatkin, omaisuuksien arvot romahtivat reilusti käyvän arvon alle, suomalaiset kiinteistöt ja yritykset tulivat halpamyyntiin. Ulkomaiset sijoittajat, pitkälle samat tahot, jotka olivat kuplan puhaltaneet, riensivät sijoittamaan kiinteistöihin (lähinnä liike) ja yrityksiin, joita sai alehintaan. Velat jäi velallisille ja siltä osin, kun velalliset eivät kyenneet maksamaan, pankeille ja sitä kautta valtion taattavaksi. Ulkomaiset sijoittajat saivat siis omaisuuden pilkkahintaan ja kansan velkaiseksi.
Seuraava kierros tehtiin valtion yritysten putsaamiseksi. Velkaantuneet kotitaloudet ja yritykset kaatuivat valtion syliin siltä osin, kun omaisuuden alehintaisesta realisoimisesta ei rahat riittäneet velkojen maksuun. Niinpä ulkomaiset sijoittajat lainasivat valtiolle monta vuotta rahaa yhteiskunnan ylläpitämiseen, näin estäen valtion konkurssin ja samalla saaden valtion tilaan, jossa sen oli pakko alkaa realisoimaan yrityksiään...yllätys yllätys samoille sijoittajillle.
Lopputulos. Suomalaisten monen sukupolven aikana kartuttama kansallisuusvarallisuus, sekä yksityisessä omistuksessa oleva että valtion omistama, siirrettiin ulkomaiseen omistukseen pilkkahinnalla ja velat jäivät kansalaisten maksettaviksi joko suoraan tai välillisesti verojen kautta. On syytä muistaa, että aiemmin, ennen 80 -luvun puoliväliä talousjärjestelmämme oli suojattu markkinatalous, vaikkei suljettu eikä sosialistinen, vaan muun maailman kanssa tasapainoista kauppaa käyvä, pääomaomavarainen valtio.
Silloin, kun tuo monen sukupolven työllä kartutettu kansallisvarallisuus oli suomalaisessa omistuksessa, omissa käsissä, esim. verotus saattoi olla kevyempää, koska myös pääomatuloiksi kertyvä työn tuottama lisäarvo jäi Suomeen ja suomalaisten hyväksi ja toisaalta valtion omistamat yritykset tuottivat voittoa, joka vähensi verotuksen tarvetta. Nyt nuo yritykset tuottavat voittoa ulkomaalaisille, joten se raha virtaa kansantaloudesta ulos ja lisää verotuksen tarvetta. Lisäksi meillä on kuplatalouden lainataakan pääoma- ja korkomenot maksettavana valtion velkana, joihin menee verotuksesta leijonanosa.
Näin yksinkertaisesti putsattiin pienen maan vuosikymmenien työllä kartutettu varallisuus ja tehtiin meistä eräänlaisia orjia. Siinä on ollut mukana niin kokoomus, kepu, demarit, vasemmistoliitto kuin vihreät ja rkp:kin.
80 -luvun puolivälissä Suomen rahamarkkinat vapautettiin ja ulkomaiset sijoittajat/rahoittajat puhalsivat tänne velkarahaa ennennäkemättömän määrän. Aiemmin luoton saanti oli vaikeampaa ja luottojen määrää suhteessa kansan kykyyn tuottaa lisäarvoa kontrolloitiin, eli talous pidettiin tasapainossa. Ulkomaiset sijoittajat tiesivät, että Suomeen uskaltaa sijoittaa, koska täällä on vakaa yhteiskuntajärjestys ja velkojan asema hyvin turvattu. Suomeen puhallettiin kuplatalous työntämällä tänne lainarahaa rutkasti, jolla rakennettiin asuntoja, liikekiinteistöjä, kylpylöitä jne. Omaisuuksien arvot nousivat näennäisesti eli ylikorkeiksi.
Luotonantajat tiesivät entuudestaan jo kokemuksesta tuon kehityksen ja tiesivät, että jossain vaiheessa kansalaisten ja yritysten luottorajat tulevat täyteen, jolloin kupla puhkeaa, kun luotonanto lopetetaan. Näin kävi 90 -luvun lopussa. Esim. kiinteistökauppa pysähtyi kuin seinään, kun luotonanto lopetettiin. Silloin tapahtui se, mitä kuplanpuhaltajat halusivatkin, omaisuuksien arvot romahtivat reilusti käyvän arvon alle, suomalaiset kiinteistöt ja yritykset tulivat halpamyyntiin. Ulkomaiset sijoittajat, pitkälle samat tahot, jotka olivat kuplan puhaltaneet, riensivät sijoittamaan kiinteistöihin (lähinnä liike) ja yrityksiin, joita sai alehintaan. Velat jäi velallisille ja siltä osin, kun velalliset eivät kyenneet maksamaan, pankeille ja sitä kautta valtion taattavaksi. Ulkomaiset sijoittajat saivat siis omaisuuden pilkkahintaan ja kansan velkaiseksi.
Seuraava kierros tehtiin valtion yritysten putsaamiseksi. Velkaantuneet kotitaloudet ja yritykset kaatuivat valtion syliin siltä osin, kun omaisuuden alehintaisesta realisoimisesta ei rahat riittäneet velkojen maksuun. Niinpä ulkomaiset sijoittajat lainasivat valtiolle monta vuotta rahaa yhteiskunnan ylläpitämiseen, näin estäen valtion konkurssin ja samalla saaden valtion tilaan, jossa sen oli pakko alkaa realisoimaan yrityksiään...yllätys yllätys samoille sijoittajillle.
Lopputulos. Suomalaisten monen sukupolven aikana kartuttama kansallisuusvarallisuus, sekä yksityisessä omistuksessa oleva että valtion omistama, siirrettiin ulkomaiseen omistukseen pilkkahinnalla ja velat jäivät kansalaisten maksettaviksi joko suoraan tai välillisesti verojen kautta. On syytä muistaa, että aiemmin, ennen 80 -luvun puoliväliä talousjärjestelmämme oli suojattu markkinatalous, vaikkei suljettu eikä sosialistinen, vaan muun maailman kanssa tasapainoista kauppaa käyvä, pääomaomavarainen valtio.
Silloin, kun tuo monen sukupolven työllä kartutettu kansallisvarallisuus oli suomalaisessa omistuksessa, omissa käsissä, esim. verotus saattoi olla kevyempää, koska myös pääomatuloiksi kertyvä työn tuottama lisäarvo jäi Suomeen ja suomalaisten hyväksi ja toisaalta valtion omistamat yritykset tuottivat voittoa, joka vähensi verotuksen tarvetta. Nyt nuo yritykset tuottavat voittoa ulkomaalaisille, joten se raha virtaa kansantaloudesta ulos ja lisää verotuksen tarvetta. Lisäksi meillä on kuplatalouden lainataakan pääoma- ja korkomenot maksettavana valtion velkana, joihin menee verotuksesta leijonanosa.
Näin yksinkertaisesti putsattiin pienen maan vuosikymmenien työllä kartutettu varallisuus ja tehtiin meistä eräänlaisia orjia. Siinä on ollut mukana niin kokoomus, kepu, demarit, vasemmistoliitto kuin vihreät ja rkp:kin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta pientareille ja erityisesti Arkadianmäelle jäi muutama kikkare sontiaisille sikiämiseensä ja taudin uudelleen henkiinelvyttämiseksi. Hyvin loiset kuitenkin jakselevat pitkine tuntosarvineen uusia kakkareita pyörittääkseen jälkikasvunsa turvaamiseksi.
myös UMTS-kauppoineen? Helppoa on rahanteko ilman väärennöstäkin, kunhan E. Tuomiojan tilalle vain löydettiin sopivan hintainen syntipukki kantaakseen huomion ja vastuun.
Näinhän se on. Suomen talous oli erinomaisella mallilla ennen kuplataloutta, koska:
- Olimme pääomaomavaraisia ja sitä oli riittävästi.
- Mainittu pääoma oli kartutettu vuosikymmenien aikana sen jälkeen, kun sotakorvaukset oli maksettu.
- Talous oli sen verran säännelty, vaikkakin kansainvälisen kaupan mahdollistava markkinatalous, ettei kansantalouteen sallittu puhallettavan liikaa velkarahaa sitä järkyttämään, eikä toisaalta ollut mahdollista kuluttaa paljon/pitkään yli kansantalouden tuottavuuden.
- Toisaalta talous oli myös siten säännelty, ettei ulkomaista velkaa voinut syntyä paljon, eikä ulkomaisia tavaroita ja palveluita kuluttaa enempää kuin vastaavalla suomalaisella työllä saatiin maksettua. Tasapaino siinäkin.
Noiden tekijöiden vuoksi työllisyys oli enimmäkseen, lyhyitä häiriöitä lukuunottamatta, erittäi korkea.
Suomi ei ollut mikään kehitysmaa, joka tarvitsi nopean kehittämisen vuoksi velkarahaa, ylimääräinen raha synnytti vain kuplatalouden, jonka vaikutukset on seikkaperäisesti kerrottu avauksessani.